tai no kai mut voi kans lukee aikuiseks...eli hmm..asia on niin että minä olen 22v miehen alku.ja rakastunut 14v tyttöön...seurustelimme pitkän aikaa..mutta sitten se loppui kun joutui liikaa salailemaan..mun porukat ties meistä..mutta tytön ei..joten kysynkin nyt..jos joku vanhempi henkilö lukee tämän niin oisi kiva tietää että jhos lapsenne tulisi sanomaan että seurustelee vanhemman pojan kanssa..miten suhtautuisitte asiaan..hommaisitteko pojan linnaan..vai haluaisitteko nähdä hänet ja katsoa jos se vaikka ois oikein hyvä tyyppi..koska itse en tekisi pahaa ttälle tytölle ja haluaisin olla hänen kanssaan..ja hän minun kanssa..mutta..niih..miten reagoisitte asiaan..?? että kannattaako meidän edes puhua tytön vanhemmille??..jep mutta kiitos jos jaksoitte lukea..ja vielä isompi kiitos jos jotain vastaatte=)..
aikuiset lukekaa
sekasin
522143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Sehän riippuu aivan tytön vanhempien luonteesta. Itse seurustelin 15 vuotiaana 22 vuotiaan miehen alun kanssa eikä meidän tarvinnut sitä salailla. Tosin vanhempani ovat aina luottaneet minuun aikalailla ja heille oli helppo puhua myös poika asioista.
Jos tytöllä ja vanhemmilla on luottavaiset välit keskenään, ei se ole mikään ongelma. Älkää noin helposti lopettako suhdetta, taistelkaa sen eteen!!!
Mitä näet 22 vuotiaana itseäsi 8 vuotta nuoremmassa tytössä? Voihan se olla söpö, ja voihan sillä olla kireä pimpsa, ja voihan se olla rehellinen ja vilpitön ja kaikkea muuta positiivista, mutta se on myös ajatusmaailmaltaan lapsi joka muutama vuosi sitten uskoi vielä joulupukkiin.
nähdä kyseisen kaverin, jotta voisin muodostaa mielipiteeni hänestä. Asia riippuisi myös tyttäreni kehittyneisyydestä - enkä tarkoita pelkästään fyysistä kehittyneisyyttä. Näin aikuisen näkökulmasta ikäero tuntuu isolta. Itse seurustelin 22-vuotiaan miehen kanssa ollessani itse 20-vuotias. 14-vuotiaana 17-vuotias soitonopettajanikin tuntui jo hyvin aikuiselta ja vanhalta.
Etkö voisi olla vain tytön hyvä ystävä ja seurustella täysi-ikäisten tyttöjen kanssa? Ystävyyssuhde voi kestää pidempään kuin ensimmäiset seurustelusuhteet. Ja voihan olla, että monen vuoden ystävyyden jälkeen suhde muuttuu seurusteluksi.
Minusta 14-vuotias on kyllä vielä ihan lapsi.
Kehityserot nimittäin 13-,14-, 15- ja 16-vuotiailla ovat suurinta luokkaa, olipa tyttö sitten kuinka kehittynyt hyvänsä, 22-vuotias yksinkertaisesti on liian vanha 14-vuotiaalle, niin fyysisesti kuin psyykkisesti, olipa 22-vuotiaan ajatusmaailma kuinka lapsenomainen tai 14-vuotiaan kuinka aikuismainen tahansa.
Parempi kun tyttö kypsyisi vielä ainakin vuoden tai parikin, asia on silloin jo aivan toinen.
Ja kun jutun aloittaja kysyi mielipidettä asiasta vanhempana; täytyy sanoa että en hyväksy. En nyt virkavallasta lähtisi kuitenkaan puhumaan, mieluummin avoimesta lapsi-vanhemmat keskustelusta. Kaveruus on eri asia, mutta ei välttämättä niin hyvä asia sekään. Ajatusmaailma, kiinnostukset ja harrastukset kun kuitenkin poikkeavat tuolla ikäerolla vielä paljon toisistaan. 14-vuotias voi luulla ymmärtävänsä paljonkin asioita elämästä, painotus sanalla luuleminen, mutta 22-vuotiaan tulisi jo tietää niitä.
"olipa tyttö sitten kuinka kehittynyt hyvänsä, 22-vuotias yksinkertaisesti on liian vanha 14-vuotiaalle, niin fyysisesti kuin psyykkisesti, olipa 22-vuotiaan ajatusmaailma kuinka lapsenomainen tai 14-vuotiaan kuinka aikuismainen tahansa."
