Elikäs ongelmani on se, että koululla kavereita ja tuttuja piisaa ja jutun aiheet menevät laidasta laitaan. Ongelmana on vain, että kaikilla näillä ihmisillä on jo ne omat parhaat ystävänsä, joiden kanssa viettävät vapaa-ajan. Omat viikonloput ja illat kuluvat yksin kotosalla. Toisaalta olen alkanut jo nauttimaan asiasta, mutta silti se "höpöttäjä"-puoli kaipaa kaveria.
MIksi en tunnu saavan koulumaailman yli meneviä ihmissuhteita aikaiseksi, vaan olen aina se "koulukaveri". Kolmas pyörä ja hätävara tuntuvat tutuilta tunteilta myös. Tätä jatkunut jo monta monta vuotta, eikä asia muutu vaikka koulua vaihtaisikin.
Olen kallistumassa siihen suuntaan, että vian pakko siis olla minussa, vai olenko aina väärässä paikassa väärään aikaan??
MIksi en tunnu saavan koulumaailman yli meneviä ihmissuhteita aikaiseksi, vaan olen aina se "koulukaveri". Kolmas pyörä ja hätävara tuntuvat tutuilta tunteilta myös. Tätä jatkunut jo monta monta vuotta, eikä asia muutu vaikka koulua vaihtaisikin.
Olen kallistumassa siihen suuntaan, että vian pakko siis olla minussa, vai olenko aina väärässä paikassa väärään aikaan??
Vastaukset 5
Vanhimmat
no kun on koulussa höpöttänyt kaikenmaailman asiat niiden kavereitten kanssa, niin eikö ole kivaa olla yksin siellä oman kodin rauhassa? ei kai aina tartte olla äänessä
Vastauksena tuohon edelliseen... Kyllä nautin yksinolemisesta!!! ja moniin verrattuna jopa paljon. Pisin aika kestänyt kuukauden, jolloin ei juuri kontakteja ollut. Liika on liikaa. Enkä koko ajan kavereita haluaisikaan nähdä. Mutta kun tässäkin nyt opinnot taas luentojen muodossa loppuvat ja vähenevät, niin loppuvat myös kontaktit näihin ihmisiin... Puhun tässä vain siitä, että tuntuu kun kukaan ei haluaisi viettää vapaa-aikaa kanssani. Ehkä olen sitten ylireagoinut?? kuka tietää...
Kannattaa kysyä. Et sä siinä ihmeitä menetä jos pyydät jotakuta joskus kahville tai shoppailemaan koulun jälkeen.
Hei!
Itse olen jo työelämässä, mutta tuo, mitä kerrot kuulostaa todella tutulta. Erityisesti tunne siitä, että on hätävarana jollekin.
Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni tuossa loppuvuodesta (kyllästyin olemaan se hätävara eräälle työkaverilleni) ja päätin etsiä omia ystäviä (laitoin ihan kirjekaveri-ilmoituksia) ja yksi ihana uusi ystävä löytyi. Olemme niin samanhenkisiä, että en ymmärrä, miten tällainen ihminen voi olla olemassa ja olen erittäin iloinen, että hänet löysin.
Eli älä anna niiden muiden käyttää itseäsi hyväkseen! Pidä kiinni siitä, että sinullakin on arvosi ja sinun ylitsesi ei voi talloa ihan miten vain. Vika ei todellakaan ole sinussa. (Itse olen niin kiltti, että tuo kiltteys mahdollisti tuon tilanteen.)
Monet näilläkin sivuilla neuvovat, että mene harrastuksiin ja löydä uusia ystäviä sieltä. (Itse ainakin olen sellainen, että en mistään hinnasta halua tuputtaa itseäni mihinkään seuraan, joten tuo vaihtoehto ei tuntunut omalta.) Eli mieti, mitä kautta itse luontevimmin löytäisit ystäviä. Onko se ehkä jostain harrastuksesta (tuokin sopii varmasti joillekin), verkosta vai mistä.
Tsemppiä sinulle ja pidä lippu korkealla!!!
Tosin olen abi eli koulu on ohi ja välivuosi alussa. Nyt tuntuu kyllä aika yksinäiseltä. On minulla muutamia kavereita mutta ei heillä ole aikaa nähdä ja varsinkin viikonloppuisin on aika rankkaa nököttää himassa. On melkeenpä mukavaa kun on pe ja la aina välillä töitä.