Olemme seurustelleet muutamia kuukausia. Miehellä on edellisestä liitosta lapsi. Olemmekin keskustelleet useasti aiheesta vauva: itse olen vielä lapseton, mutta suurena haaveena on saada lapsi. Mutta siinä ilmenikin ongelma, mies ei enää haluakaan toista lasta.Rakastan miestä paljon, mutta täytyykö minun luopua haaveistani tämän takia? Vai onko parempi luopua suhteesta jo tässä vaiheessa, jos miehen mielipide on ehdoton?
Asia vaivaa kovasti, onko kenelläkään ollut samanlaisia ongelmia?!
Asia vaivaa kovasti, onko kenelläkään ollut samanlaisia ongelmia?!
Vastaukset 9
Vanhimmat
jos naisena tunnet että joskus haluat lapsia, niin älä miehen takia ikina luopu siitä haavesta. Nyt kannata istua alas ja puhua asiat miehen kanssa selväksi. Mitä jos vaikka päättäät luopua lapsen haavesta ja joku päivä teidä rakkaus loppu ja oletki liian vanha saamasta lapsia(pahin mitä voi tapahtua) Kuitenkin voiko edes teidän suhde olla hyvä jos on erimielyksiä näin isosta kysymyksestä??
Tunnen erään parin jossa miehellä on kaksi lasta ja hän kieltäytyi jyrkästi uusista lapsista.
En tiennyt silloin uuden vaimon mielipidettä, en uskaltanut kysyä, voi olla arka aihe. Vaimo ei myöskään itse ikinä puhunut lasten hankinnasta koska mies oli sen kieltänyt.
Mies kuoli alle 40;senä ja vaimo suree sekä miestä, että sitä, ettei ole edes sitä lasta.
Hän siis tyytyi miehen sääntöön, vaikka näköjään kaipasi lasta koko ikänsä.
Hänen mukaansa nyt on myöhäistä, hän ei tahdo edes uutta suhdetta. Hän on todella aivan musertunut.
Ei hän sitä kadu, että oli tämän miehen vaimona, mutta ettei hän yrittänyt edes kääntää tämän jyrkkää asennetta. En kyllä usko, että se olisi onnistunutkaan.
Jos sulle tulee ero 10-vuoden päästä, mitäs sitten?
Mulle oli lasten saanti niin voimakas tarve, että olisin vaihtanut miestä, jollei olisi suostunut.
odota nyt ihmeessä ainakin pidempään ennen kuin harkitset lasta. Lapsen saaminen on iso mullistus suhteessa ja mun mielestä kannattaa tutustua pitkään ja hartaasti ennen lapsen tekoa. Ja etenkin nauttia siitä että olette "vain" te kaksi..
Itselläni on kaksi lasta. Molemmat eri isälle ja nyt seukkaan uudelleen vanhemman lapsen isän kanssa. Kumpikin olemme samaa mieltä että lapsiluku on täysi. Mutta vaikka tilanne on hieman eri sen olen oppinut että ikinä ei kannata kivuta p***se edellä puuhun... Lapsi kannattaa tehdä sitten kun molemmat ovat siihen oikeasti valmiita.
Onko miehesi perustellut tämän jyrkän kantansa, että miksi EI enää ikinä halua lisää lapsia?
Joitain perusteluja hän on kyllä kertonut, esim. pelko että tässä suhteessa kävisi samalla tavalla kuin entisessä, ensimmäisen lapsen (joka on äidillään) "unohtaminen", mitä selitystä en kyllä ymmrtänyt alkuunkaan. Erosta on aikaa jo nelisen vuotta ja poika kuuden vanha. Isä ja poika tapaavat toisiaan säännöllisesti ja ainahan tämä poika on miehen esikoinen. Ehkä hätiköin tätä asiaa, mutta lapset ovat aina kuuluneet tiukasti tulevaisuuden suunnitelmiini,joten asia tuntuu vaikealta ymmärtää...
Olette seurustelleet muutamia kuukausia?
Odottelehan nyt ihan rauhassa ja tutustu mieheesi,
äläkä missään nimessä painosta. Nauttikaa toisistanne ja tutustukaa kunnolla :-)
Vaikka olisitte tunteneet vuosia, tilanne on nyt eri, kun seurustelette.
Olet vielä nuori, joten ei mitään kiirettä.
Ymmärrän kyllä, että biologinen kellosi tikittää, mutta....
Ei sinun nyt vielä tarvitse luopua haaveestasi.
Oletko itse varma, että haluat juuri tämän miehen kanssa lapsen vai haluatko vaan yleensä lapsen?
Et myöskään kerro, kuinka vanha miehen 1. lapsi on ja kauanko erosta (?) on kulunut.
Anna miehellesi aikaa ja ota sitä myös itsellesi.
Itse olin valmis hankkimaan lapsen Elämäni Miehen kanssa vasta 32-vuotiaana ja 8,5 yhteisen vuoden jälkeen.
Taidan olla hiukan hitaasti syttyvää sorttia, mutta onneksi mieheni jaksoi odottaa :-)
Tsemppiä ja malttia :-)
Mun miehellä myös lapsi edellisestä liitosta, itse olin lapseton kun tapasimme.Kamala vauvakuume iski kun olimme vajaa vuoden seurustelleet.Aluksi mies oli ajatusta vastaan, jossain vaiheessa kuitenkin lämpeni ajatukselle ja viimein oli täysin varma että haluaa lapsen kanssani.
En tiedä olisinko pystynyt jatkamaan suhdetta rakastamani miehen kanssa jos hän olisi ollut ehdottomasti lapsenhankintaa vastaan, niin voimakas oli halu saada oma lapsi etten edes harkinnut jääväni lapsettomaksi vaikka se olisi tuhonnut parisuhteemme.
Meidän tapauksessa miehen riitaisa ex-puoliso laittoi kapuloita rattaisiin,osittain sen vuoksi mieheni empi hankkia lisää jälkikasvua kun pelkäsi sen toistuvan.
No,edelleen olemme onnellisesti yhdessä ja lapsikin meillä on.
Minun miehenikään ei ollut varma haluaako lapsia seitsemän vuoden yhdessä olon jälkeen. Minä halusin kovasti. Mieheni kai sitten myöntyi, kun niin painostin. No, tulin sitten raskaaksi, mutta mies vaatikin aborttia, ei ollutkaan valmis vielä isäksi. Sanoi, että painostin häntä, hän ei pystynyt kunnolla itse päättämään. En tehnyt aborttia ja nyt minusta tulee yksinhuoltaja. Että meillä näin. Jäi nyt minultakin kokematta se ydinperheen ihanuus. Ei voi oikein nauttia raskausajastakaan, kun erosuru on päällä, itkettää koko ajan ja synnytys lähenee.
Unohda mies saman tien. Ehdoton ei EI TULE MUUTTUMAAN. Minä hukkasin 8vuotta elämästäni samanlaisessa tilanteessa ja nyt viimein uskoin ja avioero on vireillä. Valitettavasti vaan minulla on hedelmällistä ikää enää rajallisesti, joten saatan jäädä sitten ilman haluamaani lasta kuitenkin. Mutta v****taa nuo hukkaan kuluneet vuodet, jolloin uskottelin itselleni että mieheni mielipide saattaa muuttua. Että rakkaus jotenkin voittaisi. Ei pidä paikkaansa!
Hyvää jatkoa, ja onnea uuden miehen etsintään! Sitä tässä tarvitsee itse kukin.