Varmaan erittäin yleinen mielipide, mutta täytyy sanoa että kun kaksi ja puoli vuotta sitten aloin 14-vuotiaana seurustella 23-vuotiaan kultani kanssa, tiesin mitä tein. Edelleen onnellisesti yhdessä =)
Eihän tuota voi tietää olenko tehnyt varmasti fiksun päätöksen tai että onko hän elämäni mies, mutta kun nyt olen jo näin kauan ollut onnellinen hänen kanssaan, en äkkisiltään keksisi mitä muka jompi kumpi teki väärin?
lapsi vieläkin.
Ja onnellinen sellainen =)
olisi katsoa kuin katua, vaikka nyt tuntuisi molemmista huikaisevan ihanalta. Jälkeenpäin ymmärätää, että oli ehkä liian kiire, jos 14-vuotiaana alkaa seurustella. Yritä löytää joku tie ulos tilanteesta. Tunteita tulee ja menee. Elämä on pitkä, eikä kannata hankkia linnareissua vaikka miten rakastunut olisikin. Isät ovat joskus melko hurjia puolustaessaan prinsessojaan. Minullakin oli isä. Hurjan vihainen sulhasehdokkaille.
Olen itse ollut aina niitä ikäluokkani kehittyneimpiä ja aikuismaisimpia. Ajattelin, että 14-vuotiaana olen jo aikuinen. Seurustelin silloin 16-vuotiaan kanssa, vanhempani eivät hyväksyneet edes sitä. Ja kun itse ajattelen asiaa nyt niin hoh hoijaa, ei se kyllä mitään kypsää touhua ollut. Kadun koko suhdetta tosi paljon. Eli luulin olevani kpsä 14-vuotiaana, mutta ei ei ei... Kyllä oikeasti 14-vuotia on aika lapsi vielä. Ei ehkä ole kiva että tytön poikaystävä näkee hänen kasvunsa ja kehityksensä samalla tavalla kun vanhemmat ja sukulaiset. En ainakaan itse usko, että semmonen suhde kovin pitkälle kestää. Mutta rakkaus on ihmeellistä... tämä oli vain minun mielipide, onnea teille mitä ikinä päätättekin tehdä!
14 vuotiaasta kiinnostunut 22 vuotias on lähes varmasti niin jälkeenjäänyt, ettei tyttären kannata moisen koijarin kanssa kuljeskella. Ei millään tavalla. Tällainen suhde pitää lopettaa heti jollei hyvällä niin sitten pahalla.
Nyt on kyllä liian kärkäs lausunto isi-papalla! Rakastuminen ja hyvä olo on aina positiivista, olipa suhde mikä tahansa. Ikäero on tässä kieltämättä normaalia reilumpi ja varhainen, mutta jos välittäminen ja yhteinen onnellisuus on vahvaa, niin muutaman vuoden kuluttua poika olisi vävysi (jos tilanne olisi omakohtainen sinulle)!!
Tokkopa se suhde sieltä vankilasta enää jatkuu.
Tyttären koulun voisi tietysti vaihtaa vähintään 500 km päähän.
Vävy-kysymys ei ole ongelma, koska minulla ei ole mitään velvollisuutta olla missään tekemisissä ko. herran kanssa.
Onneksi et ole minun isäni.
Oletko ikinä tullut ajattelleeksi, että sinun mielipiteesi (johon sinulla totta kai on täysi oikeus), ei välttämättä ole se ainoa oikea?
Kypsää.
kiitos teille ketkä viitsitte vastata..nähtävästi minun ei kannattaisi jatkaa sitä suhdetta..huoh..rakkaus satuttaa..mutta ei voi mitää..koitan keksiä jonkun keinon..joko jatkaa..tai mitä luultavammin erota lopullisesti..se vaan ei tunnu hyvältä..rakastan sitä tyttöä vaikka olenkin aika paljon vanhempi..ja vaikka olenkin vanhempi niin se ei todellakaan merkitse sitä että olisin jotenkin jälkeen jäänyt..ei todellakaan..se vaan tapahtu et rakastuin siihen,...et ei mul oo tapana ettiä nuorempia tyttöjä..kun rakastuu niin sitten rakastuu..mutta..iso kiitos teille jotka olette vastanneet :) ja ollu asiallisia..paitsi nyt se yks..mut ei siin mitään..jokaisella on oma mielipide asiasta ja hyvä näin..mutta joo..kiitos :)
Jos oma tyttäreni kertoisi seurustelevansa 22-vuotiaan kanssa, olisi ensireaktioni luultavimmin valtaisia shokki. Tuntuisi järkyttävältä tajuta, ettei lapseni mahdollisesti saakaa elää "normaalia" teini-ikää ihastumalla ja rakastumalla ja taas pettymällä IKÄISIINSÄ poikiin. Aikuistuiminen tapahtuisi aivan liian äkkiä. Menisi varmaan kauan aikaa, että pystyisin luottamaan tuohon "aikuiseen" mieheen joka yrittää riistää tyttäreni nuoruuden. Mutten silti allekirjoita sitä, etteikö suhde mahdollisesti voisi onnistua.
