Mikä ihme siinä on, että kun naiset haluavat lopettaa tapailun, ei koskaan sanota hommaa suoraan, vaan kautta rantain annetaan homman hiipua ja antaa äijän itsensä pikkuhiljaa ymmärtää ettei hommasta tule mitään (kokemusta on tänkin vuoden puolelta jo pari tapausta).
Ja sitten kun itse sanotaan homma naiselle suoraan (niinkuin just tein), itketään ja sanotaan, ettetkö vaan olisi voinut antaa homman laantua, kun toi suoraan sanominen tekee niin tajuttoman kipeetä.
Itse otan mieluummin turpaani laakista, kun arvon viikkotolkulla tai vuositolkulla onko tässä nyt mikä meininki.
Ja oikeastaan ihan sama pidemmissäkin jutuissa. Kun exäni halusi eroa, hän yksinkertaisesti rupesi käyttäytymään kusipäisesti minua kohtaan ja odotti, että itse otan asian esille (tämän jopa myöntänyt).
Katkerako? Kyllä!
Ja sitten kun itse sanotaan homma naiselle suoraan (niinkuin just tein), itketään ja sanotaan, ettetkö vaan olisi voinut antaa homman laantua, kun toi suoraan sanominen tekee niin tajuttoman kipeetä.
Itse otan mieluummin turpaani laakista, kun arvon viikkotolkulla tai vuositolkulla onko tässä nyt mikä meininki.
Ja oikeastaan ihan sama pidemmissäkin jutuissa. Kun exäni halusi eroa, hän yksinkertaisesti rupesi käyttäytymään kusipäisesti minua kohtaan ja odotti, että itse otan asian esille (tämän jopa myöntänyt).
Katkerako? Kyllä!
Vastaukset 7
Vanhimmat
aina kaikkea. Muista se.
Tuo entinen naisystäväsi saattoi vain haluta käytöksellään sinulta entistä enemmän huomiota. Kukapa nainen sellaista kehtaisi suoraan myöntää ("olen huomionkipeä")? Ja kun sinusta ei ollut miestä siihen, vaan todennäköisesti jätit naisen hänen epämiellyttävän käytöksensä takia yhä vähemmälle huomiolle, niin tottakai nainen sanoo siihen haavoittuneena jälkeenpäin: "Joo, niin se oli. Minä halusin sinusta jo aiemmin eroon".
Näin se näyttäisi olevan laajemmaltikin. En tiedä miksi, mutta niin vain on :)
Mä olen ihmetellyt ihan samaa kanssasisarissani ja tullut siihen tulokseen, että kyse on rohkeudesta ja sen puuttumisesta. Ei kaiketi ole kovin "naisellista" pamauttaa negatiivista viestiä suoraan toisen naamalle, ellei nyt suoranaisesti vihaa toista...
Ajattelen, että se juontuu kai osittain kasvatuksestakin, siitä, miten tytöt ja pojat kasvatetaan lapsesta lähtien hieman erilaisiksi. Tytön pitää olla kiltti ja kuuliainen, mutta pojat saa riehua ja olla vaikka vähän ilkeitäkin.
Paha mennä sanomaan aikuisesta ihmisestä, hänhän tekee valintojaan täysin itsenäisesti ja tiedostaen.
Pelko siellä taustalla mun ymmärtääkseni kuitenkin lymyää. Miehillä samaa pelkoa ei yleensä ole, te olette muutenkin suorempia kuin me emotionaalisesti monimutkaisemmat naiset.
Voitais kyllä ottaa oppia toinen toisiltamme, ehkä se yhteiselo sujuis siten helpommin.
; )
Naiset osaa olla outoja,
en ole koskaan ymmärtänyt miksi asioita ei voi sanoa niinkuin ne on, ei välttämättä päin näköä, mutta kiertelemättä.
Mieleen tulee varsinkin yksi puolituttu nainen joka viestitti, että haluaisi tutustua lähemmin, joten juteltiin ja huomasimme tulevamme toimeen hyvin.
Kävimme ulkona pari kertaa ja kaikki oli hyvin.
Sitten oli pieni tauko hänen työkiireiden takia, jonka jälkeen soiteltiin ja tapailtiin.
Yhtäkkiä hän lakkasi soittamasta, ei vastannut sähköposteihin ja lopulta ei vastannut edes puhelimeen.
Ei mitään selitystä.
Voin vain arvailla miksi, kun en tiedä.
Ei ole antanut pienintäkään vihjettä miksi.
Jos olemme jossain sattumalta nähneet, hän on vaivautunut, ei edes tervehdi.
Mikä voi mielen noin muuttaa?
Olen sinkku ja tietääkseni hänkin on (yhä) sinkku.
inhimillistä kuitenkin, eikö vaan? Sekä se, että ei halua kuulla mitään ikävää ja se, että passiivis-aggressiivisesti toimien haluaa toisen jättävän itsensä. Itse olen kuitenkin myös sitä mieltä, että rohkeasti ja naamakkain nämä asiat pitää hoitaa. Pääsee nopeammin jatkamaan elämäänsä kun menee reilusti kerrasta poikki.
Jos mies paljastuu täydelliseksi feikiksi, niin ei sen vuoksi kannata eikä tarvitse enää vaivautua mihinkään selittelyihin. Ei kaikki ansaitse niitä ja kyllä jokainen tietää itse missä se vika on kun vähän katsoo peiliin ja miettii mitä on tehnyt.
"Jos mies korkeintaan vain teeskentelee jonkinnäköisiä feikattuja tunteita, niin sille voi korkeintaan teeskennellä jonkinnäköisiä feikattuja selityksiä."
Ne kaksi kertaa, jolloin olen halunnut lopettaa tapailun, olen kyllä sanonut sen miehelle ihan suoraan ja kasvotusten. Toiselle ystävällisesti ja toiselle vähemmän ystävällisesti, tilanteesta johtuen...
Pidän suorasta (mutta hienotunteisesta) puheesta ja toiminnasta. En jaksa pelata pelejä. Sama pätee tilaneessa, jossa olen jostakusta kiinnostunut. Sanon sen suoraan. Saattaahan siinä toinen säikähtää ja pötkiä pakosalle, mutta ei ainakaan myöhemmin tarvitse potkia itseään persiille sen takia, ettei edes yrittänyt.