Samoin kuten edellinenkin aloittaja haluan ilmoittaa, että tarkoitus ei ole ilkeillä eikä loukata ketään.
Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi naiset usein lihovat suhteen/avioliiton aikana. Miksi he lopettavat liikunnan harrastamisen ja laiminlyövät itsensä hoitamisen?
Varsinkin jos/kun suhteeseen syntyy lapsia, monille naisille käy näin. Vaikuttavatko hormonaaliset muutokset todellakin niin paljon että ylimääräisiä kiloja tulee ja jää reilu 10 per lapsi. Vai onko kyse myös itsekurista?
Vastatkaa naiset.
Mutta älkää viitsikö kirjoitella niitä iänikuisia "ole kiitollinen kun naisesi synnytti sinulle niin ihanan lapsen"-vastauksia. Kiitollinenko pitää olla vai tuntea peräti syyllisyyttä siitä kun ei voi itse olla raskaana? Eikö lapsesta voisi iloita yhdessä ilman että miehen täytyy olla aina kiitollinen.
Usein vastaan tulee hoidettuja naisia, jotka myös työntävät lastenvaunuja. Joillakin on jopa usempi lapsi mukana. Miksi minun vaimoni sitten ei hoida itseään vaikka kuinka autan kotona, hoidan lasta, tiskaan, imuroin?
Lapsikin on jo 2-vuotias, ja olen kannustanut vaimoa vaikka harrastamaan jotain liikuntaa iltaisin. Ei vain kiinnosta.
Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi naiset usein lihovat suhteen/avioliiton aikana. Miksi he lopettavat liikunnan harrastamisen ja laiminlyövät itsensä hoitamisen?
Varsinkin jos/kun suhteeseen syntyy lapsia, monille naisille käy näin. Vaikuttavatko hormonaaliset muutokset todellakin niin paljon että ylimääräisiä kiloja tulee ja jää reilu 10 per lapsi. Vai onko kyse myös itsekurista?
Vastatkaa naiset.
Mutta älkää viitsikö kirjoitella niitä iänikuisia "ole kiitollinen kun naisesi synnytti sinulle niin ihanan lapsen"-vastauksia. Kiitollinenko pitää olla vai tuntea peräti syyllisyyttä siitä kun ei voi itse olla raskaana? Eikö lapsesta voisi iloita yhdessä ilman että miehen täytyy olla aina kiitollinen.
Usein vastaan tulee hoidettuja naisia, jotka myös työntävät lastenvaunuja. Joillakin on jopa usempi lapsi mukana. Miksi minun vaimoni sitten ei hoida itseään vaikka kuinka autan kotona, hoidan lasta, tiskaan, imuroin?
Lapsikin on jo 2-vuotias, ja olen kannustanut vaimoa vaikka harrastamaan jotain liikuntaa iltaisin. Ei vain kiinnosta.
Vastaukset 75
Vanhimmat
kuin mistä miehetkin lihovat. Tosin miehissä on enemmän lihavia kuin naisissa.
No ei pidä paikkaansa että miehissä on enemmän lihavia. Kyllä lähes kaikissa lapsiperheissä mitä tiedän niin nainen on se tuhti osapuoli. Miehet ovat pääsääntöisesti laihoja kuin tikut. Sitä en tiedä mistä moinen johtuu.
Täytyy kyllä myöntää että suurimmassa osassa kaverien perheistä vaimo on lihava ja mies normaalipainoinen. Muutamassa molemmat normaalipainoisia ja ainoastaan yhdessä mies on lihava ja vaimo vähän ylipainoinen.
lukea:
http://www.tohtori.fi/?page=3596304&id=5512970
vaan että mikähän siihen parien eroavuuteen on syynä.. Syökö nainen mieheltä leivän nenän edestä? Pakottaako nainen miehen lenkille että olisi sitten kunnon trimmattu uros huushollissa vaikka itse ei olisikaan parhaimmassa kuosissa? Mitä mitä?
Työpaikallamme on töissä 6 naista, joista kolme on lihavaa, loput normaalipainoisia, yhtäkään ei voi kutsua laihaksi.
Miehiä meillä on noin 15, joista ainoastaan yksi on lihava ja loput normaalipainoisia, tosin muutamaa voisi kutsua jopa laihaksi.
En itsekään ymmärrä parisuhteessa lihomista, vaikka minullekin niin kävi. Mutta mitä miesten ja naisten lihavuuteen tulee, tässä jotain:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=sae08010#s1
Eli ainakin vuonna 2001 miehet olivat lihavampia kuin naiset.
http://www.terveysportti.fi/pls/kh/kaypahoito?suositus=H24010#s4
Tämän sivun mukaan yli 65-vuotiaat naiset ovat lihavampia kuin samanikäiset miehet, sitä ennen miehet "vievät voiton". Tämäkin on tosin vuodelta 2000. Jännä etten uudempaa onnistunut löytämään...
että se lihavien miesten ryhmä on ehtinyt heittää veivinsä ennen 60 v täyttämistä ;D.
Lisäksi tuo 2001 vuoden tieto on vanhaa, suunta on nykyään se, että miehet lihovat ja naiset laihtuvat -> kouluttautuneet naiset huolehtivat paremmin itsestään, ja naiset ovat nykyään paremmin kouluttautuneita kuin miehet keskimäärin.
koskevista tiedoista en tiedä.. mutta väittämäni perustui ihan omaan kokemukseen tutuistani.
Ihan mielenkiintoisia tilastoja.
Sinuna luottaisin ennemmin tutkittuun tietoon aj tilastoihin, kuin kaveripiirin empiiriseen tutkimiseen. Eiköhän se ole aika selvää, ettei se oma kaveripiiri sitten kuitenkaan anna ihan luotettavinta tulosta kun aletaan puhua kansallisesti merkittävästä asiasta, josta ihan tutkimustietoakin on? Yli 25 vuotiaista miehistä noin 60% on lihavia, naisista 50%. Ja naisten suunta on ollut muutaman vuoden laskeva, miesten nouseva.
http://www.avoin.helsinki.fi/materiaalit/ravitsemustiede/03_lihavuus.shtml
Mielestäni painoindeksillä ei voida vertailla miehiä ja naisia. Miehillä yleensä on enemmän lihasmassaa ja he ovat harteikkaampia jne. Minäkin olen painoindeksin mukaan lievästi ylipainoinen, mutta rasvaprosentti on varmaan alle 10%.
Yleisesti voidaan sanoa, että kyllähän suomalaiset aika lihavia on sukupuoleen katsomatta.
