Kaikille au-pairelle, nyt tarttisin vinkkejä teiltä kaikilta jotka tämän lukevat;
Missä menee vikaan suomalaisten au-pairien kanssa?
Meillä kolmas suomalainen au-pair tällä hetkellä, sveitsiläsiäkin ollut mutta samat ongelmat tulevat vain suomalaisten au-pairien kanssa ja siksi toivoisinkin vinkkejä tytöt, missä voisi olla syy.?
Perheessä kaksi lasta, itse olen kotona, eli siivoan, pesen pyykin, laitan ruuan, käyn kaupat, silitän eli teen melkein kaikki kotityöt yksin. Au-pairin tehtäväksi on jäänyt viedä toinen lapsista kouluun ja hakea ja sillä aikaa vahtia pienempää jotta itse pääsen tekemään kotitöitä. Alakerran imuroiminen on tyttö ottanut omaksi tehtäväkseen päiväruokailun jälkeen, muuten ei juuri siivota edes tarvitse. Pesen myös hänen pyykin ja silitän!
Olemme aina ottaneet tytöt kuin perheenjäsen tai ainakin yrittäneet, ehkä yritämme sitten liikaa..?
Tytöllä oma huone, kuten kuuluukin, illat sekä viikonloput vapaat, erikois vapaata annamme myös jos tarvitsee, majoitamme myös sukulaisia jos haluavat tulla käymään, kännykkä käytössä, auto käytössä, lennot maksettu sekä yksityinen kielikoulukin. Mutta aina tietyn ajan jälkeen, jostakin syystä huomaamme, että jotakin on vialla.
Nykyisen tytön kanssa on tarkoitus tänään keskustella asiasta, koska ilmapiiri kotonamme ei ole kovin korkea hänen käytöksensä takia. Nämä samat ns ongelmat ja käyttäytymiset ovat vain ja ainoastaan tullut esille suomalaisten tyttöjen osalta, miksi?
Apua, mitä teemme väärin ettei suomalainen tyttö viihdy perheessämme? Yritämmekö tosiaan liikaa?
Palkka on hyvä ja maksamme aina extraa jos esim on auteltu viikonloppuna vaikka se on vapaata.
Kirjoittakaa vinkkejä mitä tehdä?
Missä menee vikaan suomalaisten au-pairien kanssa?
Meillä kolmas suomalainen au-pair tällä hetkellä, sveitsiläsiäkin ollut mutta samat ongelmat tulevat vain suomalaisten au-pairien kanssa ja siksi toivoisinkin vinkkejä tytöt, missä voisi olla syy.?
Perheessä kaksi lasta, itse olen kotona, eli siivoan, pesen pyykin, laitan ruuan, käyn kaupat, silitän eli teen melkein kaikki kotityöt yksin. Au-pairin tehtäväksi on jäänyt viedä toinen lapsista kouluun ja hakea ja sillä aikaa vahtia pienempää jotta itse pääsen tekemään kotitöitä. Alakerran imuroiminen on tyttö ottanut omaksi tehtäväkseen päiväruokailun jälkeen, muuten ei juuri siivota edes tarvitse. Pesen myös hänen pyykin ja silitän!
Olemme aina ottaneet tytöt kuin perheenjäsen tai ainakin yrittäneet, ehkä yritämme sitten liikaa..?
Tytöllä oma huone, kuten kuuluukin, illat sekä viikonloput vapaat, erikois vapaata annamme myös jos tarvitsee, majoitamme myös sukulaisia jos haluavat tulla käymään, kännykkä käytössä, auto käytössä, lennot maksettu sekä yksityinen kielikoulukin. Mutta aina tietyn ajan jälkeen, jostakin syystä huomaamme, että jotakin on vialla.
Nykyisen tytön kanssa on tarkoitus tänään keskustella asiasta, koska ilmapiiri kotonamme ei ole kovin korkea hänen käytöksensä takia. Nämä samat ns ongelmat ja käyttäytymiset ovat vain ja ainoastaan tullut esille suomalaisten tyttöjen osalta, miksi?
