olen eronut kuukausia sitten...
olen nuori kahdenlapsen äiti. poika jäi isille joksikin aikaa ja toinen tuli minulle..
kerkesimme olla kaikenkaikkiaan 5vuotta yhdessä..
sitten lasten syntymien alla alkoi tapahtua.. miehen työpäivät alkoivat venyä.. ja jos oli kotona lähti heti harrastaa tai kavereiden luo..
Varmaan olin itsekkin liian lepsu ja annoin hänen mennä.. Iltaitkuja mieheni ei kyennyt kuuntelemaan vaan lähti muualle..
olin halunut yhtenäisen perheen mutta meidän perhe elämä ei muuttunut perheterapiasta huolimatta..
esim. kun mies tuli töistä meni ottaakseni hänet syliin hän sanoi mee pois.. jne.. ei koskaan halunut muuta kuin sexiä.. ei halunut käydä perheineen ulkoilemassa.. pyysin nätistikkin mukaan..
Lopulta minulla pää levähti siihen suhteeseen..
aloin etsimään huomiota muualta kun omalta mieheltäni sitä en saanut.. erosin ja löysin uuden miehen..
nyt kuitenkin saan kauheita masennus kohtauksia lapsen vuoksi joka asuu isin luona.. miten tästä tuskasta pääsee yli..
poikani kaipaa minua ja onneksi se muuttuu luokseni huhtikuussa. (silloin sain hänelle hoitopaikan alkamaan)..
nyt olen todella uupunut exäni äiti kirjoittelee viestejä, että kaikki on minun syytä ja minun olisi vain pitänyt sopeutua mieheeni ja ajatelkaa minun olisi pitänyt myös HYVÄKSYÄ VÄKIVALTA!!!! jne...
nyt olen aika yksin täällä uudella paikkakunnalla ja ei ole kauheena tuttuja ja sellaista ystävää kelle puhua täällä.. psygologille tilasin ajan..
onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa?? miten te olette jaksaneet??
VOIMANI OVAT OIKEESTI IHAN LOPUSSA!!
olen nuori kahdenlapsen äiti. poika jäi isille joksikin aikaa ja toinen tuli minulle..
kerkesimme olla kaikenkaikkiaan 5vuotta yhdessä..
sitten lasten syntymien alla alkoi tapahtua.. miehen työpäivät alkoivat venyä.. ja jos oli kotona lähti heti harrastaa tai kavereiden luo..
Varmaan olin itsekkin liian lepsu ja annoin hänen mennä.. Iltaitkuja mieheni ei kyennyt kuuntelemaan vaan lähti muualle..
olin halunut yhtenäisen perheen mutta meidän perhe elämä ei muuttunut perheterapiasta huolimatta..
esim. kun mies tuli töistä meni ottaakseni hänet syliin hän sanoi mee pois.. jne.. ei koskaan halunut muuta kuin sexiä.. ei halunut käydä perheineen ulkoilemassa.. pyysin nätistikkin mukaan..
Lopulta minulla pää levähti siihen suhteeseen..
aloin etsimään huomiota muualta kun omalta mieheltäni sitä en saanut.. erosin ja löysin uuden miehen..
nyt kuitenkin saan kauheita masennus kohtauksia lapsen vuoksi joka asuu isin luona.. miten tästä tuskasta pääsee yli..
poikani kaipaa minua ja onneksi se muuttuu luokseni huhtikuussa. (silloin sain hänelle hoitopaikan alkamaan)..
nyt olen todella uupunut exäni äiti kirjoittelee viestejä, että kaikki on minun syytä ja minun olisi vain pitänyt sopeutua mieheeni ja ajatelkaa minun olisi pitänyt myös HYVÄKSYÄ VÄKIVALTA!!!! jne...
nyt olen aika yksin täällä uudella paikkakunnalla ja ei ole kauheena tuttuja ja sellaista ystävää kelle puhua täällä.. psygologille tilasin ajan..
onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa?? miten te olette jaksaneet??