Suomalaisista miehistä noin 60% on ylipainoisia, kun taas naisista reilu 40%.
Yli puolet suomalaisista miehistä on ylipainoisia:
http://www.sydanliitto.fi/sydan_lehti/sydan_3_04/fi_FI/Torin_teksti_03_04/
Ja sen huomaa, että sinä Lilja et tiedä mitään,
juuri EILEN oli uutisissa miesten ylipainosta.
menepäs nyt syömään suklaata ja kermaleivoksia.
Kun tiedät mitä aion syödä tässä seuraavan hetken aikana.. vai tiedätkös? Tervetuloa tekemään inventaariota jääkaappiin missä ei tällä hetkellä ole kuin valo.
Puhuin omista kokemuksistani, en yleisesti koko kansasta. MINUN tuttavapiirini lähes kaikissa lapsiperheissä nainen on se tuhti osapuoli, en todellakaan väittänyt että näin olisi kaikilla. Ja jos minä en tiedä mitään, niin miten ihmeessä olen osannut tähän tietokoneen ääreen istahtaa ja vieläpä saanut aikaankin jotain? Vastaapa älypää, jos rahkeet riittää.
Millä paikkakunnalla näitä hoikkia poikia kasvaa?
Omassa kaveripiirissä (kaikki kolme-nelikymppisiä)aviopareissa hieman yleistäen naiset pyöreitä, äijät huomattavasti tikkuja. Sinkuista päinvastoin eli naiset hyvässä vireessä ja äijäillä liikaa kiloja.
Omassa avioliitossani oli sama trendi; itse hoikka ja vaimo pyöreä. Nyt puoli vuotta eronneena ja odotettavissa siis että paisun huomattavasti ja exä hoikistuu. Hjälp!
...että olit kirjoittanut:
No ei pidä paikkaansa että miehissä on enemmän lihavia.
Naisten lihavuus huomataan paremmin, koska se on sosiaalisesti vähemmän hyväksyttyä. Naisten ulkonäköön kiinnitetään muutenkin enemmän huomiota, joten mahdollinen lihavuus pistetään merkille paremmin.
Miesten vatsakumpu saattaa olla jopa alitajuinen merkki statuksesta ja niin tuttu näky, että vasta sen puuttumisen huomaa.
Et sinä voi omalla mielipiteellasi muuttaa tutkimustuloksia. Valitan.
Sulla on outoja tuttuja, sillä tässä faktaa ja lähde perässä:
Yli miljoonalla suomalaisella miehellä on ylipainoa. Suomalaiset miehet ovat keskimäärin lihavampia kuin naiset. Suomalaisista miehistä jopa kuudella kymmenestä on ylipainoa. Naisista keskimäärin vajaalla puolella (48 %) on ylipainoa. (Lähde Kansanterveyslaitoksen Elintapatutkimus).
..tylsistävät, masentavat ja vievät mielenkiinnon paitsi seksiin myös uusiin asioihin. Kun mikään ei huvita, alkavat kilotkin kertyä.
Älkää syökö niitä pillereitä! Ihme myrkkyjä, ei niitä vaan miehet suuhun pistäisi!
en söisi ja pistäisi hormoneja vapaaehtoisesti sekaisin enkä suosittele sitä juuri kenellekään.
Täällä mies ei suosittele ehkäisyn kautta hormoniensa sekaisin pistämistä kenellekään... Sehän hienoa, mutta vaihtoehdot on aika vähissä, jos ei hormonaalista ehkäisyä käytä.
1) Mies voi sitten käyttää kondomia. Kallis vaihtoehto vakituisessa suhteessa ja harvalle miehellekään kovin mieluisa.
2) Selibaatti. Miehenä toki et koskaan valittaisi, miksi vaimo pihtaa...?
3) Jatkuvasti raskaana oleminen. No silloin ei ainakaan pitäisi vaimon lihomisesta valittaa, kun ei laihduttamaan ehtisi raskauksiensa välissä.
Ajattele nyt mieskin vähän mitä näppikseltäsi päästelet...
kuparikierukka, ei sekään ole hormonaalinen ehkäisykeino?
päättää itse minkä pillerin sitä pistää suuhunsa. Kun elimistö menee sekaisin, niin ei voi syytellä ketään.
Mitä voidaan odottaa, kun jokin elimistön toiminto vedetään sekaisin kaikenlaisilla aineilla, mahtava määrä "sivuvaikutuksia" ( = hormonaalisen koneiston tuhoamista/sekottamista, itseasiassa se ehkäisy on siinä se sivuvaikutus joka siitä seuraa ).
Ps. En vaadi muilta mitään mitä en itsekään tekisi.
ei sovellu kuin harvoille.
se selvästi on. Eihän yh:t ole lihavia, vaan hyväkroppaisia ja muutenkin itsestään huolehtivia. Huonot ja tylsät miehet masentavat ihanatkin naiset.
niille jotka eivät ymmärrä sarkasmin jaloa taitoa:
Nainen ei pidä huolta kropastaan kun on tuo mies jo tuohon napattu.
Sitten kun se ero tulee, niin onkin pakko alkaa etsiä uutta miestä ja pitää laittaa se kroppa edustuskuntoon.
Sama taitaa päteä miehiinkin. Ainakin itse olen pitänyt kropastani huolta ja kovasti se ex puhuu että aloittaisi käymään jossain, muttei tuo ole vielä alkanut. Ehkä siksi, että löysi jo uuden miehen?
Monta naista pitää miehen viriilinä ja kropan kunnossa!
itseään ja muita naisia varten. Miestä saa vaikka navettaverkkarit päällä ja nokialaiset jalassa. Joskus miehet vaativat niin paljon naisten aikaa, ettei nainen ehdi tekemään niitä asioita joita haluaisi.
mutta jos lukee tuota uskottomuuspalstaa ja pettämisen merkkejä, niin lähes poikkeuksetta on alettu pitämään itsestään huolta lähes kaikella mahdollisella tavalla.
Turha kuvitella että menisin sekaisin naisesta joka ei halua pitää itsestään yhtään huolta.
Käytännön konkretiaa: Muutamalle tyttöystävälle on ilmestyneet jenkkakahvat.. ja samantien minun seksihaluni ovat tipahtaneet nollaan.
Kun elämä ei ole sellaista kun sen haluaisi olla, niin silloin kaipaa lohdutusta.
