Katsoin tänä aamuna avomieheni kännykkään ja siellä oli lauantaina illalla vastaamaton numero naisen nimellä jota en tunne. Olenko vainoharhainen..tai siis olen kai.. Harmittaa kun asia vaivaa minua. Miksiköhän se ukko ei ole sanonut mitään siis vaikka ihan vain että vanha heila soitti mutta en viitsinyt ees vastata tms. Ja jos joku ihmettelee, että miksi sinne kännyyn katsoin, niin vastaukseksi heille, että siksi kun olen mustasukkainen ja ajattelen että jos hän ei olisikaan tosissaan tässä suhteessa. Luottamuspula varmaan molemmilla kun molempien aikaisempi suhde päättyi siihen että kumpikin on ollut uskoton.
Eikä kannata sanoa että kysy ukolta, en nimittäin aio kysyä, koska silloin paljastuu että olen katsonut kännyyn, ääh..taidan olla aika toivoton tapaus.
Eikä kannata sanoa että kysy ukolta, en nimittäin aio kysyä, koska silloin paljastuu että olen katsonut kännyyn, ääh..taidan olla aika toivoton tapaus.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mun kännyköässä on ainakon 30 naisen soittoa tänäänkin !
jos sinulla ei olikaan normaalisti ja yhtäkkiä olikin. Ei mua se, että siellä on soitetuissa se nimi vaan se että miksei sitä ole voinut mulle sanoa mitään.
Menit katsomaan miehesi kännykkää? Siis ilmeisesti salassa ja ilman lupaa? Ja sä kerrot sen ihan muina naisina, ihan niinkuin se olisi ihan itsestään selvää että niin voi tehdä? Voihan hemmetti. Tiedoksi vaan sulle, että erosin 10-vuotta kestäneestä suhteesta, jossa on kaksi lasta. Eron keskeisin syy oli se, että en voinut luottaa exääni. Hän teki sen toistuvasti, vaikka lupasi joka kerta kiinni jäätyään ettei enää tee sitä: tutki kännykkäni, meni salasanoillani sähköpostiini, penkoi tietokoneiden tiedostot, tutki puhelinlaskujen joka rivin huolellisesti. Piti tarkkaa lukua tekstiviestien lukumäärästä jne jne. Olin ollut suhteessamme levoton. Levottomuus alkoi noin 7. yhdessäolovuoden kohdalla. Ihastuin toiseen naiseen. Se oli kova kriisi meille molemmille, mutta kerroin siitä avoimesti.Koko tilanne jo alkoi mahdollisimman ikävästi, kun nainen johon olin ihastunut baarissa aivan sattumalta, lähetti minulle tekstiviestin, jonka silloinen vaimoni luki minulta salaa. Se oli ensimmäinen kerta koko meidän suhteen aikana, kun olin ihastunut toiseen ja ylipäätään salannut vaimoltani mitään tärkeää. Tuttavuus siihen naiseen oli kestänyt vasta jokusen päivän, ja olin siitä itsekin aivan paniikissa ja suuressa syyllisyyden tunteessa. Olisin kertonut siitä vaimolleni luultavasti aivan niinä päivinä, keräsin siihen koko ajan rohkeutta. Mutta vaimonipa tekikin tempun joka tyrmäsi minut totaalisesti, urkkipuhelintani ja selvitti naisen hekilöllisyyden.
Siitä lähti käyntiin kolmisen vuotta kestänyt "kilpavarustelu"; minä yritin parhaani mukaan suojata yksityisyyttäni ja selvittää tunteitani ja tahtoani ja vaimoni yritti kaikin mahdollisin ja todella rajuinkin keinoin tunkeutua yksityisyyteeni. Tilanne oli patissa, eikä siitä koskaan päästy yli. Ero tuli lopulta. Minä otin ratkaisevan askeleen. Suurin syy päätökseeni oli jatkuva nöytyytys yksityisyyteni loukkausten muodossa. Tunsin eläväni jatkuvan kontrollin alaisuudessa, enkä enää kestänyt sitä.
Nyt varmaan moni on jo sanomassa, että sain mitä ansaitsin kun ihastuin toiseen. Ehkä. Mutta en ihastunut tahallani. Niin vain kävi. Sen kokeminen oli valtava shokki minullekin, koska samallahan siinä joutui tajuamaan, että omassa suhteessa on jotain pahasti pielessä. Aiemmin en ollut tajunnut sitä. Ymmärrän exäni kohtaaman järkytyksen ja loukkaantumisen. Se olisi ollut paha kriisi joka tapauksessa, mutta väitän, että se ei olisi johtanut niin pahaan kierteeseen eikä todennäköisesti eroonkaan, jos silloinen vaimoni olisi toiminut siinä tilanteessa toisin - antanut mulle tilaa ja aikaa kertoa itse, tulla vapaaehtoisesti lähelle j silvittämään asiat. Atanut mulle tilaisuuden osoittaa vapaa tahtoini kuulua hänelle ja pyrkiä parantamaan suhde uudellen hyväksi.
