Henkinen väkivalta työpaikalla

Tämä on tärkeä aihe, jota ei vieläkään nähdäkseni ole otettu tarpeeksi vakavasti.

Työsuojelu mielletään usein edelleen pelkästään fyysisen työturvallisuuden suojaksi. Vuonna 2003 voimaan tullut uusi työturvallisuuslaki mahdollistaa kuitenkin sen, että myös häirintä ja epäasiallinen kohtelu ja niiden hallinta on osa työturvallisuutta. Milloinkahan tämä tosiasia alkaa valjeta myös työpaikoilla?

Itse työsuojeluvaltuutettuna toimiessani olen yrittänyt kiinnittää työnantajani huomiota nimenomaan henkiseen työsuojeluun. Kun toin esille, että uset työntekijät olivat kokeneet henkistä pahoinvointia johdon toiminnan takia, minulta lähinnä tentattiin, että kuka on sanonut ja mitä. Kun vetosin vaitiolovelvollisuuteen, vastauksena tuli vähättelyä, tyyliin "Eihän tuohon asiaan voi puuttua, jos ei tiedä mistä on kyse" ja "Huumoriahan minä vain olen heittänyt, eikö täällä saisi ollenkaan hassutella" jne. Olin selvästi ilmaissut, että osa työntekijöistä kokee nimenomaan johdon puolelta tulevan "huumorin" loukkaavana ja alentavana, ja ettei kukaan työntekijöistä uskalla tulla esiin omalla nimellään, koska pelkää seurauksia.

Yrittäessäni viedä henkisen työsuojelun asioita eteenpäin minut on lähinnä sivutettu tai pidetty pahanilmanlintuna.

Kertokaa muutkin kokemuksianne! Neuvot olisivat myös tervetulleita.

tutuliini kirjoitti:

Tämä on tärkeä aihe, jota ei vieläkään nähdäkseni ole otettu tarpeeksi vakavasti.

Työsuojelu mielletään usein edelleen pelkästään fyysisen työturvallisuuden suojaksi. Vuonna 2003 voimaan tullut uusi työturvallisuuslaki mahdollistaa kuitenkin sen, että myös häirintä ja epäasiallinen kohtelu ja niiden hallinta on osa työturvallisuutta. Milloinkahan tämä tosiasia alkaa valjeta myös työpaikoilla?

Itse työsuojeluvaltuutettuna toimiessani olen yrittänyt kiinnittää työnantajani huomiota nimenomaan henkiseen työsuojeluun. Kun toin esille, että uset työntekijät olivat kokeneet henkistä pahoinvointia johdon toiminnan takia, minulta lähinnä tentattiin, että kuka on sanonut ja mitä. Kun vetosin vaitiolovelvollisuuteen, vastauksena tuli vähättelyä, tyyliin "Eihän tuohon asiaan voi puuttua, jos ei tiedä mistä on kyse" ja "Huumoriahan minä vain olen heittänyt, eikö täällä saisi ollenkaan hassutella" jne. Olin selvästi ilmaissut, että osa työntekijöistä kokee nimenomaan johdon puolelta tulevan "huumorin" loukkaavana ja alentavana, ja ettei kukaan työntekijöistä uskalla tulla esiin omalla nimellään, koska pelkää seurauksia.

Yrittäessäni viedä henkisen työsuojelun asioita eteenpäin minut on lähinnä sivutettu tai pidetty pahanilmanlintuna.

Kertokaa muutkin kokemuksianne! Neuvot olisivat myös tervetulleita.

Lue lisää

Aihe on tärkeä:

"In Sweden, it has been found that approximately 10% to 20% of annual suicides are the result of mobbing in the workplace."

Heinz Leymann
http://www.leymann.se

Linkistä löytyy materiaalia Leymann:in tutkimuksista usean vuosikymmenen ajalta.

