Miten olette selvinneet sellaisista pienistä intiimeistä kokouksista työpaikalla, missä setvitään juuri sinun ongelmakimpun asioita? Niissä tapaa istua luottamusmies, pomo ja joitakin muita asiaankuuluvia ja kaikki tuijottavat jokaista liikettäsi.
Eilen jaksoi sellaisessa kokouksessa hillitä itseni jotain puoli tuntia, sitten alkoivat kyyneleet valua, ja mascara oli sen jälkeen poskilla.
Minkähänlaisen vaikutuksen kyyneleet sitten saavat aikaan, olen sitä nyt miettinyt nyt, kun olen jo rauhoittunut? Luulevat tietysti, että vain teeskentelen ja itken krokotiilin kyyneliä hankkiakseni lisäpisteitä.
Kyyneleet tulevat yleensä sen jälkeen, kun olen ensin huutanut ja raivonnut. Vilkaisin paria naamaa, kun aloin itkeä: Pomo puri alahuultaan ja luottamusmies katseli vaivautuneena poispäin. Viimeksi mainittu on nähnyt minun ennenkin itkevän. Hän varmasti aavisti ennemmin, mitä tuleman pitää.
Eilen jaksoi sellaisessa kokouksessa hillitä itseni jotain puoli tuntia, sitten alkoivat kyyneleet valua, ja mascara oli sen jälkeen poskilla.
Minkähänlaisen vaikutuksen kyyneleet sitten saavat aikaan, olen sitä nyt miettinyt nyt, kun olen jo rauhoittunut? Luulevat tietysti, että vain teeskentelen ja itken krokotiilin kyyneliä hankkiakseni lisäpisteitä.
Kyyneleet tulevat yleensä sen jälkeen, kun olen ensin huutanut ja raivonnut. Vilkaisin paria naamaa, kun aloin itkeä: Pomo puri alahuultaan ja luottamusmies katseli vaivautuneena poispäin. Viimeksi mainittu on nähnyt minun ennenkin itkevän. Hän varmasti aavisti ennemmin, mitä tuleman pitää.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Otan osaa.
Täytyypä sanoa, että kovn tuttua. Aivan samalla tavalla toimittiin myös Elektrobitillä, firmassa jossa työntekijät "toimivat rehellisesti ja oikeudenmukaisesti, toinen toistaan kunnioittaen" - kuten ko. yritys webbisivullaan mainostaa.
Työyhteisössä vallitsevaa ongelmaa ei myönnetty nimittäin lainkaan, vaan kaikki syy vaikeuksiin kasattiin yksilön niskaan. Muistuu mieleen kokous, työsuojelupiirin edustajien kanssa - tai pikemminkin sen jälkeinen aika. Heti TS-piirin edustajien poistuttua alkoi kuvailemasi syyllistämistilaisuus, läsnä oma esimies, työsuojeluvastaava sekä työsuojelupäällikkö. Sama työsuojelupäällikkö tuli vain paria kuukautta myöhemmin Oulusta Varkauteen, varta vasten irtisanoakseen uhrin.
Perusteluna irtisanomiselle oli mm. että "näinhän muuallakin menetellään" (voi hurja miten ÄLYKÄS toteamus)... Vaikutti aika ilmeiseltä, että kyseinen työsuojelupäällikkö sai jonkinlaista tyydytystä itselleen kun sai järjestää koko perheemme elämän päin helvettiä kerta heitolla. Oli kerrankin päässyt "vallan kahvaan".
Pian ovat toimitusjohtaja Oulusta, tämä kuuluisa työsuojelupäällikkö sekä oma esimies päässeet kultaiseen tavoitteeseensa: meiltä lähtee koti alta. Oma koti - turhan kallis; se, mitä meistä jokainen elämänsä aikana koittaa perheelleen järkkäillä. Koskakohan tältä työsuojelupäälliköltä tai toimitusjohtajalta lähtee koti alta?
Tietenkin ilmaan jää kysymys, meneteltiinkö tässä oikein. Korjaantuiko ilmapiiri uhrin irtisanomisella? No eipä korjaantunut - kas kummaa ei mennyt kuin pari kuukautta ja toimistolla oli uusi selkkaus menossa. Tällä kertaa irtisanominen jäi pelkäksi uhaksi, kaverilla oli parempi tuuri kuin minulla. Eikä mennyt kuin vuosi irtisanomisestani, niin koko konttori myytiin pois. Selväähän on se, että jos on huippuosaajat ja ilmapiiri kunnossa, syntyy myös tulosta ja ei sellaista konttoria myytäisi...
