Minä olen monen vuoden yksinäisyyden jälkeen vihdoin kypsynyt ratkaisuun; minulle riitti, antaa olla koko homman. Minä keskityn elämässäni muihin asioihin kuin naisiin. Onneksi sellaisiakin on.
Luoja tietää että yritetty on vaikka mistä ja millä tavalla mutta minkäs teet kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Onneksi mulle on vuosien varrella kehittynyt sen verran kova nahka etten ihan helposti masennu.
Viimeinen oljenkorsi oli se että pistin nimeni jollekin nettideitille ja nyt sieltä on tullut naisprofiileja. Heitä katsoessani heti huomaan miten toivoton tilanne on.
Muutama profiileista oli sellaisia joita kuvittelin nettideittien olevan pullollaan eli kovin oli elämän murjoman näköiset kasvot. Kuitenkin, suurin osa oli täysin päinvastaista. Eli ei luulisi tuollaisten tarvitsevan netistä hakea seuraa. Yksi 32v nainen oli erityisen kiinnostava mutta kun luin hänen esittelynsä se meni jotenkin niin, että hän on ollut suuren kansainvälisen yrityksen Ranskan osaston markkinointipäällikkö, asunut 5v Ranskassa, nyttemmin kotiutunut taas Suomeen toisiin tehtäviin mutta saattaa palata takaisin entisiin tehtäviinsä Ranskaan.
Just just. Voin vain kuvitella, että jos tapaisimme niin hän kysyisi minulta, että mitäs minä teen työkseni. "No, minä olen terminaalityöntekijä maaliikennekeskuksessa. Lastaan ja puran trukilla rekkakontteja". Kyllä meillä olisi varmastikin paljon yhteistä puhuttavaa, heh.
Toinen mielenkiintoinen tapaus oli todella suloiset kasvot omaava tyttö mutta hän oli Mikkelistä.
Eihän tuo systeemi muutenkaan noin toimi sillä noilla nainen hakee miestä osastoilla naisille tulee varmastikin satoja yhteydenottoja eli täysin hakuammuntaa. Silti, pisti oikein miettimään millainen bisnes tuo nettideittikin on.
No, onneksi tässä parin päivän sisällä on hieman ajatukset selkiytyneet. Samalla on kristallinkirkkaasti tullut tulevaisuuteni silmieni eteen. Tosiasia on se, että minulla ei koskaan tule enää olemaan yhtään naista. Ei tule olemaan edes yhden yön juttuja saatikka sitten mitään vakavia suhteita. Tuollaisen asian tajuaminen kun se osuu omalle kohdalle on varsin karu ja ankea oivallus. Sitä saa todellakin sulatella.
Tosin, omalla kohdallani ajatuksen karuutta lieventää se tosiseikka, että kysymyshän on vain siitä, että asiat jatkuvat kuten aina ennenkin. Edellisestä naisjutusta on jo vuosikausia aikaa muutenkin. Kyllä ilman naisen kosketustakin voi elää, minä olen siitä hyvä esimerkki, mutta kyllä tämä maailma sellaiselle on paljon kylmempi paikka.
Eipäs silti heittäydytä ylidramaattisiksi sillä Suomesakin on satavarmasti pilvin pimein miehiä, joilla koko elämä lipuu ohitse ilman ensimmäistäkään naissuhdetta tai hyvin harvan sellaisen kera eivätkä he silti valita vaan elävät elämäänsä kuten parhaiten pystyvät. Miksen minä pystyisi samaan.
Koen todellakin niin, että tämä minun tilanteeni on jonkinlainen kohtalo tai jokin suuremman järjestelijän määräämä kuvio ja minulla maan matosena ei ole mitään valtuuksia mennä sellaisen järjestelijän suunnitelmia sekoittamaan. Minä en oikeasti ansaitse naisten hyvyyttä eikä naiset ansaitse minua. Näin se on nähtävä ja yritettävä elää eteenpäin.
Itse asiassa, kun alan asiaa tarkemmin ajattelemaan, niin mitä minulla on tarjottavaa naiselle? Minä tienaan sen verran rahaa että just ja just pidän itseni ja asuntolainani myöntäneen pankin tyytyväisenä mutta mitään ylimääräistä ei jää. Naiset haluavat miehen jonka kanssa on hauskaa ja jonka kanssa voi harrastaa, ostella kaikenlaista kivaa, käydä paikoissa. Joo, mitä enemmän ajattelen sen selkeämpi tämä kuvio on.