Suomi kulkee jälkijunassa henkisen työsuojelun suhteen, täällä asiaa aletaan vasta tutkia kunnolla, kun muualla asialle jo tehdään toimenpiteitä, ohjeistuksia.

Asiaa ei auta eteenpäin yhtään se seikka, kuten
kerroit, että yritysten johtohenkilöt naureskelevat koko asialle, vaikka laki vaatii puuttumista asiaan välittömästi.

Laki on tosin sen verran nuori, että osa voidaan laittaa ymmärtämättömyyden piikkiin.
Henkilöstö-osastojen ja työsuojelu organisaatioiden pitäisi tällaiset lakimuutokset huomioida ohjeistuksissaan työpaikoille.

Mutta jopa työsuojelupiirit ottavat asiaan sellaisen linjauksen, että asialle ei voi tehdä mitään, ei voi todistaa, kiusaamista ei ole tapahtunut.

Ei ihme, että monelta työntekijältä menee luotto viranomaisiin, valtuutettuihin, työnantajaan, kun olemassa olevaa lakia ei noudateta, vaan kierretään kieltämällä kiusaaminen.

Itse yritin YT-valtuutettuna kiinnittää asiaan huomiota ja miten kävi?
Jouduttuani itse kiusaamisen uhriksi, painettiin koko asian eteen tehty työni pois päiväjärjestyksestä ja minä olin firman mukaan koko yksikön ilmapiirin pilannut.
"Ongelma" eli heidän mielestään minä, irtisanottiin laittomasti.

Kaitpa ne 12 henkilöä 32:sta, jotka irtisanoutuivat Hewlett-Packard:in Salon yksiköstä vuosina 2001-2003 huonon ilmapiirin vuoksi, vain kuvittelivat koko ongelman. :)

HCD kirjoitti:

Aihe on tärkeä:

"In Sweden, it has been found that approximately 10% to 20% of annual suicides are the result of mobbing in the workplace."

Heinz Leymann
http://www.leymann.se

Linkistä löytyy materiaalia Leymann:in tutkimuksista usean vuosikymmenen ajalta.

Suomi kulkee jälkijunassa henkisen työsuojelun suhteen, täällä asiaa aletaan vasta tutkia kunnolla, kun muualla asialle jo tehdään toimenpiteitä, ohjeistuksia.

Asiaa ei auta eteenpäin yhtään se seikka, kuten
kerroit, että yritysten johtohenkilöt naureskelevat koko asialle, vaikka laki vaatii puuttumista asiaan välittömästi.

Laki on tosin sen verran nuori, että osa voidaan laittaa ymmärtämättömyyden piikkiin.
Henkilöstö-osastojen ja työsuojelu organisaatioiden pitäisi tällaiset lakimuutokset huomioida ohjeistuksissaan työpaikoille.

Mutta jopa työsuojelupiirit ottavat asiaan sellaisen linjauksen, että asialle ei voi tehdä mitään, ei voi todistaa, kiusaamista ei ole tapahtunut.

Ei ihme, että monelta työntekijältä menee luotto viranomaisiin, valtuutettuihin, työnantajaan, kun olemassa olevaa lakia ei noudateta, vaan kierretään kieltämällä kiusaaminen.

Itse yritin YT-valtuutettuna kiinnittää asiaan huomiota ja miten kävi?
Jouduttuani itse kiusaamisen uhriksi, painettiin koko asian eteen tehty työni pois päiväjärjestyksestä ja minä olin firman mukaan koko yksikön ilmapiirin pilannut.
"Ongelma" eli heidän mielestään minä, irtisanottiin laittomasti.

