Voidaan kuvitella että kaikilla on sisäinen "ansioluettelo", josta näkee mitä ihminen on tehnyt ja mitkä ovat hänen hyvät puolensa. Moni ainakin tuntuu perustelevansa tai tuudittautuvansa omaan "ansioluetteloonsa" eli pyrkivänsä listaamaan itsestään ne hyvät puolet ja ihmettelevät kuin ei ketään kiinnosta tai vastaavaa jne.
Olisi paljon kivempaa jos ihmisistä näkisi tämän persoonallisuus "ansioluettelon", niin tietäisi heti minkälainen ketäin on ja olisi helpompaa ja vaivattomampaa tutustua ihmisiin. Kaikki ihmiset eivät vain jaksa tutustua toiseen/toisiin ihmisiin vaan toivovat että se "oikea" vain tulisi "ansioluettelo" kourassa kohdalle. Toki näin voi käydäkkin esim. kuin huomaa itselleen ominaisessa ympäristössä ja mieleisessä keskustelussa toisessa sukulaissielun ja juttu on sitä myöten selvä, mutta näin ei aina käy.
Itse ainakin tuudittaudun tähän "ansioluettelo" ajatusmaailmaan, eli ihmettelen kun ketään ei ole kiinnostunut tyyliin:
1. Olen hyvännäköinen, urheilija: Vetovoima kunnossa?
2. Olen ollut lapsien kanssa tekemisissä harrastusten kautta: Sopivaa isämateriaalia?
3. Olen fiksu ja korkeastikoulutettu: Varakas, henkevää seuraa?
4. ja muita "ansioita"!
Ja olen huomannut että kiinnostun monesti naisista kun olen saanut nähdä heidän "ansioluettelonsa" ja se vastaa "kuviteltuja" kriteerejä sopivasta naisesta.
Tuolla kaikella ei vain ole mitään merkitystä kohdatessa ensikertaa uusia ihmisiä... tiedä sitten mikä on merkityksellistä sillä hetkellä kun huomaa yllättäen olevansa kiinnostunut jostakin toisesta ventovieraasta vaikkei tiedä hänestä tuon taivaallista. Toki ihminen alitajuisesti arvioi vastapuolen vaatteiden ja käyttäytymisen jne. perusteella omiin kokemuksiinsa perustuen, mutta loppujen lopuksi et voi tietää paljokaan toisesta henkilöstä. Ja mitähän kukin itse viestittää muille ihmisille ja vastaako se loppujen lopuksi vähääkään omaa "ansioluetteloa" jota loppujen lopuksi yritetään "kaupata" vai on jopa sen kanssa ristiriidassa jos näin voi sanoa. Vai onko kaikki sattumaa; miksei tämä "ansioluettelo" malli voisi olla olemassa? Ketä kiinnostuu kenestäkin ja vieläpä miksei kiinnostu ja miksi? Tämä meneekin sitten biologian ja psykologian puolelle, ota nyt siitä selvää...
OK. Tässä olikin sitten erikoinen topikki. En tainnut edes esittää yhtään kunnon päätelmää, provoa, yleistystä, valitusta tai kysymystä saati järkeviä termejä ilman lainausmerkkejä, joten pureskelkaa tätä kuten haluatte.
Olisi paljon kivempaa jos ihmisistä näkisi tämän persoonallisuus "ansioluettelon", niin tietäisi heti minkälainen ketäin on ja olisi helpompaa ja vaivattomampaa tutustua ihmisiin. Kaikki ihmiset eivät vain jaksa tutustua toiseen/toisiin ihmisiin vaan toivovat että se "oikea" vain tulisi "ansioluettelo" kourassa kohdalle. Toki näin voi käydäkkin esim. kuin huomaa itselleen ominaisessa ympäristössä ja mieleisessä keskustelussa toisessa sukulaissielun ja juttu on sitä myöten selvä, mutta näin ei aina käy.
Itse ainakin tuudittaudun tähän "ansioluettelo" ajatusmaailmaan, eli ihmettelen kun ketään ei ole kiinnostunut tyyliin:
1. Olen hyvännäköinen, urheilija: Vetovoima kunnossa?
2. Olen ollut lapsien kanssa tekemisissä harrastusten kautta: Sopivaa isämateriaalia?
3. Olen fiksu ja korkeastikoulutettu: Varakas, henkevää seuraa?
4. ja muita "ansioita"!
Ja olen huomannut että kiinnostun monesti naisista kun olen saanut nähdä heidän "ansioluettelonsa" ja se vastaa "kuviteltuja" kriteerejä sopivasta naisesta.