Eli tällaisia voipi olla edessä. Varaudu. Tästä lisää:
forums.cjb.net/mobbinfo-about21.html
Olet tervetullut keskustelemaan työpaikkakiusattujen foorumille. Koska, tulet huomaamaan että täällä Suomi24:ssä keskustelu ei pysy asialinjalla, nimimerkkiäsi voidaan lainailla jne.
Mutta koitahan selvitä, et ole ainakaan ainoa laatuasi. Ja kyllä se oikeus tapahtuu vielä jonakin päivänä; tavalla tai toisella. Uskotaan niin. Eihän maailma voi olla näin epäoikeudenmukainen paikka. Rehellisesti ja oikeudenmukaisesti. Toinen toistamme kunnioittaen.
Tuo kokouksissa vihjailu tai sen tapainen on tuttua myös minulle. Minähän sain kirjallisen varoituksen työstäni kuukausi sitten, työtäni kun ei voinut mitenkään muullatavoin mainita huonoksi tai vastaavaksi, niin varoituksen syy oli tämä. Työaikani on 10-16 tuntia, ja kun kerrankin oli ilta vapaana, olin myös vapaalla, eli en mennyt työkokoukseen, joka ei ollut työaikana, tein sen kahdesti, niin tämä oli pätevä syy kirjalliselle varoitukselle.
Olin kuulustelutilaisuudessa jossa oli kiusaaja, esimieheni ja tämän esimies ja liittoni edustaja... He saivat kaiken meidän taistelun jälkeen paperille nimeni, uhkaukselle, että irtisanovat minut. Vaihtoehtoja ei siis ollut. Mutta jännä, kiusaaminen loppui siihen, ja nyt olen saanut olla kaikinpuolin rauhassa, ja kohdeltu hyvin.Tosin olen jokaikisessä tapaamisessa tehnyt selväksi, että minua ei kohdella miten vain, ja olen sen verran sanavalmis, että pidän puoleni. Sitä ennen työtäni vahdattiin vaikka millä taholla jne...
Mutta, enpä valuttanut kertaakaan maskaraa, vaikka kolme kertaa istunnolla olen ollut asian kanssa. EN, enkä myöskään antanut kiusaajalle minkäänlaista nautintoa, että olisin mennyt sairaslomalle, tai irtisanonut itseni, vaikka lähellä oli... Mutta, en usko että maskaran valuttaminen teki sinusta huonoa ihmistä, se antoi vain kuvan, että olet inhimillinen ihminen, tunteva. Itse olen aika kovanahkainen ylipäätänsä, ja olen päättänyt, että taisteluni ei vielä ihan ole kuitenkaan käyty, vaikka kaikki on ihan hyvin nyt... Mutta voimia ja kaikkea hyvää sinulle... käy ihmeessä em. palstalla... tarinani on myös siellä.
Oikeastaan kaikista käsittämättömintä kaikessa tapahtuneessa on se, minkä takia Elektrobit ei voinut myöntää sitä, että kiusaamista oli tapahtunut. Väen vängällä asia pyrittiin lakaisemaan maton alle ja mm. työsuojelupiiriltä vaadittiin asioiden minimaalista kirjaamista, jottei tapahtuneista asioista vain jäisi "mustaa valkoiselle".
Kuitenkin esim. itselleni jäi sellainen sopimus toimitusjohtajan allekirjoituksella varustettuna, että siitä näkee heti mikä pelin nimi oli. Ja tästä sopimuksesta on jo olemassa virallisten tahojen lausunto, josta käy ilmi että kyseessä on yrityksen puolelta järjestetty irtisanominen.
Vaihtoehtoja allekirjoittamiselle ei nimittäin annettu, vaan kyseessä oli hädänalaisen tilan hyödyksikäyttö (joka on laitonta ja sitä kautta sopimuksen pätemättömyysperuste). Kuitenkin tällä pätemättömällä sopimuksella järjestettiin irtisanominen käytännössä.
Kun palataan alkuperäiseen aiheeseen; miksi siis salata kiusaamisen olemassaolo kun kyseessä on kuitenkin yleinen ja arkipäiväinen asia? Moni tutkimuskin osoittaa jo, että kaikilla aloilla ja kaikkialla esiintyy kiusaamista. Kun kerran näin on, niin mitä ihmeellistä tai hävettävää olisi ollut sen asian myöntämisessä että myös Elektrobitillä tapahtui työpaikkakiusaamista?