Apua, mitä teemme väärin ettei suomalainen tyttö viihdy perheessämme? Yritämmekö tosiaan liikaa?
Palkka on hyvä ja maksamme aina extraa jos esim on auteltu viikonloppuna vaikka se on vapaata.
Kirjoittakaa vinkkejä mitä tehdä?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Todella kurja tilanne. En tieda mista johtuu mutta olisi kiva tietaa missa maassa asutte ja onko perhe kokonaan vai puoliksi suomalainen?
Hyva etta keskustelette asiasta. Itse au pairina en kylla viitsisi antaa sinun tehda kaikkia kotitoita, mieluummin niin etta tekisin ne itse ja sie saisit viettaa aikaa lasten kanssa, tai jako puoliksi.
Jaksamista toivon sinulle tassa tilanteessa. Puolalaiset au pairit ovat kuulemani/kokemani mukaan hyvia.Tsemppia!
Kuulostaa kyllä hurjalta, ja tietysti ottaa päähän teidän puolestanne. Miten hoidatte rekrytoinnin, ja minkä ikäisiä tyttöjä valitsette au pairiksi? kaikki ovat tietenkin yksilöitä, mutta usein jos tyttö tulee hyvintoimeentulevasta suomalaisperheestä ja on juuri nippa nappa käynyt lukion niin oma-aloitteisuus ja pärjääminen elämän tuiskeessa voi olla aika nollassa. Kannattaisi varmaan palkata vähän kokeneempi ja jo itsenäiseenkin elämään tottuneempi ihminen. Hienohelmaa on vaikea käskettää tekemään kotitöitä jos kotona on tehty aina kaikki valmiiksi. Olen muuten huomannut että monesti perheet valitsevat ns. hyvien perheiden tyttöjä varmaankin ajatellen että hän osaa käyttäytyä jne. kun on "hyvästä" perheestä. Monesti tälläinen ihminen ei omaa mitään elämänkokemusta kun on kaikki tuotu valmiina eteen.
Olisin siis ollut kiinnostunut että mitä asioita painotatte kun valitsette tyttöä perheeseenne? Noista puolalaisista sen verran että varmaan ovatkin työteliäämpiä kun eivät ole tottuneet samaan elintasoon mitä suomalalaiset, ja kaikkea ei ole aina passattu valmiiksi eteen. Osaavat siis olla kiitollisia vähemmästäkin. Tosin teidän tarjoamanne ei suinkaan kuulosta vähäiseltä. Itsekin olisin aikanani ollut erittäin onnellinen jos olisin saanut työskennellä teidänkaltaisessanne perheessä! :)
Kiitos fiksuista vastauksista!!! Joskus saa lukea täällä kaikenlaisia kommentteija....
Meillä aikaisemmat tytöt olleet juuri 18-19 vuotiaita..... kotona asuneita jne...nyt sitten päätimme ottaa hiukan vanhemman joka jo asunut yksin jne... eli 22v. Mutta en tiedä tosiaan mikä menee suomalaisten tyttöjen kanssa vikaan?
Asumme Sveitsissä ja ollut myös sveitsiläisiä tyttöjä joiden kanssa ei tällaisia ongelmia ole tullut eteen.
Ehkä tosiaan koitamme liikaa, että meillä viihdytään, en tiedä.
Juttelin tuossa tytön kanssa koska olen tottunut itse puhumaan asioista jos jokin ei onnistu elämässä... ei ole mitään, oli vastaus... hiukan normaalia väsyneempi, ilmoitti. Mutta mistä? Minunhan se väsynyt pitäisi olla, sillä minähän kaikki kotityöt teen.
Näin kuitenkin on.
