Ujous on täyttä plussaa, jos ujo uskaltaa tulla juttelemaan ja näyttää haavoittuvan puolensa, se on varsin hurmaavaa! Taas sellainen mies joka on jatkuvasti iholla ja niin itsevarma että se alkaa vaikuttaa jo kusipäiseltä tyypiltä, niin silloin mä ainakin otan jalat alleni. Yleisesti ottaen naiset varmasti kiinnostuu teistä kun vältätte kaikkea OUTOUTTA, ja ootte vaan ihan normaaleja itsejänne ilman turhia esittämisiä! hiljaa hyvä tulee pojat!
vinkki miehille
naiselta
203467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ujo ei tule juttelemaan. Ne on ne normaalit jotka tulee, ja sitten ne "naistenmiehet" mitkä roikkuu iholla.
Terveisin ujo.
Entä jos se oma "normaali" onkin toisen mielestä "outoa"? Ja mistä sen etukäteen tietää? Esimerkiksi joku epänormaali harrastus, tapa, tyyli?
kun sitä kerrankin uskaltaa mennä juttelemaan naisten kanssa, niin eikös sieltä vaan yleensä ole saanut paskaa niskaansa...sen jälkeen on taas tosi tosi tosi vaikeeta yrittää uudelleen ja sitten naiset pitävätkin sinua jo itserakkaana hinttinä...että silleen...:(
Ei ujon välttämättä tartte tulla juttelemaan, katsekin kertoo paljon.. Hiljaa yksinkin voi olla ja silti nainen voi kiinnostua :)
Mutta ujon (hiljaisen) pitäisi kuitenkin jotenkin viestittää, ettei ole esim. koppava. Monesti saattaa lähettää vääränlaisia signaaleja hiljaisuudella.
Nättiä hymyä ja silmäpeliä kehiin, pojat!!!
Minulla taas ujous on sen verran paha ongelma etten ikimaailmassa uskalla naisille mennä juttelemaan yhtään mitään. Jopa silloin kun nainen silmäpelillä esittää kiinnostusta niin minä jotenkin vaivaudun ja hermostun.
Taitaa olla melko yksinäinen loppuelämä minulla edessäpäin mutta sen olen tiennyt jo vuosikausia ja asian hyväksynyt.
Tuo kuulostaa harvinaisen tutulta. Myös täällä on samoja ongelmia. Mulla ikää on jo päälle 30 ja toiveiden varassa elämisen olen jo vähitellen unohtanut.
Ujo on ujo siksi koska on ujo. Hei haloo.. ei ujo uskalla tulla juttelemaan.
tulleet ujoiksi saatuanne jonkin ikävän vastauksen lähestymisyrityksiinne vai pelkäättekö te vain mitä voisi saada vastaukseksi? Mikä olisi pahin mahdollinen vastaus minkä voisi saada?
Niin, miten sen nyt ottaa:
- takana on 10 vuotta tehokasta eristämistä (pk), joka jätti jäljet myöhempään elämään (suojamuuri); silti vastoinkäymisistä huolimatta olen menestynyt elämässäni (koulut käyty, on töitä)
- tylyt pakit asiallisiin lähestymisyrityksiin; tähän verrattuna 'ikävä vastaus' melkein sama kuin 'kiitos'
- katsekontaktin saaminen maahan tuijottaviin naisiin on vaikeaa...
Lähestymisyrityksessä ei ole aina kyse pelosta, vaan myös aiempien yritysten aiheuttamasta turhautumisesta. Miksi avautua, jos kerran lunta tulee porstuaan tuutin täydeltä ?
"...jäljet myöhempään elämään": tarkoittaa käytännössä esim. harrastusten valitsemista siten, että niitä voi harrastaa yksinkin. Jostain kumman syystä joukkuelajit eivät nappaa.
Minä olen syntynyt ujoksi ihmiseksi, peruskoulun helvetti rakensi vielä ylimääräiset suojamuurit ympärilleni. Jossain välissä sain hieman itseluottamusta hetkeksi ja uskalsin joitakin kertoja jopa yrittää naisten lähestymistä.
Palaute oli sanoisinko törkeää täysin asialliseen lähestymisyritykseen verrattuna (eli jos ennenkuin on edes Hei -tervehdystä saanut loppuun tulee takaisinpäin "painu v...." -kommentointia).
Noita kun sai kuulla muutaman kerran unohdin koko homman. Sen jälkeen olen käynyt joillakin nettitreffeillä (noista ei kuitenkaan mitään tullut), asunut ulkomailla pariin otteeseen, kiertänyt maapallon yksikseni, valmistunut, siirtynyt työelämään, tehnyt kaikenlaista. Mutta naista minua ei valitettavasti saa lähestymään. Ainoa asia mitä olen viime vuosina oikeastaan halunnut olisi ollut löytää tyttöystävä ja perustaa joskus perhe, mutta kun ei niin ei, kun kerran on ujodella varustettu. Sitten on vain täytynyt juosta tuota toivetta pakoon ympäri maailmaa.