Tuolla kaikella ei vain ole mitään merkitystä kohdatessa ensikertaa uusia ihmisiä... tiedä sitten mikä on merkityksellistä sillä hetkellä kun huomaa yllättäen olevansa kiinnostunut jostakin toisesta ventovieraasta vaikkei tiedä hänestä tuon taivaallista. Toki ihminen alitajuisesti arvioi vastapuolen vaatteiden ja käyttäytymisen jne. perusteella omiin kokemuksiinsa perustuen, mutta loppujen lopuksi et voi tietää paljokaan toisesta henkilöstä. Ja mitähän kukin itse viestittää muille ihmisille ja vastaako se loppujen lopuksi vähääkään omaa "ansioluetteloa" jota loppujen lopuksi yritetään "kaupata" vai on jopa sen kanssa ristiriidassa jos näin voi sanoa. Vai onko kaikki sattumaa; miksei tämä "ansioluettelo" malli voisi olla olemassa? Ketä kiinnostuu kenestäkin ja vieläpä miksei kiinnostu ja miksi? Tämä meneekin sitten biologian ja psykologian puolelle, ota nyt siitä selvää...
OK. Tässä olikin sitten erikoinen topikki. En tainnut edes esittää yhtään kunnon päätelmää, provoa, yleistystä, valitusta tai kysymystä saati järkeviä termejä ilman lainausmerkkejä, joten pureskelkaa tätä kuten haluatte.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vaikka persoonallinen ja selkeä puhetyyli herättääkin huomioni miesten suhteen niin,
jos olet fiksu ja korkeasti koulutettu, niin onko mahdoton vaatimus, että käyttäisit suomenkielen mukaisesti kuka- sanaa.
Tuollainen teinityyli "Ketä kiinnostuu kenestäkin" tökkii heti.
Jos ansioluettelo koostuu mainitsemistasi asioista, ei sillä ole todellisuudessa mitään merkitystä. Kuulostaa lähinnä deitti-ilmoitukselta.
Kunnon ansioluettelon tekisi joku muu ja siinä olisi myös ne huonot puolet. Esim. entiset suhteet, miksi ne ovat entisiä jne.
Ja silti moni ihminen on "paperilla hyvä" muttei silti sytytä.. Ja joku taas on paperilla kamala, mutta silti niin ihana.
Ajattele, jos näkisit ansioluettelon ja sen perusteella et tutustuisi ihmiseen. Hän saattaisi silti olla maailman paras ihminen juuri sinulle.
Ihmiset on monesti aika tyhmiä, ei ne tiedä mitä ne oikeasti haluavat/ tarvitsevat.
Tuollaisissa ansioluetteloissa on vain yksi pieni ongelma: Muodostetaan niitten perusteella kuva ihmisestä, ja se kuva saattaa olla täysin väärä.
Otetaanpa esimerkkinä:
"Olen fiksu ja korkeastikoulutettu"
Sinä ajattelet: varakas, henkevää seuraa
Minä ajattelen: varakas, henkevää seuraa
Käytännössä sitten? Haluan sinut viikonloppuna seuraani oopperaan katsomaan uutta ensi-iltaa. Sinä kieltäydyt, koska ooppera ei kiinnosta sinua. Henkevällä tarkoitit jazzia, mutta minä en taas siedä jazzia.
Sinä kutsut minut viikonloppuna ravintolaan syömään. Kyseessä on tosi kallis ravintola, johon minulla ei oikeasti olisi varaa, koska olin juuri viime viikonloppuna yksin siellä oopperassa ja kulutin lippuihin ja uuteen asuun aika paljon rahaa. Joten oletan, että fiksuna ja varakkaana sinä, joka olet kutsun esittänyt, maksat illan ja laskun aikaan tulee minulle täytenä yllätyksenä, että pyydät puolet laskusta minun maksavan.
Ajatuksena ansioluettelo voisi olla ihan ok, mutta sen pitäisi olla sitten vain tarpeeksi yksityiskohtainen. Ihan niin kuin oikeakin ansioluettelo on.
Minä taasen tulin menneen kesän menneen suhteen jälkeen siihen tulokseen, että sinkkuna pysymiseen vaikuttavat juuri nämä ansioluettelot. Halutaan juuri tasan tarkkaan tietyt kriteerit omaava kumppani, ei osata olla avoimia elämälle. Itselläni on aina ollut se päätavoite että kemiat toimivat - ei sillä että olisi onnistunut silläkään tavoin, mutta en silti osaa laatia mitään erikoista kriteerilistausta toiselle ihmiselle. Ja entäpä jos törmäisin ihmiseen, joka ulkoisesti täyttää kaikki listaukseni kriteerit, mutta kemia ei toimi lainkaan? Pitäisikö alkaa seurustelusuhde vain siksi että nyt löytyi se "täydellinen" ihminen, viis siitä pidänkö hänestä vai en?