Oma työkaverini oli vain viidentoista tavatessaan itseään yli 10 vuotta vanhemman miehen. Kyllä oli kuulemma vanhemmat olleet shokissa tuossakin tapauksessa. Tapauksesta on aikaa 21 vuotta ja yllätys yllätys pari on edelleen yhdessä ja kieltämättä ovat yksi "onnellisimmista" pareista jonka tiedän.
Tämän vuoksi voisin siis uskoa, että juttusi voisi onnistuakin. Mutta silti tuntuu epäreilulta, että tuon 14 vuotiaan tytön pitäisi aikuistua jo tuon ikäisenä. Hyvin paljon se vaatii sinultakin, että ymmärrät hänen "lapsellisuutensa" etkä yritä muovata hänestä vanhempaa kuin hän on. Kyllähän hän siitä kypsyy -jokainen sen tietää, mutta jaksatko sinä odottaa??
hmm..en kyllä ole yrittänyt muakata hänestä vanhempaa kun hän on..koska hän kieltämättä on vanhemman oloinen muutenkin..hänellä on omat kaverit joiden kanssa hän on aina kun haluaa..eli en ole yrittänyt saada häntä pois oman ikästen seurasta..ja minulla on tietenkin oman ikäsiä ystäviä..mutta pyrimme näkemään kuitenkin mahdollisimman usein..mutta nyt se sitten tökkii ku ei jaksais enää salailla..niin ja en koe että pilaisin hänen nuoruutensa koska hän kuitenkin pyörii oman ikäisten kanssa paljon..mutta kiitos vastauksestasi :)
Sinä itse tiedän parhaiten kannattaako jatkaa. Itse olen seurustellut kaksi ja puoli vuotta itseäni 9 vuotta vanhemman miehen kanssa (aloitimme, kun olin 14-vuotias).
Ja hienosti menee.
> elää "normaalia" teini-ikää ihastumalla ja rakastumalla ja taas pettymällä <
Minkälainen äiti sinä olet, kun toivot tällaista tyttärellesi? Itse en ole elänyt tällaista tuuliviiri-teini-elämää ja tunnen, että teini-ikäni oli erittäin normaali.
Eikö olisi tytölle hyväksi, että hän saisi kasvaa kiinteässä, luotettavassa suhteessa aikuisuuteen ja oppia tuntemaan itsensä? Itse olisin toivonut sitä.
"Eikö olisi tytölle hyväksi, että hän saisi kasvaa kiinteässä, luotettavassa suhteessa aikuisuuteen ja oppia tuntemaan itsensä?"
välttämättä lainkaan noin.
mutta saattaisi ollakin hyvä. Ja voi olla jopa parempi kuin jatkuva sydämen riepottelu. Voi käydä niin, ettei lopulta uskallakaan mennä täysillä suhteeseen. Sattuu vähemmän, kun ero tulee.
meitä on niin erillaisia.
itse aloitin seurustelun ollessani 19v
25vuotta sitten,vaimoni oli juuri 15täyttänyt.
me olemme yhdessä vieläkin.
nyt meillä on 14v tyttö.hän ainakin on vielä niin lapsellinen etten voisi mistään hinnasta kuvitella hänen seurustelevan.
kukapa osaisi määritellä tämän sinun ystäväsi kypsyyden.
näyttäydy tytön vanhemmille mahdollisimman aikaisin,voi olla että he hyväksyisivätkin sinut.
kyllä minä ainakin antaisin tyttäreni mieluummin 22vuotiaalle järki-ihmiselle,kuin 16vuotiaalle rontille,joka ei ehkä tiedä maailmasta mitään.
on kiva huomata että suhde oikeasti voi toimia..vaikka se alkaisi nuorena... :) kiitos vastauksestasi :)
Miehen kunnollisuus on tietenkin tärkein asia, mutta ikä on tässä viestiketjussa lähes ainoa asia, josta sitä voi yrittää päätellä. Silloin yleistys, että miehessä on jotain vikaa eikä hän kelpaa ikäisilleen, on hyvä lähtö-olettamus.
