Olen todella ylpeä itsestäni !!!

"Hyvä! =)"

jätetyt 5?

No voi hellanlettas sentään.
Hyvä sinänsä jos nykynuorella on noin korkea moraali, ettei pettämisasia ole missään vaiheessa tullut mieleenkään.
Ja noin varma olet itsestäsi ja tulevasta elämästäsi ja sen tuomista yllättävistäkin käänteistä, että voit 22vuotiaana sanoa "enkä tule koskaan pettämäänkään voin sen sanoa jo nyt."

mummeli 41v kirjoitti:

No voi hellanlettas sentään.
Hyvä sinänsä jos nykynuorella on noin korkea moraali, ettei pettämisasia ole missään vaiheessa tullut mieleenkään.
Ja noin varma olet itsestäsi ja tulevasta elämästäsi ja sen tuomista yllättävistäkin käänteistä, että voit 22vuotiaana sanoa "enkä tule koskaan pettämäänkään voin sen sanoa jo nyt."

No kyllä sen voi sanoa. Monet ihmiset tekevät elämässään päätöksiä , joista pitävät kiinni lopun ikäänsä, esim.ryhtyy kasvissyöjäksi, ei lihaa ollenkaan. Tai ei tupakkaa, ei alkoholia.. ihan mitä vain ilman voi päättää elämässään olla.

Miksi päätös, ettei koskaan kumppaniaan petä, olisi "voi hellanlettas"- tasoa?
Tunnen montakin sellaista pariskuntaa, Osa on ollut n. 20 vuotta naimisissa ja uskollisia, osalla on kumppani vaihtunut, mutta suhteen aikana on ollut itsestäänselvyys ettei vieraissa käydä.

Entäs, jos tekee päätöksen, etten koskaan lyö kumppania? Ei, vaikka miten kova riita olisi. Onnistuuhan sellainen: on miehiä/naisia, jotka eivät koskaan missään tilanteessa ole lyöneet eivätkä tulekaan lyömään kumppaniaan. Itseään voi puolustaa ja mitä se tarkoitta, se on oma spekulaationsa. Eikä se kaikilla mitään päätöstä tarvitse, kyse on perusluonteesta tai vaikkapa hyvästä itsetunnosta. on siis itsestäänselvyys.

Niin, tämän jauhamisen ja selittelyn lyhyt kiteymä on se, että todellakin on ihmisiä, jotka eivät koskaan aio pettää kumppaniaan ja pysyvät tässä päätöksessä.

mammeli 37 kirjoitti:

No kyllä sen voi sanoa. Monet ihmiset tekevät elämässään päätöksiä , joista pitävät kiinni lopun ikäänsä, esim.ryhtyy kasvissyöjäksi, ei lihaa ollenkaan. Tai ei tupakkaa, ei alkoholia.. ihan mitä vain ilman voi päättää elämässään olla.

Miksi päätös, ettei koskaan kumppaniaan petä, olisi "voi hellanlettas"- tasoa?
Tunnen montakin sellaista pariskuntaa, Osa on ollut n. 20 vuotta naimisissa ja uskollisia, osalla on kumppani vaihtunut, mutta suhteen aikana on ollut itsestäänselvyys ettei vieraissa käydä.

Entäs, jos tekee päätöksen, etten koskaan lyö kumppania? Ei, vaikka miten kova riita olisi. Onnistuuhan sellainen: on miehiä/naisia, jotka eivät koskaan missään tilanteessa ole lyöneet eivätkä tulekaan lyömään kumppaniaan. Itseään voi puolustaa ja mitä se tarkoitta, se on oma spekulaationsa. Eikä se kaikilla mitään päätöstä tarvitse, kyse on perusluonteesta tai vaikkapa hyvästä itsetunnosta. on siis itsestäänselvyys.

Niin, tämän jauhamisen ja selittelyn lyhyt kiteymä on se, että todellakin on ihmisiä, jotka eivät koskaan aio pettää kumppaniaan ja pysyvät tässä päätöksessä.

Kyllä sellaisiakin ihmisiä on, jotka päättävät etteivät petä ja pysyvät päätöksessään. Mutta kukaan ei pysty sanomaan niin VARMASTI.

Tuo kumppanin lyöminen on ihan toinen juttu. Sekin on kiinni omasta päätöksestä mutta myös muista seikoista, jotka puoltavat lyömättömyyttä(esim. huomattava kokoero).

Jos taas rakastuu toiseen (rakastaen myös puolisoaan) sille ei voi mitään! Vaikka olisi kuinka toisin päättänyt.

mammeli 37 kirjoitti:

No kyllä sen voi sanoa. Monet ihmiset tekevät elämässään päätöksiä , joista pitävät kiinni lopun ikäänsä, esim.ryhtyy kasvissyöjäksi, ei lihaa ollenkaan. Tai ei tupakkaa, ei alkoholia.. ihan mitä vain ilman voi päättää elämässään olla.