Silloin kelpaa herkut.
kyllä se on näinkin, että kun oma mies ei voisi vähempää kiinnostaa yms...yms... Toiset alkavat syödä Järkeä vai ei? Kaiketi ei, mutta jostainhan se ilo revitään silloin kun sitä ei muutoin elämässä ole...
syövät enemmän kuin kuluttavat. Näin se on. Raskaus antaa naisille vapauden ahtaa kupunsa täyteen sillä verukkeella, että syövät kahden edestä. Kyllä omassa kaveripiirissä, kun katsoo miten homma etenee niin muutamassa vuodessa naimisiin menosta naiset onnistuvat lihottamaan itsensä tuhdeiksi emänniksi ja ne kilot jäävät. Ruoka on maistunut ja se näkyy.
tekemään enemmän kotitöitä,olet liian kiltti ja hän pitää sinua itsestääselvyytenä .Geenit,hormoonit, masennus,
Olen muuten itsekin - vaikka nainen olenkin ja synnyttänytkin - ihan samaa. Miksi naiset "akottuvat"? Varmaan osasyy on aikapula; koti ja työ, lapsi ja muut velvoitteet nielaisevat suuren osan ajasta. Monella ei jää yksinkertaisesti aikaa säännölliseen urheiluun. Toisaalta ruokavalio on varmasti jopa suurempi tekijä, ei enää väliä vaikka söisi yhden keksin sijasta koko paketin sillä ukko on jo haavissa, lapsikin tehty - ei ole motivaatiota riittävästi pitää huolta itsestään. Näin siis uskoisin monella tilanteen olevan. Toisaalta se on sääli sillä itselleenhän siinä karhunpalveluksen tekee. Kuka nyt oikeasti tykkäisi olla ylipainoinen verkkarimörkö?
Mielestäni itsestä huolehtiminen, painosta etenkin, on kuitenkin kunnioitusta omaa itseään kohtaan. Omalta kohdalta voin sanoa etten kyllä yhdenkään miehen takia pidä itseäni hoikkana vaan yksinkertaisesti siksi että terveelliset elämäntavat ovat selkäytimessä. Lapsen äitinä tuntee velvollisuutta pitää huolta omasta terveydestä, naisena taas pidän huomattavasti enemmän peilikuvasta kun sieltä heijastuu hiukan alle 50 kiloinen kuin 80-kiloinen naisen vartalo. Yhtä kaikki, painosta ja itsestä huolehtiminen on niin vähästä kiinni, pienistä arkipäivän valinnoista. Jos ja kun näitä alkaa laiminlyömään, kertoo se siitä että nainen ei yksinkertaisesti arvosta itseään kovinkaan korkealle. Karu totuus on myös se, että hoikat elävät kauemmin kuin ylipainoiset, sairasteluista puhumattakaan.
Omasta kaveripiiristä ei yksikään nainen ole lihonut, akottunut lasten saannin ja perheen perustamisen myötä. Päinvastoin. Tämäkin saattaa olla yksi syy; meissä naisissa istuu kilpailuvietti aika tanakasti. Kukaan ei halua läskimpi kuin toinen ;)
PS. Eikä villit hevosetkaan saisi leikkauttamaan hiuksiani lyhyiksi. Vanha myyttihän on että aikusilla kuuluu olla lyhyet hiukset, vain nuorille sopivat pitkät. Hevonkukkua! Sinä päivänä kun alan akottua kavereitteni kanssa, se on moro.
Kirjoitit täyttä asiaa.
Vastasin jo tuohon lyhyiden hiusten ketjuun, mutta täällä juolahti vähän laajempikin näkökulma aiheeseen.
Miettikääpäs miehet, kun ollaan jonnekin lähdössä ja tyttöystävä alkaa meikkaamaan. Mitäpä sanot? Minulla sattui useampikin poikaystävä aikanaan, jotka aloitti siinä kohden sen narinan: pitääkö sitä nyt noita värejä laitella, eikö vähempi riitä ja minusta olisit kyllä kauniimpi ilman. Juontaisikos monella naisella se itsestään huolenpito tai -pitämättömyys täältä käsin? Ei meikata kun mies on kieltänyt.
Minä olen jästipää enkä tosiaankaan suostunut jättämään meikkaamatta, vaikka joskus siitä piti riidellä ihan kunnollakin. Minun ulkomuoto rupsahti ja paino nousi sitten tosi kipeän eron myötä (tämäkin mies muuten ei pitänyt meikkaamisestani, vaikka meikattuna minut alunperin tapasikin...). Löysin kuitenkin miehen joka katsoo pintaa syvemmälle - molempiin suuntiin. Naimisiin mennessämme olin painavampi kuin koskaan ennen ja omasta mielestäni susiruma. Nyt olen aloittanut kuntoilun eikä tämä mies koskaan kiellä meikkaamasta tai kynsiä lakkaamasta. Hoitaa myös kotitöitä, että minulle jäisi aikaa itseni hoitamiseen. Ja kas, enää en tunne tarvitsevani ämpäriä päähäni kaupungille lähtiessäni.
..otin avioeron ja yhdessä kesässä laihduin laihduttamatta 10 kg ja elämäniloni tuli takaisin ja sen kautta itsestä huolehtiminen.
Nykyään hoidan kuntoani kuntosalilla, syön terveellisesti ja nautin uuden minua 7 vuotta nuoremman miehen huomionosoituksista.
Kai se ex-siippa masensi niin että lihoin avioliiton aikana 10 kg, toki kaksi lasta synnytin mutta eihän siinä enää aika riittänyt muuhun kuin kodista/lapsista huolehtimiseen kun omille harrastuksille ei enää jäänyt aikaa..et katsokaa ukot tekin peiliin.
Syömään enemmän kuin kuluttaa?
Pitäisikö tässä erota vaimosta, että se alkaisi laihtua?
P.S. Katsoin peiliin, kyllä se vihkipuku mahtuu vielä 20 vuoden jälkeenkin.