Kaitpa ne 12 henkilöä 32:sta, jotka irtisanoutuivat Hewlett-Packard:in Salon yksiköstä vuosina 2001-2003 huonon ilmapiirin vuoksi, vain kuvittelivat koko ongelman. :)

Lue lisää

Kokemukseni mukaan henkisen työsuojelun suhteen on työpaikoilla monia ongelmia, joista tässä listaan muutaman:

- työsuojeluvaltuuttejen asemaa ei ymmärretä tai hyväksytä. Juuri voimaantullut "Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta" määrittelee ts-valtuutetun aseman ja tehtävät aika lailla tarkasti - tuntevatko ts-valtuutetut nämä itse, entä työnantajat?

- työsuojeluasioita pidetään useissa työpaikoissa vain nimellisinä, lainsäädännön velvoittamina asioina. Kunhan on joku nimettynä työnantajan ja työntekijöiden puolelta niin asia on ok. Usein ts-valtuutetut eivät tiedä näistä asioista juuri mitään, ovat vain nimellisesti mukana työnantajan mieliksi. Joskus ts-valtuutetut ovat jopa ns. työnantajan "jees"-miehiä tai naisia, jolloin työntekijöiden mahdollisus vaikuttaa asioihinsa edelleen pienenee.

- joskus työntekijät ottavat suoraan yhteyttä työterveyshuoltoon tai työsuojelupiiiriin. Jos työpaikalla kuitenkin vallitsee pelon ilmapiiri, noistakaan yhteydenotoista ei ole hyötyä. Työsuojelupiiri voi tehdä tarkastuksen, mutta todelliset ongelmat eivät pääse esiin pelon takia, varsinkaan jos työsuojeluvaltuuteut eivät uskalla tuoda vaikeita asioita esiin.

- näin sitten ikävä tilanne työpaikalla jatkuu, ja työantaja voi sanoa, että "kaikkihan täällä on kunnossa, on työsuojelutarkastuskin tehty, eikä ollut valittamista."

Ratkaisuna näen sen, että työpaikkojen ts-valtuutetut kouluttautuvat ja ymmärtävät oman tehtävänsä, ja osaavat myös pitää pintansa ja puolustaa niitä, joita edustavat, eli työntekijöitä.

Toki rakentavaa henkeä tarvitaan aina, eikä työnantaja ole välttämättä se paha peikko. Mutta mielestäni ts-valtuutetun täytyy olla myös rohkea puolustaessaan niitä, joita edustaa.

tutuliini kirjoitti:

Kokemukseni mukaan henkisen työsuojelun suhteen on työpaikoilla monia ongelmia, joista tässä listaan muutaman:

- työsuojeluvaltuuttejen asemaa ei ymmärretä tai hyväksytä. Juuri voimaantullut "Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta" määrittelee ts-valtuutetun aseman ja tehtävät aika lailla tarkasti - tuntevatko ts-valtuutetut nämä itse, entä työnantajat?

- työsuojeluasioita pidetään useissa työpaikoissa vain nimellisinä, lainsäädännön velvoittamina asioina. Kunhan on joku nimettynä työnantajan ja työntekijöiden puolelta niin asia on ok. Usein ts-valtuutetut eivät tiedä näistä asioista juuri mitään, ovat vain nimellisesti mukana työnantajan mieliksi. Joskus ts-valtuutetut ovat jopa ns. työnantajan "jees"-miehiä tai naisia, jolloin työntekijöiden mahdollisus vaikuttaa asioihinsa edelleen pienenee.

- joskus työntekijät ottavat suoraan yhteyttä työterveyshuoltoon tai työsuojelupiiiriin. Jos työpaikalla kuitenkin vallitsee pelon ilmapiiri, noistakaan yhteydenotoista ei ole hyötyä. Työsuojelupiiri voi tehdä tarkastuksen, mutta todelliset ongelmat eivät pääse esiin pelon takia, varsinkaan jos työsuojeluvaltuuteut eivät uskalla tuoda vaikeita asioita esiin.

- näin sitten ikävä tilanne työpaikalla jatkuu, ja työantaja voi sanoa, että "kaikkihan täällä on kunnossa, on työsuojelutarkastuskin tehty, eikä ollut valittamista."

