Miksiköhän minulle käy aina näin.
Useampi kuukausi menee etten tapaile oikeastaan ketään. Sitten kun herään aiheeseen, niin niitä on yleensä kolme heti peräkkäin tai sitten yhtäaikaa (kuten nyt).
Luon ensikontaktin naisiin netissä, baarissa (harvemmin tosin) tai sitten kaverit naittavat mulle jotakuta.
Tyypillisesti päädyn naisen kanssa sänkyyn ensitapaamisesta laskettuna muutaman tunnin sisällä. Tosin joidenkin harvempien yksilöiden kanssa tulee tavattua muutaman kerran ennenkuin petiin mennään (ehkä ne ovat niitä vaikeastitavoiteltavia? en tiedä).
Olen alkanut tässä pohtia onko täss mitään järkeä ja tarkemmin ajateltuani asiaa olen alkanut pohtia olenko yksinkertaisesti liian helppo pano naisille? Tyyliin: tuolta saa hyvää eikä tarvii anella, eikä kierrellä ja kaarrella.
Milloin mies on liian helppo?
Vinkkejä miten olla haastavampi?
Vai onko vika vain siinä, että olen sattumalta kohdannut kauheassa puutteessa olevia naisia?
Useampi kuukausi menee etten tapaile oikeastaan ketään. Sitten kun herään aiheeseen, niin niitä on yleensä kolme heti peräkkäin tai sitten yhtäaikaa (kuten nyt).
Luon ensikontaktin naisiin netissä, baarissa (harvemmin tosin) tai sitten kaverit naittavat mulle jotakuta.
Tyypillisesti päädyn naisen kanssa sänkyyn ensitapaamisesta laskettuna muutaman tunnin sisällä. Tosin joidenkin harvempien yksilöiden kanssa tulee tavattua muutaman kerran ennenkuin petiin mennään (ehkä ne ovat niitä vaikeastitavoiteltavia? en tiedä).
Olen alkanut tässä pohtia onko täss mitään järkeä ja tarkemmin ajateltuani asiaa olen alkanut pohtia olenko yksinkertaisesti liian helppo pano naisille? Tyyliin: tuolta saa hyvää eikä tarvii anella, eikä kierrellä ja kaarrella.
Milloin mies on liian helppo?
Vinkkejä miten olla haastavampi?
Vai onko vika vain siinä, että olen sattumalta kohdannut kauheassa puutteessa olevia naisia?
Vastaukset 86
Vanhimmat
Kyllä naiset erottavat liian löysästi tavaraansa jakavat miehet. Et kelpaa kuin panoksi. Ilmeisesti etsit kuitenkin jotain pysyvämpää ja syvällisempää? Ikävä kyllä maineesi taitaa olla mennyttä.. Jos olet vielä nuori, voit ottaa opiksesi ja muuttua.
Mieti, millaista kumppania sinä itse kunnioittaisit, millaisen ihmisen kanssa haluaisit elää ja oppia uutta. Ilmeisesti henkinen kapasiteettisi ei riitä tarpeeksi pitkälle, koska vain hetkeksi kelpaat? Kiireesti iteäsi kehittämään ja tutkiskelemaan (korvien väliä)!
Täytynee hieman tarkentaa.
Henkisessä kapasiteetissa ei ikävä kyllä ole ongelmaa. Pikemminkin siinä, että naiset eivät pysty vastaamaan haasteeseen.
Lopetan suhteeni itse kun kiinnostukseni lakkaa.
Ja kyllä. Kaipaisin rinnalleni pysyvää ihmistä jonka kanssa eläminen ei kävisi tylsäksi. Joku joka pystyy tarjoamaan haastetta elämään. Joku jonka takia joutuu ponnistelemaan. Nykyisellään tämä on ihan liian helppoa.
se, että olet jämähtänyt ja kuvittelet itsestäsi liikoja. Erilaiset näkemykset ja mielipiteet saavat sinut vetäytymään. Pelkäät niin kovasti erilaisia ajatuksia, että ennemmin laitat välit poikki, kun uskallat kohdata itsesi.
Okei. Leikitäänpä hetken tätä leikkiä.
Minä joka en uskalla kohdata uusia ajatuksia lähden siis aktiivisesti kysymään niitä foorumilla ja siten siis työstämään aihetta. Kuulostaa ristiriitaiselta?
Ehdottamasi(?) henkisen kapasiteetin puute ei valitettavasti ollut minulle riittävä ratkaisu sillä kohtaamani naiset ovat pitäneet minua omien sanojensa (valhetta?) mukaan henkisenä, lukeneena, älykkäänä ja sellaisena etteivät pysty vastaamaan kun pystyn puhumaan mustan valkoiseksi. Samaa minusta ovat sanoneet myös jotkut miehet. Syytä pitäisi kai kysyä heiltä.
Luultavasti et usko edellistä. Olkoon niin.
Minä itse tiedän, että itsessäni on paljon kehittämisen varaa. Esimerkiksi siinä mistä löytäisin riittävän älyllisiä ja haastavia naisia... tiedän, että niitä on. Olen tuntenut ja tunnen muutaman.
Kerroin siitä, että kiinnostukseni johonkin naiseen loppuu ja kerroin että lopetan suhteen kun näin käy. Millähän logiikalla päättelet että syynä on ajatusten pelko?
Kerronpa muutamia syitä:
- yksi nainen tupakoi => turn off
- yksi nainen raapi verille seksin aikana (ja sekös vituttaa)
- yhden kanssa ei voinut tehdä muuta kuin panna
- muutama ovat muuttuneet hirveiksi takiaisiksi, pitäisi olla koko ajan tapaamassa ja käytännössä tyrkyttävät itseään koko ajan pantavaksi (ja suuttuvat jos ei pane)
- yksi taas yritti muuttaa koko ajan minua toisenlaiseksi ja yritti pakkosyöttää omaa ajatusmaailmaansa (ei, en tosiaankaan aio ruveta viherpiipertäjäkierrättäjäksi)
aivan liian niuho ;).
"Minä itse tiedän, että itsessäni on paljon kehittämisen varaa. Esimerkiksi siinä mistä löytäisin riittävän älyllisiä ja haastavia naisia... tiedän, että niitä on. Olen tuntenut ja tunnen muutaman."
Sinun on kyllä päästävä paljon syvemmälle itseesi. Tuo ei ole henkistä kehittämistä.
Vaikutat kovin joustamattomalta. Pitääkö paikkansa, kykenetkö häviämään tai tekemään kompromissejä?
Itse asiassa tuossa ajatuksessa on syvempikin ulottuvuus kuin mitä saatoit siitä lukea.
En oleta, että voisin muuttaa ketään syvällisemmäksi. En yksinkertaisesti usko että muita ihmisiä tulee tai edes voi muuttaa. Vai koska sinua on kukaan muuttanut piiruakaan?
Hyvä kysymys on myös siinä löytääkö itse vai tuleeko löydetyksi? Itsenäiset ihmiset harvemmin parveilevatkaan. Ketään en etsi kuitenkaan täyttämään rakkaudennälkääni. Se ei ole rakkautta. Sitä voi vain antaa.