Voisi nettiä kyllä taas kokeilla kunhan taas Suomeen palaan...
Mitenkä sitten satutkin saamaan noin ikäviä kommentteja lähestymisyrityksiisi? Oletko ollut tuhannen päissäsi? Tai oletko jäNnittänyt niin, että olet unohtanut hymyillä tai vaikuttanut ujoutesi takia ylimieliseltä? Jos ei, niin sitten olet kyllä onnistunut vain lähestymään vääränlaisia naisia!
Millaisena ystäväsi sinua pitävät? Entä jossain harrastuksessa tms -pystytkö siellä juttelemaan ihan käytännön asioista ujostelematta?
Tuo ujous on niin käsittämätön ilmiö minulle, että olisi mielenkiintoista kuulla ujon näkökantoja!
samat kysymykseet kuin kolmipisteeltä. Mitä siellä peruskoulussa tapahtui, kiusattiinko vai oliko muuten vain ääliöitä luokallasi?
Baareissako naiset noin vastailevat? Ei kai nyt sentään muualla?
n eivät opettajatkaan mitään asialle tehneet ja oli jopa mukanakin, niin kyllähän sitä luuli että istsessä vika ja alkoi hävetä itseään.
Ja juu, baareissa ovat noin vastailleet. Ujouden takia minun on mahdotonta muuallakaan lähestymistä yrittää (tosin enpä ole baarissakaan yrittänyt enää moneen vuoteen).
Kavereiden tyttöystävät ja heidän kaverinsa ovat kyllä todella mukavia, mutta eivät he edusta samaa lajia, kuin ne joihin olen baareissa törmännyt.
tyttöystävien mielestä olet mukava ja ok tyyppi? Olisiko niin, että baarissa käyttäydyt jännittämisesi vuoksi jotenkin niin, että saat epäkohteliaita vastauksia? Voisitko pyytää kavereidesi tyttöystäviä antamaan jotain vinkkejä? Toisaalta jonkin harrastuksen parissa olisi varmaan helpompi tutustua, jos baareissa teillä päin on noin raakaa toimintaa!
Hmm, luulin jo vastanneeni tänne, mutta taisi viesti kadota bittiavaruuteen.
Juuh, tulen mielestäni todella hyvin toimeen joidenkin noista tutuista tytöistä kanssa. Olen saanut kuulla ne kaikki perinteiset repliikit, että "se tyttö joka sinut saa voittaa lotossa", "anopin unelmavävy", "ottaisin sinut heti, jos olisin vapaa" (tuossa tosin puhui kaverilleen, minä olin vain paikalla tilanteessa) jnejne. Vaikka en ole ikinä kenellekään oikeassa elämässä valittanut sinkkuuttani tai hakenut säälipisteitä (on helpompi sanoa, että ei ole vielä valmis seurusteluun, vaikka oikeasti ei muuta haluaisikaan). En sitten tiedä näkyykö tuo kaikki ulospäin vai tarkoittavatko he sillä jotain oikeastikin positiivista...
Olenhan tuota joskus miettinyt, että heiltä voisi kysyä joskus. Nyt vain ainakin olen turhan kaukana Suomesta. Ja harrastukset tuntuvat kovin usein jakautuvan ainakin liikunnassa mies- ja naisryhmiin, eikä minulla ole oikein varaakaan mitään kummoista harrastaakaan.
Oudoton, oudoin, kas siinäpä sitä onkin!
Pohtimista lopun elämää... Millainen nainen olisikaan sellainen? Olisitko kenties sinä? Ketä miestä kiinnostaisi? Mitä arvelet? Mistä moinen yleensä putkahtikaan mieleesi? Hiljaa hyvää tulee... viittaus johonkin suoritteeseen?
Kenpä sitten loppujen lopuksi voisi esittää muuta, kuin itseään oli kyseessä minkälainen tilanne hyvänsä! Mikäli sitten ongelmanasi on mainitsemasi jatkuva ihoaltistus miehistä jotka ovat persoonallisinpia, kuin sinä niin voinethan olla yksinkin. Näin vältyt turhilta pakoon pötkimisiltä! Vinkki sinulle!