Kunnollisuus taas sisältää sellaiset asiat kuin väkivallattomuus, päihderiippumattomuus, toimeentulo ja fiksuus jne.
Siltikään lasten ei kannata aloittaa seurustelua.
jos nuori alkaa seurustelemaa"liian nuorena"
miten sen voi estää.en minä ainakaan heitä ulos lemppaa.en minäkään hyväksy lasten seurustelua.
meillä muuten 16v poika seurustelee 16v tytön kanssa,ei kävisi mielessäkään kieltää sitä.
parempi se että he seurustelevat avoimesti molempien vanhempien tieten,kuin salassa jossain kylillä huonossa seurassa.
kyllä kelpaisin ikäisilleni..olen todella tasapainoinen miehenalku ja en katso että henkisessä kehityksessäni olisi mitään vikaa..katson että olen kunnollinen..en todellakaan ole väkivaltainen enkä päihde riippuvainen..mutta en tietenkään voi väittää että kaikki ketkä on seurustellu/seurustelee nuoremman kanssa on hyviä tyyppejä..joukkoon mahtuu varmasti vähän" jälkeen jääneitä" ...
25 vuotta sitten oli muutenkin maailman meno aivan erillaista kun nykyään.
Silloin muinoin kun alettiin nuorena seurustelemaan,niin aika normaalia oli että myös sen ihmisen kanssa mentiin naimisiin ja tehtiin muksut. Nykyään se naimisiin meno ei taida olla nuorilla päämääränä vaan seksi ja mahdollisimman monen kanssa... Ja kun mainitsit oman tyttäres olevan 14-vuotiaana olevan vielä aika lapsellinen,niin eikö sellaista tyttöä ole helppo manipuloida tekemään erinäisiä "juttuja" kun ei lapsellisuudeltaan ymmärrä omaa parastaan?? Et kyllä vanhemmat vois kanssa vähän miettiä...
Nim. Nuorten juttuja sivusta seuranneena
Poikkeus vahvistaa säännöt. Ole sinä se poikkeus tässä tasapaksujen seuhteiden meressä, JOS se tekee teidät molemmat onnellisiksi.
Miten sinä tulkitsisit tilanteen, jos teinisi tulisi kotiin vammaisen henkilön kanssa ja esittelisi tämän kumppanikseen? Epäkelpoko? Muille kelpaamaton?
En ehkä ole kaipaamasi aikuinen, mutta ajattelin silti vastata ja kertoa oman "tarinani"..
Tapasin avomieheni ollessani 14-vuotias. Hän oli 19-vuotias Siitä lähtien olemme seurustelleet ja tuosta tapauksestakin on kulunut jo noin 4-vuotta.. Muutin tämän miehen luo epävirallisesti täytettyäni 15-vuotta.
Nyt kun jälkeenpäin ajattelee niin en epäile yhtään, etteikö se olisi ollut vanhempieni mielestä täysin järjetön teko ja aikalaillahan he olivatkin sitä vastaan, mutta.. minä sain tahtoni läpi.. Ja tuota aikaa en vaihtaisi pois, en mistään hinnasta..
Peruskoulun suoritin ja hyvät paperit sain. Nyt opiskelen ammattikoulussa. Asumme edelleen yhdessä, (nykyään tosin jo virallisesti), olemme kihloissa ja ensi keväänä meille tulee vauva. Naimisiin oli tarkotus mennä ensi kesänä, mutta vauva muuttaa suunnitelmia jonkin verran.. Ehkä lykätään niitä häitä.. :)
Niin ja vielä toinen tarina, äiti oli 15-vuotias, kun alkoi seurustella 17-vuotiaan isäni kanssa ja siitä lähtien he ovat olleet yhessä, menivät vissiin 4-vuoden päästä tapaamisestaan naimisiin. Nyt heillä on kolme lasta ja omakotitalo.
Halusin vain kertoa, että voi se nuorenakin aloitettu seurustelu olla onnellista je kestää pitkään.
Sinua kehottaisin menemään reilusti "näytille" tytön vanhempien luo. Ehkä se siitä sitten lähtee sujumaan. Mistä sen voi tietää millaisia he loppujen lopuksi ovat? Ehkä hekin hyväksyvät sinut, niinkuin omat vanhempanikin hyväksyivät silloin poikaystäväni.