Kiitos vielä vastauksista ja odotan vinkkejä lisää!
ikävähän tuollainen tilanne on kun tuntuu että jokin ei toimi, mutta sitten ei saa kuitenkaan toiselta vastausta asiaan..
minulla tilanne oli hieman eri kun oli ensimmäistä kertaa au pairina saksassa (ja olin vielä 17 vuotta!). olin neljä päivää viikossa lasten kanssa yksin pitkän päivän, ja tein päivien aikana myös ne tehtävät mitkä pitikin. illat ja viikonloput menivat omissa menoissa ja kaikki olivat tyytyväisiä. meillä ei kuitenkaan vanhempien kanssa henkilökemiat toimineet, mutta tiedostimme asian. en olut perheenjäsen; lapsille ehkä. vanhemmilla ei kuitenkaan ollut ongelmaa sen suhteen ettemme hirveän hyvin tulleet toimeen. lasten kanssa meni loistavasti, eikä asunnossa ollut kuitenkaan tukalaa olla. ja saman pöydän ääressäkin oli ihan helppo syödä, kun ei ollut paineita mistään perhejäsenyydestä.
yritän siis sanoa, että ehkä tuo perheenjäsenyys ahdistaa joitakin tyttöjä. mieleeni hiipii myös kysymys (anteeksi, jos olen väärässä) että onko au pair teille todella tarpeellinen? kaksi lasta ja olet vielä päivät kotona?
tai sitten et ota suomalaisia tyttöjä enää. ymmärrän tosin, jos lapset kaksikielisiä jja haluatte vahvistaa suomen kieltä. pakko kuitenkin sanoa että on olemassa hyviäkin suomalaisia tyttöjä, jotka osaavat arvostaa perheitä ja heidän taloudellista/henkistä tukemistaan.
ehkä pitäisi osata kysyä oikeat kysymykset tytöiltä palkatessa, jos sattuisivat vaikka tosiluonteen vahingossa paljastamaan. ja tietenkin on hyvä, että myös tytöillä joilla ei ole aikaisempaa lastenhoitokokemusta on mahdollisuus päästä au pairiksi; tosin ehkä tämäkin viestii siitä, ettei ole niin paljon lapset kiinnostaneet ja se saattaa heijastaa työhön. melkein kaikilla kun on mahdollisuus olla lasten kanssa tekemisissä.
Saako arvata:
- Kaikki suurkaupungista
- Ei juuri siskoja tai veljia
Tottuneet etta aiti tekee kaiken. Meilla on jo kolmas 'maalaistytto' ja kertakaikkiaan ei mitaan ongelmia. Voihan se olla sattumaa mutta...
Tytöt olleet perheistä joissa sisaruksia... on ollut tyttöjä jotka asuneet kotona ja tosiaan tämänhetkinen valittiin hänen ikänsä sekä sen perusteella että myös asunut yksin jne...
Sveitsiläiset olleet kaupungeista,,,suomalaiset taasen maalta mutta kaupunkialueelta kuitenkin.
Tarvitsemme kotona apua, sillä isompi poika pitää viedä kouluun ja harrastuksen pariin ja itselläni ei ole korttia.
Ja helpommin saan tosiaan tehtyä kotihommat kun on joku joka sitten viettää aikaa pienemmän kanssa, ei muuten töistä tulisi mitään.
En tiedä, vaikealta tuntuu ja harmittaa tosiaan, että taas näin ja tällainen tyttö, että ei puhu.
Usein täällä palstalla on ollut kirjoituksia juuri siintä kun perheen äidit eivät puhu... ja painostetaan sitä että ollaan avoimia ja rehellisiä jne... mutta miten voi olla että jo toinen suomalainen tyttö tietyn ajan päästä käyttäytyy aivan samalla lailla kuin se toinen. Ja kun asia otetaan puheeksi, punastutaan, ei katsota silmiin ja sanotaan vain että ei mulla mitään ole... Ja kuitekin KOKO perhe vaistoaa, että jotakin on.