Ratkaisuna näen sen, että työpaikkojen ts-valtuutetut kouluttautuvat ja ymmärtävät oman tehtävänsä, ja osaavat myös pitää pintansa ja puolustaa niitä, joita edustavat, eli työntekijöitä.

Toki rakentavaa henkeä tarvitaan aina, eikä työnantaja ole välttämättä se paha peikko. Mutta mielestäni ts-valtuutetun täytyy olla myös rohkea puolustaessaan niitä, joita edustaa.

Lue lisää

Ihan niinkuin sanot, TSV:n asemaa ei ymmärretä, ei työnantaja, eikä työntekijä.
Jos TSV on "jees" tyyppi, niin tilanne on toivoton.

Kun työntekijät eivät uskalla puhua ongelmista on TSV tai työsuojelupiiri hampaaton, ei ole mitään hyötyä tehdä tarkastusta, jos kaikki ovat yhteen ääneen kertomassa, miten hyvin asiat ovat, vain siksi, että pelkäävät joutuvansa kiusatuiksi tai saavansa potkut.

Pelon ilmapiiriä luovat kiusaajat ja työnantaja, ei peikko, mutta vastuullinen.
Suojelemalla kiusaajaa, TA tekee itselleen karhunpalvelusta, kun kiusaaja laskee yrityksen työmotivaatiota, tuottavuutta ja näin ollen koko yrityksen tulosta.
Tämä olisi hyvä saada selväksi työnantajan edustajille, että häirikkö työpaikalla laskee tuottavuutta raskaasti ja firma menettää rahaa kokoajan, niin pitkään kuin häiriköinti jatkuu.

TSV:llä täytyy olla henkistä kanttia pelata jopa oman työpaikkansa uhalla ja edistää työsuojelua.
Tätä ei monella ole, minulla oli ja teen saman tarvittaessa uudelleen, meni työpaikka tai ei.
Osaksi tästäkin syystä kysyin TSV:den koulutuksesta henkisen väkivallan ehkäisemiseksi.

Järjestääkö sitä nykyään kukaan tai mikään instanssi?

HCD kirjoitti:

Ihan niinkuin sanot, TSV:n asemaa ei ymmärretä, ei työnantaja, eikä työntekijä.
Jos TSV on "jees" tyyppi, niin tilanne on toivoton.

Kun työntekijät eivät uskalla puhua ongelmista on TSV tai työsuojelupiiri hampaaton, ei ole mitään hyötyä tehdä tarkastusta, jos kaikki ovat yhteen ääneen kertomassa, miten hyvin asiat ovat, vain siksi, että pelkäävät joutuvansa kiusatuiksi tai saavansa potkut.

Pelon ilmapiiriä luovat kiusaajat ja työnantaja, ei peikko, mutta vastuullinen.
Suojelemalla kiusaajaa, TA tekee itselleen karhunpalvelusta, kun kiusaaja laskee yrityksen työmotivaatiota, tuottavuutta ja näin ollen koko yrityksen tulosta.
Tämä olisi hyvä saada selväksi työnantajan edustajille, että häirikkö työpaikalla laskee tuottavuutta raskaasti ja firma menettää rahaa kokoajan, niin pitkään kuin häiriköinti jatkuu.

TSV:llä täytyy olla henkistä kanttia pelata jopa oman työpaikkansa uhalla ja edistää työsuojelua.
Tätä ei monella ole, minulla oli ja teen saman tarvittaessa uudelleen, meni työpaikka tai ei.
Osaksi tästäkin syystä kysyin TSV:den koulutuksesta henkisen väkivallan ehkäisemiseksi.

Järjestääkö sitä nykyään kukaan tai mikään instanssi?

Lue lisää

Ei ole, ei järjestä.

