Onko mitään parempaa kuin löytää mies, jonka kanssa arkikin tuntuu jatkuvalta paratiisilta? 7 kuukautta ollaan nyt tapailtu ja lähiaikoina viimeinkin vakiinnuttu.
Tiedän, että mieskin rakastaa minua ja kaipaa, kun emme ole yhdessä.
Kaikki tuntuu niin täydelliseltä; huumorintajumme on samanlaista, läheisyys hellää ja suloista ja seksi aivan uskomattoman nautinnollista. Mies pitää minua kúin kukkaa kämmenellä, paijailee jatkuvasti ja sanoo ihania asioita... =)
Kestävätkö tällaiset tunteet? Haluaisin pysäyttää ajan ja jäädä tähän hetkeen ikuisiksi ajoiksi. Sohvannurkkaan kullan kainaloon...
Olen niin onnellinen, että haluaisin hänet loppuelämäkseni... Mutta tapahtuuko niin tosielämässä?
Tiedän, että mieskin rakastaa minua ja kaipaa, kun emme ole yhdessä.
Kaikki tuntuu niin täydelliseltä; huumorintajumme on samanlaista, läheisyys hellää ja suloista ja seksi aivan uskomattoman nautinnollista. Mies pitää minua kúin kukkaa kämmenellä, paijailee jatkuvasti ja sanoo ihania asioita... =)
Kestävätkö tällaiset tunteet? Haluaisin pysäyttää ajan ja jäädä tähän hetkeen ikuisiksi ajoiksi. Sohvannurkkaan kullan kainaloon...
Olen niin onnellinen, että haluaisin hänet loppuelämäkseni... Mutta tapahtuuko niin tosielämässä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itselläni samanlainen fiilis. Oltuani kaksi vuotta huonossa suhteessa osaan kyllä arvostaa nykyistä! Olemme seurustelleet kohta vuoden, ja yhä lentelee perhosia vatsassa kun vain ajattelenkin häntä. Nyt hän on matkoilla muutaman päivän, eikä oikeen mikään tunnu miltään. Vaikka tiedän että hän tulee takaisin, se ei siltikään lohduta, haluan ja ajattelen vain häntä!
Onnea sulle, mä en ainakaan voisi toivoa enää mitään parempaa;)
Kohan muistatte vaalia riittävästi sitä suhdettanne tulevina vuosina. Se kun tahtoo arkisen aherruksen aikana unohtua. Voin yhden eron kokeneena sanoa että yksikään suhde ei toimi loputtomasti jos suhteen hyväksi ei tehdä töitä puolin että toisin
Itselläni on vuoden kestänyt, ihan ok suhde, mutta ei meillä alussakaan tuollaista "huumaa" ollut. Olemme oikeastaan aika erilaisetkin, meillä on paljon ongelmia toistemme ymmärtämisessä, eikä seksikään silloin tietenkään suju. Mutta parempaan päin mennään sitä mukaa, kun tutustumme toisiimme. Ja meidän onnemme ei ainakaan kaadu siihen, että ensihuuma haihtuu; meillä kun sitä ei koskaan ollutkaan..
Voin kyllä sanoa silti olevani onnellinen. Mekin pyrimme jatkuvasti huomioimaan toisiamme, puhumme hellin sanoin ja koskettelemme paljon, kerromme usein rakastavamme toisiamme. Muutimme juuri yhteen. Arki saa tulla. Se ei meitä huoleta.
muutama pienenpieni ohje, jonka olen kokemuksillani kerennyt tajuamaan, ja ehkä itsekin tajuan niitä noudattaa, kun seuraava suhde alkaa :)
eli
suhteeseen kuuluu myös riitely, niin kummalta kuin se kuulostaakaan, niin riidelkää. Voi tuntua vaikealta sanoa suoraan mitä ajattelee ihmiselle jota rakastaa, mutta täytyy muistaa että itseäänkin pitää rakastaa ja siis antaa itselle mahdollisuus hyvään oloon aina. Voit luottaa siihen että suhteenne vain paranee, sillä jos mies rakastaa sinua, niin hän arvostaa rehellisyyttä ja haluaa korjata.
olkaa toisillenne avoimia, sanokaa miltä tuntuu, ja mistä ette pitänee. siha suoraan, niin ettei toisen tarvitse sitä edes kysyä.
älkää pelästykö vaikka "arki" tulisikin eteenne, suhteenne muuttuu silloin, ja se onkin väistämätöntä, tuo tila on suhteessa ihana, muttei se voi kestää ikuisuutta.
voitte silti pitää yllä läheisyyttä ja hellyyttä.
en halua pelotella, mulla oli samantuntuinen tilanna tässä taannoin... ja taidatkin tietää mikä tilanne on nyt.
en halua lannistaa sinua. Me mokaseimme, teidän ei tarvitse :)
ja toivonkin että te jaatte vielä joku päivä saman haudankin :)
(ehkä karmeasti sanottu, mutta pitäkää toisistanne kiinni.)
niin, onnea teille vielä kerran!
On tässä jo muutamat kerrat tullut riideltyä... Mies on mustasukkainen irkkailustani ja siitä ollaan välillä tapeltu. Ja miehen jatkuvasta juhlimisesti mä olen pari kertaa "avautunut"...
Ja nekin tappelut ovat vain vahvistaneet suhdetta. Silloinkin huomaan, että minusta välitetään.
Ja kun hän suoraan sanoo mulle, mikä käytöksessäni loukkaa ja satuttaa, ja uskaltaa olla onneton edessäni, parannan tapani. Ja tiedän taas entistä selvemmin, että minua todella rakastetaan.
On ihana huomata, että "wannabe-kovis" puhuu minusta kauniisti joukkuekavereilleen ja kertoo, että on rakastunut ja haluaa vain olla naisensa kanssa. =)
uskallatko kertoa nickisi, jota käytät irkissä, mäkin irkkaan :)