Hei taas,
Otaksun että olette au pairia hakiessanne saaneet paljonkin vastauksia...Mietin nimittäin edelleen sitä että miten sitten onkin osunut Suomi-tytöistä aina se Väärä kohdalle. Hoidatteko puhelinhaastatteluna vai ihan face to face? On nimittäin paljon helmpompi kaunistella asioita puhelimessa kuin kasvokkain...Monesti on tuntunut (asiaa läheltä seuranneena) että perhe valitsee tytön sillä perusteella miten paljon on (väitettyä) lastenhoitokokemusta, onko ajokortti, tai kuka pääsee nopeiten aloittamaan työt. Oletteko esim. ikinä tarkastaneet suosituksia?
Voi myös olla että monet tytöt haluavat viettää vapaa-ajan tosiaan pereheestä erossa näin erottaen selkeästi oman ajan ja työajan. Eivät välttämättä edes halua olla part of the family. Tämmöisiä vain tuli mieleen...
Lukiessani aikaisempia kirjoituksia huomasin erään pointin: Kun teillä siis on ollut tyttöjä Suomesta sekä Sveitsistä niin onhan niillä nyt suuri ero: Sveitsiläiset tytöt saavat sen tään olla omassa kotimaassaan ja puhua omaa kieltään, toisin kuin suomalaiset.
Jos itse kuvittelisin olevani Suomessa au pairina se olisi kuin lomailisi vain toisessa paikkakunnassa, lähellä kotoa. Mutta kun oikeasti on ulkomailla, sitä ei oikein voi kokea oikeaksi kodiksi.
Itse olen nyt au pairina ja parempaa perhettä en voisi toivoa. Siltikin välillä on tullut pieniä 'masennusaikoja' jolloin oikeasti toivoisi olevansa kotona... Mutta sen jälkeen taas luisaa loistavasti, ei ongelmia..
Minusta tuntuu että ongelmaanne on vain yksi ainoa oikea ratkaisu: juttelette!
Tyttöä saattaa vaivata jokin pienikin asia, mutta kun ei pääse sitä sisältään ulos päästämään niin asiasta voi tulla isokin hänen mielessään..
Vaikea tietää mitä toisen päässä liikkuu jos ei kysy, tai jos toinen ei kerro :S
Onnea ja jaksamista tulevaisuuteen! :)
koska englannissa mun kaverien isäntäperheiden ystävät, pyytävät näitä tyttöjä kysymään kavereitaan, josko he haluiaisivat tulla auppariksi perheisiin.. ja nimenomaan suomalaisia, koska he ovat niin tunnollisia ja muutenkin "hyviä" aupaireja.. tottakai pitää ymmärtää että nääki jutut on niin tapauskohtasia.
Itse voisin kommentoida hieman niistä kotitöistä...olen itse myös au pairina perheessä, jossa äiti on kotona. Sillä aikaa kun hän tekee ruokaa, siivoaa yms... ulkoilen lasten(3) kanssa, kuskailen heitä, leikin ja pidän seuraa..joskin he ovat niin nuoria että hetkeksikään ei voi silmä välttää(alle vuoden nuorin)..En siis tee perheessä juuri mitään kotitöitä..toki siivoan oman huoneeni ja vessan, täyttelen tiskikonetta, vien roskia...järjestelen paikkoja, sellasta pientä mitä nyt ehdin lasten kanssa olemiselta. Minua on monta kertaa vaivannut se että onkohan perheen äiti tyytyväinen järjestelyy...Kuitenkin jo haastattelussa minulle sanottiin ettei minun tarvitse siivota, tulen auttamaan äitiä LASTEN HOIDOSSA... Eli siis vaikka minulla on välillä huono omatunto helposta hommastani, minut on palkattu nimenomaan näihin hommiin jotka hoidan tunnollisesti ja lapset pitävät minusta! Pointtini on se että miten olette tytön kanssa alunperin sopineet työn jaosta???jos olette palkanneet hänen vain hoitamaan lapsia, kuten minut palkattiin, mielestäni silloin on turha valittaa ettei hän tee kotitöitä...Mielestäni keskeisintä tässä asiassa on miten olette aikananne sopineet?
