Elän avoliitossa ihan mukiinmenevän miehen kanssa. Melkein kaikki muu suhteessamme on ollut kohdallaan, paitsi miehen luottamus minuun. Luulee että petän häntä heti tilaisuuden tullen. Kuitenkin hän on minulle niin hyvä ja tärkeä ettei pettäminen ole juolahtanut mieleenkään.
Nyt oli muutaman päivän vanhempiensa luona. Meillä tuli riitaa ennen hänen lähtöään mm. aiheesta kun en halunnut lähteä mukaan (pitkä automatka) ja lopulta minun herneeni kasvoivat Timbuktussa asti ja sanoin ettei tarvitse tulla kotiin ennen sunnuntaita, jolloin hänen on tultava töihin. Mies yhdisti heti asian niin, että sain riidasta oivan syyn lähteä hakemaan lohdutusta muilta ja että siksi käsken hänen olla muualla että saan rauhassa pörrätä miten haluan. Tosi asiassa olin vain niin suuttunut että halusin olla yksin ja rauhoittua kaikessa rauhassa.
Sunnuntaina mies sitten tuli kotiin ja oli omituisen etäinen. Koko viikonlopun oli sadellut viestejä siitä, miten petän häntä ym. Sitten sunnuntaina lähdin ystäväni kanssa kahville. Tullessani kotiin mies sanoi että oli lukenut päiväkirjani koska ei luota minuun... Tästäkös minä suutuin koska minusta hänellä ei ole mitään oikeutta koskea siihen!
Sanoin hänelle että jos epäilet niin kysy multa, älä lue päiväkirjaani. Vastasi että kun ei voi uskoa vastauksiani...
Vakuutteluni uskollisuudestani ja tunteistani menevät ohi korvien. Ei usko, kun sanon että kunnioitan häntä niin paljon, etten voisi häntä pettää, ei usko. Kuitenkin muka himoitsen jotain toista. Se tässä on mielestäni kieroa kun uskoo kaiken asiaan liittyvän negatiivisen esim. muiden ihmisten ilkeät juorut että olisin pettänyt häntä. Tuntuu ihan turhalta tehdä työtä luottamuksen eteen jota ei saa mutta en kuitenkaan lähde miestä pettämään edelleenkään...
Pelkkä ajatuskin siitä että mies tosiaan teki näin saa mut herppaamaan kunnolla :(
...Ideoita miten toimia?
Nyt oli muutaman päivän vanhempiensa luona. Meillä tuli riitaa ennen hänen lähtöään mm. aiheesta kun en halunnut lähteä mukaan (pitkä automatka) ja lopulta minun herneeni kasvoivat Timbuktussa asti ja sanoin ettei tarvitse tulla kotiin ennen sunnuntaita, jolloin hänen on tultava töihin. Mies yhdisti heti asian niin, että sain riidasta oivan syyn lähteä hakemaan lohdutusta muilta ja että siksi käsken hänen olla muualla että saan rauhassa pörrätä miten haluan. Tosi asiassa olin vain niin suuttunut että halusin olla yksin ja rauhoittua kaikessa rauhassa.
Sunnuntaina mies sitten tuli kotiin ja oli omituisen etäinen. Koko viikonlopun oli sadellut viestejä siitä, miten petän häntä ym. Sitten sunnuntaina lähdin ystäväni kanssa kahville. Tullessani kotiin mies sanoi että oli lukenut päiväkirjani koska ei luota minuun... Tästäkös minä suutuin koska minusta hänellä ei ole mitään oikeutta koskea siihen!
Sanoin hänelle että jos epäilet niin kysy multa, älä lue päiväkirjaani. Vastasi että kun ei voi uskoa vastauksiani...
Vakuutteluni uskollisuudestani ja tunteistani menevät ohi korvien. Ei usko, kun sanon että kunnioitan häntä niin paljon, etten voisi häntä pettää, ei usko. Kuitenkin muka himoitsen jotain toista. Se tässä on mielestäni kieroa kun uskoo kaiken asiaan liittyvän negatiivisen esim. muiden ihmisten ilkeät juorut että olisin pettänyt häntä. Tuntuu ihan turhalta tehdä työtä luottamuksen eteen jota ei saa mutta en kuitenkaan lähde miestä pettämään edelleenkään...