Ei kaikki voi kaatua ikäeroon. En minä ainakaan antaisi minkään kaatua vain niin typerään asiaan kuin ikäero!!! :)
Tsemppiä sinulle/teille!
olen miettinyt sitä että voisiko 14 vuotias oikeasti hakuta olla yhdessä aina?? mutta kaipa se on mahdollista.. :) kyylä meidän pitää keksiä joku keino että voisimme jatkaa yhdessä..koska ero tuntuisi niin pahalta..kiitos sinullekkin mielipiteestäsi :)
..ja hyvä jos olin ees jotenki avuksi!
Toki on mahdollista, että 14-vuotias haluaa olla aina yhdessä.. Sehän riippuu ihan 14-vuotiaasta ja siitä millainen hänen ajatusmaailmansa loppujen lopuksi on..
Keksikää keino jatkaa, suosittelen lämpimästi! Ei se ikäero nyt loppujen lopuksi ees kamalan iso ole! Ja muutaman vuoden päästä se ei enää ees tunnu miltään!
Mene vain reilusti esittäytymään tytön vanhemmille!!!
teillä on ikäeroa aika paljon ja tosiaan tyttö
on alaikäinen! Mutta tytön vanhemmistahan se on kiinni miten he suhtautuvat asiaan,koska he osaavat sen kyllä varmasti sitten tehdä teille tosi hankalaksikin,jos eivät hyväksy!Mieti itse
kuitenkin että vaikka tyttö nyt onkin se elämäsi rakkaus niin ei vielä nainen eikä aikuinen! varmasti tulee muuttumaan vielä paljon ennenkuin saavuttaa sen iän missä itse nyt olet.
Mutta jos teillä on jo seksikin mukana kuvioissa niin en todellakaan vanhempana hyväksyisi suhdetta!
Jos minulla olisi tuon ikäinen tytär, niin ainoastaan näillä ehdoilla sallisin "seurustelun":
- ei mitään lähentelyjä ennen kuin tyttö on täysi-ikäinen
- sinä kannustaisit häntä opiskelemaan, korostaisit yo-ja yliopistotutkinnon merkitystä ja sinun avullasi tytön koulusananumerot alkaisivat nousta eikä laskea, niin kuin seurustelusuhteissa on yleensä tapana
-opettaisit tytölle, että tupakointi, huumeet ja alkoholi ovat luusereitten harrastuksia, teidän harrastukset olisivat enemmänkin liikunnallisia esim.juokseminen, hiihto, kilpatanssi, karate, judo tai vastaava
- pitäisit hänen sivistystasostaan huolen viemällä häntä esim. oopperaan ja teatteriin ja opettamalla nauttimaan klassisesta musiikista
- olisit luotettava ja rehellinen, etkä koskaan pettäisi tytärtäni.
kirjoittamasi teksti,ja ota se esille sitten,kun sulla on teninuoria.silloin naurat itsekin.
ei meillä ole seksiä suhteessa..halailtu ja pussailtu kyllä ollaan mutta en todellakaan voisi kuvitella harrastavani seksiä hänen kanssaan..koska elämässä on tärkeämpiäkin asioita kun seksi..esim oikea rakkaus.. :)
olen auttanut häntä koulu asioissa ja muutenkin ollut hänelle hyvä..vienyt harjoituksiin autolla ja muuta..ja itse en polta ja juon harvoin..joten ei hän ainakaan minusta voi huonoa vaikutusta saada..en kyllä teatteriin tai oopperaan häntä veisi..mutta leffoissa ja konserteissa ollaan oltu.. :)
Hah, hah!
Eikö kukaan ole mitään jos ei käy lukiota ja yliopistoa, loppuenlopuksi väittelee tohtoriksi!
Tämä käsitys on hyvin väärä, ei kakkien tarvitse mennä lukioon, vaikka suurin osa sen tekeekin. Yhteiskunta tarvitsee käsillä tekijöitä!
Vielä kommentti seurusteluun:
Olen 20-vuotias ja olen alkanut seurustella 17-vuotiaana 23- vuotiaan körilään kanssa, thdessä ollaan vieläkin. Häen ei todellakaan ole riistänyt minulta mitää.
En edes saata katsoa sillä silmällä ikäisiäni, jotku vaan on sellaisia. Tämä asenne ikäisiäni kohtaan on luultavasti tämä, koska he ovat aina pilkannet minua (pojat), ehkä tyttösikää ei tämän takia halua ikäistään!