Maton alle lakaisun sijaan johdon olisi pitänyt REHDISTI ja SUORASELKÄISESTI myöntää ongelma ja puuttua siihen - "rehellisesti ja oikeudenmukaisesti, toinen toistamme kunnioittaen". Ilman, että ketään (edes kiusaajia) olisi tarvinnut irtisanoa. Itse en ainakaan koskaan vaatinut kiusaajien irtisanomista tai mitään muutakaan "pahaa" - ainoastaan normaalia kohtelua työssäni. Sensijaan kiusaajat kyllä vaativat uhrin irtisanomista - ja saivatkin lopulta tahtonsa läpi.
Ehkä jonkinlaisena askeleena kiusaamisen myöntämiseen voitaisiin pitää sitä, että yksikkömme assistentti käänsikin asian nurinpäin; eli minä olinkin kuulemma se kiusaaja ja kiusaajat uhreja. Kiusasin heitä sillä tavalla, että käännyin työsuojelupiirin puoleen asiassani.
Jostain kumman syystä toimiston ilmapiiri ei kuitenkaan korjaantunut "kiusaajan" irtisanomisella ja lopulta koko toimisto piti myydä.
Joten kukahan se kiusaaja sitten oikeasti onkaan?
Viestinne ovat kuin balsamia haavoihin näin aamutuimaan. Olen taas taistelunhaluinen.
Työterveyslääkäri on onneksi puolellani. Luottamusmies on taas vanha työkaveri silmäätekevien kanssa. Häneltä en saa mitään apua, mutta peli ei ole vielä menetetty. Onneksi on tämä suomalainen sisu sentään.
Autoimme. :)
Kannattaa silti tarkkailla omaa terveydentilaa ja pitää sairaslomaa, mikäli prosessi käy raskaaksi ja lääkäri sitä ehdottaa.
Yhdenkään työpaikan vuoksi ei kannata terveyttänsä menettää...
"When management eventually steps in, the case becomes officially "a case".
Due to previous stigmatization, it is very easy to misjudge the situation and place the blame on the mobbed person.
Management tends to accept and take over the prejudices produced during previous stages.
This very often seems to bring about the desire to do something in order to "get rid of the problem", i. e. the mobbed person. This most often results in serious violations of the individual´s civil rights.
In this phase, the mobbed person ultimately becomes marked/stigmatized.
Because of fundamental attribution errors, colleges and management tend to create explanations based on personal characteristics rather than on environmental factors."
Tuo kuvaa mielestäni todella hyvin työnantajan toimintaa ja syitä siihen kiusaamistilanteessa.
Koin itse yhden päivän taisteluni aikana, että tästä en selviä, tätä en jaksa, ja oli itku lähellä. Liittoni pääluottamusmies oli todellinen tuki asiassa, hän olisi tilannut minulle lääkärin, olisin päässyt pitkälle sairaslomalle...
Mutta se Suomalainen sisu tottavie vei voiton... Ja täytyy sanoa, vaikka sen varoituksen hemmettisoikoon jouduin kirjoittamaan, olen hyvin ylpeä siitä että sanoin ainakin mitä piti, kaiken, ja kohtelu myös parantui... Ja sanoipa liiton henkilö, että voin olla ylpeä, avasin ainakin työssämme keskustelukulttuurin, ja sen, että on oikeus sanoa sanottavan, asiallisesti... Ja sen tein, ja teen sitä vieläkin, tosin... Kysyn aina, "mikäli voin jotakin toivoa, tai mikäli tästä voi keskustella ilman varoitusta" Niin sanonpa tämänkin... Kaiken huippu on, että tämä minun juttuni olisi pitänyt mennä vain puhuttelulla, ei missään nimessä kirjallisella varoituksella...Mutta, ehkä tällä oli tarkoitus, ainakin kohtelu minua kohtaan parani, kun tiesivät, että takana on liitto ja työsuojelu... Mutta YHÄ tsemppiä, ja muista HCD:n sanat, työpaikan takia ei kannata terveyttä menettää... Täältä palstalta sain minäkin hirveästi voimaa, ja suurin kiitos juuri HCD:lle :) Viisas mies.