Mitä joustavuuteen tulee, niin saatan olla yhtä joustava kuin rautakanki tai sitten yhtä joustava kuin kuminauha - täysin asiasta riippuen. Rautakangeksi joustavuuteni muuttuu etenkin silloin kun joku rupeaa säätämään/sekoilemaan/muuttamaan jo sovittuja asioita liian monetta kertaa.
Kykenenkö häviämään? Kaunis ajatus, mutta tässä maailmassa on joutunut kyllä senkin taidon oppimaan. Turha sitä on päätään seinään hakata jos homma ei toimi. Sitten pitää vain miettiä mitä tästä opin ja mennä eteenpäin niillä palikoilla mitä tilanteessa on eikä niillä mitä täydellisessä tilanteessa olisi.
Missäs sinä muuten olet niuho?
täällä avautumassa ja puolustautumassa. Yritin vain herätellä sinulle niitä muitakin ajatuksia. Taitaa olla turha toivo. Ehkei kannattaisi tulla tänne kyselemään, jollei halua mitään ehdotuksia ja muutoksia edes ajatella. Vai haetko vain hyväksyntää itsellesi?
Kiitos ajastasi ja ajatuksistasi. En halunnut loukata sinua, vaikka näin taisi päästä käymään.
En yrittänyt puolustautua, halusin vain poissulkea niitä ilmeisimpiä vaihtoehtoja mitä ehdotettiin koska olen niitä jo käsitellyt hyvinkin paljon. Jokainen nettiin kirjoittajahan on aluksi aika valju karikatyyri siitä mitä todellisuudessa on.
Aloitin tämän viestiketjun vain selvittääkseni onko todella niin, että tavallaan suurin osa ihmisistä tyytyy todella vähään. En yritä tällä väitteellä loukata. Se vain tuntuu subjektiivisten havaintojeni valossa loogiselta. Samaan hengenvetoon ja suurimman osan puolustukseksi on lisättävä, että joskus se vähäkin voi olla hyvin paljon.
Se, että se ei näytä riittävän minulle on kokonaan toinen juttu. En hae hyväksyntääsi.
Kiitos kuitenkin.
Yhden kanssa ei voinut muuta kuin panna? Yrititkö koskaan itse mitään muuta kuin panna.... luovutitko silloinkin liian helposti.
ei osaa keskustella mistään eikä sanoa mihinkään mitään, niin hankala sitä on muutakaan keksiä kuin panemista.
Alussa voi olla ujo. Osasitko itse alottaa keskusteluja, vai olitko itse samanlainen. Mulle on ainakin joku mies vetänyt johtopäätöksiä etten osaa keskustella koska -itse hän ei puhu mitään juurikaan, odotti kai multa sitä, ja hirveä kiire aina hänellä -miten siinä voi edes keskustella silloin... Panemalla pelkästään ainakaan ei keskustelu varmaan parane tai ala :)
Riippuu ihan naisesta, oletko hänelle liian helppo. Kaikki naiset eivät jaksa mitään kissa ja hiiri -leikkiä vaan koeajolle pitää päästä mahd. aikaisessa vaiheessa. Toiset naiset haluavat ensin tutustua, ehkä rakastuakin ennen kuin mennään sänkyyn. Ihan niinkuin jotkut teistä miehistäkin.
Ei kannata turhaan tehdä naisesta mitään mysteeriä, ihmisiä mekin ollaan, ihan samalla tavalla kuin tekin. Meitäkin panettaa. Joskus riittä pelkkä seksi, ihan niinkuin teillekin. Sänkyyn meno on aina yhteinen sopimus. Joskus "panosta" voi kehkeytyä parisuhde; ei aikainen seksi estä sitä etteikö toiseen voisi ihastua ja rakastua.
Mitä itse arvostat? Jos haet parisuhdetta, haluatko tutustua naiseen henkisellä tasolla ennen seksiä? Voit vaikuttaa tähän itse; sinulla on oikeus kieltäytyä seksistä vaikka nainen sitä sinulle ehdottaisikin.
Olen aika seksuaalinen ihminen. Pidän seksistä.
Jotenkin nämä ensitapaamiset vain johtavat siihen, että päädytään sänkyyn enkä siten näe mitään syytä kieltäytyäkään seksistä. Oikeastaan ainoat syyt miksi kieltäydyn seksistä ovat nämä: a) voimat ovat lopussa, eikä jaksa, b) jos koen, että minua käytetään vain ihmisdildona, c) itsesuojelu (kumppanilla mahd.sukupuolitauti, tunne-elämä sotkussa, varattu, suojan puute tms.) tai d) kyseinen nainen ei kiinnosta tippaakaan (jolloin tapaaminen päättyy lyhyeen).
Arvostukseeni ei vaikuta oikeastaan se missä vaiheessa seksiä harrastetaan, koska itse haluan harrastaa sitä kun se tapahtuu luontaisesti. Sen sijaan seksin spontaanisuus, laatu ja kiinnostavuus kyllä vaikuttaa arvostukseeni.
Se mikä tässä häiritsee on se, että seksiin se tuntuu jäävänkin. Menee siihen, että kahdesti viikossa tavataan ja naidaan. Jutellaan ehkä päivittäin. Käydään elokuvissa, syömässä, jne. Ja tässä kaikki?! Seuraavaksi yhteenmuutto, lapsi, avioliitto, omakotitalo ja farmarivolvo? On kokeiltu jo.
haluat?
joka jaksaa kiinnostaa minua ja joka tuntuu olevan liian hyvä minulle.. jotta joutuisin koko ajan ponnistelemaan ollakseni hänen arvoinen.
Etsin sitä naista joka saa minut miettimään "eikö se nainen huomaa, että hän on ihan liian hyvä minulle?"
Aivan erinomaista olisi se, että tämä sama nainen pohtisi yhtä lailla "eikö se mies huomaa, että hän on ihan liian hyvä minulle?"
Juuri sellaista ihmissuhdetta minäkin haen, jossa tuntisi olevansa toisen kanssa yhtä joka tasolla, ....
Mutta uskon kyllä myös siihen, ettei rakkaus rakennu pikkuhiljaa vaan kemiat kohtaavat kerralla = kestää enemmän kuin yhden illan, ja että noiden toisilleen soveltumis/soveltumattomuustekijöiden kanssa kamppaillaan vasta myöhemmin.
Kestävä parisuhdehan menee näiden vaiheiden kautta ennenkuin tilanne vakiintuu:
1. Ihastus
2. Todellisuus
3. Valtataistelu
4. Omaa tilaa
5. Kestävä rakkaus
Gaussin käyrän mukainen kesto prosessilla on 7-8 vuotta. Eli niin kauan sitä kamppaillaan.
Selvä yhteys suhteiden kestoon...
heh,,,,
ainakin omiini.
"joka jaksaa kiinnostaa minua ja joka tuntuu olevan liian hyvä minulle.. jotta joutuisin koko ajan ponnistelemaan ollakseni hänen arvoinen. "
Tuollainen tunne voi tulla vasta kun oikeasti olet tutustunut naiseen. Kyseletkö koskaan naisilta mitään? Osaatko herättää sellaista luottamusta, että nainen haluaisi kertoa sinulla itsestään syvällisempiä asioita kuin lempiväri?
Vastaan erään naisen sanoin:
"kun minusta tuntui että sinuun voi luottaa ja että kerrot totuuden"
En minä voisi olla kenenkään kanssa joka ei aidosti kiinnosta yhtään. Ongelma on pikemminkin siinä, että kiinnostukseni lakkaa...
