Au-pair Suomessa

olen ollut useampaan kertaan lastenhoitajana niin että en ole puhunut lasten omaa kieltä - vanhempien tahdosta! esim. italiassa olin lapsille "englantilainen" lastenhoitaja ja puhuin ainoastaan englantia, briteissä ja jenkeissä taas olen ollut perheessä jossa toinen vanhemmista on suomalainen/suomalaiset sukujuuret ja haluavat lasten oppivan ja käyttävän enemmän/rohkeammin suomen kieltä, toimii yllättävän hyvin! ja todellakin suosittelen mikäli toivotte lastenne oppivan "hauskalla tavalla" esim. englantia, saksaa, ruotsia, ranskaa... joita he myöhemmin opiskelevat nenät kiinni kirjoissa, varmasti tulee olemaan hyötyä siis jatkossa!

minä... kirjoitti:

olen ollut useampaan kertaan lastenhoitajana niin että en ole puhunut lasten omaa kieltä - vanhempien tahdosta! esim. italiassa olin lapsille "englantilainen" lastenhoitaja ja puhuin ainoastaan englantia, briteissä ja jenkeissä taas olen ollut perheessä jossa toinen vanhemmista on suomalainen/suomalaiset sukujuuret ja haluavat lasten oppivan ja käyttävän enemmän/rohkeammin suomen kieltä, toimii yllättävän hyvin! ja todellakin suosittelen mikäli toivotte lastenne oppivan "hauskalla tavalla" esim. englantia, saksaa, ruotsia, ranskaa... joita he myöhemmin opiskelevat nenät kiinni kirjoissa, varmasti tulee olemaan hyötyä siis jatkossa!

Eikö häirise au-pairia tai lapsia, kun eivät kerta kaikkiaan ymmärrä toisiaan? Miten pitkään kestää, ennen kuin 2-5-vuotiaat oppivat vieraan kielen, jos pohjaa ei ole ollenkaan?

käytännössä kirjoitti:

Eikö häirise au-pairia tai lapsia, kun eivät kerta kaikkiaan ymmärrä toisiaan? Miten pitkään kestää, ennen kuin 2-5-vuotiaat oppivat vieraan kielen, jos pohjaa ei ole ollenkaan?

esimerkiksi tuo mun italian tapaus oli sellanen että lapset oli 5, 6 ja 7 -vuotiaat ja niistä 2 vanhinta oli käynyt muutaman vuoden ajan jotain englantilaista iltapäiväkerhoa pari kertaa viikossa tms joten ne ymmärsi HIUKAN ja taas minä olin ollut italiassa töissä 3 kesää ennen ko. työtä joten ymmärsin myös italiaa HIUKAN (en todellakaan paljoa sillä olin ollut maassa edelliset kesät töissä juuri siksi että puhun englantia, ruotsia ja saksaa eli tein töitä ko. kielillä).

käytännössä nuorin ei siis osannut muuta kuin tervehtiä ja kertoa nimensä englanniksi, muut osasivat pyytää yksinkertaisia ruokia (leipää, hedelmiä, juomista yms) ja kysyä voidaanko mennä leikkimään kissojen kanssa, uima-altaalle tms. (tietysti kysymys ei ollut kieliopillisesti oikein mutta osasivat siis muutamia verbejä ja substantiiveja niin että tulivat ymmärretyiksi). pienin halusi tietysti oppia kun isommatkin osasivat vähän, kyseli välillä isommilta että kuinka voin kysyä nannyltä englanniksi tätä tai tätä. vastaavasti kaikki asiat mitä he osasivat englanniksi, osasin minä myös italiaksi koska olihan kuullut kuitenkin kieltä runsaasti vaikka en koskaan sitä ollut opiskellutkaan (mutta en siis puhunut italiaa perheessä sanaakaan, vapaa-ajalla perheen ulkopuolella paljonkin koska halusin oppia kieltä).

päivät kului siis niin, että lapset ovat edelleen siinä uskossa että en puhu italiaa sanaakaan (pyyntö äidiltä, tavoitteenamme oli että lapset oppivat yhä enemmän englantia ja alkavat käyttämään kieltä - toteutettiin täydellisenä kielikylpyideana). käytännössä siis juteltiin kaikki hommat pikkuhiljaa englanniksi ja joskus tietysti kävi niin että lapset ei osannut sanoa mitä halusivat ja sanoivat sen italiaksi jolloin tietysti ymmärsin mitä he halusivat ja "arvasin" englanniksi että "oh, do you really want to go to swim already?" ja vastaukseksi sain jonkinmoisen englanninlauseen/sanaryöpyn tai innokkaita päännyökkäyksiä :) usein myös toistin lauseita ja sanoja TODELLA monta kertaa, niin monella tapaa kuin vain osasin mikäli ei mennyt perille. ja samat asiat toistettiin tietysti joka päivä... esimerkiksi aamupuuhissa tietysti auttoi se, että sanoin selkeästi että nyt on aika vaihaa vaatteet, näytin vaatteita ja kysyin minkäväriset shortsit haluaa (taas vaihtoehtoja näkyviin) tai hiuksia harjatessa joko pyysin tyttöä hakemaan harjan että harjattaisiin hiukset, otin sen itse valmiiksi esiin tai kysyin englanniksi ja otin elekielen mukaan (harjasin leikisti hiuksia) tms. joka tietysti johti jossain vaiheessa siihen että aina kun tyttö kuuli sanan "brush" tai "your hair" niin se osasi odottaa että hiustenharjausreissu on edessä :)

todella positiivisia kokemuksia siis tästä touhusta on ollut... ja ensi kesänä lähden uudelleen "englantilaiseksi" kesänannyksi samaan perheeseen :)

siis... kirjoitti:

esimerkiksi tuo mun italian tapaus oli sellanen että lapset oli 5, 6 ja 7 -vuotiaat ja niistä 2 vanhinta oli käynyt muutaman vuoden ajan jotain englantilaista iltapäiväkerhoa pari kertaa viikossa tms joten ne ymmärsi HIUKAN ja taas minä olin ollut italiassa töissä 3 kesää ennen ko. työtä joten ymmärsin myös italiaa HIUKAN (en todellakaan paljoa sillä olin ollut maassa edelliset kesät töissä juuri siksi että puhun englantia, ruotsia ja saksaa eli tein töitä ko. kielillä).

