Pahin painajaiseni toteutui ja maailma romahti, matto vedettiin jalkojeni alta! Koskaan en uskonut että meille kävisi näin. Olihan seksi aina hyvää ja viihdyimme yhdessä kaikin puolin! Mutta en riittänyt miehelleni. Joka aamu kun herään, on se ensimmäisenä mielessäni, joka ilta kun nukahdan, on se ajatuksissani. Joka kerta kun mieheni rakastelee minua, näen hänet rakastelemassa sitä toista naista, kuiskivan niitä samoja hellyyden sanoja hänen korvaansa kuin minulle, hyväilevän häntä samoin kuten minua...
Elämä on helvettiä vaikka mies katuu oikeasti ja vannoo rakkautta minulle. Olin jouluna lopettanut opiskeluni kun selvisi että miehelläni oli ollut samaan aikaan suhde toiseen naiseen puolen vuoden ajan, joka oli kaiken lisäksi ystävä olevinaan ja käyttipä todella ystävyyttä häikäilemättömästi hyväkseen! "Se vain lipsahti!" oli selitys. No, lipsahti montakin kertaa. Kaiken aikaa sain kuulla syytöksiä että minä petän ja mieheni epäili minua koko kouluajan. Mielessäni ei käynytkään sellaiset ajatukset, olin niin lopen uupunut kouluni kanssa että vaivuin jonkinlaiseen välinpitämättömyyden olotilaan. Olisin halunut vain läheisyyttä ja tukea jaksamiselleni. Oli vaikeaa muutenkin perheen ns. myöhä-murkkuikäisen kanssa, kaikki ongelmat tuntuivat kasaantuvan ja minä sain tuta olevani huono äiti. Mies tulkitsi asiat tavallaan ja hommasi rakastajattaren. Entinen työtoverisa, joka ymmärsi ja kuunteli. Kehtasi mulle huora vielä väittää, että miehelläni oli niin vaikeaa ja hän oli aivan hajalla! Ja paskat!
Syytän itseäni tapahtuneesta ja siitä, että en tajunut heti mistä on kysymys, vaikka jälkeen päin ajatellen kaikki oli päivän selvää pässinlihaa! Ei pettämiseen todella tarvittu ravintolailtoja, miehelleni riitti "päiväkahviseura" ruokatunneilla ja töiden jälkeen sekä silloin kun olin esim. opintokäynneillä ja reissuilla koulun kanssa! Olen niin täynnä vihaa, että en tiedä miten välillä purkaisin sen vahingoittamatta muita. Luulenpa, että jos törmään kyseiseen ihmiseen joskus ravintolassa humalapäissäni, en mene vastaamaan seurauksista! Mies on kuullut kunniansa samoin se huora! Vasta siinä vaiheessa kun pettäminen lopullisessa karmeudessaan paljastui minulle, säikähti mies ja alkoi tulla järkiinsä; pelko perheen menettämisestä oli ylivoimaisen suuri ja hän alkoi rimpuilla suhteesta irti. Nainen ei halunutkaan luopua niin vain ja kiristi miestäni jättämään minut ja houkutteli seksiin aina tilaisuuden tullen uhaten kertoa minulle muuten kaiken! Lopulta miehen oli pakko itse tunnustaa tekosensa. Tunne oli kuin olisi puukolla rintaa kaivanut!
Mietin, onko kosto ainoa keino päästä eroon tästä katkeruuden tunteesta! En ole koskaan pettänyt miestäni ja mieheni on minulle ensimmäinen. Olen ilmeisesti aataminaikuinen jäänne ja avioliittovuosiakin on kertynyt jo 20 vuotta. Kostoksi naiselle laitoin hieromasauvan käskien turvautumaan siihen kun alkaa ukkomiestä mieli tekemään! Käräjillä uhkasi, mutta eipä ole kuulunut kutsua, eikä minua haittaisi vaikka käräjillä istuttaisiinkin. Piruilin vain miehelleni, että kyllä niin hyvästä pillusta kantsii maksaakin.
Yhdessä vielä ollaan kiitos lukuisien AITOJEN ystävien tuesta jotka ovat auttaneet meitä tässä asiassa eteenpäin. Olen ollut sairaslomallakin tämän vuoksi kun en enää nukkumaan pystynyt. Käytämme myös perheneuvolan palveluja hyväksemme sillä haluamme jatkaa.
Mutta... unohtamaan en pysty, enkä luultavasti koskaan antamaan anteeksikaan, vaikka yhteinen tiemme jatkuukin...
Elämä on helvettiä vaikka mies katuu oikeasti ja vannoo rakkautta minulle. Olin jouluna lopettanut opiskeluni kun selvisi että miehelläni oli ollut samaan aikaan suhde toiseen naiseen puolen vuoden ajan, joka oli kaiken lisäksi ystävä olevinaan ja käyttipä todella ystävyyttä häikäilemättömästi hyväkseen! "Se vain lipsahti!" oli selitys. No, lipsahti montakin kertaa. Kaiken aikaa sain kuulla syytöksiä että minä petän ja mieheni epäili minua koko kouluajan. Mielessäni ei käynytkään sellaiset ajatukset, olin niin lopen uupunut kouluni kanssa että vaivuin jonkinlaiseen välinpitämättömyyden olotilaan. Olisin halunut vain läheisyyttä ja tukea jaksamiselleni. Oli vaikeaa muutenkin perheen ns. myöhä-murkkuikäisen kanssa, kaikki ongelmat tuntuivat kasaantuvan ja minä sain tuta olevani huono äiti. Mies tulkitsi asiat tavallaan ja hommasi rakastajattaren. Entinen työtoverisa, joka ymmärsi ja kuunteli. Kehtasi mulle huora vielä väittää, että miehelläni oli niin vaikeaa ja hän oli aivan hajalla! Ja paskat!