Kiinnostus ilmeisesti loppuu siihen, että luulet tuntevasi ja nähneesi tytöstä kaikki puolet.
No joo, ei riitä pelkästään se että osaat herättää luottamusta, sinun täytyy myös olla sen luottamuksen arvoinen.
Esittämällä saatat saada tytön kertomaan jonkun kipeän asian, mutta että saisit tytön avautumaan kaikin puolin, näyttämään kuinka hassu, älykäs, erikoinen jne hän on täytyy olla mukana todellista luottamusta ja avoimmuutta myös sinulta.
Taisit myös jossain jo sanoa, että olet vaativa. Onko seurustelu sinun mielestäsi romanttista elokuvaa, jossa sattuu ja tapahtuu ja tunnistat "sen oikean" jostain "merkistä" ja jos tätä seikkailua ja merkkiä ei tule kiinnostus lakkaa?
En minä esitä näille tytöille mitään. Voin vain olla sitä mitä minä olen. Olen ehkä saattanut antaa ymmärtää etten välittäisi näistä tytöistä, mutta välitän kyllä. Tavallaan. Jos en välittäisi yhtään, niin en noiden kanssa aikaani viettäisi.
Olen elämässäni tullut kokeilleeksi (ei tietoista kokeilua) useita erilaisia tapoja seurustella ja tapailla. Joukkoon mahtuu niin salama ihastuminen "merkistä" kuin yhteenmuutto viikon tuntemisen jälkeen sekä pikkuhiljaa rakastuminen että varatun kaappaaminen.. ja tietysti nämä yhtäaikaiset tuttavuudet joita viime vuodet ovat olleet.
Sääntöä ei ole. Merkillepantavaa on se, että toistaiseksi pisin ja ehkä merkittävin suhteeni ei suinkaan alkanut ihastumisesta, eikä rakkaudesta.
Mutta siinä olet oikeassa, että kiinnostukseni lakkaa kun huomaa ettei toisesta löydy yhtään enempää syvyyttä. On tavallaan nähnyt jo toisen.
onko sinussa syvyyttä, jotta voisit keskustella syvällisesti?? Puhut koko ajan syvyydestä? Mitä se sinusta on ja onko sinulla omasta mielestäsi sitä? Entä yhteinen huumori, kemia??? Kipinät? Seksi? Syvyyttä et saa koskaan toisesta kaivettua ilman yhteistä säveltä. Trust me!
Tyttö ei ole pystynyt avautumaan sinulle enempää ja sinä luulit että olet nähnyt kaiken.
Tuossa on perää. Kuka pystyy tai haluaa avautua juuri yhtään jollekin egotapaukselle.
Avautuminen tuntuu mielekkäältä, jos huomannut toisen älykkääksi, empaattiseksi, kuuntelu- ja keskustelutaitoiseksi, interaktiivisuuteenkin kykeneväksi. ;) Miten mahtaa olla aloittajan laita tältä osin.
Olen tämänmukaisesti tavannut miehiä, joille en ole edes halunnut avautua. Kaikki heissä (tilanteissa) on varoittanut minua tekemästä sitä virhettä tai turhuutta.
Olen tavannut monia miehiä ja jo heti ensitreffeistä huomaan, haluanko avautua kyseiselle miehelle vai en. Jos huomaan egotapauksen, EN HALUA syvällistä keskustelua. Miksi avautuisin jollekkin joka ei kykene empatiaan, normaaliin vastavuoroisuuteen vaan tuijottaa koko ajan minun reaktioitani? Saatan haluta ehkä sänkyyn, jos mies muuten sytyttää seksuaalisesti, mutta se siitä. ja yleensä en halua sitäkään, jos mies vaikuttaa ylimieliseltä besser wisseriltä.. Kuten aloittaja tod. näk.
Tarkoitatko kemioilla puhdasta seksiä vai muuta / muutakin läheisyyttä? Kun yleensäkin puhutaan kemioiden kohtaamisesta onko kyse pelkästään seksistä vai jostakin muusta?
Mikä sun ongelmas oikeen oli (on)?Sulla on naisia joka sormelle,mut et oo tyytyväinen.Varsinainen naistenkaatajakolli.Saa koko ajan panna ja silti haluaa jotain muuta.Sä et ole vielä ilmeisesti henkisesti kasvanut tarpeeksi,kun tälläisiä asioita täältä kyselet.Kuulostat siltä kuin itse olisit joku naisten unelmamies (ei millään pahalla).Vaatimattomuus kaunistaa enemmän kuin tuhat sanaa.Ehkä se *vaatimattomuuden opettelu* olis just se sulta puuttuva juttu.Mene ja tiedä.
Ja se paneminenko on sitten miehen mitta ja ainoa asia mitä miehellä pitäisi olla? Eikö saisi haluta muuta?
Unelmamies en ole. En sellaisena halua itseäni esittää joten tulkintasi on omasi. Minäkin olen vain ihminen, täynnä virheitä. Niinkuin sinäkin.
Vaatimaton en kyllä ole, siinä olet oikeassa. Mutta en myöskään vielä niin hyvä kuin voisin olla joten on pakko kehittyä. Kyllä se egoa hivelee etenkin kun nainen kehuu, mutta se ei riitä. Aina on joku parempi, eikä sille voi mitään. Pitää vain yrittää kehittyä itse.
en vaatimaton, mutta pirun vaativainenkin...
etsit alitajuisesti parisuhdetta ja pyrit tiedostamatta sitä rakentamaan, kunhan vaan...
Jospa ajattelisit, että parisude muodostuu sitten kun se muodostuu, eikä sitä tarvi mitenkään atukäteen muodostaa mielikuvissa.
Tavallaan etsinkin parisuhdetta, mutta samaan hengenvetoon en jaksa uskoa siihen kun näitä erojakin on tullut koettua. Tavallaan olen menettänyt uskoni siihen, mutta kuitenkin on pieni toivonkipinä takaraivossa joka sanoo että jospa sittenkin..
..kuulostaa ristiriitaiselta, mutta sitähän se on.. :)
Ensinnäkin voin sanoa sen, että me naiset haluamme panna yhtä sun toista miestä, jos kaipaamme juuri sillä hetkellä hellyyttä. Et ole siis mikään ainutlaatuinen, jos olet saanut useilta naisilta tussua! Ties kuinka moni muukin mies on saanut. Muista myös, että naiset hyvin usein antavat säälistä.
No niin... Sitten itse asiaan. Oletko liian "helppo"?
Olet helppo, lapsellinen, naurettava, skitsofreeninen (kaikkivoipuuskuvitelmasi :D), päättämätön, kulunut ja likainen. Sellainen mies, joka ei keskity muuhun kuin roolin vetämiseen ja itsensä kehumiseen. Vai muka "älykäs". Hah! Luin koko ketjusi läpi ja voin sanoa, ettet todellakaan ole mikään ÄLYKÄS.
Onnea kumppanin metsästykseen!
Muista tyytyä siihen, mitä saat. Eivät kaikki kelpaa kaikille.
Haukotus. Kyllä. Tiedän vallan mainiosti etten ole ainutlaatuinen, enkä edes kaikkivoipainen. En oikein tiedä missä kohdassa olen väittänyt itsestäni moista? Voisitko osoittaa?