Niin, ja tiedoksi noille lässyttäjille, jotka sanovat "että se on ihan itsestä kiinni löytääkö naisen" että ei todellakaan ole. Jotkut eivät vaan koskaan löydä, syystä tai toisesta. Sanotteko te pyörätuolissa istuvallekin että lähdes kävelemään siitä tai sanotteko te puliukollekin että lopeta tuo juominen? tuskinpa. Tämä asia ei noista esimerkeistä eroa hitusen vertaa.
En minä silti aio kotiseinieni sisään erakoitua. Aion edelleen käydä baareissa mutta naiset jätän rauhaan. Viime perjantainakin kun kävin paikallisessa tanssiravintolassa ilman mitään iskemisen yrittämisen paineita niin oli ihan mukava ilta. Pari kertaa tuli tytöt jopa hakemaan tanssimaan. En minä vastaisuudessakaan aio sellaisesta kieltäytyä vaikka en enää muuten yritäkään naisseuraa löytää.
Kyllä tämä loppuelämä ihan poikamiehenäkin sujuu. Miksei sujuisi? On tähänkin asti sujunut jotenkuten.
Luoja tietää että yritetty on vaikka mistä ja millä tavalla mutta minkäs teet kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Onneksi mulle on vuosien varrella kehittynyt sen verran kova nahka etten ihan helposti masennu.
Viimeinen oljenkorsi oli se että pistin nimeni jollekin nettideitille ja nyt sieltä on tullut naisprofiileja. Heitä katsoessani heti huomaan miten toivoton tilanne on.
Muutama profiileista oli sellaisia joita kuvittelin nettideittien olevan pullollaan eli kovin oli elämän murjoman näköiset kasvot. Kuitenkin, suurin osa oli täysin päinvastaista. Eli ei luulisi tuollaisten tarvitsevan netistä hakea seuraa. Yksi 32v nainen oli erityisen kiinnostava mutta kun luin hänen esittelynsä se meni jotenkin niin, että hän on ollut suuren kansainvälisen yrityksen Ranskan osaston markkinointipäällikkö, asunut 5v Ranskassa, nyttemmin kotiutunut taas Suomeen toisiin tehtäviin mutta saattaa palata takaisin entisiin tehtäviinsä Ranskaan.
Just just. Voin vain kuvitella, että jos tapaisimme niin hän kysyisi minulta, että mitäs minä teen työkseni. "No, minä olen terminaalityöntekijä maaliikennekeskuksessa. Lastaan ja puran trukilla rekkakontteja". Kyllä meillä olisi varmastikin paljon yhteistä puhuttavaa, heh.
Toinen mielenkiintoinen tapaus oli todella suloiset kasvot omaava tyttö mutta hän oli Mikkelistä.
Eihän tuo systeemi muutenkaan noin toimi sillä noilla nainen hakee miestä osastoilla naisille tulee varmastikin satoja yhteydenottoja eli täysin hakuammuntaa. Silti, pisti oikein miettimään millainen bisnes tuo nettideittikin on.
No, onneksi tässä parin päivän sisällä on hieman ajatukset selkiytyneet. Samalla on kristallinkirkkaasti tullut tulevaisuuteni silmieni eteen. Tosiasia on se, että minulla ei koskaan tule enää olemaan yhtään naista. Ei tule olemaan edes yhden yön juttuja saatikka sitten mitään vakavia suhteita. Tuollaisen asian tajuaminen kun se osuu omalle kohdalle on varsin karu ja ankea oivallus. Sitä saa todellakin sulatella.
Tosin, omalla kohdallani ajatuksen karuutta lieventää se tosiseikka, että kysymyshän on vain siitä, että asiat jatkuvat kuten aina ennenkin. Edellisestä naisjutusta on jo vuosikausia aikaa muutenkin. Kyllä ilman naisen kosketustakin voi elää, minä olen siitä hyvä esimerkki, mutta kyllä tämä maailma sellaiselle on paljon kylmempi paikka.
Eipäs silti heittäydytä ylidramaattisiksi sillä Suomesakin on satavarmasti pilvin pimein miehiä, joilla koko elämä lipuu ohitse ilman ensimmäistäkään naissuhdetta tai hyvin harvan sellaisen kera eivätkä he silti valita vaan elävät elämäänsä kuten parhaiten pystyvät. Miksen minä pystyisi samaan.