Mutta on ikävää jos perheessänne hiertää jokin..se vaikuttaa varmasti paljon ilmapiiriin. Toivottavasti tilanne ratkeaa pian:) tsemppiä!
Minusta tuntuu, että ehkä perheenne Au Pair kokee olevansa hyödytön ja riittämätön, kun saa niin paljon kaikkea, mutta ei tee itse kuitenkaan paljon mitään. Perheenne kuulostaa nimittäin muuten täydelliseltä!!!
Olisipa minunki ensimmäinen perhe juuri niinkuin teillä. Minun tuleva perhe on varmasti mukava, mutta joudun lasten kanssa olemaan heti alusta asti keskenään. Olisi kiva ensin tutustua heihin ja perheen rutiineihin hyvin ja sitten olla vasta keskenään. No, okei, meni asian vierestä... Mut siis,jospa ongelmana on riittämättömyyden tunne???
Itse asiassa mulle ei selvinnyt miten tää tyttö käyttäytyy niin, että se vaikuttaa selvästi perheen ilmapiiriin...
Okei, mutta kuten tuossa edellisessä viestissää mainittiin tuosta riittämättömyydestä, niin olen myös sitä mieltä että tuo voi olla syynä. Olen itse aupairina ja ensimmäiset neljä viisi kuukautta mun hommat oli todella helppoja, koska perheen äiti oli suurimman osan ajasta kotona. Mulla oli koko ajan kamala kriisi menossa, että mä en tee melkein mitään ja silti saan sen sopimuksessa olevan taskurahan. Vaikka sopimuksen mukaan mun pitäisi tehdä enemmän hommia.
Mua oli kuitenkin lähtiessä kovasti varoiteltu, että tässä hommassa aika helposti perhe voikin hiljalleen lisätä ja lisätä työtuntien määrää ja kotitöitä, joten en siis mennyt mitään lisätöitä kysymään, koska pelkäsin että sitten kun perheen äiti aloittaa työt, niin huomaankin että teenkin yhtäkkiä tuplatunteja alkuperäiseen sopimukseen nähden. Mutta siis, on uskomattoman kamalaa (no riippuu tietysti omasta luonteesta) olla perheessä niin, että tuntee ettei ole oikeasti tarpeellinen.
Joo ja sitten, en lähtisi tota hommaa yleistämään kaikkiin suomalaisiin tyttöihin, vaikka teille kolme tällaista tapausta onkin osunut. Mutta mä olenkin yleisesti kaikenlaista yleistämistä vastaan =).
Toisaalta mä en kyllä huomannut, että alkuperäisen viestin kirjoittaja olisi valittanut siitä ettei aupair tee kotitöitä. Ehkä pikkuriikkinen vihjaus, mutta jotenkin jäi noista seuraavista viesteistä sellainen kuva että tuo oli pääajatus. Mutta mun mielestäni aupairilta ei tosiaankaan pidä odottaa sellaista "oma-aloitteisuutta" että kysyy tuollaisessa tilanteessa, että mitäs jos sä katsot lapsia ja mä teen kotityöt, jos sopimus on alun perin ollut toisin päin. Perheen pitää osata määritellä, mitkä hommat se haluaa aupairin hoitavan, eikä sitten myöhemmin valittaa, että on toikin laiska... Hoitelee vaan noita lapsia, eikä edes tarjoudu auttamaan. Okei, putosinkohan aiheesta... Ei sillä väliä.
Tytöt haastateltu kasvokkain, tietysti ensiksi on vastattu ilmoitukseen kirjallisesti mutta olemme pyrkineet aina tapaamaan tytöt hen.kohtaisesti... tosiaan, edellinen tyttö vaikutti kaikkien todistusten, suositusten ja haastattelun perusteella olevan se oikea monien muiden hakemusten rinnalla...pettymys oli suuren suuri.