Toisin kävi. Ja surkuhupaisinta koko jutussa oli se, että en kertaakaan pettänyt häntä (tarkoitan seksiä) yhteisen kotimme ja liiton aikana. Hän teki sen kylläkin, koska oli kai varma että minä olen tehnyt niin. Mustasukkaisuus on hirveä tauti.
"Mustasukkaisuus on hirveä tauti."
Tiedän ja itseänikin harmittaa että olen tälläiseksi tullut. Elin 20 vuotta avioliitossa enkä huomannut tälläisiä piirteitä itsessäni ollenkaan. Ehkä yksi syy oli se, että olimme nuorina tavanneet eikä meillä kummallakaan ollut ns.menneisyyttä. Tässä suhteessa olen ollut kolme vuotta ja vasta nyt olen huomannut itsessäsi tälläistä.
Olen ajatellut sitä niin että jos toinen pettää, niin en minä sille mitään voi vaikka miten urkkisin, mutta harmittaisi jos huomaisin olevani idiootti, jota on vedetty nenästä.
Kiitos kuitenkin teille jotka olette kirjoittaneet jotain kommenttia, hyvää tai huonoa. En viitsi puhua ystävillenikään tästä mitään, kun tunnen todellakin olevani aika idiootti näiden ajatusteni kanssa.
"Menit katsomaan miehesi kännykkää? Siis ilmeisesti salassa ja ilman lupaa? Ja sä kerrot sen ihan muina naisina, ihan niinkuin se olisi ihan itsestään selvää että niin voi tehdä? Voihan hemmetti."
No sanos muuta. En ole sanonutkaan että se olisi itsestään selvä asia, harmittava lähinnä.
Mutta kuten viestisi lopussa sanot: mustasukkaisuus on kamala tauti.
Toivon vain että en myrkytä sillä tätä suhdettani, silla olen itse tässä 110% itse mukana.
Kiitos palautteesta. Hyvä että herätti ajatuksia. Tun mun surullisen kertomuksen perusteella mä voin vakuuttaa sulle, että jos jatkat samalla linjalla, olet voimakkaasti mustasukkainen ja urkit miehesi tekemisiä, paitsi murskaat itsetuntosi myös tuhoat kaiken minkä olette saaneet yhdessä aiakseksi. Nyt otat äkkiä itseäs niskasta kiinni ja lopetat sen surkuttelun. Vähennät sen 110% noin 50%iin ja hankit itsellesi muuta elämää vaikka väkisin. Olet edelleen uskollinen ja luotettava miehellesi ja elät siinä uskossa että hänkin on sitä sinulle. Se on PÄÄTÖS, joka sinun on tehtävä. Jos asia on niin, että miehesi on levoton, se on mitä luultavimmin tilapäistä. Anna hänen olla rauhassa. Älä missään tapauksessa urki mitään. Älä edes kysele. Kiellä se jyrkästi itseltäsi. Näytä hänelle vain harvakseltaan ja kevyesti ja iloisen huolettomasti, että välität hänestä ja rakastat häntä. Jätä siitä vain mahdollisimman kevyitä merkkejä. Älä missään nimessä painosta äläkä vaadi vastaosoituksia. Mielestäni tämä on ainoa keino jolla voit saada hänen kiinnostuksensa hänen omasta tahdostaan takaisin. Jos et sitä tällä saa, sitten et saa sitä millään muullakaan. Painostamalla teet kuitenkin tuhoa. Se on varma.
se pettää sua.
Olipa tuo kommentti! Varmaan helpottaa tosipaljon ihmistä joka on mustasukkaisuuden kourissa. Häpeäisit!
että jos pettää niin tuhoaa todistusaineiston joten ole ihan rauhassa kyseessä on joku ihan ok-juttu. Se on paha merkki jos puhelinta aletaan pitää äänettömällä tai aina poissa näkyvistä.
Jotkut jopa hankkii toisen puhelimen mitä käytetään sitten näiden naikkosten puheluihin. Se on niin helppoa ostaa vain prepaid-liittymä ja käyttää sitä.
Helppoa ottaa nimimerkillä sähköpostiosoite ja pitää sen kautta yhteyttä niin ettei toinen huomaa.