Koen todellakin niin, että tämä minun tilanteeni on jonkinlainen kohtalo tai jokin suuremman järjestelijän määräämä kuvio ja minulla maan matosena ei ole mitään valtuuksia mennä sellaisen järjestelijän suunnitelmia sekoittamaan. Minä en oikeasti ansaitse naisten hyvyyttä eikä naiset ansaitse minua. Näin se on nähtävä ja yritettävä elää eteenpäin.
Itse asiassa, kun alan asiaa tarkemmin ajattelemaan, niin mitä minulla on tarjottavaa naiselle? Minä tienaan sen verran rahaa että just ja just pidän itseni ja asuntolainani myöntäneen pankin tyytyväisenä mutta mitään ylimääräistä ei jää. Naiset haluavat miehen jonka kanssa on hauskaa ja jonka kanssa voi harrastaa, ostella kaikenlaista kivaa, käydä paikoissa. Joo, mitä enemmän ajattelen sen selkeämpi tämä kuvio on.
Niin, ja tiedoksi noille lässyttäjille, jotka sanovat "että se on ihan itsestä kiinni löytääkö naisen" että ei todellakaan ole. Jotkut eivät vaan koskaan löydä, syystä tai toisesta. Sanotteko te pyörätuolissa istuvallekin että lähdes kävelemään siitä tai sanotteko te puliukollekin että lopeta tuo juominen? tuskinpa. Tämä asia ei noista esimerkeistä eroa hitusen vertaa.
En minä silti aio kotiseinieni sisään erakoitua. Aion edelleen käydä baareissa mutta naiset jätän rauhaan. Viime perjantainakin kun kävin paikallisessa tanssiravintolassa ilman mitään iskemisen yrittämisen paineita niin oli ihan mukava ilta. Pari kertaa tuli tytöt jopa hakemaan tanssimaan. En minä vastaisuudessakaan aio sellaisesta kieltäytyä vaikka en enää muuten yritäkään naisseuraa löytää.
Kyllä tämä loppuelämä ihan poikamiehenäkin sujuu. Miksei sujuisi? On tähänkin asti sujunut jotenkuten.
Vastaukset 14
Vanhimmat
täysin sama tilanne täälläkin...
..tuossa on juuri koko homman avain.
Kun olet tyytyväinen itseesi ja sun on hyvä olla itsesi kanssa, etkä kaipaa ketään vierellesi, etkä tarvitse. Kun olet onnellinen vaikka loppuelämäsi yksinkin.
Vasta sitten löytyy vierelle joku. Kun lopetat etsimisen. Se saattaa olla sitten sitä aitoa juttua se.
Mitään ei voi koskaan yrittää. Vain jos tekee jotain aidosti, vain silloin voi onnistua.
kautta linjan - yrittäminen: - se on tietynlaista teeskentelyä, tosiaan . Se pitää vain itse tiedostaa.
Erinomaisen ytimekäs mietelause teiltä tähän päivän alkuun,kiitos siitä.
Niin tuota...en ollenkaan ymmärrä asennettasi. Jos tuo 32v-nainen oli mielestäsi kiinnostava, niin mikset pyrkinyt tapaamaan häntä? Mitä olisit hävinnyt???? Et mitään! Olisit voinut vain voittaa. Jos teillä ei olisi synkannut, tilanteesihan jatkuisi vain nykyisellään, yhtä kokemusta rikkaampana. Uskallusta peliin hyvä mies! Eihän sinullla ole kuin voitettavaa.
Itse asiassa tänään sovin puhelimitse treffit yhden naisen kanssa. Täytyy sen verran yrittää olla mies että menee paikalle. Olette ihan oikeassa. Onhan sitten ainakin yhtä kokemusta rikkaampi. Todennäköisesti tulee täystyrmäys mutta onpahan yritetty.
Minun serkku halvaantui about 12 vuotta sitten ja joutui pyörätuoliin. Hän iski 1990 luvun lopussa nuoren lääkärinaisen itselleen, joka ei ole yhtään hassumman näköinen ja heillä on poikakin. Tämä pyörätuoliserkkuni on paljon paremmin menestynyt näissä naisasioissa kuin minä, terve mies. Että se siitä.
poikamies on harvinaisen tervejärkinen kaveri.oikeastaan toivoisin sinulle onnellisen elämän!!!!!