Mutta ihmettelen kun täällä tosiaan niin monesti kirjoitetaan että kun perhe ei ota kuin perheenjäsen jne.... ja sitten tosiaan kuten mainitsit; on tyttöjä jotka haluavat olla erossa perheestä.
Niin, sitä minäkin ihmettelen, että Suomi-tytöistä on aina osunut se väärä kohdallemme, miksi?
Juu, kyllä hiukkasen putosit....
Siis minä teen kotityöt, au-pairin tehtävä ON AINA ollut olla lasten kanssa, siis viedä isompi treeneihin kun itselläni ei ole korttia, viedä hänet myös kouluun ja hakea. Leikkiä pienemmän kanssa kun itse teen kotihommat, jotka todella teen mielelläni. Kyse ei ollut siitä, että valittaisin etteikö tyttö tee mitään, kun hänet otettu meille nimenomaan että on lasten kanssa.
Yleistäähän ei voi mitään, mutta kun usein vain sattunut kohdallemme juuri Suomalaiset joiden kanssa nämä samaiset ongelmat tulevat esille niin kyllä se pikkaisen laittaa mietittämään, että miksi???
Jos sinulle ei selvinnyt miten tytön käytös vaikuttaa selvästi perheen ilmapiiriin...niin koita syventyä kirjoituksiini...
Kyllä jos yhtäkkiä muututaan, hyvä että huomenta sanotaan, ei enään jutella lasten kanssa, naama jatkuvasti mutrulla ja sulkeudutaan niin kyllä se vaikuttaa ihan kaikkien mieleen!
Ja vielä kaikille luettavaksi; Tyttöjen kanssa sovittu aina tosiaan että ovat vain ja ainostaan lasten kanssa ja hoitavat kyyditykset ja minä sitten huolehdin muusta, sillä olenhan minä kotona.
Koti-ikävä saattaa vaivata. Juuri niin kuin gisella sanoi, nämä sveitsiläiset tytöt ovat lähellä kotoaan, suomalaiset kaukana. Välillä tulee vain ikävä. Ja suomalaisten luonteeseen tosiaan yleensä kuuluu, että punastutaan, katsotaan muualle eikä puhuta. Ja hänestä koti-ikävä saattaa tuntua liian pieneltä asialta, jotta siitä viitsisi sinulle avautua.
En sitten tiedä onko tytön käytös jollakin tavalla röyhkeää, ilkeää tmv? Sellainen on tietysti väärin, mutta suu mutrulla, vähäpuheisuus, väsymys jne. kuuluu myös lievän masennuksen ja/tai kulttuurishokin oireisiin. Harmihan se on, että sinun kohdallasi aina on käynyt noin suomalaisten au pairien kanssa.
Onko tytöllä kavereita siellä? Poikaystävä kotona odottamassa?
tuo suu mutrulla kulkeminen, vähäpuheisuus ja väsymys liittyä ihan vaan siihen että kun on jonkin aikaa ollut uudessa paikassa ja viehätysvoima ja uutuuden tuomat ilot "loppuvat" niin suomalaisesta tulee taas se perus-suomalainen hiljainen, itseensä vetäytyvä ihminen? joskus vaan ei jaksa, joskus ei huvita. ja jos on jotain ongelmia oikeasti, ikävä poikaystävää tai perhettä, niin ei niistä välttämättä heti ensimmäiseksi aleta avautumaan työnantajalle! tekisitkö itse muka niin?
toisaalta tyttö voi kokea jotenkin nyt jo "nähneensä paikan" tai on jotenkin pettynyt siihen, että vuosi ei olekaan täyttä glamouria. työ ja opiskelua on työtä ja opiskelua muuallakin kuin kotona eikä siis ulkomaille muutto tuo tilanteeseen kuin hetkellisen eron, juuri tuon uutuudenviehätyksen.