Ehkä hän on kypsä ja se on tärkeintä että annat hänen mennä, mutta ei tietenkään joka vkl johonki, koska sitten alkaa vanhempien katseet joskus kääntymään sinnunpäi, että olisit tämän syynä! Vieläkö tapaat heidät, olin minäkin kieltämättäni vähän paniikissa viedessäni jätkääni kotiini näytille, ehdin jo pelotella pahanpäiväisesti. Myöhemmin hän on todennut, että olin aivan tyhmä pelotellessani häntä liikaa, koska poikakaverini ja äitini ovat hyviä ystäviä!!!!!!!
"Tämä käsitys on hyvin väärä, ei kakkien tarvitse mennä lukioon"
lukioihin ei edes oteta kakkeja.
Kaupunkeja kun sattuu olemaan useita, johonkin otetaan vaikka olisi 5.0 ya.n keskiarvo
Siteeraan ystävääni "kaikkien ei tarvitse asua kaupungissa asuakseen jossain!"
Tämä oli kyllä huvittavin viesti koko ketjussa :)
ei mitään lähentelyjä ennen kuin tyttö on täysi-ikäinen
- Tarkoittanet siis 16-vuotiasta, sillä vaikka äijänköriläs olisi viisikymppinen, hän voi täysin vapaasti "nauttia" 16-vuotiaasta, ilman että SINÄ voisit puuttua asiaan.
sinä kannustaisit häntä opiskelemaan, korostaisit yo-ja yliopistotutkinnon merkitystä ja sinun avullasi tytön koulusananumerot alkaisivat nousta eikä laskea, niin kuin seurustelusuhteissa on yleensä tapana
- Eli poikakaverin pitäisi olla itsekin vähintään yliopisto-opiskelija, joka moralisoi tytölle kokoajan koulunkäynnin tärkeyttä. Seurustelusuhde vie varmasti oman aikansa, ja jo tästä syystä numerot saattavat hieman laskea. Ehkäpä olisi sitten parempi kieltää seurustelu kokonaan.
opettaisit tytölle, että tupakointi, huumeet ja alkoholi ovat luusereitten harrastuksia, teidän harrastukset olisivat enemmänkin liikunnallisia esim.juokseminen, hiihto, kilpatanssi, karate, judo tai vastaava
- Tyttö varmasti pitäisi pojasta kovin, kun hän moralisoisi jatkuvasti, ja tuomitsisi vaikkapa tytön tupakoinnin ja alkoholin juomisen. Tätähän teinit tekevät (siis rellestävät), ja olen varma että suhde kuihtuisi aika nopeasti kasaan, jos toinen toimisi moraalinvartijana. Tietenkin yhteisiä harrastuksiakin voi olla, eikä pojan tarvitse tytölle huumeita antaa, mutta tuskin tyttö mitään opettajaa tarvitsee.
pitäisit hänen sivistystasostaan huolen viemällä häntä esim. oopperaan ja teatteriin ja opettamalla nauttimaan klassisesta musiikista
- Ei helvetti! Kuuntelen itse klassista, mutta kyllä ymmärrän kaikkia niitä aikuisiakin ihmisiä, jotka eivät voi kyseistä musiikkia sietää. Voihan tyttösi silti pitää klassisesta, ja olla aivoton kana joka syö huumeita kuin karkkia. Klassisesta tai oopperasta pitäminen ei osoita välttämättä YHTÄÄN sen suurempaa sivistystasoa, kuin vaikkapa raskaasta hevistä pitäminen. Tämä on taas niitä yleistyksiä, joissa klassinen musiikki liitetään sivistykseen, ja hevi saatananpalvontaan. Musiikkimaulla ei ole mitään tekemistä sivistyksen tai älykkyyden kanssa.
olisit luotettava ja rehellinen, etkä koskaan pettäisi tytärtäni
- Näitähän voi vaatia kaikilta suhteessa olevilta ihmisiltä. Sama pätee tähän, kuin kaikkiin muihinkin suhteisiin. Koskaan ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Voihan poika luvata vaikka kuun taivaalta, mutta sanat ovat vain sanoja.
mutta en kyllä kannusta.
Mieti millainen olit itse silloin 14 vuotiaana? Millaisia siskosi/veljesi olivat? Sen ikäiset sukulaiset, muut tuttavat. Mieti kuinka paljon he ovat muuttuneet, vai ovatko?
Kyllä ihminen muuttuu, vaikkei välttämättä radikaalisti. Olen melkein se sama, kuin olin 14-vuotiaana, mutta silti niin erilainen. Paljon aikuisempi. Voin miettiä vuoden takaisia juttuja, ja tunnen kasvaneeni niistäkin, ottanut erilaisen asenteen ja perspektiivin.