HCD, oletko saanut uutta työtä vai oletko työttömänä? Sinun pitäisi ottaa etäisyyttä tähän kiusaamisasiaan. Et voi koko elämääsi taistella tuulimyllyjä vastaan. Olet liian addiktoitunut tähän keskusteluun, ja se vie sinua tuhoon. Viha on suurin tuhoava voima. Jos et aio kostaa sinua kiusanneille, niin vihasi tuhoaa vain sinua. Jatka elämääsi. Ehkä jonain päivänä tämä asia on muisto vain, ja voit elää eteenpäin.
Onko tämä mielestäsi sitä illuusiota? :)
Euroopan Työterveys- ja Työturvallisuusviraston materiaalia:
http://fi.osha.eu.int/publications/eashw/facts23.pdf
"Kuka tahansa missä tahansa organisaatiossa voi olla kiusaamisen uhri.
EU:ssa tehdystä tutkimuksesta käy ilmi, että 9 % työntekijöistä
Euroopassa eli 12 miljoonaa henkilöä ilmoitti joutuneensa
työpaikkakiusaamisen kohteeksi 12 kuukauden jakson aikana vuonna
2000. Kiusaamisen ilmoitettu yleisyys vaihtelee kuitenkin
huomattavasti eri EU:n jäsenvaltioissa. Nämä erot eivät välttämättä
tarkoita ainoastaan eroja ongelman yleisyydessä, vaan myös
kulttuurieroja siinä, miten paljon työpaikkakiusaamiseen kiinnitetään
huomiota, ja miten usein siitä ilmoitetaan."
Haluan myös sanoa, ettei yksityiselämäni kuulu suomi24 keskusteluun. :)
Ajan kiusaamisasiaa, koska kukaan muu ei sitä tällä hetkellä tee.
Enkä tarvitse etäisyyttä, olen löytänyt tarpeeksi faktaa, jotta asia tullaan ottamaan vakavasti.
Voin ajaa kiusaamisasiaa niin pitkään kuin haluan, eikä sinulla tai kellään muullakaan, joiden oikeista motiiveista en tiedä, ole siihen asiaan mitään sanomista. :)
En ole addiktoitunut, vaan alan päivä päivältä ymmärtämään yhä paremmin sen mitä ja miksi kiusaamista on.
En ole menossa tuhoon, henkisen väkivallan kokonaisuuden ymmärtämistä helpottavat pian alkavat psykologian opintoni.
En vihaa ketään, enkä aio kostaa, joten se aihe on helppo ohittaa.
Jos haluat tietää tunteistani kiusaajiani kohtaan, niin päällimmäisenä mieleeni tulee sääli, niitä onnettomia ihmisraukkoja kohtaan, jotka eivät pysty kommunikoimaan toisille ihmisille pahaa oloaan muuten, kuin kiusaamalla ja alistamalla muita.
Jatkan elämääni kokoajan ja kiusattujen tukeminen kuuluu siihen elämääni ja sen jatkamiseen.
Sitten, kun henkinen väkivalta työpaikalla otetaan vakavana ongelmana yhteikunnan taholta, voin ehkä hellittää hieman, siihen asti asialle on paljon tehtävää.
Kiitos kuitenkin varoituksesta, vaikkakin se on täysin turha... :)
HCD puhuu asiaa, ja on hienoa, että on ottanut tämän asian siten, että siitä on apua myös muille. Vaikka omalta kohdaltani kiusaaminen on ohi, en silti ole tätä palstaa jättänyt, olen jopa samassa työpaikassa... Ja yritän ottaa kantaa muiden tapauksiin, ja auttaa tai kommentoida mahdollisimman tehokkaasti.
Jos kukaan ei koskaan välitä kenestäkään, mistään ongelmasta, niin mihin tämä maailma on menossa... Sitä voi vain jokainen miettiä omassa pienessä päässään...
Varmasti HCD jatkaa elämäänsä, mutta se mitä hänelle on tapahtunut, on varmasti aina osa hänen elämäänsä, ja eikö sellainen ihminen ole paras apu, joka on kokenut jonkin asian itse, hänhän on juuri paras tuki ja apu muille...
Tapauksestani on jo yli 10 vuotta. Olen sattumalta joutunut ammattiin joka on perinteinen miesten ammatti. Mutta tuo tapahtuma, joka oli mullistava elämäni 10 vuoden palveluksen jälkeen, on taakse jäänyttä. Onneksi...en haluais moista pahimmalle vihamiehellinikään. Olin yrityksessä, jossa oli yrityksen omistajan suosikki. Hän antoi minulle vapaat kädet toimia, koulutti, opetti ammattiin. Palkka nousi ilman että tarvi pyytää. Nousin urallani vuosi vuodelta. Kuuntelin hänen huoliaan ja arvostelin häntä omalla maalaisjärjellä kaunistelematta.