Päätelmäsi olisi vallan mainio, elleivät yhtäaikaiset suhteeni olisi jatkuvia. Jos nyt 2-3 kk kestäneitä suhteita voi sanoa jatkuviksi.
Hohhoijaa.
Vaikutat todella tylsältä.. rupesin jo haukottelemaan kun luin juttusi. et taida kelvata kuin panopuuksi... missä huumorintaju?
Tietysti haukottelet. Annoin sinulle juuri edellisessä viestissäni juuri oikean teeman ja sinä menit tietysti ja käytit sitä!
Oletko oikeasti näin helposti manipuloitavissa? ;-)
Tämä alkaa olla jo hauskaa.
vaihtaa teemaa tai lähteä vedättämään keskustelua pois aiheesta, mikäli sattuu tulemaan ääripäät näkösälle vaikkakin kärjistetysti?
Mielestäni älyllisen ja haastavan keskustelun vastuu kuuluu kaikille ja vetovastuu etenkin sille, joka tuntee aiheen läpikotaisin ja lähtee etsimään siirtymätietä toisenlaiseen näkökantaan omassa mielessään avaamalla aiheesta keskustelun. Mikäli avaaja ei pitäydy aiheessaan, niin se osoitus, että pienellä provosoinnilla on suuri vaikutus.
Provosoida ja kärjistää saa niin paljon kuin haluaa, mutta provosoitavissa ei kannata olla mihinkään suuntaa, sillä kuka siitä hyötyy?
luulet olevasi???? Hehe, sain hyvät naurut. (äijähän on ihan vihannes).
Mielestäni on sallittua käyttää provokaation keinoja jos sillä voidaan saada provokaation kohteelta enemmän syvempiä vastauksia kuin latteita syytöksiä.
En ole tätä keskustelua tietoisesti lähdenyt vedättämään mihinkään suuntaan - kysymys on pikemminkin siitä, että kysymys itse asiassa on epäselvä itsellenikin. Sitä kysymystähän tässä yritän työstää. En vastausta.
siis syvempiä vastauksia, mutta jos vastaus ei sinua miellytä, niin rupeat näsäviisaaksi? Missä äly???? Vinkki: Jos haluat esittää fiksua, niin yritä ymmärtää, että kaikki naiset ei jaksa kuunnella mitään "minä olen paras" muut on tyhmiä, ja "saan kaikilta" paskaa.. Ihminen joka OIKEASTI ON SINUT ITSENSÄ KANSSA ei kirjoittele tollasia juttuja, saatika edes ajattele. NÖYRYYTTÄ KIITOS. Kuka tahansa saa pikkukaupungin lumpuilta. SINÄ ET OLE AINOA.
sen verran vaivautua, että osoittaisit missä kohdassa olen väittänyt olevani paras? kaikkivoipainen?
Joten laskeudupa sieltä korkeimman ärsyyntyneisyyden tornista ja ala miettiä mitä oikein kirjoitat.
Minä kirjoitan kokemuksistani tässä ihmiselämän aikana ja sinä vastailet sen mukaan mikä sinua ärsyttää. Ikävä juttu.
Peräät minulta nöyryyttä, mutta itse väität tapaamieni naisten olleen lumppuja? Kuka sinä olet nostamaan itsesi lumpun yläpuolelle? Ota malka ensin omasta silmästäsi...
"sen verran vaivautua, että osoittaisit missä kohdassa olen väittänyt olevani paras? kaikkivoipainen?"
Kaikki viestisi tässä ketjussa viittaa vahvasti siihen, että pikkasen on kusi noussut päähän tai sitten sulla muuten vaan viiraa kun viiriäisellä. Sitä ei tarvitse erikseen osoittaa.riittää kun lukee viestiketjun. Olet yökötys.
Noh, sinulla on oikeus mielipiteeseesi.
Kiitos siitä :)
provokaatio on sallittu keino keskustelussa, mutta ei todellakaan paras mahdollinen, sillä silloin ollaan hetkessä "tulta ja tappuraa"-asetelmassa ja itse pääaihe, joka on siellä tulen ja tappuran keskivaihella jää täysin ääripäiden varjoon.
Toisena asiana. Me ymmärrämme pääsääntöisesti asiat siten, kuin ne kirjoitetaan, joten ei se vika ole lukijassa, jos asia ei mene kerrasta perille. Siksi olisikin hyvä keskittyä pieneen asiaan kerrallaan, eikä tuoda esiin asioiden koknaissitovuutta, sillä kokonaisuudesta tässä keskustelussa tietää vain yksi henkilö.
Kolmantena asiana. Jos et ole tullut esittämään kysymksiä, niin jätä silloin kysymysmerkit pois ja tuo asia ilmi toteamismuodossa. Ei se ole meidän vika, että ?-merkillä on tietty merkitys.
Mielestäni kysymyksiä ei tarvitse työstää, sillä ne olivat yksiselitteisen selkeitä ja suoria. Sen sijaan voisi lähteä syöstämään sitä, että miksi kysyy juuri nämä kysymykset.
Meille ne näkyivät suorina kysymyksinä, mutta keskustelun edetessä on käynyt ilmi, että ne eivät olleetkaan tarkoitettu kysymyksiksi, etkä halunnut vastauksia esittämiisi kysymyksiin, vaan näkökantoja niiden syntytaustoihin.
Täällä on tullut nyt monenlaista näkemystä asioihin, jos lueskelet useampaan kertaan läpi kaikki, niin kyllä sieltä "tulen ja tappuran" keskeltä löytyy aivan oikeaan asiaankin osuvia pointteja.
Hmm...tietoista tai tiedostamatonta vedättämistä on se, että haukottelee, jolloin antaa jonkun ymmärtää, että juu sano vaan, mutta pidän oman mielipiteeni, sillä tuo sun juttus on "haukotus".
Alkuun pitänee kommentoida seuraavaa:
"Useampi kuukausi menee etten tapaile oikeastaan ketään. Sitten kun herään aiheeseen, niin niitä on yleensä kolme heti peräkkäin tai sitten yhtäaikaa (kuten nyt)."
Eiköhän tuo ole aivan normaali tilanne? Heti kun "herää" ja tapaa yhden ihmisen saa itseluottamusta ja jonkun ihmeellisen voiman, jolla vetää puoleensa vastakkaisen sukupuolen edustajia. ;) Ikävä kyllä sillä voimalla saa myös tuhottua kaikki mahdollisuutensa, jos innostuu sitä liikaa käyttämään.
Sitten itse asiaan. Lueskelin kommenttejasi ja itsevarmuutta sinulta ei ainakaan puutu, joten siki ne naiset varmaan sänkyysi jonottavatkin. Se ettet löydä älyllisesti haastavaa seuraa saattaa johtua siitä, että tapasi kommunikoida on aika tyrmäävä (viestien perusteella) vaikka myönnät toisen osapuolen olevan "oikeassa" käännät silti asian voitoksesi. Itse en ainakaan jaksa keskustella kovin pitkään ihmisten kanssa, jotka tyrmäävät näkemykseni jo pelkällä asenteellaan (eli anteeksi pyynnön aihe on siis se, että päättelin nyt ihan itse, millainen ihminen saatat olla ;) ).