Tiedät kyllä mitkä on suhteen riskit ja mahdolliset kompastuskivet, jos niistä huolimatta aiot jatkaa seurustelua, mutta esimerkiksi neljän vuoden/kuuden vuoden jälkeen te eroatte, niin muista silloin, että tiesit ne mahdolliset ongelmat jo nyt, jos suhde niihin kompastuu.
Joku sanoi todella hyvin - mieti, vietkö tytöltä nuoruuden, sitoutumalla häneen liian aikaisin. Tuon ikäisenä vielä ihastutaan ja vihastutaan helposti (kokemusta on). Nyt kun mietin omia sen aikaisia "rakkauden" kohteita, niin en millään voisi kuvitellakaan olevani heidän kanssaan nyt, asuvani heidän kanssaan, rakastaa heitä.
Vietkö häneltä jotain kallisarvoista pois, jonka hän tajuaa myöhemmin. Itse aloitin vähän sellaisen "teiniseurustelun", tässä ollaan nyt, rakastetaan toisiamme, mutta minä en saanutkaan silloin aluksi sitä, mitä en silloin osannut vaatia. Olen romanttinen, kahlannut lävitse teini-iässä sen sata rakkauslällyromaania, kuvitellut, että kuinka sitten jonain päivänä minäkin. En nyt tarkoita, ettenkö ymmärtänyt ettei oikea elämä ole sellaista. Sitten kuitenkin parin vuoden jälkeen aloin harmittelemaan, että kun en ole käynyt trefeillä (aloitimme seurustelemaan nähtyämme), kukaan ei ole yrittänyt hurmata minua, kukaan ei ole tehnyt töitä sen eteen, että saisi minut... Minulta jäi kokonaan yksi vaihe välistä, jota nyt joskus kaipailen.
Ajatteleeko tyttösi sitten joskus, että voi kun sitä olisi saanut hullaantua ja olla hullaantumatta, vaihtaa rakkauden kohdetta, käydä diskoissa, vaihtaa katseita.... jne jne.
Mieti, mihin tyttö on sinussa ihastunut. Vaikka hän sanoisi mitä vaan, niin samalla jossain voi olla niitäkin ajatuksia, että kun olet vanhempi, kokeneempi, kypsempi, kuin hänen ikäiset "pellet". Hän voi haluta näyttää kavereilleen, hänestä voi olla kivaa, kun kaverit on kateellisia... En tiedä, mutta ei sitä tiedä välttämättä kysymällä häneltäkään (kuka nyt suoraan sanoisi, että seurustelen, koska haluan kerskailla). En silti aliarvioi hänen tunteitaan, enhän tunne häntä, en voi tietää. Mietin vaan miltä itsestä, ja monista muistakin, silloin 14-vuotiaana tuntui.
Tulihan sitä tekstiä. Toivottavasti antoi lisää mietittävää. Näkökantaaa eri puolilta asiaa, sitähän sinä halusit. =)
ainakaan hyväksyis jos oma tyttäreni 14-vuotiaana ilmottaisi seurustelevansa 22- vuotiaan kanssa! 14v. on kuitenkin lain mukaan alaikäinen ja jos aikuinen mies sekaantuu tähän niin se on rikos...
Ja vaikea kuviteela ton ikäsillä ihmisillä olevan paljookaan yhteistä ajatusmaailmaa.ellei kundi oo lapsen tasolla tai tyttö hiukan "kypsempi" (mikä on aika epätoden näköistä!).. 14-vuotiaalle saattaa seurustelu merkitä pussailua ja kädestä pitämistä mutta riittääkö se 22-vuotiaalle kundille?? Ei...
Äly kolmoselle kiitos!!!!
oisit lukenut aikaisemmat viestit...minulle riittää pelkkä rakkaus...ei siihen tarvita muuta...mun mielestä ei saa yleistää että kaikki on seksin perään..huoh
Anteeksi, että eksyin lukemaan viestisi vaikka olenkin vasta 16-vuotias. Oma rakkaani on 25-vuotias ja olemme seurustelleet kaksi ja puoli vuotta kohta. Vanhempani tietävät (totta kai) ja hyväksyvät asian täysin, samoin kuin kaikki sukulaiset ja kaverit (en ole ainakaan muuta kuullut). Ensin piti kyllä tuoda ukko näytille =)
Vanhemmat ja kulti tulee tosi hyvin juttuun, vietetään joulut ja juhannukset porukalla eikä kukaan katso pahasti.
Olen onnellinen =)
kiva huomata että jollakin on elämä hyvin:)..kai se tästä helpottuu..toivon ainakin..