Oli 90-luvun lama, hänelle iski suuruudeen hulluus..arvostelin häntä ja hän kyllä aluksi pitikin siitä, että olin asioiden suhteen suorasukainen. Kaikki tuntui olevan hyvin omalla urallani. Kävin töissä, oli hyvä palkka, oli työajassa joustoa eli ei ollut kellokorttisysteemiä. Tämä kaikki vaikutti siihen että työhalut meillä kaikilla olivat valtavat. Kuljin koulutuksissa ja kuuntelin toisia jotka puhuivat työpaikkakiusaamisesta. Kehuin kuinka meillä ei moisesta ollut tietoakaan.
Kunnes...pidin talvilomaa. Kun tulin lomalta, neuvotteluhuoneeseen kutsuttiin työpalaveri, jossa omistaja ilmoitti että minulta otetaan kaikki vastuunalaiset työt pois, minun on vältettävä joutumasta asiakkaiden ja työkavereiden kanssa juttusille joutumista.
Kaikki tuntui pahalta unelta, ja vain siksi, että työnantajani oli joutunut "suuruudenhulluudessaan" taloudellisiin vaikeuksiin ja ehkä minä olin se "paha" joka olin arvostellut tätä toimintaa, joten minun kuului saada pahasta olosta oma osani.
Olin niin "sitkeä sissi" että menin päivästä toiseen työpaikalleni, pelkäsin omistajayrittäjää, mutta sisu ei antanut periksi katsoa peli loppuun. Kaikkein pahinta oli kun työkaverit oli laitettu tarkailemaan kenen kanssa juttelin ym....En muista enää kuinka kauan tätä kesti, mutta lopputuloksena oli lopputili. Olin ostanut toisille työkavereilleni 10 vuoden palveluksesta kultakellot ja itse sain kenkää.
No siitä selvisin, mutta kun ammatissani olen ns. useamman työantajan palveluksessa, törmään lähes jatkuvasti erilaisten ihmisten "hampaisiin".
Nyt olen terveyteni takia päättänyt luopua omasta ammatistani. Ja olen helpottunut, en kyllä tiedä vielä miten elätän itseni. Suunnitelmia on ja enkä ole huolestunut. Olen tähänkin saakka selvinnyt. Eräs ystäväni sanoikin että olen kuin ongen koho...yritetään vetää pinnan alle...mutta aina se sieltä nousee ylös..
Kaikille kiusatuille ja henkisestä painostuksesta kärsineille "tsemppiä"
Toivottavasti pärjäät. Kuule onko kuva otettu Varpasaaresta. Olen itsekkin käynnyt siinä pilkillä. Kiva paikka joskus tuollaisella ilmalla.
Pilkillä olen Torniojoen jäällä...Mahtava ilma oli silloin, vaikka kala ei oikein syönyt.
Kävin siellä viime keväällä. Nimittäin terästehtaalla. Kävin kerran myös hiihtämässä siellä tehtaitten välisissä.
Tornion terästehtaan piti olla niin hieno ja tuottava...että kun kävin kotiseudullani, puhuttiin että siellä ne työpaikat säilyy. Mites kävikään...Kemijoki on oikeesti mun lapsuuteni. Koti ihan rannassa. Siellä on tullut oltua mato-ongella ja pilkillä useamman kerran pentuna sekä iskän mukana matikkakoukuilla.
Ehkä lapsuus ja siihen liittyvä luonnon läheisyys antaa voimia selvitä kaikista vaikeuksista mitä elämä eteen tuo...Ehkä minulle tulee aika että ehdin kalaan Päijänteelle tai Vesijärvelle...tai minne tuuli kuljettaa...
Nykyisin ihmisillä vielä vaikeampaa työpaikoilla, paineet irtisanomisista, kyräilyt työpaikoilla koska on kenen vuoro lähteä...ei mitään mukavaa.
Ja jos olet käynnyt siellä Tornion palstalla, niin näit kuinka kävin patistelemassa niitä. Aikuiset ihmiset riiteli keskustelupalstalla, kuka joutaa irtisanoa. Pitää minun kai jatkaa tuolla koti kaupungin palstalla vaikka siellä välillä tiukkaa tulee. Pitää niille jonkun edes kertoo miten nää hommat menee.