Syytän itseäni tapahtuneesta ja siitä, että en tajunut heti mistä on kysymys, vaikka jälkeen päin ajatellen kaikki oli päivän selvää pässinlihaa! Ei pettämiseen todella tarvittu ravintolailtoja, miehelleni riitti "päiväkahviseura" ruokatunneilla ja töiden jälkeen sekä silloin kun olin esim. opintokäynneillä ja reissuilla koulun kanssa! Olen niin täynnä vihaa, että en tiedä miten välillä purkaisin sen vahingoittamatta muita. Luulenpa, että jos törmään kyseiseen ihmiseen joskus ravintolassa humalapäissäni, en mene vastaamaan seurauksista! Mies on kuullut kunniansa samoin se huora! Vasta siinä vaiheessa kun pettäminen lopullisessa karmeudessaan paljastui minulle, säikähti mies ja alkoi tulla järkiinsä; pelko perheen menettämisestä oli ylivoimaisen suuri ja hän alkoi rimpuilla suhteesta irti. Nainen ei halunutkaan luopua niin vain ja kiristi miestäni jättämään minut ja houkutteli seksiin aina tilaisuuden tullen uhaten kertoa minulle muuten kaiken! Lopulta miehen oli pakko itse tunnustaa tekosensa. Tunne oli kuin olisi puukolla rintaa kaivanut!
Mietin, onko kosto ainoa keino päästä eroon tästä katkeruuden tunteesta! En ole koskaan pettänyt miestäni ja mieheni on minulle ensimmäinen. Olen ilmeisesti aataminaikuinen jäänne ja avioliittovuosiakin on kertynyt jo 20 vuotta. Kostoksi naiselle laitoin hieromasauvan käskien turvautumaan siihen kun alkaa ukkomiestä mieli tekemään! Käräjillä uhkasi, mutta eipä ole kuulunut kutsua, eikä minua haittaisi vaikka käräjillä istuttaisiinkin. Piruilin vain miehelleni, että kyllä niin hyvästä pillusta kantsii maksaakin.
Yhdessä vielä ollaan kiitos lukuisien AITOJEN ystävien tuesta jotka ovat auttaneet meitä tässä asiassa eteenpäin. Olen ollut sairaslomallakin tämän vuoksi kun en enää nukkumaan pystynyt. Käytämme myös perheneuvolan palveluja hyväksemme sillä haluamme jatkaa.
Mutta... unohtamaan en pysty, enkä luultavasti koskaan antamaan anteeksikaan, vaikka yhteinen tiemme jatkuukin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toivottavasti miehesi ottaa opiksi, ja on aidosti pahoillaan ja katuu. Kaikkea hyvää sinulle.
Myös minun mieheni lankesi aikanaan työkaveriinsa
ja he kanssa hoitivat suhteensa päivisin ruokatunnilla, joten en osannut edes kuvitellakaan mitään suhteen olemassa olemista,sillä hän ei harrastanut mitään,ei kulkenut kapakassa ym.Asia tuli minun tietoon vasta nyt viimekesänä jolloin tapahtumasta tuli kuluneeksi jo 26 vuotta.Tapahtumaahan ei enää voinut käsitellä samalla tavalla kuin suhde olisi ollut vasta,vaan täytyi tyytyä miehen kertomukseen,sillä tämä toinen osapuoli kiisti kaiken ja uhkasi myös minua lähestymiskiellolla.
Nyt aikaa on kulunut,mutta ei ole ollut ollenkaan helppoa,koska tuntuu kuin kaikki yhteinen aika on saanut uuden muodon.Tapahtunutta
ei voi enää muuttaa miksikään,joten asian kanssa on vain elettävä,mutta ei varmaan unohtamaan pysty koskaan.
Tukeni ja lämpimät jaksamisen toivotukset sinulle! Olet joutunut kaksoispetoksen uhriksi, ei ihme että olet onneton.
Myös minut mies petti 15 vuoden yhteisen liiton jälkeen. Minäkin olen jäänne muinaisuudesta, koko avioliiton aikana ei tullut kiusausta uskottomuuteen, olin täysin sitoutunut mieheen ja perheeseemme. Tipahdin korkealta, olin aina uskonut miehestäni hyvää. Mutta kun ajatukset ovat siellä alapäässä, se on silloin menoa, muusta ei välitetä ja heikot sortukoon elon tiellä. Sen jälkeen sänkyhommissa pidättelin itkua, kun en saanut mielestäni kuvaa hänestä toisen naisen kanssa. Siihenhän se sitten lopulta johti, jäin yksin lasten kanssa. Sen jälkeen en enää ole pystynyt luottamaan miehiin enkä tosissani kiinnostumaan kenestäkään, vaikka tarjokkaitakin olisi ollut. Tässäkin olen muinaismuisto, yhden miehen nainen. Miehen, joka petti luottamukseni. Asiassa on muitakin raskauttavia asianhaaroja, joita en pysty kertoa.
Olen itse kokenut saman muutama vuosi sitten, annoin silloin anteeksi.Mies lupasi ettei enään koskaan petä luottamustani ja oli hyvin katuva.Vaan kuinkas kävikään, kaksi viikkoa sitten selvisi, että taas oli käynyt pettämässä.Nyt en enään voi antaa anteeksi, vaan ero tulee, ei ole luottamukseni arvoinen ihminen. Olen sitä mieltä, että kerran pettäjä aina pettäjä. Tosi pahalta tämä silti tuntuu. Paljon voimia sinulle.