Enpä tiedä syitä syviä, mutta jotain pohdintaa asiasta kuitenkin. Olen nimittäin huomannut ihan saman asian ja jotkut naiset suhtautuvat jotenkin vihamielisesti naisiin, jotka pitävät selvänä sitä, ettei liikakiloja ole tarkoitus kartuttaa edes lasten myötä. Ihminenhän lihoo kun syö enemmän kuin kuluttaa, joten ei raskauskaan selitä niitä liiallisia kiloja. Huomaan kyllä, että naisille on pinttynyt ajatustapa, että lihominen olisi osa odotusaikaa. Tottakai sitä painoa tulee ja pitääkin tulla, mutta eri juttu on sitten se, jos imetyksenkin jälkeen kiloja on kymmenen enemmän kuin ennen raskautta. Ei siis ole kyse mistään hormoneista :D Monilla naisilla on ajatus odotusajastakin, että nyt saa syödä niin paljon kuin haluaa ja mitä vaan. Rakastan kyllä itsekin ruokaa, mutta syön sitä ihan saman verran kuin ennen raskauttakin. Intressit ovat muualla kuin pelkässä syömisessä ;)
Mutta sama pätee myös miehiin. Omaa ukkoanikin olen joutunut vähän toppuuttelemaan, kun on tullut jokunen kilo tässä vuosien varrella. Ei hän sentään ylipainoinen ole ja harrastaa kyllä liikuntaakin, mutta kieltämättä oli hoikempi tavatessamme :/ Kai se vaan varattuna on helpompaa jäädä sohvan pohjalla ja käydä jääkaapilla koko ajan. Ei voi myöskään vedota siihen, ettei lasten keskellä ehdi huolehtia ulkonäöstään ja itsestään. Kyllähän sitä ehtii ja jos ei "ehdi" niin eihän silloin ehtisi koko ajan syödäkään liikaa ;)
Ehkä jotkut ihmiset pohjimmiltaan vain nauttivat siitä laiskottelusta ja se sinkkuajan hehkeys perustuu siihen, että pitää saada joku koukattua puolisoksi :P
Sanokaa vaan pinnalliseksi, mutta itse otin aiheen puheeksi mieheni kanssa jo seurustelun alussa, koska halusin varmistaa etten jonain päivänä herää 30kg painavamman, kaljamahaisen äijän vierestä.
Näin se on.
Varsinkin tämä pitää paikkansa:
"Olen nimittäin huomannut ihan saman asian ja jotkut naiset suhtautuvat jotenkin vihamielisesti naisiin, jotka pitävät selvänä sitä, ettei liikakiloja ole tarkoitus kartuttaa edes lasten myötä."
Ihan aluksi mietin, että naisilla on huomattavasti enemmän rasvakudosta kuin miehillä. Lisäksi naisella on paljon vähemmän lihasmassaa, mikä vähentää kulutetun energian määrää - vaikka sitä massaa saisi kasvatrettuakin, niin se kuluttaa vähemmän kuin miehillä. On syytä ottaa huomioon, että moisista biologisesta seikasta johtuen
- nainen laihtuu hitaammin kuin mies
- joutuu tekemään paljon enemmän työtä laihtumisensa eteen kuin mies
- naisen tulee noudattaa huomattavasti tiukempaa kontrollia syömisen/ liikunnan suhteen kuin mies pysyäkseen hoikkana
Muita syitä vois olla
- lasten (perheen) laittaminen kaiken edelle, ajatukset vain lasten hyvinvoinnissa
- elämäntapojen ja tulotason muuttuminen: enemmän aikaa kotona "napostella" ja enemmän rahaa ostaa herkkuja
- liiton huono tila: masennus, turtuminen ja pahoinvointi, johon syöminen tuo edes jotain hetkellistä iloa
- ei ota huomioon omaa ikääntymistä ja aineenvaihdunnan hidastumista - hitaasti kertyy painoa
Minä tosin en lihonut suhteessa enkä lapsien saamisen takia. Lihoin avioeron ja läheisen kuoleman jälkeen :/ Nyt onkin kova työ saaada niitä pois. Ja sitten tulee vielä surulliseksi kun lukee tällaisia juttuja, niin tiedän etten ainakaan kelpaa kelleen..
Kai nää joskus tästä lähtee, kun jaksaa vaan yrittää.
Iloista kevättä kumminkin kaikille laihoille ja lihaville :)
Itse lihoin kilpirauhasen vajaatoiminnan takia. Kesti kaksi vuotta ko sairauden toteamisen jälkeen (en ehtinyt kärvistellä kuin noin 2 vuotta, mikä on huomattavasti vähemmän kuin monilla muilla) ennen kuin elimistöni oli siinä jamassa, että laihduttaminen onnistui realistisesti. Nyt olen kovalla työllä pudottanut 10kg ja vielä olisi noin 3-4kg jälellä. Tsemppiä sinullekin! Laihdutus on ennen kaikkea liikunnan ilon löytämistä (oikea tapa liikkua), oikeaa syömistä ja oman hyvinvoinnin löytymistä. Sen kun osaa jotenkin sisäistää omaan elämäänsä, niin asioita alka tapahtua melkein kuin itsestään. Itse olen tämän 10kg:n jälkeen jo kuin eri ihminen - voin niin hyvin ja olen onnellinen itseni kanssa.
Älä näistä mieltäsi pahoita; ihmisten on helppo olla 'typeriä' kasvottomina ja nimettöminä.
NAISET LIHOO SISKI, ETTEI TOLLASET ULKONÄKÖKESKEISET PASKAT KIINNOSTUIS NIISTÄ. NE ETTII KATO PAREMPAA SEURAA!
Kyllä se niin on että ongelma ei ole lihavalla naisella vaan sillä joka valittaa. Ei mene hyvin jos mittaa nauhalla onko toinen levennyt vai ei.
Miksi lihotaan? Koska syödään enemmän kuin kulutetaan. Ruoka on hyvää ja liikunta liian raskasta ja epäkiinnostavaa. Eipä tuossa muuta.
lihot! Ei itsestään huolta pitävä jaksa kovinkaan kauaa mätisäkkiä katsella koska se ei kertakaikkiaan kiihota. Sitten olet sen jälkeen miehille vain pelkkä pano vaikka leperrelläänkin yhteisestä tulevaisuudesta. Lihavat antavat myös helpommin persettä ja nielevät spermat, koska kuvittelevat tämän vaikuttavan miehen haluun vakiintua.
No way, baby. Jokainen hommatkoon itse oman orkun.
Minulla tässä ei ole mitään ongelmaa. Jokaikinen pullukka/lihava ystäväni on aviossa, osa eronnut aikaisemmin syystä tai toisesta. Että kai he joillekkin kelpaavat. :) Toistan: Minulla tässä ei ole mitään ongelmaa.
eli ei viitsi tehä enää mitään itsensä ja miehen eteen.
Hassua...
Mulla kävi ihan toisin päin.Tapasin rakkaani 2, 5 v sitten ja vaikka en silloinkaan ylipainoinen ollut, olen siitä hissukseen laihtunut 12 kiloa. Aloitin urheilun ja onnellisen ja ruokakaan ei ollut niin tärkeätä enää.varsinkaan suklaa.