Itse en olisi voinut kuvitellakaan, että 14-vuotiaana olisin seurustellut 22-vuotiaan kanssa. Ja täytyy myöntää, että kyllä katson hieman kieroon paria, josta tiedän toisen olevan selvästi yli 18, ja toinen taas selvästi alle...
Toki ihmiset ovat erilaisia, ja tiedän kyllä pareja, joilla on suurikin ikäero. Heistä tosin kaikki ovat yli 18-vuotiaita. Mutta jos tyttöystäväsi on selvästi ikäistään kypsempi, niin kai se voi onnistua. Hyvä juttu, että ette ole vielä seksiä harrastaneet, ja sen aloittamista kannattaakin varmasti lykätä vielä kauan.Kannattaa miettiä, että oletko varmasti valmis odottamaan kauankin.
On varmasti ongelmallista, että tytön vanhemmat eivät asiasta tiedä. Miksi eivät tiedä? Onko tyttösi kertonut, että he eivät sitä hyväksyisi ja hän haluaa sen sen vuoksi salata, vai miksi?
tytön vanhemmat eivät tiedä juuri sen takia kun hän ei uskalla kertoa vanhemmilleen..se on kyllä suurin rasite meidän jutussa..ja sitten kyllä jaksan odottaa että hän tulee tarpeeksi vanhaksi..koska mun mielest rakkaus ja läheisyys on tärkeintä..:)
että vanhempieni ikäero on 7 vuotta, kun tyttö tuosta joitakin vuosia vanhenee, niin ikäeron tuntu pienenee kyllä.
jos mietit vaikka 4v eteenpäin, niin itse olet 26 ja tyttö 18, ja tuo ei enää kuulosta pahalta.
jep..parin vuoden pääst ei tunnu ikäero isolt enää..ja hyvä niin :)
Olin itse 16-vuotias, kun aloin seurustella itseäni 4 vuotta vanhemman pojan kanssa. Kai minä alkuun olin tosi vaikuttunut siitä, että "niin aikuinen" mies oli minusta kiinnostunut, ja toinen syy seurustelun jatkamiseen oli se, että oli hienoa kertoa kavereille että poikaystäväni oli vanhempi eikä mikään pojannulikka. Seksiä harrastettiin lähinnä kähmimis- ja suuseksitasolla reilu vuosi ennen kuin varsinainen yhdyntä tuli ajankohtaiseksi (!). Suhde jäi jotenkin tavaksi, muutettiin yhteen kirjoitusten jälkeen kun olin 18, mentiin oikein kihloihinkin. Oli se hienoa silloin. Kaiken kaikkiaan oltiin yhdessä 7 vuotta ja äitini odotteli jo mummoksi tuloa. Luojan kiitos olin sen verran tolkuissani etten ruvennut lapsia siihen pykäämään, huh huh. Avomieheni ei olisi laskenut minua edes opiskelemaan, kun oli sitä mieltä että minulla on ihan hyvä työpaikka jne. Läksin kuitenkin, ja siinähän se suhde sitten parin vuoden sisällä kariutui. Sitten alkoikin hurja menovaihe, piti käydä läpi kaikki mitä nuorena jäi väliin. Kaduin tosi rankasti sitä että olin jäänyt siihen seurustelusuhteeseen, koska koko ajan tiesin ettei se ollut minun puoleltani kuin lievää ihastusta ja lopulta tottumus siihen että hän oli elämässäni.
Menovaiheen jälkeen löysin sitten nykyisen mieheni jonka kanssa on taivallettu tuulet ja tuiskut. Tänään osaan jo ajatella että se nuoruuden suhdekin piti elää, en siis enää kadu sitä. Jostain piti vain oppia oikeat syyt olla parisuhteessa.
Tämä oma tarinani siksi, että täällä on nyt vain puolustuspuheita sille että kyllä se voi onnistua. Haluan vain muistuttaa että riski epäonnistumiseen on yhtä suuri. Ja että vaikka kuinka silmät säihkyen vakuuttelin hänelle rakastavani, se oli loppujen lopuksi vain ihastumista siihen että minulla oli "jotain näytettävää" kavereille - se aikuinen mies. Nyt sen näkee täysin selkeästi.
Toivotan kuitenkin onnea teille, mahdollisuudet onnistua ja epäonnistua ovat yhtä suuret.
tiedän kyllä että täs suhtees on omat riskinsä..se voi loppuu ku tiiliseinään yhtäkkii..mutta olen valmis ottamaan sen riskin..rakastunut kun olen niin en voi muuta ajatella kun positiivisesti..
YOU HAVE TO FIGHT FOR LOVE!!