Siis tavallaan olet mies blondi. Jos käännetään kuvio ympäri, jo kysymyksesi on johdatteleva.. Miehelle kuitenkin "perinteisessä" mielessä naisten kaataminen on meriitti, mutta sinä onnistut tekemään itsestäsi melkein uhrin. Tapaistesi miesten kanssa on kiva panna, mutta siinä se. Et tarjoa älyllistä haastetta naiselle sillä tavalla kuin mies voi tarjota..
Kiinnostava analyysi. Uhrina en ole itseäni vielä ajatellutkaan :-D
Saanko provosoida?
Aion olla hävytön.
Tämä nimittäin tulee kuulostamaan juuri siltä mistä minua syytät. Aion syyttää sinua juuri samasta. Kyselin älyllisesti haastavien naisten perään, niin nyt syytät minua siitä etten ole itse älyllisesti haastava. Psykologisesti tuon voisi tulkita transferenssiksi. Kiellät siis kaikkien naisten puolesta sen mitä heiltä on haluttu ja syytät samasta alkuperäistä kysyjää.
Naiset.. kuulkaa. Minä pyydän. Älkää olko niin helppoja. Vaatikaa vähän enemmän, mutta tehkää se taidolla. En minä muuta pyydä.
muuta kuin seksiä- Jos olisit fiksu, ymmärtäisit sen!! NAISETKIN HALUAVAT VAIN SEKSIÄ, JOS MIES EI MUUTEN NAPPA... Olen ollut itse sinkkuna useamman vuoden, ja voin sanoa, että SINÄ OLET ÄLLÖTYS. Leikit jotain v...n uhria "olenko helppo"? Ei MIEHET OLE HELPPOJA, MIEHET SAALISTAVAT, naiset ovat joko helppoja tai vaikeita. Olet kuin joku lässyttävä nainen. MIEHISTY.
Jos minä tapaisin sinut esim. treffeillä ja sinun naamasta näkyisi kilometrien päähäm-olen uhri, naiset haluavat vain panna... niin huh huh. Asennetta peliin ja HUUMORIA! PILKETTÄ SILMIIN! Oletko jostain pikukaupungista? Vaikutat vähän siltä..
Pikkukisu suuttuu kun vähän provosoi? ;-)
Ei tätä tarvitse niin vakavasti ottaa :-D
nyt sinun jutuista suuttunut. Onkos sulla vähän tuo ego pilvissä kun olet lumpuilta saanut? Eli luulet olevasi jotain ihmeellistä?? hehhehee.. Ja minä en ole mikään "pikkukisu", vaan aikuinen nainen. Sinä nyt vaan satut yököttämään minua. Totesin vaan, että ei nuo sun juttusí ainakaan muhun kolahtanut, vaikutat todella tylsältä ja huumorintajuttomalta, sori.
kun ylimielisyyteen lisää TYHMYYDEN. Säälittävä mies (poika) tämä aloittaja.
Ainahan sitä nyt provosoida saa.
Syytin sinua siitä, ettet ole älyllisesti haastava sen vuoksi, ettet tunnu ymmärtävän, että naisen mielestä et välttämättä vaikuta kovinkaan älykkäältä, jos et ole avarakatseinen ja tarjoa keskusteluissa mahdollisuutta avartaa molempien osapuolien näkökantaa.
Siis se mikä sinulle on älykästä ei välttämättä ole muille älykästä, täällä oli joskus mielenkiintoinen keskustelu älykkyydestä ja viisaudesta. Ihminen voi vaikuttaa kovinkin älykkäältä, jos tietää paljon asioita, mutta mielestäni todellinen älykkyys tai oikeastaan viisaus syntyy vasta kun tieto yhdistyy empatiaan ja sympatiaan, kykyyn tulkita ja ilmaista asioita niin, että ottaa myös ympäröivän maailman huomioon.
Ja huomaa taas viimeinen kappaleesi.. ;) Jos sinun kanssasi joutuisin väittelemään (ei siitä keskustelua tulisi) niin kyllä avokämmen voisi heilahtaa jossain välissä (ainakin vertauskuvallisesti). :D
mikä äijä. Kuka tuollaista haluaa edes nussia. en minä ainakaan. Hinttihän se on.
..vain siksi, että nainen on toista mieltä?
Jos on toista mieltä, niin kannattaisi varautua tuomaan riittävästi painoarvoa ja perusteita jotta toinen voi perustellusti muuttaa mieltään.
Tuuliviirihän se sellainen ihminen olisi joka helposti mieltään vaihtaisi.
Olennaista älyllisessä keskustelussa on kai se, että molemmat osapuolet pitävät aihetta kiinnostavana ja keskustelun arvoisena..
..ja jos kiinnostukset eivät kohtaa, niin no.. eihän siitä mitään tule.
(Sivumennen hauska havaita, että tämä ketju on alkanut kerätä viestejä - kaikesta tyhmyydestäni ja tylsyydestäni huolimatta ;-)
avoläväriä odottaen ;-)
Aika kauas hyppäsi alkuperäisestä tämä keskustelu. Nyt täällä vain riidellään ja väitellään ja kukaan ei haluakkaan joustaa enää mistään. Paljon on tullut hyviä kommentteja Mies kysyylle. Osassa on asiaa, osassa ei. Täysin ei tarvitse mieskysyyä tyrmätä, mutta voi olla vaikea arvioida itseään, jos ei ole vertailupohjaa muunlaiseen reagointiin. Jos miehet itse olisivat päivänkin naisina ja näkisivät erilaisia miehiä ja niiden käytöstä, niin ne osaisivat ymmärtää itseäänkin paremmin. Avointa mieltä kaikille.
Totta puhut. Joitain ihan hyviä huomioita on tosiaan tullut; joitain olen pyrkinyt korjaamaan sen mukaan missä tilanteessa itse olen (valitettavasti tämä on tulkittu nokkavuudeksi, näsäviisaudeksi ja herra ties miksi kun en nyt kuitenkaan ole voinut koko elämänkertaa kohta kohdalta tänne kirjoittaa).
Mutta voisi olla varsinainen elämys kokeilla naisena oloa - vaikkapa pari päivää.
Kerropa: Mitä me miehet havaitsisimme naisena olosta?
"Olennaista älyllisessä keskustelussa on kai se, että molemmat osapuolet pitävät aihetta kiinnostavana ja keskustelun arvoisena.. "
Ihmisten välinen vuorovaikutus on muutakin kuin "älyllistä keskustelua". MInä ainakin haluan hullutella, nauraa, vitsailla ja heittää tyhmää läppää poikaystäväni kanssa (vaikka olenkin korkeastikoulutettu.
Miksi haluat koko ajan korostaa älyä? Parisuhde on PALJON MUUTA kuin oman itsen pönkitystä, ja itsensä tuomista älykkäänä esille.
Tunnetko sanan narsisti??? Taidat olla narsisti.Kaikki tunnusmerkit tässä keskustelussa viittaavat siihen. ANTEEKSI jos olen väärässä.
Jos olisit nainen, tajuasit että naiset haluavat muutakin kuin pippelin ja arvostelevan narsistin.
Narsisti lähettää hienovaraisia, lähes huomaamattomia signaaleita ("esiintymisoireita") jo aivan ensimmäisen satunnaisen tapaamisen aikana.
