Ongelmani on ujous ja arkuus. Siksi en oikein sovellu asiakaspalveluun. Olen käsistäni kömpelö, joten kaikki käsityöammatit on pois. Olen kaupallisesti kouluttautunut ja vähän itseopiskellut tietotekniikkaa.
Osaan tehdä hakemuksia ja pääsen joskus haastatteluun, olen saanut kehuja hakemuksistani. Mutta parhaimmillaan jään ensimmäiselle varasijalle, paikkaa ei irtoa. Mutta oma-alotteinen työnhaku jännittää liikaa. Ei auta asiaa se, kun entiselle työpaikalleni soitti työnhakijoita, kun vasta oli irtisanottu väkeä. Pomo oli suorastaan kiukkuinen, kun niitä puheluita tuli. Itse olin vaihteessa, kielsi yhdistämästä.
Kuinka saisin rohkeutta lisää?
Olen ollut aina hyvä ja pomojen taholta kehuttu työntekijä, kun olen saanut harjoittelupaikan tai tukityöpaikan, mutta koskaan en ole onnistunut saamaan näistä sen enempää töitä. Luulen, että ujouteni takia minua ei oikein haluta palkata.
Osaan tehdä hakemuksia ja pääsen joskus haastatteluun, olen saanut kehuja hakemuksistani. Mutta parhaimmillaan jään ensimmäiselle varasijalle, paikkaa ei irtoa. Mutta oma-alotteinen työnhaku jännittää liikaa. Ei auta asiaa se, kun entiselle työpaikalleni soitti työnhakijoita, kun vasta oli irtisanottu väkeä. Pomo oli suorastaan kiukkuinen, kun niitä puheluita tuli. Itse olin vaihteessa, kielsi yhdistämästä.
Kuinka saisin rohkeutta lisää?
Olen ollut aina hyvä ja pomojen taholta kehuttu työntekijä, kun olen saanut harjoittelupaikan tai tukityöpaikan, mutta koskaan en ole onnistunut saamaan näistä sen enempää töitä. Luulen, että ujouteni takia minua ei oikein haluta palkata.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hae töitä missä ei haeta "supliikkimiestä" vaan enemmän asia- kuin ihmispainotteiseen hommaan jos asiakaspalvelu ei oo sun juttu.
>>> Hae töitä missä ei haeta "supliikkimiestä" vaan enemmän asia- kuin ihmispainotteiseen hommaan jos asiakaspalvelu ei oo sun juttu.
Mikähän sitten olisi sellainen homma mikä ei olisi asiakaspalvelua??????? Putkimies, siivooja? Opettaja? Majakanvartija?
Itse olen ujona ihmisenä huomannut että ensinnäkin työpaikoilla syrjitään meitä ujoja, vaikka olisit laitakaupungin surkeimman varaston siivooja, niin asiakaspalvelua sekin on.
Parempi heittää mielestä nämä jaot että muka olisi enempi ja vähempi asiakaspalvelupainotteisia työpaikkoja; eihän se ole totta. Ujo opettaja, tai juontaja, tai tarjoilija, tai mannekiini pärjää luultavasti paremmin kuin ujo rakennusmies tai siivooja tai teknikko.
Aivan oikein siinä edellä. Olen ollut asiakaspalvelussa ja minusta on tykätty, olen saanut suoraa positiivista palautetta asiakkailta. Kerran oli soitettu paikallislehteen ja kehuttu, olin tunnistettavissa. Mutta olin tukityössä eikä oikein toiset tykänneet että sain kehuja, epäili joku vissiin että olin itse soittanut.
Mutta olen arka sellaiseen asiakaspalveluun, missä pitää kuunnella päivittäistä valitusta ja huutoa. Olen koulukiusattu, jotenkin on tullut mitta siinä täyteen. Kaikkein vaikeinta on kuitenkin tuo työnhaku, aina kun otan luurin käteen, tuntuu etten halua häiritä, jos on jotain tärkeää kesken. Sähköpostihakemuksia ja nettihakemuksia on kyllä helppo tehdä, mutta ne eivät tuota tulosta.
Työnhaku kyllä on ihan hirveetä ja toivotonta, kun aina on tuhat parempaa hakijaa edessä. En edes ymmärrä miten muut ihmiset pärjäävät. Ainoat työt mitä näyttää saavan on jotain pätkiä tai palkatonta.
No hoh, onhan se nyt eri asia nyhertää töitä koko päivän omassa huoneessa tietokoneen äärellä itsekseen verrattuna siihen että sulla on asiakkaita nenän edessä juoksevana jonona.. se on sitä asiakaspalvelua mikä ei kaikille sovi...
Minusta tämä ulospäin suuntautuneiden luonteiden etsintä vähän, joka hommaan on nykyään Amerikasta tuotu muotiasia. Esim. Tarvitseeko marketin osaston hoitajan olla tosiaan nyt niin hirveän ulospäin suuntautunut kun työ on kuitenkin 99 % hyllyjen täyttämistä. Se joka muuta kehtaa väittää valehtelee. Kokemukseni mukaan ujokin pärjää suurimmassa osassa palveluammateista aivan yhtä hyvin kuin muutkin.
Ja kaiken lisäksi ujot ovat yleensä niitä tunnollisimpia työntekijöitä!
Vaikka tässä vähän omakehu haiseekin, niin noinhan se on. Juuri siksi ujot joutuvat myös usein työpaikkakiusatuiksi. Hiljainen puurtaja tekee paljon, marmattaja ei saa aikaan läheskään samaa ja on sitten kade. Muutkin hiljaiset olen huomannut ahkeriksi. Mutta työnantajat ovat nyt vähän hakoteillä. Haetaan hyvää tekijää, mutta pitäisi olla itseään esille tuova, ei ihme, jos pitää valittaa ettei löydy. Ujo kun ei edes uskalla valittaa kiirettään, vaan tekee senkin ajan töitä.
olen aika ujo ja arka, siitä huolimatta olen yrittänyt kovasti töihin. Kerran uskaltauduin käydä ihan paikan päältä kysymässä. Me ujot tosiaan taidamme olla hyviä työntekijöitä, itse ainakin sain positiivista palautetta toistaiseksi elämäni ainoasta työpaikasta. Olen kyllä viime aikoina tullut rohkeammaksi, joten uskon että vielä jonakin päivänä olen töissä asiakaspalvelussa tms.