käytännössä nuorin ei siis osannut muuta kuin tervehtiä ja kertoa nimensä englanniksi, muut osasivat pyytää yksinkertaisia ruokia (leipää, hedelmiä, juomista yms) ja kysyä voidaanko mennä leikkimään kissojen kanssa, uima-altaalle tms. (tietysti kysymys ei ollut kieliopillisesti oikein mutta osasivat siis muutamia verbejä ja substantiiveja niin että tulivat ymmärretyiksi). pienin halusi tietysti oppia kun isommatkin osasivat vähän, kyseli välillä isommilta että kuinka voin kysyä nannyltä englanniksi tätä tai tätä. vastaavasti kaikki asiat mitä he osasivat englanniksi, osasin minä myös italiaksi koska olihan kuullut kuitenkin kieltä runsaasti vaikka en koskaan sitä ollut opiskellutkaan (mutta en siis puhunut italiaa perheessä sanaakaan, vapaa-ajalla perheen ulkopuolella paljonkin koska halusin oppia kieltä).

päivät kului siis niin, että lapset ovat edelleen siinä uskossa että en puhu italiaa sanaakaan (pyyntö äidiltä, tavoitteenamme oli että lapset oppivat yhä enemmän englantia ja alkavat käyttämään kieltä - toteutettiin täydellisenä kielikylpyideana). käytännössä siis juteltiin kaikki hommat pikkuhiljaa englanniksi ja joskus tietysti kävi niin että lapset ei osannut sanoa mitä halusivat ja sanoivat sen italiaksi jolloin tietysti ymmärsin mitä he halusivat ja "arvasin" englanniksi että "oh, do you really want to go to swim already?" ja vastaukseksi sain jonkinmoisen englanninlauseen/sanaryöpyn tai innokkaita päännyökkäyksiä :) usein myös toistin lauseita ja sanoja TODELLA monta kertaa, niin monella tapaa kuin vain osasin mikäli ei mennyt perille. ja samat asiat toistettiin tietysti joka päivä... esimerkiksi aamupuuhissa tietysti auttoi se, että sanoin selkeästi että nyt on aika vaihaa vaatteet, näytin vaatteita ja kysyin minkäväriset shortsit haluaa (taas vaihtoehtoja näkyviin) tai hiuksia harjatessa joko pyysin tyttöä hakemaan harjan että harjattaisiin hiukset, otin sen itse valmiiksi esiin tai kysyin englanniksi ja otin elekielen mukaan (harjasin leikisti hiuksia) tms. joka tietysti johti jossain vaiheessa siihen että aina kun tyttö kuuli sanan "brush" tai "your hair" niin se osasi odottaa että hiustenharjausreissu on edessä :)

todella positiivisia kokemuksia siis tästä touhusta on ollut... ja ensi kesänä lähden uudelleen "englantilaiseksi" kesänannyksi samaan perheeseen :)

ja ei, minua ei häirinnyt tämä järjestelmä laisinkaan. toisaalta, ymmärsin suurimman osan lasten puhumasta (tai ainakin osasin arvata usein mistä oli kyse) vaikka en osannutkaan kieltä. lapsilla taas meni oikeasti joskus hermo koska en saanut puhua italiaa heille ja jos he eivät ymmärtäneet mitä sanoin tai eivät muistaneet jotain sanaa jota olisivat tarvinneet jotta olisin ymmärtänyt heitä. tietysti yritin aina siis vetää homman niin että "arvasin englanniksi" mitä he tarkoittivat mutta ainahan se ei onnistunutkaan jos en oikeasti osannut ko. sanaa italiaksi. usein kuitenkin saatiin asiat selvitettyä, esimerkkinä vaikkapa ikuinen taistelu siitä kuinka paljon muroja laitetaan jugurtin sekaan milläkin kerralla "tanti ceriali" tarkoittaa "paljon muroja" ja halusin tytön oppivan sanomaan paljon - vähän englanniksi joten jauhoin tätä asiaa todellakin aivan joka kerta kun syötiin muroja ja hän halusi joko paljon tai vähän muroja siis jugurtin sekaan... rutiini oli se, että tyttö pyysi italiaksi, minä kysyin mitä se tarkoittaa englanniksi ja sen jälkeen vielä kerrattiin ollaanko samaa mieltä murojen määrästä käsimerkein (käsillä näytettiin kuinka paljon).

kodin maailma, siis lasten maailma, on kuitenkin melko suppea... tarkoitan tällä sitä, että eihän siinä mitään hirmuisen syvällisiä pienten lasten kanssa välttämättä heti ensimmäisenä aleta puhumaan. ja päivittäin toistuvat rutiinit on kyllä helppo omaksua vaikka ei olisi yhteistä kieltä: lasten päivät kun usein koostuvat pukeutumisesta, ruokailuista, leikkimisestä, ulkoilusta yms

aikaahan tällanen puuha tietysti vie, mutta kun kieltä tiputtelee päivän mittaan koko ajan niin ei se hirmuisen paljon kauempaa kestä "harjata hiukset englanniksi" kuin lasten omalla kielellä... mutta mikäs siinä, lapset kuitenkin leikkii ja eihän niillä mikään kiire minnekään ole.