Näitä ovat:
"Suureellinen" ruumiin kieli - Narsisti omaksuu eleitä ja asentoja, jotka ilmentävät ja huokuvat ylemmyyttä, vanhemmuutta, salaisia voimia, mysteerisyyttä, huvittunutta välinpitämättömyyttä, jne. Vaikka narsisti pitää tavallisesti jatkuvan ja läpitunkevan katsekontaktin, hän usein vetäytyy välittömästä fyysisestä läheisyydestä (hän on "alueellinen").
Narsisti osallistuu sosiaalisiin tilanteisiin - jopa pelkkään leikinlaskuun - alentuvasti, valta-asemastaan käsin sekä ylimielisyyden ja alentuvaisuuden näkökulmasta. Mutta hyvin harvoin hän liittyy tilanteeseen mukaan ja on mieluummin tarkkailija tai yksinäinen susi.
Useimmat miehet havaitsisivat, että nainen on ihminen, joka on monessa asiassa vähemmän monimutkainen tai pelottava ja ymmärrettävämpi kuin mitä miehet luulevat. Miehet ymmärtäisivät, että nainen ei ole mikään kiillotettava näyttelyesine tai laite, joka otetaan esiin kun sitä tarvitaan, eihän mieskään ole. Samalla ne huomaisi, miten erilaisia ihmisiä miehetkin on ja miten turhaa naisten kannalta on olla joku superheroloveri, joka ei kuitenkaan viitsi nostaa kalsareitaan pyykkikoriin asti. Sitten ne ymmärtäisivät, että aitoja tunteita ei tarvitse tehdä mitenkään, ja että riittää kun on oma itsensä eikä mieti onko liian helppo vai vaikea. Jos nainen huomaa miehestä, että se yrittääkään mitään kepulikonsteja, niin mies ei oikein kiinnosta (ei kai nainenkaan silloin kiinnosta). Olennaista onkin monesti lopettaa kaikenlainen yrittäminen, koska se pilaa miehestä(kin) luonnollisuuden ja aitouden ja tekee siitä muidenkin silmissä jonkun näyttelijän, jolla näennäisesti voikin olla hyvät mahdollisuudet mutta suhteeseen siitä ei ole. Miehet oppisivat senkin, että monesti ne samat asiat pätee miehiin kuin naisiinkin, jos olet kiinnostunut naisista ja pidät niistä, nekin pitävät sinusta. Miehet voisivat luottaa enemmän silkkaan järkevyyteen ja itseensä eikä juuri naistenlehtien syöttämään sääntöviidakkoon iskemisistä, josta ei ota erkkikään selvää. Samat asiat yleensä kaikilla ihmisillä periaatteessa on turnoff ja turnon.Miehet voisivat oppia kuuntelemaan mitä sanotaan, eikä sitä, miten sanotaan. Riittiköhän tämä yhdeksi päiväksi?
että kenenkään ei tarvi vaihtaa mielipidettään tai olla eri mieltä, kuin on.
Kaikki saavat olla tarkalleen sitä mieltä, mitä ovat ja sitten asiaan...
...näiden kahden erilaisen mielipiteen keskeltä tulisi löytää se kolmas, nimittäin yhteinen mielipide, ilman sitä on vähän hankalaa edetä yhtään mihinkään.
Mielipidettä kannattaa vaihtaa, mutta ei siksi, että tuulee lännestä. Mielipiteen viahtoa kannattaa punnita ja jos sille on perusteet, niin kyllä mies vaihtaa mielipidettä. Mies tykkää luonnostaan olla järkkymätön omassa kannassaan, mutta se ei aina ole se oikein tai parast näkökanta, vaikka ei sinänsä pän seinääkään.
Naiset vain tykkäävät ja arvostavat sellaisia miehiä, joilla on selkeät ajatukse, selkeä päämäärä, selkeä suunta, mutta ovat silti sovittelevia, neuvottelevia ja löytävät kompromissin, eli yhteisen mielipiteen sillä tavalla, ettei kummankaan tarvi luopua omasta mielipiteestään.
Miehet puolestaan tuntevat onnistuvansa ja olevansa tarpeellisia kun saavat pitää omat miesmäiset ominaisuutensa, hyväksyvät naisen ominaisuudet ja mielipiteet, mutta siitä huolimatta löytävät ratkaisun ongelmatilanteessa.
Miehen luonto vain on sellainen, että se etsii ratkaisuja, selvittää ongelmia, ei halua neuvoja, ellei niitä erikseen pyydä ja tuntee itsensä tarpeelliseksi onnistuessaan ratkaisemaan ongelman.
Naisen luonto on taas sellainen, että se ei etsi tai kaipaa pikaisia ratkaisuja, jos purkaa puhumalla mieltään, vaan nainen haluaa, että häntä viedään turvallisesti yhteiseen suuntaan molempien ehdoilla.
"poskipusua odottaen"
nainen haluaa tuntea olevansa nainen. Ihan samalla tavalla kun mies haluaa tuntea olevansa mies. nainen haluaa rakkautta, hellyyttä, kunnioitusta, ymmärtämystä. Onko se niin vaikeaa? Jos mies kysyy: Olenko liian helppo, on se jo kysymyksenä sellainen että nainen tuntee olevansa mies, ja sitähän kukaan hetero mieshän ei halua miestä? Lisäksi tulee muistaa, että ethän vain luule että naiset ovat pelkästään sinun kanssasi? Jos sinulla on 3 naista samaan aikaan, on näilläkin naisilla tod. näk. muita kehissä koko ajan. Heh.
Asuessani yhden entisen naiseni kanssa, niin havaitsin tyrmistyksekseni joitain asioita joiden en toivo olevan yleistyksiä.
Jos erehdyin tekemään ruokaa, niin siitä seurasi vittuilua. Päätelmöin syiksi liiallisen hienostelun haluni arkiruuan kanssa ja toisekseen, se että keittiö oli kai naisen mielestä hänen paikkansa. Lopputulos oli se, etten 4 vuoden aikana saanut tehdä ruokaa kovinkaan usein.
Onko tila todella niin sensitiivinen naiselle? Pitääkö kodin olla yhteinen? Voiko toimivassa parisuhteessa molemmilla olla omat kodit? Mitä mies saa ja mitä mies ei saa tehdä?
Anyway, perusjuttujahan esittämäsi asiat paljolti ovat. Aidot ihmiset haluavat tavata aitoja ihmisiä. Mutta se ei tarkoita sitä etteikö niillä aidoilla ihmisillä olisi aitoja juttuja työstettävänään.
mitä saa ja mitä ei saa.. olenko minä sinun äitisi, jolta pikkupoika kokoajan kyselee, et voinko mä sitä voinko minä tätä? Minkä minä sille voin, jos se ei antanut sun olla keittiössä. Mistä sinä niin kuvittelet ettei siellä saa olla? Ei kai se ole sukupuolesta kiinni yhtään. Mun mielestä järjellä ajateltuna sen systeemin pitää pelata ja jos se on yhteinen niin sitten yhteisesti tietysti. Unohda, että se toinen on nainen, ajattele vaikka, että siinä olisi joku mieskaveri jos se yhtään helpottaa ja mieti sitten mitä sinä kysyt. Ei naiset ole jotakin erillisiä olentoja avaruudesta.
et sun ongelmasi on se, että olet hiukka liian femiininen? Kuten sanottu, keittiö on naisen paikka. Minä en ainakaan haluaisi miestäni sinne. Toki joskus on ok. Kysehän on biologiasta. Nainen hoitaa pesää ja mies metsästää... Turha sitä vastaan on taistella. Minä haluan olla nainen ja haluan mieheni olevani mies. Siinä se piilee...
