Kultani myönsi viimeinkin oikean syyn siihen, miksi on kiukutellut aina kun olen ystäväni kanssa ulkona: hän ei luota minuun. Olen kyllä aavistanut sen aikaisemminkin, en kai vain halunnut ajatella, että syy olisi siinä, eikä esim. mustasukkaisuudesta ajankäytöstäni.
Kysymys kuuluukin, voiko suhteella, jossa ei ole luottamusta, olla mitään tulevaisuutta? Voiko asiaa korjata millään? En siis ole ikinä häntä pettänyt tms.
Kullallani on myös aika huono itsetunto.
Kysymys kuuluukin, voiko suhteella, jossa ei ole luottamusta, olla mitään tulevaisuutta? Voiko asiaa korjata millään? En siis ole ikinä häntä pettänyt tms.
Kullallani on myös aika huono itsetunto.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mustasukkaisuus ei häviä millään. Kumppani vaihtoon.
mustasukkaisuutta voi todellakin hallita ja se VOI jopa itsestään vähentyä ja hävitä,jos ihminen esim.oppii ettei siihen ole syytä.Tietenkään aina ei näin käy,ja toisenlaista on jo sellainen paranoidi käyttäytyminen joka on hieman ongelmallisempaa.Se ei välttämättä häviä.
Mutta hyvin usein parisuhteessa molemmat ovat oman aikansa mustasukkaisia,ja sitten tilanne rauhottuu kun huomataan että kaikki on kunnossa.
Mulla on aikalailla sama tilanne. Oltu jo vuosi-kaudet yhessä, mut ei vaan muutosta näy tulevan.. Oon asiasta sanonu ja hän luvannu parantaa tapansa, mut ei.. Oonpa tässä jo pitemmän aikaa miettiny mitä teen asialle.. en vaan tiiä että mitä..? Pari kertaa jo melkein jättäny hänet, mut yrityseksi on jääny..
Minun miehelläni on huono itsetunto... mikä heijastuu siten että hän on "kateellinen" / mustasukkainen minulle kaikesta... hän ei sano mitään, vain pakenee paikalta tai piruilee pienistäkin asioista... esim... siitä että saan arvostusta työpaikallani... hän osoittaa mieltään sillä ettei tule mihinkään "edustustilaisuuksiin"(ensin lupaa tulla, mutta AINA peruu viime hetkellä... ei muka jaksa...) vaikka muiden puolisot ovat paikalla... saan aina selitellä kaikin tavoin.. Olen vuosikaudet yrittänyt osoittaa hänelle että haluan jakaa kaiken hänen kanssaan... ja muutenkin olla hänen luottamuksensa arvoinen... koskaan en ole antanut aihetta minkäänlaisiin epäilyihin, mutta silti taitaa olla ero edessä, sillä kaikki vain kiristyy ja kiristyy... hänen mielestään minulla ei enää saisi olla edes ystäviä vaan heistäkin hän alkaa olla kateellinen... omiensa kanssa kun hän on milloin missäkin riidoissa... tuntuu todella pahalta että minun pitäisi jättää arvostettu työni siksi että hänelle tulisi silloin parempi mieli ja ... tuskinpa tulisi ... keksisipä vain jonkin muun mistä minun taas pitäisi luopua...
Itse hän ei asiaa tiedosta tai ei ainakaan tunnusta joten minkäänlaiseen hoitoon/terapiaan on turha toivo yrittää...
Parisuhde ei ole helppo. Mikäli ongelmia tulee on ne yleensä ratkaistavissa.
Parisuhdeterapia on varmaan ihan paikallaan. Siinäkin tapauksessa, että harkitsee eroa. Se on tilanne, missä voi saada harkinta-aikaa ja voi saada niistä ongelmista oikeasti yhteistyöllä kiinni. Antakaa sille suhteellenne mahdollisuus. Ero ei kuitenkaan ole kenellekään helppoa ja mitä se sitä paitsi se vaihtaminen auttaa. Kaikilla meillä on erilaiset luonteet, omat kuviomme ja aina uuden ihmisen kanssa voi tulla jotkut vieläkin pahemmat ongelmat.
Olisin todella ylpeä tästä yhteiskunnasta, kun siitä eroamisesta tosissaan tehtäisiin toiseksi paras vaihtoehto, siis parisuhteen ongelmien selvittämisen jälkeen. Ongelmien kanssa lilluminen ei johda mihinkään.