Pelkkä ajatuskin siitä että mies tosiaan teki näin saa mut herppaamaan kunnolla :(
...Ideoita miten toimia?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Paitsi että mies luke mese keskustelut ja kirjeitä jota olen kirjoittanut joita en koskaan kuitenkaan lähettänyt. Ja jäi siitä kiinni ei itse myöntänyt tilannetta.
Tunne on hirveä kun toinen on käynyt läpi ja lukenut kaikenlaista mitä ei muille koskaan ollut tarkoitettu.
Itse siinä sitten itkin ja huusin miehelle joka ei vaan saanut sanaa suustaan miksi niin teki tms. Kyllä luottamus kärsi ja päiväkirjan ms muiden juttujen kirjoitaminen on saanut jäädä kokonaan. En halua ottaa riskiä että joutuvat taas luetuksi... erota en halunnut tämän takia vaikka sitäkin mietin pitkään. Asia kuitenkin päätettiin unohtaa ja antaa olla. Mies myönsi tehneensä väärin ja pyysi anteeksi.
Se että miehesi kertoi suoraan on minusta jo iso asia. Jos suhde on sellainen että haluat jatkaa, asian kyllä unohtaa ajan mittaan vaikka kyllä se välillä tulee edelleen mieleen.
Inhottava tilanne.
"Tuntuu ihan turhalta tehdä työtä luottamuksen eteen jota ei saa--" Tiedätkö minkä takia sitä et saa? No ihan siksi, että ongelma on hänen. Jos et koskaan ole tehnyt mitään mistä luottamuspula johtuu, niin se on syntynyt hänen korviensa välissä. Sille et voi mitään. Ja voiko tuollaisen ihmisen kanssa seurustella, sitä en tiedä mutta työlästä se on. Parisuhdeterapia tai hänen henk. koht. terapia voisi toimia? On mentävä ongelman ytimeen sen ratkaisemiseksi.
sehän tässä hullua onkin että vaikka kuinka kiltisti olisin niin aina sama homma.
Tietää kyllä sellaisen jutun että yhdessä suhteessa petin mutta tietää myös että tämä mies oli henkisesti sairas... Voisiko siitä saada aiheen epäillä minua?
Miehesi teki TODELLA törkeästi!! Minä ainakin raivostuisin ihan totaalisesti.
Pystyykö/opiiko hän ikinä luottamaan sinuun? Vai jatkaako "nuuskimistaan"? Siirtyykö hän seuraavaksi tutkimaan puhelimesi??
Eikö ole rankkaa olla ihmisen kanssa, joka ei luota sinuun ja joudut koko ajan vakuuttelemaan, että olet kunnolla..
T. nainen77
Mille suhteenne perustuu, jos ei luottamukselle? Noin muuten minua huvittaa päiväkirjan koskemattomuus. Moni nainen itse lukee salaa maileja, tutkii kännykkää ja ties mitä. Mutta päiväkirja on pyhä. Piste.
miten asia minua oikeasti suututtaa! Siksi yritän olla ajattelematta asiaa koko ajan.
Rankkaahan se todella on kun toinen ei luota. Kaikki yritykset menevät pieleen. Kauniit sanani ovat vain helinää eikä niillä ole tunnepohjaa. Kunhan vain peittelen pahuuksiani... Näin hän siis ajattelee. Vaikka tosiasiassa tunteeni luonnollisesti ovat aitoja!!!
Puhelimeen ei kuulemma vielä ollut koskenut. Ihme sinänsä ---
Ei täysin rehellistä ihmistä ole olemassakaan. Rehellisyys on tietystikin aika kimurantti juttu. Aina ei ehkä ole järkevää luokitella asioita mustavalkoisesti tosiksi ja valeiksi. Aika paljon on sellaistakin, mm. fantasioita, keskeneräisiä ajatuksia, unia ums. yms, jotka eivät ainakaan merkityksiltään ole itsellekään selkeitä. Luulenpa, että lähes jokaisella on myös aika-ajoin ajatuksia ja toiveita, jotka eivät kestä "päivänvaloa" - ainakaan parisuhteessa. Ihmiset myös valikoivat mitä kertovat kenellekin. Jotakin puolisolle, jotakin parhaalle ystävälle, eri asioita eri ystäville, jotakin päiväkirjaan ja kirjeisiin, jotka eivät ole tarkoitettu kenellekään, jotakin mesekeskusteluissa tai chatissa (tai keskustelupalstoilla) anonyymien kanssa, jne. Se on tietenkin okei, ja ymmärrettävää yksityisyyttä ja omaa psyykkistä itsesäätelyä.
