Mä olen haikolla itsetunnolla varustettu nainen. Rakastan miestä joka käyttää mua vaan hyväksi. En pääse siitä eroon, vaikka joka ikinen päivä päätänkin, että nyt saa riittää.
Sitten se soittaa ja kysyy saako tulla illalla.
-Tietenkin saat, kuulen itseni vastaavan ja taas itseinho herää.
Hän tietää tunteeni häntä kohtaa ja on sanonut ettei rakasta minua.
Teen hänelle joka kerta ruokaa kun tulee, mutta mitään hän ei maksa.
Olen hyvä ja huomaavainen. Olen siis kynnysmatto. Hän tulee tänne vaan useimmiten syömään ja nukkumaan ja viikonloppuisin juoksee baareissa.
Silloin en hänestä kuule, vaikka yritänkin soittaa. Jos ei ole flaksi käynyt viikonlopun aikana, niin sunnuntai-iltana taas soittaa, että tulee koska ei pysty olemaan yksin. Miksi en pääse hänestä eroon. Miksi minulta puuttuu selkäranka ja olen vajonnut näin alas?
Olen ennen pitänyt itseäni vahvana ihmisenä, mutta tämä mies on akilleen kantapääni. Sydämessä on hänen kohdallaan avohaava ja aina kun tunnen, että nyt mulla on voimaa, niin tämä mies ihan kuin haistaa voimistuvani ja taas iskee täydellä arsenaalilla.
Tulee niin hyvännäköisenä ja tuoksuisena luokseni. Osaa sanoa just ne sanat mitä niin epätoivoisesti haluan kuullakin ja kun huomaa, että olen taas hänen vallassaan, niin sit alkaa taas se sama että tullaan tyhjentämään mun jääkaappi ja nukkumaan mun sänkyyn, ei muuta.
On sanonut, ettei halua seurustella mun kanssa, mutta kuulemma tykkää musta. Olen hänelle seuraneiti niin kauan kun hän sitä tarvitsee. Välillä toivon, että löytäis jo jonkun toisen naisen, että mä pääsisin rauhassa kokoamaan itsetunnon rippeitäni, mutta ajatus siitä että hänellä olisi toinen nainen sylissään saa mut voimaan pahoin.
Voisin tietty vaihtaa puhelinnumeroa, mutta sitten ajattelen, että mitä jos se haluaakin alkaa seurustelemaan tai jotain. Haluan olla hänen tavoitettavissa, mut silti tavoittamattomissa.
Täähän on ihan pähkähullua tekstiä ja olen jo varmaan pehmustetun kopin tarpeessa. Olen myöskin pyytänyt häntä lopettamaan yhteydenpidon koska se tekee mulle vaan haittaa, mutta ei kuulemma suostu. Nyt kun saisin itseäni niskasta kiinni, niin...
Sitten se soittaa ja kysyy saako tulla illalla.
-Tietenkin saat, kuulen itseni vastaavan ja taas itseinho herää.
Hän tietää tunteeni häntä kohtaa ja on sanonut ettei rakasta minua.
Teen hänelle joka kerta ruokaa kun tulee, mutta mitään hän ei maksa.
Olen hyvä ja huomaavainen. Olen siis kynnysmatto. Hän tulee tänne vaan useimmiten syömään ja nukkumaan ja viikonloppuisin juoksee baareissa.
Silloin en hänestä kuule, vaikka yritänkin soittaa. Jos ei ole flaksi käynyt viikonlopun aikana, niin sunnuntai-iltana taas soittaa, että tulee koska ei pysty olemaan yksin. Miksi en pääse hänestä eroon. Miksi minulta puuttuu selkäranka ja olen vajonnut näin alas?
Olen ennen pitänyt itseäni vahvana ihmisenä, mutta tämä mies on akilleen kantapääni. Sydämessä on hänen kohdallaan avohaava ja aina kun tunnen, että nyt mulla on voimaa, niin tämä mies ihan kuin haistaa voimistuvani ja taas iskee täydellä arsenaalilla.
Tulee niin hyvännäköisenä ja tuoksuisena luokseni. Osaa sanoa just ne sanat mitä niin epätoivoisesti haluan kuullakin ja kun huomaa, että olen taas hänen vallassaan, niin sit alkaa taas se sama että tullaan tyhjentämään mun jääkaappi ja nukkumaan mun sänkyyn, ei muuta.
On sanonut, ettei halua seurustella mun kanssa, mutta kuulemma tykkää musta. Olen hänelle seuraneiti niin kauan kun hän sitä tarvitsee. Välillä toivon, että löytäis jo jonkun toisen naisen, että mä pääsisin rauhassa kokoamaan itsetunnon rippeitäni, mutta ajatus siitä että hänellä olisi toinen nainen sylissään saa mut voimaan pahoin.
Voisin tietty vaihtaa puhelinnumeroa, mutta sitten ajattelen, että mitä jos se haluaakin alkaa seurustelemaan tai jotain. Haluan olla hänen tavoitettavissa, mut silti tavoittamattomissa.
Täähän on ihan pähkähullua tekstiä ja olen jo varmaan pehmustetun kopin tarpeessa. Olen myöskin pyytänyt häntä lopettamaan yhteydenpidon koska se tekee mulle vaan haittaa, mutta ei kuulemma suostu. Nyt kun saisin itseäni niskasta kiinni, niin...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Odottele nyt vain 50 ikäisenäkin tätä ihanaa ilmestystä.
ps. on sillä ollut muutama nainen jo sylissä, ne vaan eivät ole huolineet ällötystä.
Ei tuohon voi lisätä mitään.
Kuulehan nyt. Hän käyttää sua hyväkseen niin kauan kuin sä annat hänen tehdä sitä. Kai sussa nyt sen verran on naista, että osaat sanoa ei, oli mies sitten kuinka komea ja hyväntuoksuinen tahansa? Hän on kuule sellainen renttu, ettei halua koskaan alkaa seurustelemaan sun kanssa. Miksi te naiset olette tuollaisia masokisteja? Vaihda nyt se numero ensiksi vaikka. Kai sulla on ystäviä ja vanhemmat, joiden kanssa voi puhua, ja jotka tsemppaa sua jotenkin? JUST SAY NO!
Vai kuin sisko ja veli, nukkuu ja syö?
Jos se käy sinnuu puikottamassa, niin pieni maksu se ruoka on. Tai riippuu millainen donna itse olet...
Että joillaki jätkillä voi käydä mäihä! Mikse mulle satu koskaan tollasta. Sähän oot aiwan unelma! 8-)
Olipa ihana vastaus... =)
sellaista vaihtoehtoa, että jos haluat pitää tämän miehen elämässäsi, niin pidä vaan, mutta ala silti elämään itsekin omaa elämääsi. Tarkoitan, että käyt baareissa, tapaat ystäviäsi ja muita miehiä mahdollisesti. Kun tämä mies ottaa yhteyttä ja jos se sinulle sopii niin anna tulla,mutta tee selväksi että sinulla on myös muuta elämää kuin odotella tätä kyseistä miestä.