Kerron teille oman tarinani työttömyydestä. Nykyään olen töissä ja tienaankin ihan kohtuullisesti noi 32 000 euroa vuodessa. Olen ollut kohta 10 vuotta töissä nykyisessä yrityksessä. Mutta sitä ennen minua kohteli noin 3:n ja puolen vuoden tyttömyysjakso.
Töitä haettiin, vaikka olin liiton päivärahoilla (olin siis pudonnut työelämästä, vaikka minulla oli taustalla 6 vuoden työt takana toisessa yrityksessä. Mutta potkut tuli ja se onkin oma tarina:)
Eli töitä haettiin vaikka olin ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla mutta ajattelin, että koska olen aktiivinen persoona, että kyllä minä töitä saan mutta enpäs saanutkaan...tein monia kymmeniä työpaikkahakemuksia mutta mihinkään en päässyt. (Tämä oli sitä 90-luvun lama-aikaa...vaikeaa oli.)
Toinen asia on muistaa se, että vaikka pääset haastatteluun, ei tarkoita = varma työpaikka.
Minäkin kävin muutamassa haastattelussa niistä lukuisista hakemuksista huolimatta mutta en vain saanut työpaikkaa.
Moni työnantaja pitää sellaista ihmistä vähän kummana, että ei ole 3 vuoden jälkeen saanut työpaikkaa. Silloin minä sanoin heille. Luuletteko oikeesti, että minä istuisin tässä teitä vastapäätä, jos minä vieroksuisin töitä? En todellakaan. Sen jälkeen työnantajan suhtauminen muuttui. Työantaja etsii työntekijää, joka tuo hänelle myös rahaa. Se on aika luonnollista.
Mutta tuo 3 vuoden työttömyysjakso alkoi viimeisenä vuonna ottaa koville henkisesti. Vaikka olen optimistinen luonne kyllä se koetteli työtöntä.
Mutta sen sanon kaikille niin lyhyt, kuin pitkäaikaistyöttömille, että luovuttaa ei kannata, jos haluaa takaisin työelämään, koska työpaikka irtoaa jossain vaiheessa:)
Anteeksi kirjoitusvirheet:)
Töitä haettiin, vaikka olin liiton päivärahoilla (olin siis pudonnut työelämästä, vaikka minulla oli taustalla 6 vuoden työt takana toisessa yrityksessä. Mutta potkut tuli ja se onkin oma tarina:)
Eli töitä haettiin vaikka olin ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla mutta ajattelin, että koska olen aktiivinen persoona, että kyllä minä töitä saan mutta enpäs saanutkaan...tein monia kymmeniä työpaikkahakemuksia mutta mihinkään en päässyt. (Tämä oli sitä 90-luvun lama-aikaa...vaikeaa oli.)
Toinen asia on muistaa se, että vaikka pääset haastatteluun, ei tarkoita = varma työpaikka.
Minäkin kävin muutamassa haastattelussa niistä lukuisista hakemuksista huolimatta mutta en vain saanut työpaikkaa.
Moni työnantaja pitää sellaista ihmistä vähän kummana, että ei ole 3 vuoden jälkeen saanut työpaikkaa. Silloin minä sanoin heille. Luuletteko oikeesti, että minä istuisin tässä teitä vastapäätä, jos minä vieroksuisin töitä? En todellakaan. Sen jälkeen työnantajan suhtauminen muuttui. Työantaja etsii työntekijää, joka tuo hänelle myös rahaa. Se on aika luonnollista.
Mutta tuo 3 vuoden työttömyysjakso alkoi viimeisenä vuonna ottaa koville henkisesti. Vaikka olen optimistinen luonne kyllä se koetteli työtöntä.
Mutta sen sanon kaikille niin lyhyt, kuin pitkäaikaistyöttömille, että luovuttaa ei kannata, jos haluaa takaisin työelämään, koska työpaikka irtoaa jossain vaiheessa:)
Anteeksi kirjoitusvirheet:)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.