Hyvästä parisuhteestani huolimatta minua vaivaa joskus eri koulutustasoni suhteessa miheeni ja appivanhempiini. Minä nimittäin olen tavallinen duunari ja miheni sekä appivanhempani akateemisia. Anoppini muut miniät ovat myös akateemisia.
Eihän tälläisella asialla pitäisi olla mitään väliä mutta kun sattuu vain olemaan. Ei ole kiva olla aina se, joka "ei kuulu joukkoon". Lisäksi olen myös ainoa ulkomaalainen mieheni suvussa ja jostain syystä sekään ei tunnu kivalta. Miheni mielestä ko. asioilla ei ole mitään merkitystä, mutta anoppi jolle koulutus on tärkeä asia, loukkaa välillä kommenteillaan tahallaan tai tahattomasti. Esim. Kun ostin ammatillista koulutustani varten oppikirjoja, anoppi sanoi minun olevan ensimmäinen hänen suvussaan joka niitä käyttää.( Kohteliaisuus?) Toisinaan hän kehuu minulle miten nopeat hoksottimet hänen toisella miniällään on.
Eräs tapaus oli myös kun otin kuvan lapsestani jolloin kamera välähti. Anoppi selitti sen lapselleni näin: "Äidillä välähti!" apiukko kommentoi toisesta huoneesta että: "Silläkin!"
Miheni veljen kommentit, joka pitää itseään ehkä älykkäänä, ei ole edes kirjoittamisen arvoisia.
Olemme tavanneet miheni kanssa 16 vuotiaina ja siitä lähtien olemme olleet menestyksellisesti yhdessä kohta 11v. Keskinäisessä suhteessamme ei siis ole mitään vikaa. Ainakaan minun mielestäni.
Harmittaa vain kun minua ei hyväksytä omana itsenäni vaan mieheni vuoksi. Siltä se ainakin tuntuu ja kyllä tämä parisuhdettammekin alkaa rassaamaan.
Asiallisia kommentteja kiitos!
Eihän tälläisella asialla pitäisi olla mitään väliä mutta kun sattuu vain olemaan. Ei ole kiva olla aina se, joka "ei kuulu joukkoon". Lisäksi olen myös ainoa ulkomaalainen mieheni suvussa ja jostain syystä sekään ei tunnu kivalta. Miheni mielestä ko. asioilla ei ole mitään merkitystä, mutta anoppi jolle koulutus on tärkeä asia, loukkaa välillä kommenteillaan tahallaan tai tahattomasti. Esim. Kun ostin ammatillista koulutustani varten oppikirjoja, anoppi sanoi minun olevan ensimmäinen hänen suvussaan joka niitä käyttää.( Kohteliaisuus?) Toisinaan hän kehuu minulle miten nopeat hoksottimet hänen toisella miniällään on.
Eräs tapaus oli myös kun otin kuvan lapsestani jolloin kamera välähti. Anoppi selitti sen lapselleni näin: "Äidillä välähti!" apiukko kommentoi toisesta huoneesta että: "Silläkin!"
Miheni veljen kommentit, joka pitää itseään ehkä älykkäänä, ei ole edes kirjoittamisen arvoisia.
Olemme tavanneet miheni kanssa 16 vuotiaina ja siitä lähtien olemme olleet menestyksellisesti yhdessä kohta 11v. Keskinäisessä suhteessamme ei siis ole mitään vikaa. Ainakaan minun mielestäni.
Harmittaa vain kun minua ei hyväksytä omana itsenäni vaan mieheni vuoksi. Siltä se ainakin tuntuu ja kyllä tämä parisuhdettammekin alkaa rassaamaan.
Asiallisia kommentteja kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
ollut vastaavassa tilanteessa tekstisi perusteella. Nyt jo eronnut. Meillä tilanne vain kärjistyi ajan myötä. Minulla kuitenkaan ei ollut miestäni tukena, joten olin todella yksin näiden ihmisten parissa ja vielä kun olin ulkomaalainen. Lopulta ymmärsin olevani liian erillainen kuin mieheni ja hänen perheensä ja päätin lähteä, josta olen joka päivä tyytyväinen.
Jos teillä miehesi kanssa kuitenkin on yhteiset haavet,tulevaisuuden suunnitelmat,samat arvot uskon että voitte päästä näiden ongelmien ylitse.
Mutta ratkaisevaa on varmaan miehesi asenne.
Onko mahdollista ottaa hieman etäisyyttä hänen perheeseensä? Minun ei ollut koska mieheni halusi olla erittäin paljon perheensä parissa ja halusi tietenkin minun olevan tässä hyörinässä mukana. Nyt eron jälkeen olen helpottunut kun ei tarvi joka viikko pyöriä perhelounailla ym.
Toivon, että saatte puhumalla asiaan selkoa,koska muuten teillä on kaikki hyvin.
jos nyt joku niin enää luulee...
Sukulaisesi kuulostavat aikamoisilta moukilta suoraan sanoen. Sivistynyt ihminen ei piikittele muita, ihan riippumatta siitäkään ovatko he sukulaisia.
Toivottavasti jaksat elää miehesi kanssa. Jos hän kuitenkin "vaihtaa puolta" eli alkaa hänkin (suvun painostuksesta/esimerkistä?) hävetä sinun oppiarvottomuuttasi, niin avioliitollenne voi käydä kalpaten.
Toivon sydämestäni, ettei sinulle kävisi näin, vaan että hän jatkossakin tukisi sinua. Miehesi on luultavasti sivistynein koko suvustaan.
Minä taas puolestani satun olemaan ainut akateemisen koulutksen saanut ja ainut ulkomaalainen mieheni perheessä.
Ei ole hyvä näinkään päin.
Jatkuvasti saan kuulla kommentteja koulutuksestani, vaikken itse tuo sitä mitenkään esille. "Pystyin tähän, vaikkei tohtorinlakkia olekaan". Lisäksi minulle näytetään palkkakuitteja ja tokaistaan, että on se kumma, kun ilman koulutusta tienaa enemmän.
Miten miehesi suhtautuu asiaan? Minun kouluttamaton mieheni sanoo, että pitää vain antaa loukkauksien mennä toisesta korvasta ulos. Mutta kyllä se meidänkin väleihimme vaikuttaa, että tunnen olevani yksin kaikkia muita vastaan. Onneksi oma perheeni arvostaa minua sellaisena kun olen, olipa sitä koulutusta sitten tai ei.
varmaankin neuvoa,että 'älä välitä' tai 'anna tuollaisten kommenttien mennä toisesta korvasta ulos'. Jokainen välittää jos itsestä aletaan puhua p*****. Kaikki ei ole ihan kohdallaan ihmisissä,jotka ainakin joka toisessa lauseessa v****ilevat toisten ihmisten koulutuksesta,arvoista,elämästä. Ihme touhua.Joillekin se on huumoria,mutta jos on erilainen huumorintaju,niin asiat voi ottaa tosissaan. Maailma olisi parempi paikka elää jos ihmisillä ja sukulaisilla olisi vähänkin kunnioitusta kanssaihmisiään kohtaan,ajattelisivat mitä puhuvat! Eikä se koulutus takaa ihmisen ihmissuhde-sivistystä tai suurta sydäntä.