Valmistuin noin puoli vuotta sitten. Nyt vakkarityössä ja ihan kiva koti oleskella. Iltasin ja viikonloppusin samat turvalliset harrastukset, liikkumiset ja ystävät.
Mutta nyt samalla haluaa kaikkein eniten parisuhdetta kuin koskaan. Ei enää kiinnosta roikkua riennoissa, baareissa, tutustua uusiin ihmisiin, seikkailuihin. Opiskelijariennot mesottu ja nyt kaipaa jo vakiintuneisuutta. Ei se silti tarkoita, että elämä oisi ohi. Haluaa vaan tunteita, rakkautta, hellimistä, koti-iltoja, kokkailuja, matkustelua, yhdessä retkeilyä jne.
Kaiken lisäksi kavereista alkaa moni olla jo vakiintumaan päin ja jotkut jo lapsiakin menneet tekemään. Se vaan entistä enempi laittaa kaipaamaan suhdetta.
Nyt kun elämä tasottunut niin uusiin ihmisiin ei enää tutustukaan niin helposti kun esim. opiskelijapileitä kiertäessä. Tutuissa harrastuksissa ja illanistujaisissa ei usein uusia naamoja ole. Eikä sitä toisaalta jaksa enää heiluakaan joka suuntaan pelkästään uusia ihmisiä tavatakseen.
Ikää siis kylläkin tällä miehellä vasta 26vee.
Muita samassa elämäntilanteessa? Tai tästä selvinneitä ?
Mutta nyt samalla haluaa kaikkein eniten parisuhdetta kuin koskaan. Ei enää kiinnosta roikkua riennoissa, baareissa, tutustua uusiin ihmisiin, seikkailuihin. Opiskelijariennot mesottu ja nyt kaipaa jo vakiintuneisuutta. Ei se silti tarkoita, että elämä oisi ohi. Haluaa vaan tunteita, rakkautta, hellimistä, koti-iltoja, kokkailuja, matkustelua, yhdessä retkeilyä jne.
Kaiken lisäksi kavereista alkaa moni olla jo vakiintumaan päin ja jotkut jo lapsiakin menneet tekemään. Se vaan entistä enempi laittaa kaipaamaan suhdetta.
Nyt kun elämä tasottunut niin uusiin ihmisiin ei enää tutustukaan niin helposti kun esim. opiskelijapileitä kiertäessä. Tutuissa harrastuksissa ja illanistujaisissa ei usein uusia naamoja ole. Eikä sitä toisaalta jaksa enää heiluakaan joka suuntaan pelkästään uusia ihmisiä tavatakseen.
Ikää siis kylläkin tällä miehellä vasta 26vee.
Muita samassa elämäntilanteessa? Tai tästä selvinneitä ?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Heip...
Sama juttu minullakin. Valmistuin kaksi vuotta sitten ja asetuin heti omaan asuntoon ja uuteen kaupunkiin töitä saatuani. Kaverit alkavat olla vakiintuneita, joten alkaahan sitä jo kaivata jotain muutakin kuin baareissa juoksemista ja omien rutiinien suorittamista. Ikää minulla vasta 24 v. , mutta olen hirmuisesti perinteisiä arvoja kunnioittava. On se niin vaikeaa...
Olisi kannattanut ajatella asiaa ennenkuin valmistui ja poistui opiskelumaailmasta. Opintojen jälkeen kumppanin löytäminen on paljon vaikeampaa.
Opiskeluaika erilaisina ryyppäjäisineen on sitä aikaa jolloin se tuleva kumppani pitäisi löytää ja sitten valmistumisvaiheessa voi siirtyä aikuiseen elämään. Jos tähtää vain valmistumiseen jää ilman sitä kumppani ja ovi sen löytämiseen on ehtinyt jo sulkeutua.
Noinhan se menee. Monet löytävät sen elinkumppaninsa
opiskeluaikana. Silloinhan oli kaikenlaisia pirskeitä
ja tuntui että kumppaniehdokkaita oli vaikka millä mitalla.
Työelämään siirryttäessä bilettäminen loppuu ja niitä
uusia ihmisiä ei tapaakaan kuten ennen. Suurin osa työkavereistakin
on jo perheellisiä ihmisiä. Opiskeluaikana kumppaninsa
löytäneet rakentavat jo omakotitaloa ja odottavat toista lastaan.
Elämä on.
Moi! Mä opiskelen viel pari vuotta mut teen samalla töitä. Mua ei kiinnosta olla bongattavana baareis, toki siellä vielä käyn mut vaan kavereiden kans ja ei sillä mielel et haluann lyhyit suhteita. En harrasta yhen illan juttuja, just päättynyt 4 v. :n suhde.. haluan normaaleja ihania arki- iltoja oman rakkaan kainalosa, tehdä yhes ruokaa, saunoa, ulkoilla, käydä yhes kuntosalilla, matkustaa ja haaveilla perheestä. En tupakoi ja alkoholia joskus, kohtuudella. Imoita jos kiinnostuit.
No kiinnostuin! Samanlaisia asioita myös itse jo kaipailee. Oisko sulla mitään väliaikasta sähköpostiosoitetta johon voisi laittaa viestiä ? Ei kai siinä hävitäkään voi.
Moi!
Olisi mukava tutustua Sinuun.. arvot tuntuvat olevan samat kuin minulla. Laita s.postiini meiliä, ja kerro itsestäsi enemmän, kaikkea mitä vain haluat.. osoitteeni on: [email protected]
Mä en haikaile yhenillan juttuja, enkä railakasta sinkkubiletystä. Olenhan nuori vielä.. mutta tiedän, että haluan olla vakituisessa parisuhteessa.
Minusta sinulla on kaikin puolin oikea ajoitus "toimia". Siitä vaan parisuhteeseen ja toivotaan, että löydät jonkun oikein sopivan. Helppohanhan se ei ole, mutta sinulla on elämäntilanne ja sopiva ikä hyviä lisäbonuksia. Lisäksi vaikutat tasapainoiselta.
Kelpaat monelle!
samassa tilanteessa oleva...tosin nainen ja 26 vee...et älä huoli, meitä on paljon!!!
Totta kyllä että meitä on, mutta kuten ketjussa aiemmin mainittiin, niin eihän me enää missään kohdata. Valmistuin pari vuotta sitten, ja samoihin aikoihin päättyi viimeisin suhteeni. Tämän jälkeen olen ollut sinkkuna. Tietysti joitain "juttuja" tähän aikaan mahtuu, mutta ei edes oikeita ihastumisia. Syy on siinä, että opiskellessaan itselleen mieluisaa alaa tapaa helposti samankaltaisia ihmisiä, ja opiskelijariennoissa kaikki on niin paljon mutkattomampaa. Töistä en usko koskaan ketään löytäväni, onhan se jotenkin niin oma maailmansa. Joka ikinen kaveri elää parisuhteessa, ja kolmantena (tai joku muu pariton luku) pyöränä illanistujaisissa istun. Joskus saattaa samoihin kekkereihin tulla joku kaverin kaveri, uusi naama - kumppaninsa kanssa tietysti :) Joten uskonpa jo kävelleeni onneni ohi.