Totta turiset. Olet menettänyt toivon, nyt sinun tulee vain ryhdistäytyä ja päästä eroon naisista, mutta se onkin täysin luonnonvastaista jos olet 100% hetero :). Että vaikeaa tulee olemaan.
Lisäksi on muuten niin, että huomaa kyllä kuka on poikamies ja kuka on ollut tai on naisen kanssa...
Minä tosiaankin sovin treffit vkl:ksi yhden naisen kanssa. Puhelimessa vaikutti ihan mukavalta ja me juttelimme kuin sivistyneet ihmiset ikään. Nyt on muutama päivä aikaa ostaa fiksuja vaatteita. Kantsii edellisiltana jättää känni väliin sillä vanhan viinan haju hengityksessä tuskin on iso plussa.
No, treffit tulevat menemään ihan poskelleen. Tiedän sen jo etukäteen mutta parhaansa täytyy yrittää. Minä van en ole mikään naistennaurattaja. Minä olen liian asiallinen mies ja ikäisekseni aivan raakile. Hermoilen kuin teini. Mutta ihan oman mielenrauhan kannalta täytyy kuitenkin yrittää ja sen jälkeen todeta että tämä ei ole minua varten.
Sulla on aika jännä asenne tuo, että kaikki tulee menemään poskelleen. Tiedätkö, että elämässä on suuri asia se, miten asioihin suhtautuu.
Jos sä meet tapaamaan ihmistä, et "voi hitsi pakko tääkin paska käydä läpi" niin eihän siitä voi tullakaan mitään. On hirveen iso asia se asenne, millä tavalla elämään suhtautuu. Se näkyy ja kuuluu susta heti. Meistä kaikista.
Mut mä tiedän kyllä, ettei sitä positiivisuutta ole helppoa vuosikausia ylläpitää, kun ei tapahdu hyviä juttuja joista sais potkua itellensä. Etsi asioita, joista sä saat itelles hyvää oloa.
Toivoks sulle se, että on meitä naisia jotka osaa katsoa ihmistä syvemmälle löytäen sen hyvän mikä ei päälle näy.
Aurinkoa!
vaikka kuinka masentais ja muuta, niin koeta kuitenkin olla avoimin mielin, ja ota vastaan mitä tulee :) rakkauskin löytyy, jos on löytyäkseen. ei paranna asiaa, jos on valmiiksi pieleen menee -asenne. treffien jälkeen vasta tiedät, menikö pieleen vai ei.
siinä tytössä oli, joka oli Mikkelistä..?
Minä katson, että minun on pakko tehdä tämä liike. Muten en voi jälkeenpäin sanoa, että olen yrittänyt. Nythän kun olemme sopineet treffit niin tilanne on se, että nainen on kiinnostunut tapaamaan minut. Jossain baarissa tai muussa julkisella paikalla monet naiset eivät välttämättä edes halua tulla isketyksi.
Nyt kuitenkin molemmilla on tutustuminen mielessä. Aion ostaa fiksuja vaateita, hiukset olen vasta leikkauttanut siistiksi, edellisenä iltana en aio ryypätä ettei henki haise pahalta ym pikkuasioita, joihin voi itse vaikuttaa.
Jos tuloksena on joka tapauksessa se, että hän sanoo, että sori mutta ei taida tulla mitään niin silloin minun todellinen markkina-arvoni on mitattu ja voin tyynin mielin unohtaa koko naisten hakemisen sillä se ei selvästikään ole minua varten. Lupaan etten masennu jos tulee pakit. Pikemminkin päinvastoin. Se olisi ikäänkuin osoitus, että minun ei kannata tuhlata enrgiaa ja aikaa asian tavoittelemiseen, jota en voi saada.
Suosittelen sinulle naisen etsimistä ulkomailta. Yleensä ulkomaalaisiin on selvästi helpompi tutustua. Minäkin löysin vaimoni maapallon toiselta puolelta. Äläkä sano ettei ole rahaa matkustaa. Pitää vain luopua joistain rahaa vievistä tavoista ja rahat on säästetty. Esim. minä en polta enkä ryypää vaan käytän rahat matkailuun.