Kodit voi toki olla omat, mutta sitten herää kysymys siitä, kuinka itsekeskeistä parisuhde silloin olisikaan? Ei opittaisi joustaa, ottamaan toista huomioon yms. Ja yhteinen koti on yhteinen, jolloin ihminen joutuu väkisnkin luopumaan jostain, siitähän parisuhteessa on loppujen lopuksi kysymys.
Kaiken a ja o on mielestäni KEMIA. Sitä joko on tai ei ole. Piste.
Noo.. jos SETAn testejä on uskominen, niin olen androgyyni - liikun helposti sukupuoliroolien välillä.
;-)
nainen on onnellisimmillaan kun saa tuntea olevansa nainen. ja sama pätee toisinpäin.
Mut joo, nyt on mun vuoroni esittää että saisitpa olla muutaman päivän mies niin tietäisit mitä se mieskaveruus on.
Mietintöjä miestenillasta:
"Naiset vaihtuu - kaverit pysyy"
"Kavereiden nykyisiin tai eksiin ei kosketa"
ja se legendaarinen
"Kaveria ei jätetä"
Niin ja ne nilkit jotka noita sääntöjä rikkovat eivät ole kauaa kavereita.
Mutta kysymykseeni palaten vastaus tulikin jo selväksi, toinen vastaaja sanoi että keittiö on naisen paikka ja sinä sanot ettei sillä ole väliä. Kysymys oli siis yksilökohtaisesta asiasta. Kiitos.
Ei ei ei... Täytyy vain olla avoin muillekin vaihtoehdoille. Kuten ehkä tuossa jo totesitkin. Huomaan, että tätä voisi jatkaa ikuisuuksiin, koska kun ymmärtää asian jyrkimmällä mahdollisella tavalla niin juttu jatkuu ja jatkuu ja jatkuu..
Ja hauska ketjuhan tästä on syntynyt, toivottavasti opit jotain näistä viesteistä. Aika monessa on asiaa, jonka toivoisin sinun tyyppistesi (anteeksi jälleen - päässäni on jo kuva luonteestasi ;) )ihmisten ainakin tiedostavan, ei välttämättä oppivan tai soveltavan elämäänsä. Kenenkään ei tarvitse muuttua, mutta se, että tiedostaa erilaisia näkökantoja voi avartaa sinunkin elämääsi. :D
Lähden nukkumaan ja unissani jakelemaan avokämmentä kaikille provosoiville ihmisille.. :P
Sinä itse haluat, ettei nainen ole koskaan helppo. Olet mies, jota naisen pitää roikottaa, juoksuttaa aina perässään ja jäljessä sata metriä, lähemmäksi sinä et edes halua tulla. Sinua pitäisi houkutella toinen toistaan erikoisemmilla syöteillä ja tyhjillä lupauksilla, joita ei koskaan täytetä. Sinulle ei voi koskaan paljastaa kukaan tunteitaan ilman, että sinun kiinnostuksesi loppuu heti. Naisen pitää aina olla sinulle muka joku saavuttamaton mysteeri. Et sinä halua oikeaa suhdetta, haluat sitä huumaa, kun yrität ylittää itsesi. Luulet, että olet voittaja jos onnistut, mutta sitten kyllästyt heti, kun leikki on lopussa. Naisen pitäisi siinä samalla ihailla sinua olla onnellinen, mutta pitää aina käsivarrenmitan päässä, etkä sinä koskaan tosiasiassa päästä ketään lähellesi. Sinähän nimittäin kyllästyt tai pelkäät. Voin veikata että olet jo kyllästynyt kymmeniäkymmeniä kertoja aina uudestaan. Heti kun saisit jonkun, kiinnostutkin monesta yhtä aikaa. Pidät aina itselläsi jonkin takaoven auki, josta ryntäät karkuun heti, kun haaste loppuu. Olet aina puutteessa ja nautit itse siitä. Et edes halua tosielämässä muuta, keksit kyllä tekosyitä tai vikoja tarpeeksi aina kun näyttää, että tavoite on saavutettu. Osa miehistä on niitä, jotka menevät aina jäniksenä porkkanan perässä, mutta eivät haluakkaan syödä sitä koskaan. Jokainen nainen on sinulle joko liian helppo ja haasteet ja loppumaton kilpailu on ainut mikä sinua kiinnostaa. Siinä vaiheessa kun nainen ei enää jaksa tuota, kaikki loppuu ja sinä etsit uuden.
Fiksut naiset tietävät, että niihin peleihin on turha sotkea itseään.
että ei kannata kysyä jos vastaus ei miellytä. Mutta jos tämä ei osu oikeaan, niin sitten ei koskaan mikään.
ovat terapian tarpeessa ressukat...
Nuorempana kokeilin juuri esittämääsi tapaa. Eräänlaista savuverhoa.
Olennaista on kuitenkin se, että se tyttö jonka kanssa päädyin yhteen ei mennyt siihen halpaan että olisi lähtenyt yrittämään mitään haasteen esittämistä.
Hän näki sen savuverhon läpi.
et ymmärtänyt. Ei kukaan kuka on kiinnostunut esitä mitään. Ne muut eivät esitä mitään vaikeaa sinun vuoksesi, ne eivät ole kiinnostuneita sinusta. Sinähän tässä alunperin mietit, mitä esittäisit.
Mutta siinä kävi sitten niin että sekin tyttö jäi, ja sen jälkeen tuli parikymmentä muuta. kuten alkuperäisessä viestissä olikin, et vieläkään tiedä miten päin olisit.
Nuornapoikana tuli esitettyä naiselle savuverhoa, eräänlaista peliä ja jos toinen hämääntyi siitä niin eihän se kiinnostanut. Sittemmin olen jättänyt moisen ja keskittynyt olemaan mitä minä olen. Ei vain sekään tunnu toimivan... tai siis toimii liiankin hyvin.
Se tyttö jäi muuten rinnalle 2,5 vuodeksi kunnes unohdettuaan useamman tonnin laskun maksamatta veti pään täyteen ja rähvelsi kännissä vieraan miehen kanssa kun ei pystynyt ottamaan asiaa puheeksi. Erohan siitä tuli.
sulta on mennyt uskottavuus jo kauan sitten
verhoudut selkeästi tuon ns. "älykkään keskustelun taakse", jotta kukaan ei näkisi kuka olet OIKEASTI, etkä joutuisi vastaamaan kiusallisiin kysymykSiin- sinun verhosi läpi näkee, JA SELVÄSTI.
on se, että et ole löytänyt itseäsi. Et tiedä mitä elämältä haluat! Haluat pönkittää itseäsi, haluat aina vain haasteen: mutta kun haaste loppuu lähdet pois.
Älä mene sänkyyn heti. se on varmin tapa lopettaa kiinnostus. Monet naiset menevät sänkyyn heti vain sellaisetn miesten kanssa, jotka ovat fyysisesti kiihottavia, mutta tietävät, että jutusta ei voi tulla mitään (olet heidän mielstään siis vain patja, et mielenkiintoinen kumppani).
