Löytyykö Philip Glassin ihailijoita ja inhoajia? Kävin kuuntelemassa Aleksanterin teatterissa Rangaistussiirtolan pari viikkoa sitten. Melkoisen ahdistava. Mukava "orkesteri" tuossa oopperassa, pelkkä jousikvintetti. Itselleni tutuin Glassin teos on hänen viulukonserttonsa, varsin hypnoottinen, oopperoita olen kuunnellut vain pätkittäin.
Philip Glass
kouluvinsertto
3359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nyt ei muistu mieleen... olikos se Glass minimalisti vai "Coplandilainen" uusromantikko vai mikä... On kyllä kuullu pari biisiä, mutta en muista juuri mitään.
minimalismi, ostinaatio. Soiko jo?
Rangaistussiirola-oopera oli näkökulmastani paljon muutakin kuin Hesarin kriitikon ilmoittamaa P. Glassin innostusta sairaalloisiin aiheisiin.
Yhtyeen musiikki asettui kokemukseni mukaan hyvin osaksi teoksen raskasta ja suljettua maisemaa.
Tietenkin teos on ahdistava, se on myös minun koemukseni. Mitäpä muuta voisi ollakaan, kun tuomitun miehen ihoon revitään kirjaimin hänen rikoksiensa kuvausta? Minäkin katsojana todistin sen.
Rangaistussiirtolassa näytettiin kirjoituksen eli sanomisen äärimmilleen viety uhka ja toteutus. Dogmaattinen vartioupseeri rutiinien toteuttajana eli kiduttajana oli virkansa puolesta totuudessan pyristelevä, jonkinlaista sääliäkin herättävä tuhoon tuomittu hahmo.
Sitten oli tämä mato koukussa, vähäpätöiseen, turhaan vartiotehtävään nukahtanut sotamies, kuka tahansa, jota rangaistiin. Ohjelmalehti kertoo (!), että hän vähittäin, hiljalleen tunnistaa ihoonsa kaivautuvien kirjaimien viestin. Mitä hän niistä lukee?
En tiedä, onko tätä oopperaa tarkoitettukaan kovin puhdistavaksi teatterielämykseksi. Minun mieleeni se jäi.