Nyt kun seurustelen ja välitän toisesta sekä itsestäni, ei tulisi mieleenikään lakata huolehtimasta itsestäni!Päinvastoin!Haluan että pidämme itsestämme ja toisistamme huolen.uskon meidän olevan vielä 50-kymppisinä kiinni toisissamme...
... on nimittäin tullut mietittyä asiaa-
Osa lihomisesta johtuu tietenkin samasta syystä kuin se, miksi koko suomalainen kansa lihoo: amerikkalaistumme nopeammin kuin muut Euroopan maat. Se tarkoittaa sitä, että syömme enemmän, rasvaisempaa ja sokerisempaa ravintoa kuin koskaan ennen. Kun samalla työn fyysinen kuormitus vähenee koko ajan, on tulos selkeä: lihominen. On siis muistettava, että pelkästään naiset eivät liho.
Mutta naisilla on kyllä miehiä enemmän rasvasoluja, jotka täyttyvät raivostuttavan helposti. Se, mikä nuorena nähdään marilynmaisen pehmeänä naisellisuutena muuttuu keski-ikää lähestyttäessä vääjäämättä lihomiseksi.
Lisänä on odotusajan nahanvenyminen, äitiysloman pullantuoksuinen kotiaika, joka on uuvuttavaa, ja jonka rutiinin niin helposti palkitsee suun iloilla. Se on helpointa ja vähiten pois lapselta... se on ikään kuin ansaittu pahe. ikävää vain, että tuo pahe ei auta jaksamaan vaan vie lähinnä kohti väsymistä ja itseinhoa.
Vaikka perhe antaa paljon, se myös vie mennessään naiselta paljon: oman ajan, oman ruumiin, ... ja haluttinpa sitä myöntää tai ei: myös ajoittain omanarvontunteen. Perheen myötä on uudelleen löydettävä oma itsensä kokonaisena, ja identiteetti järkkyy tämän tästä. Kun kaiken tämän kanssa painiskelee vuosia synnytysten väleillä, se helpoin, halvin ja vähiten toisilta pois oleva ilo, ruoka, nousee arvoon arvaamattomaan. Samalla kun suun ilot alkavat olla ainuita "omia" iloja, ne alkavat peittää muita persoonallisia toiveita.
Suhde ruokaan alkaa olla rakkaussuhde ja helppo tyydytys kaikkeen pahaan oloon. valitettavasti samalla kynnys alkaa hoitaa oikeita pahoja oloja, kuten rapistuvaa fysiikkaa, työssä jaksamista, elämänhallintaa yms, hiipuu. Kehä on valmis.
Alle nelikymppisenä on helppoa tarttua itseään niskasta kiinni: Weight Watchers antaa tiukat ohjeet ja hyvä aineenvaihdunta hoitaa loput.
Toista se on meillä keski-ikäisillä: saa olla kunnon askeetikko jos aikoo pudottaa painonsa. Hormonivaikutukset kyllä näkyvät ja tuntuvat, ja aineenvaihdunta heikkenee koko ajan. Helppoa ei ole!
Mutta ei mahdotontakaan. Ei missään iässä. Innostukaa terveestä elämästä, kevätluonnosta ja toisistanne. Keveys fysiikassa tuo mukanaan keveän mielen, syvän unen... ja vielä syvemmät tunteet!
harvinaisen hyvin kirjoitettu:
"Vaikka perhe antaa paljon, se myös vie mennessään naiselta paljon: oman ajan, oman ruumiin, ... ja haluttinpa sitä myöntää tai ei: myös ajoittain omanarvontunteen. Perheen myötä on uudelleen löydettävä oma itsensä kokonaisena, ja identiteetti järkkyy tämän tästä. Kun kaiken tämän kanssa painiskelee vuosia synnytysten väleillä, se helpoin, halvin ja vähiten toisilta pois oleva ilo, ruoka, nousee arvoon arvaamattomaan. Samalla kun suun ilot alkavat olla ainuita "omia" iloja, ne alkavat peittää muita persoonallisia toiveita.
Suhde ruokaan alkaa olla rakkaussuhde ja helppo tyydytys kaikkeen pahaan oloon. valitettavasti samalla kynnys alkaa hoitaa oikeita pahoja oloja, kuten rapistuvaa fysiikkaa, työssä jaksamista, elämänhallintaa yms, hiipuu. Kehä on valmis."
Totta on, että jokainen tarvitsee perhe-elämän pyörityksessä jonkinlaisen henkireiän tai lohdun. Minulla se on aina ollut liikunta, joka ei ole niin kavala "ystävä" kuin ruoka. Päinvastoin.
Kumpa olisikin jokin keino saada nuoret pariskunnat ja äidit ymmärtämään, että sitä lohtua voi hakea muualtakin, vaikka sieltä lenkkipolulta.
ja se on se ongelma. Esim. minun ongelmani. Liikunta on valitettavasti välttämätön paha minulle, joten lohtua en voi siitä saada.. Jotenkin pitäisi saada motivaatiota urheilemiseen..
laji?
Voiko olla, että harrastat väärää lajia? Toisille sopii paremmin ryhmässä harrastettava jumppa ja toisille yksin harrastettavat lajit. Samoin toiset pitävät ulkoilusta, ja toiset hikoilevat mieluummin sisällä.
Itse olen huomannut nimenomaan tämän. Väärä laji tai väärin harrastettu laji vie mukanaan innostuksen.
Itse innostuin myös vanhasta tutusta salilla käymisestä/ jumpasta, kun aloin tehdä hommaa juuri minulle sopivalla tavalla ja sain siihen ammattilaisen apua.
En enää voisi kuvitella elämää ilman liikunta -minä! Entinen vannoutunut sohvaperuna! Jos minä sen löysin, niin ihan varmaan sen voi löytää muutkin.
Itsekin olen joskus yrittänyt harrastaa jotain pallopelejä ja jumppia, mutta jotenkin niistä ei irronnut mitään.
Eli liikuntamuodon valinnalla on suuri merkitys motivaatioon.
Rohkenen kyseenalaistaa tämän väitteen, että jokainen kyllä tykkää liikunnasta, jos löytää mieluisan lajin. Eikö samalla logiikalla jokainen tykkäisi lukemisesta, käsitöistä, rock-musiikista tai vaikka siivoamisesta, jos vaan löytää sen mieluisimman lajinsa niistä?
Kuitenkin maailma on täynnä ihmisiä, joille lukeminen on vastenmielistä, oli tarina miten kiintoisa hyvänsä. Rokki vaan kertakaikkiaan särkee jonkun korvia tai klassinen tuntuu unettavalta. Joillekin on ihan yksi lysti pitääkö sitä käyttää ompelukonetta taikka virkkuukoukkua, ei vaan kertakaikkiaan nappaa. Minä väitän että ihan samalla tavoin on olemassa ihmisiä, jotka vaan eivät pidä liikunnasta.
