en tiedä kuuluuko tämä tänne mutta kuitenkin.
seurustelen ikäiseni pojan kanssa,tykkään hänestä valtavasti(luonnollisesti) ja hänkin minusta.mutta kun minulla on tosiaan pulma,pidän nimittäin yhdestä toisestakin miehestä,ja nyt tavallaan kadun tai jotain sellaista kun niin pian aloin seurustella nykyisen kanssa enkä ehtinyt tehdä tuttavuutta tämän toisen kanssa kauheasti.hänelläkin kun on tunteita minua kohtaan.en tietenkään uskalla puhua asiasta nykyiselleni.olemme kovin alussa ja ujostelen häntä.
minusta tuntuu kuin olisin tehnyt virhevalinnan.tyypillistä minua..en koskaan osaa tehdä kunnon päätöksiä.
mutta auttakaa minua,asiallisia kommentteja ja neuvoja jos saisin.
kiitos etukäteen.
seurustelen ikäiseni pojan kanssa,tykkään hänestä valtavasti(luonnollisesti) ja hänkin minusta.mutta kun minulla on tosiaan pulma,pidän nimittäin yhdestä toisestakin miehestä,ja nyt tavallaan kadun tai jotain sellaista kun niin pian aloin seurustella nykyisen kanssa enkä ehtinyt tehdä tuttavuutta tämän toisen kanssa kauheasti.hänelläkin kun on tunteita minua kohtaan.en tietenkään uskalla puhua asiasta nykyiselleni.olemme kovin alussa ja ujostelen häntä.
minusta tuntuu kuin olisin tehnyt virhevalinnan.tyypillistä minua..en koskaan osaa tehdä kunnon päätöksiä.
mutta auttakaa minua,asiallisia kommentteja ja neuvoja jos saisin.
kiitos etukäteen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos haluat kokeilla näitä molempia poikaystäväkandidaatteja voit tehdä niin että tapailet heitä eri aikoina lupautumatta kuitenkaan sellaiseen muut miehet poissulkevaan suhteeseen. Poissulkeva parisuhde ei ole ainoa mahdollinen, seurustelun alkuvaiheessa on usein hyvinkin tyypillistä että toisella/molemmilla on kierroksessa useitakin kandidaatteja, joiden kanssa aikaansa viettää. Jos sulho vetää siitä herneen nenään niin mars kadulle takaisin kasvamaan. On kuitenkin ehkä rehellisyyden nimissä kerrottava että tapailee muitakin jos haluaa pelata avoimin kortein. Nimenomaan silloin jollet ole varma asioista ei kannata sitoutua mihinkään.
olen mahdottoman ujo.en tavallaan uskalla mainita asiaa nykyiselle.olen jo kerran antanut hänelle pakit. murtaisin luultavasti hänen koko maailmansa jos nyt sanoisin etten tiedä mitä haluan ja että voidaanko jarruttaa tätä seurustelua.
voihan se minustakin johtua siinä mielessä etten uskalla seurustella,enää ainakaan.pelkään jopa itseäni,nimittäin edellisessä suhteessa petin kerran,enkä voi antaa sitä itselleni anteeksi.en osaa luottaa,tai en uskalla.olen ihan sekaisin :( :(
Hmm... jos sulla ongelmat on psyykkisellä puolella ja ahistaa niin kannattaa hakea apua. Käyt jonkun terapeutin juttusilla, ulkopuolinen näkökulma auttaa näkemään asiat oikean kokoisina. Muutenkin oman elämän pulmiin voi yrittää kehittää sellaisen ulkopuolisen näkökulman, ikään kuin olisit vaikka elokuvissa seuraamassa näyttelijöiden työskentelyä (paitsi tietysti että olet itse yhdessä pääosassa). Kyllä sun ensisijaisesti kannattaa huolehtia omasta itsestäsi ja vasta sitten kun olet saanut itsesi ehjäksi sinulla on energioita tukea muitakin. Miehet kyllä hoitaa oman päänuppinsa kuntoon vaikka välillä sattuisikin. Tai ainakaan en itse arvosta sellaisia "miehiä", jotka eivät kestä tappioita.
minä en kyllä ole terapeutin tarpeessa.niin huonosti asiat ei ole.
Tältä keskustelupalstalta tulet saamaan kolme erilaista neuvoa: 1) jätä nykyinen ja ota se toinen, 2) pidä nykyinen ja jätä se toinen, sekä 3) kuuntele sydäntäsi. Niistä ei ole sinulle mitään hyötyä (varsinkaan kolmannesta, jonka on varmasti keksinyt joku keskustapoliitikko). Lisäksi sinua kehotetaan sekä puhumaan asiasta suoraan nykyisesi kanssa että olemaan puhumatta.
Fiksuna nuorena tyttönä ymmärrät itsekin, ettet voi elää elämääsi muiden neuvojen mukaan. Mutta kun asia nyt kerran vaivaa mieltäsi, ansaitset pikkuisen enemmän kuin pelkän kyynisyyteni.