veikkaisin ettei tyttö tarkoittanut väsymyksellä ihan sellaista fyysistä väsymystä vaan henkistä. ei ehkä suoraan uskaltanut sanoa. itse tälläisena au pair konkarina voin sanoa että minullakin on ollut vaiheita jolloin tuntuu että ei enää jaksa - viime perheessä oli puoli vuotta jäljellä ja ainut mitä mietin oli se, että miten jaksan kuusi kuukautta. perheessä ei ollut mitään vikaa. kuitenkin vaihe meni ohi, ja elämä taas maistui. tulee täällä kotonakin suomessa sellaisia hetkiä ettei elämä kiinnosta. kannattaa ehkä suoraan kysyä tytöltä haluaako kotiin. ja koittakaa etsiä ystäviä jos ei ole, patistakaa vähän juhlimaan tai pitämään hauskaa - jos tytöllä on hauskaa, niin ehkä koko perheelläkin olisi. ei sillä, mielestäni perheen tehtävä ei ole keksiä au pairille viihdykettä!
hei,
oletko miettinyt että kokeilisit ensi kerralla löytää au pairin, jolla on jo kokemusta?
ainakin ne, joilla on jo kokemusta, tietävät mihin ryhtyvät eikä tulisi ikäviä yllätyksiä.
ja au pairin edelliseltä perheeltä saisit varmasti tietää haluamasi asiat!
Edelliseen kirjoittajaan viitaten, perheen ei ole todellakaan tarkoitus järjestää aupairilleen viihdykettä... mutta miten on tyttöjen kielitaidon laita? Onko heillä ollut ystäviä? Omasta kokemuksesta tiedän, että jos yksinäisyys painaa, ei ole ketään ystävää vieraassa maassa, koti-ikävä tuntuu kahta kauheammalta, itkettää, masentaa ja maailma kaatuu päälle. Tuollaisesta tunteesta mie pääsin yli vaan elämään tarttumisen avulla. Onko tytöt olleet teillä kauan ennenkuin tämä 'suu-mutrulla-kausi' on alkanut?
Jos olet kerta kysynytkin tytöltä, että mikä vaivaa, niin tytön pitäisi kyllä huomata, että hänestä välitetään ja hän ei ole yksin tämän ongelmansa kanssa... Sinun aloitteesi, luultavasti (toivottavasti) on saanut tytön kuiten miettimään mutristeluaan, käytöstään. Toivon että tilanne paranee!! Itsekin tuon vaiheen käyneenä, toivon että tyttönne tajuaa asian ja alkaa tekemään sille jotain!! Ja koskaan ei voi yrittää liikaa, älä ole siitä kovasti huolissasi:) Eikä se teidän tyttönne voi nyt niin eräjorma olla, ettei ees puhele teille säästä! Mutta hyvin oli toisetkin tänne kirjotelleet, ihanan monia näkökulmia:) Jaksamista!!
En löytänyt mistään teksteistäsi mitään muuta kuin yhden lauseen jossa oli jotain, että pitikin osua tyttö joka ei puhu.
Ja joo, ton mun kirjoituksen tarkoitus ei ollut viitata siihen että sä olisit valittanut siitä ettei aupair tee kotihommia, vaan lähinnä että sain sen kuvan että joku viestiin vastanneista oli sellaisenkin pointin onnistunut esiin kaivamaan (mikä on aika lahjakasta alkuperäisen viestin pohjalta).
Multa ehkä puuttuu joku viesti tai jotain, koska ainoa kohta jonka löydän on että perheen ilmapiiri muuttunut. En löytänyt mistään että olisit kertonut noista jutuista (ei sano huomenta, juttele lapsille jne.). Joo, ihmettelen vaan...
siis ma yhdyn tahan lunian viestiin kanssa!! kun et oikein kertonut niista tyton jutuista..kun ma luin ton alkuperaisen ensimmaisen viestin, jai mun mieleen painaan et hei? miten se tytto kayttaytyy kun ma vaan luin pitkan rimpsun siita mita kaikkea se saa teilta?!! hmmm.. ehkapa ma olen sitten vahan blondi.