Sori jos vastaus ei miellyttänyt, mutta näin se aionakin minun mielestäni menee.. Olen 28v- nainen ja sinkku.
Eipä vastauksessa mitään vikaa ole. Paljasta totuuttahan tuo on ja itse koettuakin.
Sama pätee miehiinkin. Omassa elämässäni olen kokenut juuri tämän aika metkalla tavalla.
Olimme todella ihastuneita toisiimme ja seksin jälkeen havaitsimme ettei kumpaakaan kiinnosta tippaakaan. Silti yhteyksissä puolin ja toisin aina välillä ja hän on omalla tavallaan tärkeä ihminen.
Olen miettinyt sitäkin, että toiminko alitajuisesti siten että teen kaikkeni saadakseni naisen sänkyyn vain todistaakseni sen että tämä ei toimi. Toisaalta tämä teoria ei toimi, koska nämä nykyiset ovat matkassa riippuneet jo kohta kolme kuukautta ja yhdessäoloon liittyy paljon muutakin kuin seksi.
Eri naisen kanssa vähän eri juttuja. Yhden kanssa urheilua, toisen kanssa kirjallisuutta, kolmannen kanssa taas keskustelua - usein yhteiskunnallisista aiheista.
Oli miellyttävää havaita löytyvän näinkin paljon avuliaita naisia ja miehiä vastaamaan elämänpolttaviin kysymyksiin.
^-- Eikö olekin hieno fabrikoitu lause ja täydellisen epäuskottava?
Mutta asiaan. Ruusuja helmistä ja risuja asiattomuuksista. Välillä asiaa ja välillä asian vierestä. Niinhän se täällä netissä käy.
Rakkautta ja anteeksiantoa.
Tsau! ;-)
Olen lukenut täällä kirjoituksiasi ennenkin, tosin olet käyttänyt eri nimimerkkejä. Täytyy sanoa, että olet hivenen kehittynyt siinä suhteessa, että pystyt hiukan paremmin hallitsemaan itsesi. Siis välillä. Edelleenkin hypit aiheen sivuun ja kiellät kaiken mikä vähänkin tuntuu negatiiviselta. Kieltäydyt olemasta muuta kuin täydellinen. Vika on aina muissa. Ja edelleenkin on vain yksi totuus -sinun totuutesi, jota julistat kuin lestaadiolainen.
Jokainen lukija luultavasti huomaa, että esimerkkisi ovat keksittyjä. Jotain totuuspohjaa saattaa olla, mutta häivytät todellisen minäsi edelleenkin väärän tiedon taakse. Ei mitenkään ihmeellistä, niin täällä on joillain tapana tehdä. Kerätä huomiota keksityillä säälipisteillä. Aloituksessasi varmasti olikin jonkin verran perää, muttei enää jatkotarinoissasi.
Se mitä et edelleenkään, kovista yrityksistäsi huolimatta osaa peittää, on itsekeskeisyytesi, ylimielisyytesi ja empatiakyvyttömyytesi. Jotkut ovat sen nimenneet suoraan narsistisuudeksi, joka luultavammin onkin totta.
Haluat hyväksyntää ja huomiota. Niinhän me kaikki, jollain tasolla. Hyväksyntäsi haku on vaan niin läpinäkyvää, että huomaan ristiriitoja kirjoituksissasi. Sinulle ei ole väliä, onko tarinasi edes totta, haluat vain ymmärrystä. Olen iloinen siitä, että yrität kehittää jonkin tasoista keskustelua (ja selvästikin itseäsi), vaikka olet melkein keskustelukyvytön. Sinun kannattaisi kuitenkin mennä terapiaan, jossa saat ammattiapua. Lämmin suositus.
Täytyy kiittää vaikkapa sitä lestaadiolaisten jumalaa siitä, ettet ole älykäs. Narsistia pahempi on vain älykäs narsisti.
...aiheeni tällä palstalla.
Sorruit omaan pikkunäppäryyteesi.
En ole valitettavasti niin mielikuvitusrikas, että keksisin tai edes vaivautuisin keksimään fiktiivistä elämää itselleni. Oikea elämäni riittää ihan mainiosti.
NWO OV
Käyttäydytkin aivan samalla tavalla kuin aikaisemmin. Jotkut eivät erota totuutta ja fiktiota, joskus mieli tekee sellaiset temput :).
Laita keskustelun URL?
Jos vaikka se mieleni olisi tehnyt kauhean ilkeän tempun niin voin muistuttaa sitä?
Aivan täysin allekirjoitan. Tämä aloittaja taitaa OIEKEASTI olla jonkin sortin luonnehäiriöinen- rajatilapersoonallisuus..
-empatiakyvyttömyys.
-näkee tai yrittää nähdä itsensä suorastaan paljon älykkäämpänä kuin muut.
-Ei oikein kestä kritiikkiä, eli ns. menee pasmat sekaisin.
-oikeassa oleminen.
-PEITTÄÄ HAURAAN MINÄNÄS KORULAUSEISIIN JA NÄENNÄISEEN "ÄLYKKYYTEENSÄ".
- Muilta hyväksynnän ja huomion hakemista (olenko uhri-ajattelu)
Menin ja luin koko viestiketjun läpi... *syvä huokaus*
Mielenkiintoista keskustelua. Jäi vain miettimään, mikä oli ketjun aloittajan todellinen motiivi keskustelunavaukselle?
Ensimmäisessä viestissä mies pyytää vinkkejä ollakseen haastavampi, kaikki loput viestit ovat todistelua siitä, kuinka hän itseasiassa onkaan niin ylivertaisen älykäs ja syvällinen, ettei yhdessäkään naisessa ole HÄNELLE riittävästi haastetta. Mikä siis on jutun pointti? Päteä?
ja eihän ketjussa ollut mitään järkeä. *haukottelee*
Huhhuh..
Luin myös koko viestiketjun läpi ja täytyy todeta, että olen törmännyt tän kaltaiseen mieheen. On niin täynnä itseään tämä ap kirjoittaja ja omaa erinomaisuuttaan tai ainakin kuviteltua sellaista. Vähän niinkuin vauva joka on tajunnut ja havainnut, että hänellä on varpaat ja sormet ja sitä ihastuksissaan ihmettelee!
Selkeesti tämä mies ei halua ottaa mitään kritiikkiä vastaan vaan pasmat menee heti sekaisin jos joku kirjoittaa mitä todella ajattelee ja antaa palautetta. Miksi siis edes mitään kysyä kun kaikkien vastaukset tuntuu olevan perseestä ja "minä" olen oikeassa ette mua ymmärrä. Eli just tätä uhri ajattelua. Ja aina vaan alkuperäinen kääntää asian ihan muihin suuntiin kuin siitä mistä itseasiassa keskusteltiin, eli manipuloi.
Jotakin salattavaa (ongelmia..) tällä miehellä on.. ehkä oma tyhjyys ja sen syytä haetaan muista. Ei ihmissuhteet toimi niin että mietitään mitä itse saa ja odottaa toiselta, vaaan ydin on se mitä itse antaa toiselle. Antamista ja vastaanottamista sitä on hyvä ihmissuhde..
Toivottavasti Mies kysyyn ajatusmaailma selkiytyy ja hän löytää itsensä...
Onnea vaan.