Onkohan tässä nyt pattitilanne, vai vieläkö jotain kannattaisi asian eteen tehdä? Erosimme n 5kk sitten muutaman vuoden seurustelun päätteeksi. Rakkaus ei loppunut, mutta mies koki, että en ole se ihminen, kenen kanssa haluaa viettää loppuelämänsä. Olemme jotenkin saaneet asioita selviteltyä eron jälkeen ja nyt eron syyt ovat kääntyneet siihen, että minussa ei kuulema ole ns. mitään vikaa, olin/olen? hänen ( ainankin tähänastisen...) elämänsä suurin rakkaus ja tunteet eivät ole kuolleet. Meillä oli joitain ongelmia suhteessamme ennen eroa. Mielestäni sellaisia, jotka olisivat olleet helposti parannettavissa. Mutta nyt mieheni on sitä mieltä ja kertoo eron syyksi sen, että hän ei ole varma pystyykö tiettyjä pieniä asioita itsessään muuttamaan. En ole mitään suuria ihmetekoja vaatinut, tai että hänen ihmisenä tulisi mitenkään muuttua. Hieman enemmän aikaa minulle jne. Mieheni on sitä mieltä, että tulisinko hänen kanssaan koskaan täysin onnelliseksi, koska ei tiedä pystyykö antamaan minulle niitä tiettyjä pieniä asioita, joita olen pyytänyt. Itse olisin valmis itseäni kehittämään ja muuttamaan käytöstäni niin, että mieheni olisi onnellisempi kanssani. Ei itseään tietänkään voi täysin muuttaa ja jokaisen tulisi olla hyväksytty sellaisena kuin on, mutta ainahan omaa käytöstään voi hieman silotella. Ja eikös se parisuhteessa kuulu asiaan? Toisen huomioiminen. Mietityttää vain, että kannattaako tässä vielä jotain yrittää vai olisiko parempi luovuttaa. Jotenkin tuntuu, että mies ei luota itseensä ja siihen, että pystyisi edes hieman käytöstään muuttamaan. Tai ehkä hän ei halua sitä minun vuokseni tehdä...voi voi...
JOTAIN TEHTÄVISSÄ?
vielä...
3551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ikävä kyllä. Ja toinen pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on, eikä yrittää muuttaa.
ensimmäisenä, ettei hän halua loukata sinua eikä pahoittaa mieltäsi, mutta hän ei halua olla suhteessa, jossa ei hyväksytä sellaisena kun on. Ei ihmistä voi muuttaa ja jos toinen hetkellisesti muuttuukin, niin se ei ole pitkäkestoista ja ne ongelmat on tulevaisuudessa edessä uudelleen. Jos suhteessa on ylitsepääsemättömiä ongelmia, niin anna hänelle ehto millä jatkaisit ja esim. viikko aikaa päättää, eli älä painosta vaan anna hänen itse päättää ja tyydy sitten hänen päätökseen. Rakkauskin on sellainen, että se voi muutta muotoaan eli vaikka se ei kuole, niin se ei parisuhdetta kannattelekaan.
Ihan omasta kokemuksestani puhun. Me mieheni kanssa erottiin aikoinaan pelkästä rakkaudesta, se ei kuollut eikä ole varmasti kuuteen vuoteen kuollut, mutta me ei oltu onnellisia yhdessä eikä kumpikaan pystynyt eikä edes halunnut muuttua tai yrittää muutta toista. Minä en lähtisi toista kertaa suhteeseen, joka ei ole toiminut.
Kysyt, että eikö hän sinun vuoksesi halua muuttaa itseään, mutta luulempa, että ero tuli juuri rakkaudesta sinuun ja sinun vuoksesi, että olisit onnellinen.
Parisuhde (ja elämä yleensäkin) muuttaa aina. Itse en ainakaan haluaisi olla ihmisen kanssa, joka ei ole valmis tekemään kompromissejä suhteen eteen. Siis se ei tarkoita, että pitäisi alkaa hyppiä toisen pillin mukaan, mutta hyvässä parisuhteessa molemmat tulevat vastaa. Olen muuttunut itse ja "muuttanut" jokaisessa parisuhteessa ja siitä vain syvästi kiitollinen.