Appiukkoni tappoi itsensä vuosi sitten. Ihana ihminen oli, rauhallinen(ainakin selvinpäin),sympaattinen, ei kellekään pahaa aikova. Mieheni sisko ei halua uskoa mitään vikaa omasta "perheestänsä". Mieheni niinkin tiedostaa, että äitinsä on mikä on. Muttei siitä paljontikaan puhuta. Toisaalta anopin käytös on nostettu ikäänkuin jalustalle, että tyrannimainen/hallitseva persoona on ollut se auttava käsi.Kun tieto appiukkoni kuolemasta tuli. Tiesin ettei heidän suhteensa ollut mikään itse ihannuus. Taustalla oli alkoholiongelmaa .Tottakai appiukkoni on juonut pahaan oloonsa ,mutta töissä käynyt aina. Anoppi on halunnut pitää tiettyä "kaikki hyvin" kulissia pystyssä monet vuodet. Tilannehan romahti täysin appiukkoni kuoleman kautta. Kauhistuttaa se,että mieheni sisko on täysin syyllistänyt omat isovanhempansa, eli isänsä vanhemmat, syynä itsemurhaan. Eihän se näin ole. Tiedän että ovat vahvoja persoonia, kovan elämän eläneitä ihmisiä, kasvattaneet lapsensa omalla tavallansa, kovallakin kädellä! Selkään on varmasti annettu.Ei ole monella toisellakaan ne lähtökohdat kovin hääppänöitä olleet, vaan silti on noustu. Sen ovat monet appiukkoni ikäpolvet varsinkin eläneet ja hengissä säilyneet. Mielestäni itsemurhaan vaikuttaa eniten tämän hetkinen elämä, miten sen elää, onko se mielekästä jne.
Terv.vierestä seurannut
Terv.vierestä seurannut
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuolema on aina kova paikka ja ankara vierailija. Saman tekevää meille tänä päivänä, oliko toisen lähtö oman käden kautta vai raskas sairaus. Lopputulos on sama.
Aina sureville syytös tulee mielen: miksi tein niin, miksi hän ei tehnyt niin, miksi emme huomanneet, miksei mennyt lääkäriin.
Se on osa surutyötä, mutta ei ole hyvä, että syyttely siirretän muihin omaisiin ja katkeroidutaan ja huononnetaan välit.
Vainaja on ratkaisunsa tehnyt. Kunnioituksesta häntä kohtaan tulisi jokaisen yrittää hyväksyä hänen tekonsa, sillä se ei varmasti ollut hetken innoituksessa tehty, vaan hän on ollut yksin ja yksinäinen ajatustensa ja masennuksensa keskellä pystymättä puhumaan. Kyllä se on yhtä raskasta kuin kuolemantauti konsanaan on.
Parasta hänen kannaltaan on nyt jatkaa elämää vain hyviä muistoja vaalien.
...itsemurhaan vaikuttaa nimenomaan tämän hetkinen elämä. mutta onko välttämätöntä, että miehesi sisko ajattelee pahaa omasta äidistään?