Mene perjantaina tai lauantaina illalla ravintolaan. Näet siellä miehiä jotka on lyöty ja tyrmätty. Ne eivät ole niitä, jotka tulevat iholle. Jokaisesta ravintolasta niitä (lyötyjä)löytyy. Ne eivät ole outoja ja huonosti pukeutuvia. Ne vain ovat yksin. Ne eivät ole kännissä örveltäjiä. Flaksi ei käy. Ei ole käynyt aiemmin. Eikä suurella todennäköisyydelle käy tulevaisuudessakaan. He eivät ole pelimiehiä. He eivät harrasta irtosuhteita ja vertaile naisia, koska heillä ei ole sitä yhtäkään naista. He eivät välttämättä ole ujoja. Silti he ovat yksin. Nyt. Tänään. Huomenna. Ensivuonna. jne. Niin vain on. Vaikka heidät kaikki näkee ravintoloissa, kukaan ei mene juttelemaan heidän kanssaan. Ei tutustumaan. Ei kyselemään heidän harrastuksistaan tai arvomaailmastaan. Ei mistään. Näin vain on.
Heidän tehdessä aloitetta, niin se "tyrmätään" ja on montakertaa tyrmätty heti alkuunsa.
Sama kuin ihminen laitettaisiin lasiseinien sisään ravintolaan pitämään hauskaa. Ikävä kyllä "lasiseinät" ovat särkymätöntä lasia, mutta ihminen seinien sisällä ei ole särkymätön.
Lisäksi he ovat tavanneet koulussa, työssä tai harrastuksessa naisen, joka tuntuu mukavalta, kivalta, kiltiltä, tutustuu heihin ja ehkä jopa kertoo heidän olevan hyvä (avio)mies. Nainen kertoo yksityiselämästään asioita, mitä ei varmasti kerro muille, nauraa samoille asioille ja pyytää silloin tällöin (kahdenkeskistä) apua.
Ajan myötä kaveri alkaa kerätä murskattua toivoa takaisin, ja eräänä päivänä kerää ehkä jopa vuosia nostatetun rohkeutensa, ja pyytää naista ulos. Tuloksena hiljaisuus, kiusallinen kohtaus tai lempeä "olet ihan kiva, mutta...". Lopputulos joka tapauksessa kuitenkin täsmälleen sama.
Sitten tämä toistuu, ei harvakseltaan, ei joskus, ei usein, vaan aivan poikkeuksetta joka ikinen kerta siitä lähtien, kun teini-iässä kiinnostus naisiin herää, sanotaan tässä vaikka n. 30 -vuotiaaksi asti. Mitä on tosiaan käsissä? Aikuinen mies, joka saa naisten puolelta kokea olevansa 'yksi tytöistä', tai parhaimmillaan sukupuoleton olento, mutta Mies ei koskaan (paitsi 'potentiaalinen raiskaaja' -ennakkoluuloissa). Mies vertaa itseään muihin miehiin, tietää että monet keräsivät enemmän kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta ikävuosina 11-19 kuin hän tulee kokemaan loppujen 40 - 50 ikävuotensa aikana. Mies lukee ja kuulee naisten kommentteja kuinka he eivät enää jaksa alkaa ketään opettamaan, kuinka 30 -v. neitsyt täytyy olla vastenmielisen ruma, kieroutunut sielu ja naistenvihaaja.
Sitten vielä aina silloin tällöin joku tyttönen "piristää": kaikille löytyy joku (mutta sinulle ei missään tapauksessa minä).
Onko tätä taustaa vastaan yllättävää, että mies on ujo ja syrjäänvetäytyvä?
asiaa noin. Mutta toisaalta tuossa kertomuksessa tulee esiin, että sinun täytyy olla kuitenkin ihan ok tyyppi, kun olet kerran pystynyt noin ystävystymään ja ymmärtämään ja olemaan tukena naiselle. Sen, että juuri sillä kerralla ei kemiat sopineet ei saisi antaa luopua toivosta kokonaan, -kaikkien naisten suhteen! Toivottavasti et lopettanut ystävyyttänne tuohon -ystävätkin ovat arvokkaita tässä elämässä!
Minulla on monta miespuolista ystävää ja joskus on omat tunteeni muuttuneet ihastumiseksi ja toisen ei, joskus toisin päin.Yleensä pienen pettymysvaiheen jälkeen ollaan palattu ystäviksi. Yksi ystävyyssuhde kyllä valitettavasti päättyi, kun mies olisi halunnut enemmän ja minä en hänestä pitänyt sillä tavalla. Sain melkoisen ryöpytyksen niskaani, enkä ole vielä varma, oliko hänen käytöksensä vain poikkeuksellista ja pettymyksestä johtuvaa vai paljastiko hän silloin todellisen luonteensa. Jos se oli hänen todellinen luonteensa, niin en kyllä sure ystävyyden päättymistä!