Kiitos teille joilta jotakin vinkkejä sain, niitähän tässä toivoinkin saavani.
Toisista vastauksista kyllä huomaa tytöt ikänne...ja juuri sen että kokemus puuttuu.
Tytöltä toisaan kysyin varovasti, että onko mahdollisesti hänen kotonaan tapahtunut jotakin vai onko meissä vika käyttäytymiseen taikka lapsissa, lasten kanssa oleminen kun on välillä rankkaa...sano että ei ole mitään.
Lopetan tähmä tähän, tosiaan kaunis kiitos teille jotka osasitte lukea kirjoitustani myös ns rivienvälistä ja tuli näitä aikuismaisiakin vastauksia.
Danke!
"Toisista vastauksista kyllä huomaa tytöt ikänne..."
Tästä nämä äidit täällä jaksavat huomautella. Mitä te sitten odotatte? Pitäisikö meidän yrittää kuulostaa 40-vuotiailta vai mitä ihmettä? Pistää ärsyttämään tuollaiset ylimieliset lausahdukset.
Tuskinpa kukaan meiltä odottaan 40-vuotiaan käytöstä. Järkeä ja toisten kunnioitusta kylläkin. Ja tuskin niitä opitaan vasta 40-vuotiaana.
Jos ette omaa tyttöänne pidä niin kypsänä jne. Niin mitä hyötyä siitä edes olisi jos kaikilla vastaavilla ois jonkun nelikymppisen kokemus. Silloinhan ei tarvitsisi kysyä, koska tuollaisen kokemuksen kanssa pitäisi jo vastauskin tietää. Pointtinahan on just se, että samanikäiset (eikä niin ylikypsät) saattavat osata antaa paljon totuutta lähempänä olevia näkökantoja asiaan. Tuskin se parikymppinen kyseessä oleva aupairkaan ajattelee mitenkään ylikypsästi.
Kiva huomata etten ollut ainoa joka ei löytänyt sitä tytön käytöksen kuvailua. Onneksi täältä löytyi kiitettävästi porukkaa joka osasi lukea sen puuttuvan kappaleen ja antaa siis kun-nol-li-si-a vastauksia.
en lukenut kaikkia viestejä joten toivottavasti en toista vastauksia. Mielestäni asiaan voi vaikuttaa esim. jos ei osaa kyseisen maan kieltä ja tuntee olonsa sen takia joskus ulkopuoliseksi. Ehkä kannattaa ottaa aupaireja jotka tulevat toimeen alueen kielellä. Ikä ei toki kaikilla vaikuta, mutta joskus hieman vanhemmat tai lastenhoitokokemuksen/
aupairkokemuksen omaavat tietävät mitä odottaa. Oman maan lastenhoitajat tulevat teille, koska haluavat hoitaa lapsia, eivät uuden kulttuurin kokemisen vuoksi. Aupair molempien. Uuteen kulttuuriin sopeutuminen aiheuttaa n.3kk jälkeen(riippuen henkilöstä)aiheuttaa kulttuurishokin vaiheet, jotka saattavat tulla hyvin lievänä koti-ikävänä tai toisille vahvempina oireina. Tämä tulee vastaan useille, kun uuden maan kulttuurista tulee arkipäivää, siinä ei ole enää uutta ja jännittävää. Alkaa huomata myös vikoja uudessa maassa ja kaipaa synnyin maan tapoja, tottumuksia. Tätä helpottaa kuuluminen johonkin ja puhuminen koti-ikävästä ja muutenkin kaikesta mahdollisesta avoimesti. Onnea teille, kuulostatte tosi mukavalta perheeltä!