Miksi päätös, ettei koskaan kumppaniaan petä, olisi "voi hellanlettas"- tasoa?
Tunnen montakin sellaista pariskuntaa, Osa on ollut n. 20 vuotta naimisissa ja uskollisia, osalla on kumppani vaihtunut, mutta suhteen aikana on ollut itsestäänselvyys ettei vieraissa käydä.

Entäs, jos tekee päätöksen, etten koskaan lyö kumppania? Ei, vaikka miten kova riita olisi. Onnistuuhan sellainen: on miehiä/naisia, jotka eivät koskaan missään tilanteessa ole lyöneet eivätkä tulekaan lyömään kumppaniaan. Itseään voi puolustaa ja mitä se tarkoitta, se on oma spekulaationsa. Eikä se kaikilla mitään päätöstä tarvitse, kyse on perusluonteesta tai vaikkapa hyvästä itsetunnosta. on siis itsestäänselvyys.

Niin, tämän jauhamisen ja selittelyn lyhyt kiteymä on se, että todellakin on ihmisiä, jotka eivät koskaan aio pettää kumppaniaan ja pysyvät tässä päätöksessä.

nuo kasvislinja jutut kyllä painii vähän erisarjassa kuin pettäminen.

Päätöksenhän voi nuorena tehä ihan mihin asiaan vaan mutta vieraissa käyminen on sitten asia ihan erikseen, ei voi tietää mitä ajattelee vuosikymmenien päästä kun on kunnolla tutustunut siihen omaan.

Ja sinä et varmasti voi tietää kenekään pariskunnan vieraissa käyntejä, ei varmasti he sinulle sitä ensimmäisenä kerro tuskin kenellekään tutulle ainakaan ja tuskin olet heidän perässään kokoajan kulkenut että olisit nähnyt että he eivät käy vieraissa. Minäkin luulin yhdestä pariskunnasta jotka olivat 30 vuotta naimisissa ja kun mies kuoli tää nainen sanoi että sen ukko oli pettänyt sitä useamman kerran että siillen.

Ei sitä voi sanoa omasta eikä toisista että ei varmasti käy vieraissa tai voi tietenkin sanoa mutta se on eri asia pitääkö se. Se tulee eteen jos on tullakseen.

mammeli 37 kirjoitti:

No kyllä sen voi sanoa. Monet ihmiset tekevät elämässään päätöksiä , joista pitävät kiinni lopun ikäänsä, esim.ryhtyy kasvissyöjäksi, ei lihaa ollenkaan. Tai ei tupakkaa, ei alkoholia.. ihan mitä vain ilman voi päättää elämässään olla.

Miksi päätös, ettei koskaan kumppaniaan petä, olisi "voi hellanlettas"- tasoa?
Tunnen montakin sellaista pariskuntaa, Osa on ollut n. 20 vuotta naimisissa ja uskollisia, osalla on kumppani vaihtunut, mutta suhteen aikana on ollut itsestäänselvyys ettei vieraissa käydä.

Entäs, jos tekee päätöksen, etten koskaan lyö kumppania? Ei, vaikka miten kova riita olisi. Onnistuuhan sellainen: on miehiä/naisia, jotka eivät koskaan missään tilanteessa ole lyöneet eivätkä tulekaan lyömään kumppaniaan. Itseään voi puolustaa ja mitä se tarkoitta, se on oma spekulaationsa. Eikä se kaikilla mitään päätöstä tarvitse, kyse on perusluonteesta tai vaikkapa hyvästä itsetunnosta. on siis itsestäänselvyys.

Niin, tämän jauhamisen ja selittelyn lyhyt kiteymä on se, että todellakin on ihmisiä, jotka eivät koskaan aio pettää kumppaniaan ja pysyvät tässä päätöksessä.

Niin sanoa voi ja päättääkkin olla tekemättä joitakin asioita elämässään. Keskityn nyt kuitenkin tähän uskollisuus-pettäminen kysymykseen.
Päätöksessä on helppo pysyä niin kauan kuin ei tule vastaan sitä suurta kiusausta. Silloinhan se todellinen uskollisuus on puntarissa.
Tuo hellanlettas lipsahti, kun muistan kuinka ehdoton olin itsekin tuon ja monen muun asian suhteen 2-kymppisenä.
Kovasti olen joutunut nöyrtymään ja tinkimään ehdottomuudestani sitten vuosien varrella. Ensimmäinen kolaus ja tiukka paikka tuli kun 22-vuotiaana opiskelin toisella paikkakunnalla. Olin seurustellut 3 vuotta vakaaluontoisen ja siihen asti ehdottoman uskollisena pitämäni ikäiseni miehen kanssa. Kunnes sitten eräänä viikonloppuna sulho saapui kaula fritsuille imettynä. Lopun voinette arvata.
En tarkoitanut olla ilkeä, kyyninen tai katkera kirjoittaessani tähän sävyyn.
Haluan vain saada ajatuksiinne sellaisen seikan, että ihminen voi käyttäytyä joskus niin että se on itselleenkin yllätys.
Seksivietti näyttää olevan monilla ihmisillä aika voimakas sekä vaihtelee eri ikäisenä.