Niinpä annan sinun kurkata vanhaan joulukalenteriini. Kolme luukkua on jäänyt avaamatta – kyllästyin kun niistä ei saanutkaan suklaata. Katsotaanko ensimmäiseen?
Kappas, siellähän ovat poika ja tyttö olohuoneen sohvalla. Katso minkä kasan suklaata ja ruusuja poika on kantanut kotiin! Ja nuo hajuvesipullot – niistähän saisi jo täyden kylpyammeellisen. Eikä tuo taida olla vessapaperirulla lattialle kierineenä… sehän on pitkähkö rakkausruno. Tuollaisia poju siis vääntää joka sunnuntaiksi. Vaan mitäs valkoista tytöllä on kaulassa? Niskatuki! Taitaa olla rasitusvamma viereiseen pöytään vilkuilusta. Ei ihme että näyttävät molemmat onnettomilta. Olisikohan tässä suhteessa kaivattu vähän päättäväisyyttä jo heti alussa?
Avataanpa seuraava luukku. Mitäs roinaa täällä on? Kenttäpullo. Vanhat kengät, puhki kuluneet. Melkoinen kokoelma tienviittoja. Jerrykanisteri ja viidakkoveitsi. Näiden omistaja on tainnut etsiä sitä oikeaa aika kaukaa. Kannattikohan reissu, mahtoikohan löytää? Ja katsohan tuota nurkkaa – melkoinen varasto käyttämättömiä rukkasia. Minkähänlaisille miehille niitä on jaeltu…
Joko katsotaan viimeiseen luukkuun? Minua ainakin jännittää. No, repäise se nyt vaan auki. Tuota noin… en ole varsinaisesti ornitologi, mutta nuo taitavat olla kanadanhanhia. Ai että joutsenia? Hyvä on, olkoot joutsenia. Tyytyväisiltä ne ainakin näyttävät. Kuuleman mukaan pysyvät yhdessä elämänsä loppuun asti kun ovat kerran parin löytäneet. Aika sitkeitä, kun ajattelee miten tylsää on vuodesta toiseen tarpoa lettoa saman kanssa. Ei ihme että muuttomatkalla vähän nahistellaan jos isäntä lukee geomagneettista signaalia väärin. Mutta toiseen puluun ei jukolauta vaihdeta. Ei vaikka olisi millainen töräytys sillä!
Niin. Täällä saa monia neuvoja. Se on hyvä, ehkäpä jokainen löytää omansa. Tämän runoilijan ovelasti verhoiltu neuvo, - pyhästä lupauksesta olla neuvomatta huolimatta - kuitenkin oli, että kun yhden valitsee, sitä ei vaihdeta.
Eli siis joutsen-vertaus. Täällä saa myöslukea sika-vertauksia ja apina-vertauksia. Huvittavaa, ettäihmiset ovat niin hukassa itseltään että täytyy hakea apua eläinkunnasta.
Mutta jospa puhutaan nut kuitenkin vain ihmisestä.
Olet 18-vuotias. Nykymaailmassa se tarkoittaa sitä, ettävoit kaikessa rauhassa "sinkkuilla" ja seurustella ja vaihdella niitä miten tahdot, kevyesti seuraavat 10-15 vuotta. Se on pitkä aika. Nyt vasta harjoittelet sitä aikaa. Mun neuvo: älä ihmeessä takerru yhteen säälin ja oman ujoutesi vuoksi. Kehitä itseäsi. Harjaannuta tahtoasi ja ajatteluasi. Koeata olla rohkea ja oikeamielinen. Pyri olemaan loukkaamatta ketään. Tee niinkuin sinusta oikelta tuntuu, ei niinkuin helpointa on.
Viiltävä analyysi paljasti salatun tarkoitukseni. Mutta mitäpä tuosta, olet oikeassa ainakin sen suhteen, että eläinvertaukset ihmissuhteissa ovat lähinnä huvittavia.
Toinen huvittava asia on se, että me - sinä ja minä - ylipäänsä istumme täällä neuvomassa muita. Millähän koulutuksella ja motiiveilla, jos saan kysyä? Jäljistä päätellen itseäni en ole osannut elämässä neuvoa.
Ja kenen on syy kun joku onneton sitten toimii meidän neuvojemme mukaan? Sinun neuvosihan oli siis lopulta kohta 3) minun listassani: "tee niinkuin sinusta oikealta tuntuu" (vrt. "kuuntele sydäntäsi"). Entä jos takertuminen yhteen sälliin oman ujouden vuoksi olisikin parasta mitä alkuperäisen kysyjän elämässä voi tapahtua? Tai entä jos hän valitsee joutsenen elämän ja yhtenä aamuna huomaa lammen jäätyneen yöllä? Silloin minä olen jo vaihtanut nimimerkkiä.
ottaa nyt iltalääkkeet ja menee paapimaan :)