Lajin valinnalla on varmasti merkitystä, toinen on vähän mukavampaa kuin toinen. Mutta silti mikään laji ei erityisesti sykähdytä, mikään ei ole sellainen, mistä oikein nauttisi. Silti monet harrastavat liikuntaa pakon vuoksi. Töissäkin on käytävä, vaikkei huvittaisi, jos aikoo leivässä pysyä. Liikuntaa on harrastettava, vaikkei huvittaisi, jos meinaa kunnossa pysyä.
Toinen juttu siinä lajin valinnassa on sitten mahdollisuus valita. Kellekään ei kai ole mahdollista joka ikistä liikuntalajia kokeilla, ja vaikka olisikin, kaikkea ei voi säännöllisesti harrastaa. Jos vaikka sattuukin syttymään ratsastuksesta, muttei ole varaa ratsastaa. Tai innostuu sukeltamisesta, ja pääsee sukeltamaan kerran vuodessa. Silloin on säännöllisyys kaukana, ellei sitten pakota itseään harrastamaan jotain vähemmän mieluisaa.
Liikunnallisuudelle on annettu ikäänkuin itseisarvo nykymaailmassa. Ihminen joka ei tykkää liikunnasta leimataan muita laiskemmaksi ja huonommaksi. Ihan kuin laiskuus olisi yhdestä elämänalueesta kiinni. Ihmisen on ihan hyväksyttävää olla harrastamatta lukemista, tai olla pitämättä sinisestä väristä, mutta liikunnasta pitäisi kaikkien pitää...
Elämäntilanteiden muuttuessa lähes aina myös tavat ja rutiinit muuttuvat. Parisuhteeseen mennessä aikaa pitäisi löytyä kokonaan uudelle ihmiselle, ja jostain se aika on otettava. Harva kuitenkaan luopuu sellaisesta, mistä saa suurinta nautintoa, vaan niukistellaan niistä menoista, mitkä ei niin tähdellisiltä tunnu muutenkaan. Jos ei liikunnasta ole koskaan juurikaan iloinnut, on kai maailman helpoin asia jättää se lenkki väliin ja olla sekin tunti rakkaansa kanssa.
Tällä en nyt sitä tarkoita, että parisuhteessa tolkuttomasti lihominen olisi jollain lailla hyvä asia, mutta inhimillistä se on. Ja tarkoitukseni oli lähinnä kyseenalaistaa juuri liikunnallisen elämän ehdoton nautinnollisuus yksilökohtaisista mieltymyksistä riippumatta.
Itse olen elänyt parisuhteessa viisi vuotta. Olen lihonut tänä aikana kolme kiloa, mieheni on lihonut yli 10 kiloa. Se ei minua juurikaan häiritse, koska ei hän mikään muodotonh läski ole kuitenkaan. Meistä ei kumpikaan ole koskaan ollut kovin liikunnallinen ihminen. Mies ei nykyään liiku vapaa-ajalla juuri lainkaan. Minä käyn sauvakävelylenkeillä kolmisen kertaa viikossa.
Mieheni saa halutessaan pudotettua muutaman kilon yksinkertaisesti jättämällä sipsipussin lauantai-iltana syömättä. Minulla kestää saman kilomäärän pudottaminen triplasti kauemmin. Mies saa syödä määrällisesti huomattavasti enemmän kuin nainen lihomatta...
Minä olen kokeillut vuosien varrella jos jonkinlaista liikuntalajia. Eteen ei ole vielä osunut ensimmäistäkään, mistä tosiaan tykkäisin. Niistä lajeista mitä voin säännöllisesti harrastaa, sauvakävely on vähiten vastenmielinen. En harrasta sitä nautinnon tähden, vaan väkisin, jotta pysyisin edes jotenkuten kuosissa. Minulle liikunnan harrastaminen on välttämätön paha, niin kuin siivoaminen. Minun sieluani sykähdyttää ihan toiset asiat.
sitä mitä kirjoitin, eli että liikuntamuodon valinnalla on suuri merkitys motivaatioon.
Jos sattuu löytämään lajin, josta pitää, niin intoa ja tarmoa varmasti löytyy. Jos liikunta on vastenmielistä, silloin siitä tulee pakkopullaa.
Ja liikuntamuodoilla ajattelin kyllä lähinnä näitä tavanomaisia (kävelyä, juoksua, uintia, jumppaa jne.). Kovin eksoottisiin lajeihin ei monellakaan perheellisellä ole aikaa eikä varaakaan.
Ei kaikkien edes tarvitse liikkua. En minäkään tee käsitöitä, koska en yksinkertaisesti ehdi. Joka paikkaan ei "repeä", ja silloin täytyy tinkiä jostain. Jos totta puhutaan, niin minä tingin siivoamisesta. Luutuan kerran viikossa ja se saa riittää. Kouluikäiset lapsetkin joutuvat osallistumaan kotitöihin, koska tämä ei ole "äidin hotelli", vaan täällä asuu monta henkeä. Eli kaikkien on kannettava kortensa kekoon.
Mutta minulle henkilökohtaisesti liikunta on harrastus, josta tingin vain äärimmäisen pakon edessä. Ja nimenomaan siksi, että se on niin rentouttavaa. Juostessa kukaan ei ole vailla mitään, uidessakaan ei tarvitse keskustella kenenkään kanssa. Hermolepoa.
Jos sinullakin on jokin "henkireikä", niin sehän on loppujen lopuksi aivan yksi hailee, mikä se on. Mutta jos jollakin on syöminen (ja tässä keskustelussahan puhuttiin nimenomaan syömisestä/lihomisesta) se ainoa henkireikä, niin jokin on pielessä. Koska jossain vaiheessa reilusta ylipainosta tulee yleensä ongelmia, tavalla tai toisella.
Se, miten itse kukin terveyttään ylläpitää (oli se sitten mielen- tai muuta terveyttä), on jokaisen henkilökohtainen asia. Saarnaan vain liikunnan puolesta siksi, että se kyllä on hyvä keino terveyden ylläpitoon (luin mm. jokin aika sitten, että paljon liikkuvat työttömät kärsivät esim. huomattavasti vähemmän masennuksesta kuin liikkumattomat "kohtalotoverinsa"). Mutta kuitenkaan kaikki eivät saa siitä jotain irti, ja sehän on aivan ok. Kukin valitkoon elämäntapansa itse.