Toisen ajatuksia ei voi hallita, eikä edes omiaan. Harva pystyy katsomaan edes omia ajatuksiaan täysin avoimin silmin, rehellisesti. Aina niitä suodatetaan sopivasti "julkaisukelpoisiksi" jopa omalle mielelle. Yleensä se tapahtuu täysin huomaamatta. Esim. näkemäänsä unta "ei muista". Tosiasiassa voi olla, että oma moraalisuodatin ei vain voi päästää sitä läpi tajuntaan, tai ei yksinkertaisesti ymmärrä omaa alitajuntaansa.
Esittäisin miehellesi pähkinän purtavaksi: onko hänellä huoli ja/tai ristiriitaiset tuntemukset omasta uskollisuudesta - toeriassa tai käytännössä? Siinä voisi olla avain hänen käytökseensä. Mutta Hone-y on ihan oikeassa: ongelma on lähtökohtaiseti hänen, ja vasta sitä kautta myös sinun. :)
ongelma on hänen korviensa välissä, ennekuin hän itse selvittää päänsä (ja asiat joista tuo mustasukkaisuus johtuu) niin vakuuttelusi menevät kuuroille korville. Itse oli sairaalloisen mustasukkainen edellisessä suhteessa, johtui siitä että petin itse. Nyt en ole enää koska lopetit pettämisen.Valitettavasti se epäilee yleensä joka itse pettää..
Oletko kuullut sellaisen hokeman kuin:
"Idioottien kanssa ei kannata riidellä"
Jos hän ei luota sinuun sanoitpa mitä tahansa, etkä ole antanut aihetta mihinkään, niin tuo ei ole tervettä.
Vähän mustasukkainen saa olla, mutta yritykset omistaa toinen ei toimi.
Jos teillä menee niin huonosti, ettei huvita "sukuloida", niin se on lopun alkua.
Tätä menoa tilanne vain pahenee, kohta se tutkii takkis, laukkus, jne.
Kannattaa etsiä joku toinen ennenkuin nyrkit alkaa viuhua.
Mekin erottiin kun aiheettomat epäluulot myrkytti meidän suhteen.
kiitos vinkistä :)
Siis se etten mennyt hänen sukulaistensa luokse johtui siitä että itselläni oli viikonloppuna töitä... ;)
tuo sun miehes ei mene mukiin ensinkään eikä mihinkään suurempaankaan astiaan.
Pistät suhteen poikki, niin eipä miehen tartte enää epäillä. Niin helppoa se on. Sitten voit narttuilla ihan rauhassa sinkkuna.
Osoitat ovea viestin kera "Minä en petä, mutta jos et luota, niin mene. Jos jäät, niin sitten kanssa luotat".
oli oikeasti hyvä. Täytyykin kokeilla. Kiitos!
Miehelläs ei ole itsellään puhtaat jauhot pussissa...
Kyllä se on niin että yleensä miehet/naiset jotka ovat noin mustasukkaisia, ovat kyllä itse jossain vaiheessa hanskailleet jossakin. Mutta ei pidä yleistää. Asia kerrallaan.
Törkeästi on tehty. Kaiken muun vielä ymmärtää mut päiväkirja on hyvin henk-kohtainen.
Ei mies nyt kuitenkaan ehkä ihan romutettavaksi olevaa tavaraa ole. Koetahan muuttaa hänen mielipidettään ensin. Onko hänellä huono itseluottamus? Oletteko keskustelleet, mikä teidän mielestä on hyvä parisuhde? Oletko sanonut, että ehkä teillä voisi mennä kaikki hyvin, JOS ei olisi tätä mustasukkaisuuskompleksia?
Mustasukkaisuus ärsyttää lähes yhtä paljon kuin pettäminenkin ja molempia tapahtuu täysin syyttä.
Tuo on yksityisyyden loukkaamista. Ilmoita poliisille terrorismista yksityisyyttä kohtaan. Hanki miehelle lähestymiskielto ja poliisin kanssa tavaroineen pois asunnostasti. Lisäksi vaadi korvaukseksi henkisistä kärsimyksistä kohtuu summa rahaa. Ärsyttää tuollaiset terroristit.
se, että lukee toisen puhelimesta viestit!! Yksityisyyden loukkaamista!!! Laita pellolle koko äijä!