niin tuossa mietin että kuinka moni joka on mennyt joskus 18 naimisiin niin on eronnut nuorena ennen jo 30 ikä vuotta on lapsia ja velkaa ym...
mutta mun pointti on että mikä on se maaginen ikä jossa ihminen tietää mitä tahtoo suhteelta ja minkälainen pitää toisen olla...
kun aika moni voi pahoin pari suhteessa tai ovat eroomassa tai ovat eronneet koska toinen ei ollut se prinsi tai prinsessa...
onko eroaminen loppujen lopuksi sitä että ei tunneta sitä toista osa puolta tarpeeksi hyvin ??
vaiko tuleeko se toinen niin tylsäksi että sen seurassa ei enää viihdy...
tiedän että varmaan ei ole yksi selitteistä vastausta tähän asiaan... hajontaa tulee varmaan jos jaksaatte vastailla... tähän
mutt onko näin että joku 24- 30 vuotta voi olla ikä jossa tiedetään oikeesti mitä suhteelta ja toiselta odotta ja mitä voi antaa suhteelle ja puolisolle...
mutta mun pointti on että mikä on se maaginen ikä jossa ihminen tietää mitä tahtoo suhteelta ja minkälainen pitää toisen olla...
kun aika moni voi pahoin pari suhteessa tai ovat eroomassa tai ovat eronneet koska toinen ei ollut se prinsi tai prinsessa...
onko eroaminen loppujen lopuksi sitä että ei tunneta sitä toista osa puolta tarpeeksi hyvin ??
vaiko tuleeko se toinen niin tylsäksi että sen seurassa ei enää viihdy...
tiedän että varmaan ei ole yksi selitteistä vastausta tähän asiaan... hajontaa tulee varmaan jos jaksaatte vastailla... tähän
mutt onko näin että joku 24- 30 vuotta voi olla ikä jossa tiedetään oikeesti mitä suhteelta ja toiselta odotta ja mitä voi antaa suhteelle ja puolisolle...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei oo mitään maagista ikää. Sanoisin, että sitten kun on tarpeeks elämänkokemusta niin tietää kyllä, että haluaako yrittää jo ihan vakavasti vakiinnuttaa suhteen. Tosin ei ole tästä omakohtasta kokemusta =)
Mut liian moni kyllä vakiintuu liian aikasin. Kuvitellaan, että koska se nyt tuntuu hyvältä, niin miksei saman tien päräytetä naimisiin. Oikeasti pitäis (tai ainakin ite haluaisin) muutamankin vuoden katsella ja asua yhdessä, että näkee onko se arki sitten semmosta, mitä haluaa. Että ainakin minimois vähän sitä eroamisen todennäkösyyttä, vaikka ainahan sekin on mahdollista.
Eroaminen on just sitä, että ei tunneta sittenkään tarpeeks hyvin ja aletaan sitten sen alkuhuuman jälkeen nähdä toisen huonot puolet eikä niitä jaksakaan sitten katsella. Tai toisaalta suhde voi myös muuttua tylsäks. Ei tehdä enää mitään erikoista yhdessä tai elämässä ei tapahdu enää mitään yllätyksellistä. Kumpikaan ei vaivaudu yrittämään, koska "johan tässä ollaan naimisissa".
No, nuo nyt oli mun mielipiteitä, ja varmaan eroamista tapahtuu muistakin syistä. Mutta ennemmin luottasin tuossa ikäjutussa "henkiseen ikään" kuin numerolliseen. Jotkut on valmiita 18v ja toiset vasta yli 30. Itse ehkä sijotun 25-30 väliin, mutta mistä sitä ikinä tietää, jos tässä jo piankin koen jonkun välähdyksen=) Tällä hetkellä siis 22.
Mun mielestä ihminen pettyy omiin toiveesiinsa. Huomaa, että ei se avioliitto ollutkaan sellaista kun oli kuvitellut. Oikeaa ikää on vaikea sanoo kun nykyään kaiken ikäiset eroavat.
En tiedä, mutta näin yli 40:senä olen pannut merkille, että eroja ympärillä tapahtuu. Syitä eroihin on varmasti useita, mutta monesti syy on se, että toinen kumppaneista haluaa "kehittyä" ihmisenä, opiskella jne. ja toinen pysyy siinä omassa opitussa. Tällainen ei sille toiselle enää anna mitään ja toisen paikallaan pysyminen alkaa jurppia. Ero tulee sitten jossain vaiheessa. Tällaista tapahtuu monesti niille, jotka menevät naimisiin todella nuorina.
huomannut, että vasta tässä 28 -vuotiaana voin sanoa, että tunnen itseäni tarpeeksi, että tiedän paremmin mitä haen kumppanilta ja mitä voin itse suhteessa antaa. Nuoruuden suhteisiin kuului monenlaista yritystä, usein (näin jälkeenpäin ajateltuna) liian erilaisen ihmisen kanssa. Nykyään minulla ei ole mikään pakonomainen tarve löytää sitä jotakuta elämääni äkkiä, sillä yksinolostakin on oppinut nauttimaan. Nykyään tiedän myös ottaa asiat rauhassa ja olen oppinut, että minä (yleensä kärsimätön ja impulsiivinen tunneihminen) haluan että suhde alkaa hitaasti tunnustellen. Haluan todella oppia tuntemaan toisen ihmisen enkä enää syöksyä suhteisiin, joissa myöhemmin huomaan olleeni rakastuttuani rakastumisen tunteeseen tai liian erilaiseen ihmiseen.