No, eron jälkeen tietystikin tämä tunnepuoli on yhtä mylläkkää mutta nyt kun itsellä alkaa rauhoittua niin olen miettinyt että:
- en ole lainkaan kiinnostunut ventovieraista (en enää missään nimessä halua sellaisia yllätyksiä kuin exän kanssa tuli eteen)
- tässä iässä kaikilla alkaa jo olla omat tavat, niihin on vaikea sopeutua puolin ja toisin
- en ainakaan halua tutustua vielä naimisissa olevien naisten kanssa
- mahdollisen naisihmisen pitää vähintään olla sinkku, huolehtia itsestään sekä henkisesti että fyysisesti ja olla samaa ikäluokkaa
- yms vastaavia perusteluja
Kovia vaatimuksia joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää että joku iskee minut. Tällaiseen lopputulokseen olen tullut. Sitä vaan olen ihmetellyt että miten se voi tapahtua kun kriteerit mulla on näin kovat?
No, olen jo alkanut valmistautua viettämään elämääni yksin (lapset on tietenkin elämääni ilostuttamassa kunnes lähtevät omille teilleen) ja ei sekään vaihtoehto näytä pahemmalta.
- en ole lainkaan kiinnostunut ventovieraista (en enää missään nimessä halua sellaisia yllätyksiä kuin exän kanssa tuli eteen)
- tässä iässä kaikilla alkaa jo olla omat tavat, niihin on vaikea sopeutua puolin ja toisin
- en ainakaan halua tutustua vielä naimisissa olevien naisten kanssa
- mahdollisen naisihmisen pitää vähintään olla sinkku, huolehtia itsestään sekä henkisesti että fyysisesti ja olla samaa ikäluokkaa
- yms vastaavia perusteluja
Kovia vaatimuksia joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää että joku iskee minut. Tällaiseen lopputulokseen olen tullut. Sitä vaan olen ihmetellyt että miten se voi tapahtua kun kriteerit mulla on näin kovat?
No, olen jo alkanut valmistautua viettämään elämääni yksin (lapset on tietenkin elämääni ilostuttamassa kunnes lähtevät omille teilleen) ja ei sekään vaihtoehto näytä pahemmalta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielestäni ei ole mitään järkeä syöksyä uuteen vakavaan suhteeseen vasta eronneena...eikä pysyvään muutenkaa..ainakaan asumaan yhteen...ei taida tulla onnistumaan...mutta kaukorakkaus olisi kyllä mielestäni paikallaan...silloin olisi muutakin ajateltavaa...sillä elämähän on tarkoitettu elettäväksi...pitäis sen salaisena rakkautena...itse ainakin etsin salaista rakkautta...vaikka olen pitkässä mutta kylämässä parisuhteessa...uskon sen onnistuvan...
toisen vastaajan kanssa, ettei kannata kiirehtiä. Jos syöksyy uuteen suhteeseen siinä käy monesti niin, että siitä tulee vain terapiasuhde, jossa sinä käyt läpi avioeroosi liittyviä tunteita ja nainen kuuntelee ja odottaa koska huomaat hänetkin. Yleensä ne suhteet ei pääty kovin onnellisesti. Onko sinulla ketään ystävää, jonka kanssa voisit puhua tunnemylläkästäsi? Joku, joka olisi käynyt saman läpi?
Kiitoksia kysymästä, kyllä eroon liittyvät pahimmat on ohi ja tukijoukot on parhaimmasta päästä joten se puoli on hanskassa. Lähinnä tässä alkaa miettimään että mitähän on edessäpäin kun voi miettiä asioita/tulevaisuutta/tekemisiään vain omalta kannalta tällä hetkellä.
Ero-foorumilla tuli varsin selväksi aikoinaan että vakituiseen suhteeseen ei kannata hoppuilla (ja tosiaan itsekin olen miettinyt josko koskaan enää yleensäkään) mutta tilapäiset ei oikein nekään kiinnosta niin tässäpähän ihmettelen.
Kaukorakkaus olikin uusi ajatus ja eikä välttämättä ollenkaan huono vaihtoehto sekään.
vaatimukset kyllä minusta ole mitenkään liiallisia. Jos et halua ventovierasta (en minäkään), yritä hankkiutua sellaisten harrastusten pariin, joissa on paljon naisia. Se ei ole ongelma - kaikki kielikurssit, ruoanlaittokurssit, taidekurssit ja ylipäätään kaikki, mikä ei liity teknologiaan, ovat pullollaan naisia. Siellä voit pikku hiljaa kurssia käydessä tutustua kiinnostuksen kohteeseesi, varmaan sellainen löytyy. Työtoveri on tietysti toinen vaihtoehto. Ja ehkä voit vihjata kavereillesi, että esittelisivät sinulle jonkun tuntemmansa sinkkunaisen?
Ihastumiset ja kaukorakkaudet pitää mielialan mukavasti korkealla.
onhan niitä tosiaan paikkoja missä naisia käy,oletko ajatellut tanssikurssia sinne voi mennä ilman paria, siellä on myös naisia ilman paria, en tiedä mistä päin olet, mutta sinkkukerho on hyvä vaihtoehto myös siellä on aikuisia ihmisiä myö miehet käyvät, me kokoonnumme 1xkk suunnittelemme mitä teemme yhdessä konserttiin, tanssimaan, risteilylle, viini ja lauluilta (meillä 2 haitarinsoittajaa )hiihtomatka, makkaranpaistoineen, talkoita, autamme ihmisiä pientä korvausta vastaan jolla keräämme varoja yhteiseen toimintaan ym. paljon muuta mukavaa,kesäisin vuokraamme sotaveteraanien majaa ja kokoonnumme kaiken mukavan toiminnan puitteissa siellä. Olemme yksinäisiä henkilöitä kuku mistäkin syystä, mutta yhdessä on mukava tehdä, eikä tarvitse ajatella mitään iskemisasioita, olemme tasa-arvoisia ja toimimme sen mukaan
Kursseja olenkin tässä miettinyt muutenkin ja kuntoilupuolen kurssille osallistunutkin jo jonkin aikaa. Ja muitakin kursseja miettinyt (taloushommat vie ihmeellisen paljon aikaa joten se hiukan rajoittaa näihin osallistumisessa). Tällaisessa asiassa kaverit varmasti innostuisi ehkä liikaakin jos heille ehdottaisi tällaista yhteistyö ja avunantoa.
Sinkkukerho ei kuulostanut hassummalta sekään, pitääpä selvittää sellaisen olemassaolo omalla paikkakunnallani.
Kyllä tässä näitä vaihtoehtoja löytyykin yllättävän paljon, kaikki vaatii omaa aktiivisuutta ja sehän kyllä sopii tällaisessa tilanteessa. Vaan en sitä yksinoloalaan huonona vaihtoehtona pidä, erakoitumista pitää välttää ja näillä ideoilla voi välttää sitä hienosti.