Olen niin naiivi edelleen tässä kypsässä 37 vuoden iässä että en aloita minkäänlaista suhdetta jos en todella ole ihastunut ihmiseen.
Veit sanat suustani Iitu.
Nimenomaan se keskinäinen kemia.
Sitä olenkin mielessäni ihmetellyt, pohtinut, mistä se tulee jonkun ihmisen kanssa ja sitten jonkun kanssa ei sen kummemmin väreile, vaikka mies olisi ulkoisesti kuinka silmiä hivelevä.
Jonkunlaisen ansioluettelonhan ihminen antaa kun kertoo itsestään, elämästään, tavoistaan ja tottumuksistaan noissa deitti-ilmoituksissa kuin myös aivan silmäkkäin jutellessa.
Tahtoo vain se ansioluettelon jälkeinen vaatimusluettelo olla sitten se joka itselläni saa jarrut päälle. Tulee tunne että: Ai jaa.. no en minä kaikkia noita kriteereitä täytä.
Toisaalta tyyppi joka viestittää, että -ei vaatimuksia, mulle kelpaa kuka vaan- saa ajattelemaan että noin epätoivoiseen en ainakaan halua sotkeutua.
Totta puhut että kemiat pitää toimia, mutta tässä olikin takana sellainen havainto että kaikki eivät rakastu ensisilmäyksellä: "nätti naama, kiva tyttö, kelpaa mulle". Olisi kiva siis löytää ihmisiä, jotka jakavat samoja ajatuksia/elämän arvoja, mutta kun sitä "ansioluetteloa" ei ole nähtävissä niin metsään ollaan menty tässäkin asiassa useasti, ja varmasti moni "oikea" on ohitsemme kävellyt. Esimerkkini oli siinä mielessä huono ettei siinä mainittu mitään henkisistä arvoista, jotka enemmänkin kuuluvat sisäiseen "ansioluetteloon". Ja jos voin vaatia itseltäni jotain aatteita, niin voin kyllä edes toivoa niitä minun mielestäni kivoilta naisilta, eli joihin haluaisin tutustua. Sitä on vaikea kuvitella suhdetta ihmisten kanssa jotka eivät miltään osin "täytä" näitä aatteita. Kemiaa voi sanoa myös eläimelliseksi vaistoksi joka saa meidät ylipäätään pariutumaan, mutta älykkyys, aatteet ja muut arvot jotka nimen omaan löytyvät siitä sisäisestä "ansioluettelosta" ovat ne mitä halutaan jakaa. Ja kemiasta vielä että se kun tahtoo tehdä järjelle kepposet vähän väliä, niin leiki nyt tätä pariutumisleikkiä siinä.
Emme toki saa etsiä täydellisyyttä, ja olet oikeassa että olisi syytä olla elämälle avoin, mutta eivät nämä kaikki kriteerit ole tyhjästä keksittyjä, vaan ovat osa meitä, eikä niitä voi noin vain ohittaa. Toki tässäkin on hiuksen hienon raja, koska mennään itsekkyyden puolelle, mutta onneksi se kemia pelaa tämän asian puolesta.
Ja tuo ansioluettelomalliin tuuduttautuminen johtunee monilla siitä että joskus on seksuaalifantasioiden lisäksi älyllisiä sellaisia, jonkun samanlaisen kaipuun tunnettta. Silloin sitä miettii näitä asioita, kun niitä on niin helppo konkretisoida.
Niinpä. Ehkä minullakin karahti ensimmäiseksi punaiselle nimenomaan sana ansioluettelo; ne kun jossain määrin tuntuvat keskittyvän lähinnä ulkoiseen olemukseen ja varakkuuteen. Tällaisen kuvan olen erinäisissä keskusteluissa saanut.
Siinä mielessä olet tietysti täysin oikeassa, että aatteet ja muut arvot ovat samat, eipä juuri kiinnostaisi jonkun kriminaalin kanssa seurustella jos kärjistys sallitaan.
Ja olenpa itsekin huomannut sellaisen piirteen että jos huomaan että keskustelussa toinen ei ymmärrä lainkaan mistä puhun niin eipä siinä suurikaan kemia kauan auta... ja silti minua ärsyttää suunnattomasti kaikkinainen "tasosta" ja "kriteereistä" puhuminen, se tuo jotenkin niin kliinisen ja kylmän vaikutelman koko asiasta. Mieluusti kun toimin tunnepohjalta enkä kovin analyyttisesti näissä asioissa.
Niin että otapa minunkin aivoituksistani selvää, molempi parempi!
Kaunista syksyä jokatapauksessa!