"Liikunnallisuudelle on annettu ikäänkuin itseisarvo nykymaailmassa. Ihminen joka ei tykkää liikunnasta leimataan muita laiskemmaksi ja huonommaksi. Ihan kuin laiskuus olisi yhdestä elämänalueesta kiinni."
Tämä on totta, mutta liikunnan korostamiseen vaikuttaa todennäköisesti kaksi eri aspektia. Ensinnäkin nyky-yhteiskunnassa arvostetaan äärimmäisen paljon "dynaamista" ulkomuotoa, eli jos olet sporttinen, mahikset työmarkkinoilla (puhumattakaan nais-/miesmarkkinoista) ovat todennäköisesti paremmat. Toiseksi lihavuudesta on tulossa kansanterveydellinen ongelma, johon voidaan vaikuttaa ruokavalion lisäksi myös liikunnalla. Eli tavallaan tälläkin voi ratkaista kaksikin ongelmaa samalla iskulla.
Noista sykähdyksistä vielä sen verran: Kyllä minuakin sykähdyttävät monet muutkin asiat, kuten perhe, työ, jazz-musiikki, matkustaminen jne. Mutta liikunta on kuitenkin ehdottomasti tärkein harrastus, se on elämäntapa. Sitä ei varmaan voi markkinoida yleislääkkeenä joka vaivaan, mutta moneen se todellakin auttaa (tosin sekään ei sovi kaikille).
Muista mainitsemistasi harrastuksista poiketen liikunta erittää aivoihin mielihyvähormoonia -sitä samaa, jota erittyy orgasmissa. Liikunta on siis fyysisesti palkitsevaa myös kemiallisesti todistettuna, jos vain kykenee tekemään homman oikein.
Toisena pointtina tuli mieleeni seuraava: ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Ne kaikki kaipaavat oman huomionsa. Tietysti jokaisella on omat painotuksensa eri alueille, mutta ei näistä yhtä kokonaan unohtaakkaan voi. Mielestäni keho kaipaa jonkinlaista kuormitusta, jotta ihminen olisi tasapainossa. Lisäksi keho ja mieli liittyvät niin olennaisesti toisiinsa, ettei mielestäni kumpaakaan voi erottaa toisistaan kokonaan. On mm ihan viime aikoina valmistunut tutkimus, jonka mukaan sopiva liikunta toimii yhtä hyvin kuin masennuslääke masennusta hoidettaessa. Ja sehän onkin ollut jo pitkään tuttua, että lievän masentuneisuuden voi korjata kokonaan liikunnalla.
...Nyt en tietenkään muista missä tämä viimeisin tutkimus on tehty, joten linkkiä en tähän voi laittaa. Mutta eiköhän googlettamalla löydy.
Olen jo 42 enkä kyllä päästäisi itseäni lihomaan enkä luultavasti pystyisikään, kun pidän liikunnasta niin paljon. Lisäksi tykkään vaatteista eivätkä ne istu hyvin jos on lihava. Tärkeintä kumminkin on, että pysyy terveempänä kun ei ole liikaa kiloja. Ehkä jotkut naiset lihovat helpommin kuin toiset. Miehille naisen ulkonäkö on se mikä kolahtaa, minkäs sille voi. Naiset eivät niinkään kiinnitä huomiota hyvään kroppaan tai komeisiin kasvoihin. Suomalaismiehet eivät juurikaan kiinnitä huomiota ulkonäköönsä. Lisäksi he ovat epäkohteliaita. Miksi silloin naisetkaan viitsisivät vaivautua? En tiedä miksi itsekään vaivaudun, vaikka en kyllä ajattele pukeutuvani tai kuntoilevani miehiä varten.
ARKI AHISTAA ja TYLSÄ AVIOMIES AHISTAA!!!
Tämä on fakta!
miestä jos vaan paisua aiot.
kuin hevonen konsanaan.Lihotuskuuri auttaa vaurioiden eheytymisessä kudoksissa.Tilapäisesti poksahdan kilomammaksi.
Lukematta muita kommentteja veikkaan samlla tavalla kuin muutkin että naine tavallaan lakkaa saalistamsta kun on tavannut miehen josta pitää.... Toisaalta taas erotessa nainen laihtuu ja on valmis iskemään uuden kimppuun.. Ja kun saa sen koukkuunsa lihoaa taas.. Kierre on jatkuvaa.. lapsista taas sen verran että niiden tullessa aikaa ei juuri jää liikkumiseen (lue: Ellei itse viitsi tehdä jotain) Sanoisin vain että lapsi ja rattaat sopii hyvin yhteen, niiden kanssa voi kävellä monia monia kilometrjä. ja miksi perkeläässä pitää tehdä niin paljon lapsia että ei enää kädet riitä?? Voin hyvin ymmärtää, että jos on esim. 2 tai 3 lasta, iältään 2kk, 2v ja 4v, aikaa ei riitä kontrolloiman kaikkea.Saati harrastamaan liikuntaa.. Mut hei, oma valinta, paisukoon mammat senkun kerkiää, kukaan ei pakota, kukaan ei oo niin nynny (tai en tiedä) että alistuu johonkin helvetin suvunjatkamis orgioihin tms. Tehdään lapsia lapsen perään ja tuskastellaan kilojen kanssa... En halua tuomita ketjun aloittajaa, muita vastaajia tai ketään, tämä oli vaan mun mielipide, yksi muiden joukossa. Ja sanonpahan vielä; KÄYTTÄKÄÄ EHKÄSYÄ; tai KUNTOILKAA YHDESSÄ niin ei tuu ongelmia!
" ... jos on esim. 2 tai 3 lasta, iältään 2kk, 2v ja 4v, aikaa ei riitä kontrolloiman kaikkea.Saati harrastamaan liikuntaa.. Mut hei, oma valinta, paisukoon mammat senkun kerkiää, kukaan ei pakota, kukaan ei oo niin nynny (tai en tiedä) että alistuu johonkin helvetin suvunjatkamis orgioihin tms."
No enpä nyt tiedä, onko tuossa kyse suvunjatkamisorgioista tai varsinkaan nynnyilystä. Jokainen tekee itse omat valintansa elämässä, eikä lasten saantia ja kasvattamista saa väheksyä. Kyse on ehkä ennemminkin elämäntavasta.
