Hei! Olen nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja opiskelija Rovaniemen terveys- ja sosiaalialan oppilaitoksessa. Valmistun keväällä 2006 ja olen tekemässä päättötyötäni aiheesta Lapsiin ja nuoriin kohdistuva perheväkivalta.
Jos olet kokenut perheväkivalta olemalla uhri, sivusta katsoja tai tekijä, voisitko kertoa kokemuksistani minulle. Olen vaitiolo valvollinen eli kaikki kertomanne tiedot pysyvät salassa ja niitä ei saa kukaan muu kuin minä. Nimet muutetaan työhön liittäessä. Voit kertoa oman tarinan tai tarinan ystävästäsi jota on kohdeltu kaltoin. Toivottavasti kertoisitte avoimesti tarinoitanne ja kertojat mielellään täysi-ikäisiä (18v.), liittäkää tarinaanne ikänne ja sukupuoli, nimeä ei tarvitse kertoa! Tarinat voitte lähettää minulle sähköpostilla osoitteeseen [email protected]
Kiitoksia jo etukäteen!
Jos olet kokenut perheväkivalta olemalla uhri, sivusta katsoja tai tekijä, voisitko kertoa kokemuksistani minulle. Olen vaitiolo valvollinen eli kaikki kertomanne tiedot pysyvät salassa ja niitä ei saa kukaan muu kuin minä. Nimet muutetaan työhön liittäessä. Voit kertoa oman tarinan tai tarinan ystävästäsi jota on kohdeltu kaltoin. Toivottavasti kertoisitte avoimesti tarinoitanne ja kertojat mielellään täysi-ikäisiä (18v.), liittäkää tarinaanne ikänne ja sukupuoli, nimeä ei tarvitse kertoa! Tarinat voitte lähettää minulle sähköpostilla osoitteeseen [email protected]
Kiitoksia jo etukäteen!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Puhutaan paljon naisiinkohdistuvasta väkivallasta niin että on aika katsoa lapsiakin! Oma isä kasvatti huumorilla mutta myöskin läpsimällä takamukseen joskus. Väkivaltaa oli myös karjuminen. Enimmäkseen oli kuitenkin leppoisaa. Niimpä oli järkytys nähdä puolison neuvottomuus ja epätoivon raivo pikkuisten kanssa. Huutoa, ravistamista, pakkosyöttämistä lautanen loppuun vaikka poskista pitämällä, lelujenrikkomista, hakkaamista ja potkimista oveen, lapsen reuhtominen vaatteista ja ovesta ulos...ihan vaan kiukuttelun, hidastelun ym vuoksi. Yritin sanoa ja näyttää parempia tapoja ohittaa tilanne mutta mies ei voinut hillitä itseään yhtään että olisi mennyt vaikka toiseen huoneeseen. Kamalaa on että yritin puhua miehen hillittömyydestä ja ankaruudesta neuvolassa ja perheneuvonnassa ja lopulta omassa terapiassa, mutta tilanteen vakavuutta ei tajuttu sillä lapsilla oli päällisinpuolin kaikki hyvin ja tämmöiselle hyväntuuliselle viilipytylle kuulemma on hyvä ollakin perheessä joku temperamenttisempi osapuoli niin tulee koko tunteenkirjo tutuksi. Ystävät oli huolissaan ja joku suositti eroa kun toinen taas olemaan varovainen... Minuun hän oli rakastunut ja käyttäytyi yleensä aikuisesti vaikka omistavasti. Vain kun menin väliin raivotilanteissa olin vaarassa ja lopulta vahinko tulikin. Onneksi minulle eikä lapsille! Luulisin, että tyttö tulee jännittämään naisena miessukupuolta ja poika etsii tavallista työläämmin sitä mikä aikuinen mies voisi olla. Omasta kokemuksesta voin sanoa että on vaikea kasvaa irti kiltin ja pelokkaan roolista mutta se on mahdollista jos on oma motivaatio ja vaikeudet kuuluu elämään ja voitettaviksi.
Olen nainen ja vähän alle 40v.