mummeli 41v kirjoitti:

Niin sanoa voi ja päättääkkin olla tekemättä joitakin asioita elämässään. Keskityn nyt kuitenkin tähän uskollisuus-pettäminen kysymykseen.
Päätöksessä on helppo pysyä niin kauan kuin ei tule vastaan sitä suurta kiusausta. Silloinhan se todellinen uskollisuus on puntarissa.
Tuo hellanlettas lipsahti, kun muistan kuinka ehdoton olin itsekin tuon ja monen muun asian suhteen 2-kymppisenä.
Kovasti olen joutunut nöyrtymään ja tinkimään ehdottomuudestani sitten vuosien varrella. Ensimmäinen kolaus ja tiukka paikka tuli kun 22-vuotiaana opiskelin toisella paikkakunnalla. Olin seurustellut 3 vuotta vakaaluontoisen ja siihen asti ehdottoman uskollisena pitämäni ikäiseni miehen kanssa. Kunnes sitten eräänä viikonloppuna sulho saapui kaula fritsuille imettynä. Lopun voinette arvata.
En tarkoitanut olla ilkeä, kyyninen tai katkera kirjoittaessani tähän sävyyn.
Haluan vain saada ajatuksiinne sellaisen seikan, että ihminen voi käyttäytyä joskus niin että se on itselleenkin yllätys.
Seksivietti näyttää olevan monilla ihmisillä aika voimakas sekä vaihtelee eri ikäisenä.

.. olen sitä mieltä että päätöksissään voi pysyä. Olen itse tehnyt muutamia päätöksiä ja osa niistä seksiin ja miehiin liittyen ja pysyin näissä päätöksissäni, jotka herättivät kummastusta ystävissäni, vapaita naisia oltiin kaikki.

Ovathan monet tehneet päätöksen, että ei seksiä ennen avioliittoa ja seurustelevat/ovat kihloissa rakastamansa kanssa, ja pysyvät päätöksessä.

Ehkä vertaukseni kasvisruokaan ym olivat hiukan ontuvia. Tarkoitus on vain karrikoida tai yksinkertaistaa, että päätöksiä on monenlaisia ja niissä todella voi pysyä!
Jos se suuri rakkaus tulee ja vie mukanaan, vaikka on itse parisuhteessa ja rakastaa (arvostaa ja kunnioittaa myös?) kumppaniaan, niin ... sitä vaan huomaa että hups... niinkö? En usko tähän.
Samalla tavalla mikä tahansa tunne tai teko on päätöksestä kiinni, järjen käytöstä. Esim. viha ja lyöminen. Se vain tapahtuu, ei sielle mitään voi -mutta yleensä ihmiset pitävät hulluina niitä antavat primäärikäyttäytymiselle vallan eivätkä voi hallita vihaansa. Miksi samalla tavalla ei suhtauduta myös pettämiseen, tai rakastumiseen, nekin ovat tunteita, joita voi järkiperäistää. Sen oppii, kun tekee päätöksen ja pysyy siinä. Jopa sellainen, tälläinen kuin minä, impulsiivinen ja tuneilla käyvä.

Itselläni oli avioliitto tosi pielessä monta vuotta ennen kuin erottiin, ja yksi suuri ongelma oli seksi ja sen puute ja siitä poiki tuhansia muita riitoja. Mies tyrkki menemään ja käymään, olisi ollut siis mahdollisuuksia ja jäämättä kiinni.. en pettänyt.
Sensijaan kumppanista kyllä näkee, sen vaistoaa, jos hänellä on toinen tai jos hän on pettänyt. Melko usein sen huomaa, siis vaistoaa että nyt on jotakin pielessä, mutta mitä, onkohan... ei varmaan kaikista??Silloin alkaa se kysely ja tivaaminen: onko sulla joku, missä olit, miksi menet jne.

Voi olla että päätös syntyy vasta sen jälkeen kun on kerran typerän teon tehnyt. Ja kun huomaa, mitä tuskaa aiheuttaa toiselle vaikka rakkaus on jo kuollut, ja mitkä morkkikset on itsellä.

Exäni joka siis petti, epäilyni varmistuivat oikeaksi eron jälkeen, hän sanoi, ettei voi etukäteen tietää, pettääkö - kun kysyin voisiko hän pettää koskaan.
Nykyinen mieheni on sanonut, ettei ole niin koskaan tehnyt eikä aio tehdäkään. Sitä ennen on parasta lähteä erilleen.

Kysymys on siis päätöksestä ja siinä pysymisessä. Olipa aihe mikä tahansa: oma moraali =pettäminen, tai oma ura, unelma = koulutus tai tai ta...

Pysy Petteri sinäkin päätöksissäsi, sillä vain vahvat nauttii...