Tosin silloinkaan ei tarvitse välttämättä jäädä "paisumaan", kuten asian ilmaisit. Minun lapsillani (3 kpl) on vielä vähemmän ikäeroa kuin esimerkissäsi, mutta silti löysin lasten ollessa pieniä aina jostain aikaa liikunnalle ja ennenkaikkea syömisen hallinnalle. Sieltä se painonhallinnan A ja O löytyy.
on jo haavissa.Seksiä tulee säännöllisesti.Minä olen lihonnut 10kg suhteen aikana,olen tosin vieläkin ihan normaalipainoinen. Sitten tietysti liikunta on vähentynyt miehen auton johdosta...sillä pääsee kätevästi mm. roskaruokaluukuille tilaamaan isot ateriat.
Onhan tuolle miehellekin tullut ainakin 5kg lisää myös. Että näin.
"Kun lapsi kasvaa kohdussa, ympäröivät vatsalihakset venyvät ja venyvät..ja venyvät. Lihassolut menettävät joikaisen raskauskuukauden aikana voimaa ja elastisuutta. Jos sinulle tehdään keisarinleikkaus, jossa lihakset erotetaan leikkaamalla, niistä tulee entistä heikompia ja ne menettävät kykynsä laajentua ja supistua. Kun lasket kaikki muutokset yhteen, ne tarkoittavat sitä, että lihaksesi menettävät lihasjänteytensä."
"Lasten synnyttäminen on ainoastaan tekosyy lihoamiseen. Naisen on mahdollista saada lapsia ilman vartalonsa uhraamista."
"Luonto on järjestänyt asian siten, että jos tarkkailemme kaloreita ennen raskautta ja raskauden aikana ja imettämisen aikana sekä sen jälkeen, painomme pitäisi palautua raskautta edeltäneisiin lukemiin."
En voi puhua vaimosi puolesta.
täysi-ikäsistä miehistä on prosentuaalisesti enemmän ylipainoisia kuin naiset. En jaksa hakea sitä lähdettä, mutta näin on.
Kiva jos autat ja kannustat, mutta tarttis varmaan kunnon potkun persiisiin, että lämpenis. Toisen vaahtoaminen asiasta EI auta, päinvastoin! Laittakaa lapsi rattaisiin/ pyöränselkään kun lumet sulaa ja yhdessä menette lenkille. Omalta mieheltäni toivoisin juuri kannustusta, kun joskus laiskuttaa ja joskus lenkille kaveria, mutta ei lähe. Ja lenkkeilyä sekin tarttis paino on 110 kg, salilla ei ole käynyt vuosiin ja maha on kasvanut uusiin ulottuvuuksiin.
Perheessä vain miehellä on vapaa-aikaa, aikaa harrastaa. Nainen on kiinni perheessä ja työssä 26 tuntia vrk. Pitäisi saada lapset hoitoon, jonkun laittamaan ruuan, pesemään pyykit, tarkastamaan lasten läksyt, hoitamaan miehen... Ei ole aikaa!
Minulle ero oli helpotus! Yksi "iso lapsi" vähemmän hoidettavana ja huollettavana, omaa aikaa alkoi tulla ihan itsestään! Kaikki ei enää pyörinytkään miehen navan ympärillä, vaan sain aivan itse päättää ajan käytön. Ihanaa!
Tällaisiakin syitä voisi olla:
Nainen mielletään herkemmin lihavaksi. Miehellä voi olla ylipainoa, mutta hän ei näytä silmäämme lihavalta. Nainen on "lihava" jo painoindeksinsä ylärajalla.
Naisilla on vähemmän lihaksia kuluttamassa syötyä ruokaa. Ja kun vähästä lihasmassasta iän mukana häviää aina vain enemmän lihassoluja, energian kulutus vähenee (olettaisin että enemmän kuin miehillä) ja painonhallinta vaikeutuu. Harva nainen jaksaa työn ja lastenhoidon ohella harrastaa vielä raskasta liikuntaakin.
Mikäli oikein muistan meidän perheessä isäntä nosti hirveän metelin, jos pyysin katsomaan lapsia sen aikaa, kun kävin esim. jumpassa. Silloin joutui joka kerta taistelemaan ensin omaa väsymystään ja laiskuuttaan vastaan ja sitten tappelemaan vielä miehen kanssa jokaisesta vapaasta hetkestä. Veikkaan, että sama tilanne on aika monessa perheessä.
Olen kyllä itse normaalipainoinen, mutta se on ollut työn ja tuskan takana jo kaksvitosesta lähtien. Nyt keski-ikäisenä ajattelen kauhulla tulevaisuutta kilojeni suhteen.
ylipainoinen??
Mielestäni ihmistä voi rakastaa ihan_yhtä_paljon kuin ennenkin, vaikka ylipainoa olisi 10-20 kiloa.
Ihminen nähdään parisuhteessa seksikkäänä hänen kokonaisuutensa vuoksi, ei hänen trimmatun vartalonsa tai kivan kampauksensa takia. Tietenkin ymmärrän, että jos tuo vaimosi on esim. 160 senttiä ja painaa 100 kiloa, ettei hän sitten ole enää ulkoisesti niin miellyttävä (ylikiloja 40!). Mutta jos on pikkasen pyöreä (esim. 5-10 kiloa), sen ei pitäisi YHTÄÄN vaikuttaa miellyttävyyteen. Hmm... oletkohan koskaan rakastunut tuohon vaimoosi, ihmettelen?
on lihonut raskauden aikana ja vielä sen jälkeenkin noin 15-17 kiloa. En pysty tarkkaan sanomaan, hän käy aina salaa puntarilla.
Ennen hän painoi tietääkseni 59 kiloa, vaimoni on 157 pitkä.
En minua viisi kiloa häiritsisi, ja lapsen myötä tulleet kilot ymmärränkin. Mutta kun lihominen jatkuu ja jatkuu. Miltäköhän tilanne näyttää kymmenen vuoden kuluttua, jos tahti jatkuu samana?
Olen rakastanut vaimoani alusta lähtien, ja rakastan edelleenkin. Mutta pidätkö minua pinnallisena, koska kilot häiritsevät minua?
vahti, ja järjestä vaikkapa 3 kertaa viikossa yhteistä liikunta-aikaa vaimon kanssa. Vaikka uimaan, salille, jumppaan... Lisäksi katsot lapsia vielä 1-2 iltana viikossa tai useammin, jos vaimo haluaakin liikkua ilman sinua, vaikkapa ystäviensä kanssa. Keskustele varovasti asiasta, yhteisenä harrastuksena liikunta kuulostaa paljon paremmalta kuin töks: sää oot liian läski! Pienenä vihjeenä vaimosi kyllä ymmärtää asian, mutta arvostaa hienotunteisuuttasi.