Kuinka ihmeessä luullaan asioiden muuttuvat, kun kukaan ei tee asialle mitään?

tutuliini kirjoitti:

Tämä on tärkeä aihe, jota ei vieläkään nähdäkseni ole otettu tarpeeksi vakavasti.

Työsuojelu mielletään usein edelleen pelkästään fyysisen työturvallisuuden suojaksi. Vuonna 2003 voimaan tullut uusi työturvallisuuslaki mahdollistaa kuitenkin sen, että myös häirintä ja epäasiallinen kohtelu ja niiden hallinta on osa työturvallisuutta. Milloinkahan tämä tosiasia alkaa valjeta myös työpaikoilla?

Itse työsuojeluvaltuutettuna toimiessani olen yrittänyt kiinnittää työnantajani huomiota nimenomaan henkiseen työsuojeluun. Kun toin esille, että uset työntekijät olivat kokeneet henkistä pahoinvointia johdon toiminnan takia, minulta lähinnä tentattiin, että kuka on sanonut ja mitä. Kun vetosin vaitiolovelvollisuuteen, vastauksena tuli vähättelyä, tyyliin "Eihän tuohon asiaan voi puuttua, jos ei tiedä mistä on kyse" ja "Huumoriahan minä vain olen heittänyt, eikö täällä saisi ollenkaan hassutella" jne. Olin selvästi ilmaissut, että osa työntekijöistä kokee nimenomaan johdon puolelta tulevan "huumorin" loukkaavana ja alentavana, ja ettei kukaan työntekijöistä uskalla tulla esiin omalla nimellään, koska pelkää seurauksia.

Yrittäessäni viedä henkisen työsuojelun asioita eteenpäin minut on lähinnä sivutettu tai pidetty pahanilmanlintuna.

Kertokaa muutkin kokemuksianne! Neuvot olisivat myös tervetulleita.

Lue lisää

Itse olen toiminut aikanaan henkisentyösuojelunryhmässä.
Se oli sellainen kokeiluryhmä 1997 - 1999 työpaikassa jossa oli monenlaisia työntekijöitä ja jossa henkinen väkivalta oli paremminkin tapa kuin poikkeus.
Henkinen työsuojeluryhmä toimi omana ryhmänä ja sen saattoi yksi henkilö kutsua kokoon - välittömästi. Suoraan sanoen kalenterista ei katottu sopivaa päivää eikä kelloaikaa vaan ryhmä jätti kaiken muun ja keskittyi asiaan. Ja juuri tämä saattoi olla hyvinkin ratkaiseva asia ryhmän toimivuuteen. Tai voi tulla nimettömänä yhden ryhmäläisen luo kertomaan asiaa ja siinä pohdittiin se, että viedäänkö asia koko ryhmälle vai riittääkö joku muu tapa.
Minusta toiminta oli erinomaista. Ja näin toisessa työpaikassa myöhemmin ollessa olen kovasti kaivannut tuota toimintamallia. Sillä jouduin itse työpaikkakiusatuksi jota johti työpaikan suhteen täysin ulkopuolinen henkilö, mutta johon ryhtyi koko esimiesjoukko. Jopa niin, että täysin ulkopuolinen - siis ei mitenkään työhöni liittyvä, ei edes paikkakunnalla asunut henkilö kirjoitteli perättömiä juttuja lehdessä ilmeisesti tämän erään kehoituksesta. Tilanne meni siihen, että jouduin irtisanoutumaan työstä, muttei minun maineen hämmentäminen siihen loppunut se jatkui ja jatkui ja ilmeisesti jatkuu.
Mutta tuohon perimmäiseen asiaan - kannatan ehdottomasti henkistä työsuojelua ja se ryhmä mihin itse kuuluin oli sellaisen 150 hengen työpaikka ja ryhmään kuului minun lisäksi kaksi muuta henkilöä
Henkisen työsuojelunryhmä sai tuossa lyhyessä ajassa suorastaan ihmeitä aikaan siinä työpaikassa.