VOIMANI OVAT OIKEESTI IHAN LOPUSSA!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
vielä sinullekin. Ero vie aikaa ja vaatii monenlaisten tunteiden läpikäymistä. Voit onnitella itseäsi, että olet yrittänyt korjata suhdettasi mieheesi. Aina se ei vain tuota tulosta, että vois jatkaa eteenpäin. Hyvä kun olet hakenut jutteluapua psykologilta. Älä vaivaa päätäsi ex-anopin suhteen. Totta kai hän suojelee poikaansa kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Sinun ei todellakaan tarvitse sietää sikamaista miestäsi ja teit oikein, kun lähdit, sillä tilanteesi ei korjautunut. Hakeudu ihmisten pariin uudella paikkakunnalla. Varmaan sielläkin on kohtalotovereita, joiden kanssa voit purkaa ajatuksiasi. Kohta on huhtikuu ja lapsesi tulee luoksesi. Kevät tulee, aurinko paistaa. Liiku ulkona ihmisten parissa ja kuntoile muutenkin. Siitä se lähtee päivä kerrallaan. Voimia sinulle!
tässä tunteiden purkauksien alla ei jaksa kiinittää huomiota kirjoitus virheisiin.
Yhteys poikki ex-anoppiin, ei sinun tarvitse sietää solvauksia. Tärkeintä on nyt kohdistaa
katse tulevaan. Lähde joka päivä liikkeelle
ihmisten pariin, tuntemattomiltakin voi saada
paljon. Ja kun lapsesi tulee luoksesi, usko pois
elämä järjestyy ja selkenee.
ajattele positiivisesti, päivä kerrallaan. sinulla on nyt vain yksi lapsi hoidettavana, ei luulisi olevan ylivoimaista, kaksi kun on niin jopa vipinää riittää.
exäsi äidille voit vastata että enemmän se on itselleen sukua joten se voi hakata häntä tästä eteenpäin kun kerran pitää sopeutua niin sopeutukoon siihen itse.
mä en tajua, miks KAIKKI naiset valittaa että
Älä ap. kanna huolta kirjoitusvirheistä.
Olen kirjoitellut netissä vuosikausia ja en välitä kirjoitusvirheistä. Kirjoittelin äsken Soneraplazan Elleissä muutaman viestin ja tein turkasen paljon kirjoitusvirheitä.
Nettilehdessä oli juttu 22-vuotiaasta naisesta, joka selvisi täpärästi poliisien avulla miehensä kuristusotteesta.
Suomalaiset ovat väkivaltaisia. Nyrkit puhuvat, mutta harva tulee pohtimaan syntyjä syviä netin palstoille.
Elä tätä päivää hetki kerrallaan. Jätä anopin ajatukset omaan arvoonsa. Suomi on hyssyttelijöitä ja mahdollistajia täynnä.
Kyllä elämäsi siitä asettuu. Sovi perheneuvolassa kirjallisesti tapaamisvuoroista.
Paljon sinulla on vielä setvittävää. Ihan hyvin sinulla on jo asiat. Älä jää masennuksen kouriin.
Hanki elämääsi iloa ja valoa liikunnalla, musiikilla, uusilla ystävillä.
no minun tapauksessa voin sanoa näin, että kukaan meistä ihmisistä ei oo täydellinen..
mutta meidän tilanteessa minä olin valitettavasti se joka joutu melkein rauta langgasta vääntämään ja yrittämään parantaa suhdetta..
toki on minussakin virheitä ja parantamisen varaa valmasti, mutta olin valmis muutumaan ja parantamaan suhteemme.. niin ei vaan valitettavasti käynyt,,,
mun mielestä löytyy myös naisii jotka epäonnistuvat ja miehet lähtee.. voi olla että nettiin ei monesti miehet tule kertomaan jos heille on sattunut niin ja tänne sit suurimmaks osaks naiset kirjoittaa...