Miten te sinkut, jotka olette luovuttaneet olette luovuttamisessa onnistuneet? Tosin, jos on todellakin luovuttanut niin, ei kait sitä näillä palstoilla enää pyöri?
Itse kun on yrittänyt löytää mukavaa tyttöystävää elävässä maailmassa, kuin netistäkin, yrittänyt luovuttaa ja tehnyt kaikkea muuta unohtaakseen halun jakaa elämä jonkun kanssa. Mutta ei tuo unohtaminen kuitenkaan onnistu.
Vieläpä kun on muodostunut ihmisenä niin pieleen mieheksi. Olen (naisten suista kuultuja kuvauksia minusta käyttäen) "söpö, suloinen, herrasmies, toiset huomioonottava, joka anopin unelma...", itse lisäisin vielä että hiljainen, itsestään epävarma, eli omaan ominaisuudet, mille kukaan nainen ei lämpene muuten kuin korkeintaan kaverimielessä (noita minulla kyllä onkin sitten kavereiden tyttöystävistä ja heidän kaveristaan ym.). Itseäni en ala muuttamaan, koska haluan kuitenkin olla oma itseni, enkä osaisikaan varmaankaan esittää mitään roolia. Sen verran kuitenkin arvostan itseäni.
Eli mitenkä saisi pyyhittyä naiset ja läheisyyden kaipuun mielestään muutenkin, kuin kammottavassa krapulassa (minkä hankin (tai saan) ehkä kerran, pari vuodessa)?
Itse kun on yrittänyt löytää mukavaa tyttöystävää elävässä maailmassa, kuin netistäkin, yrittänyt luovuttaa ja tehnyt kaikkea muuta unohtaakseen halun jakaa elämä jonkun kanssa. Mutta ei tuo unohtaminen kuitenkaan onnistu.
Vieläpä kun on muodostunut ihmisenä niin pieleen mieheksi. Olen (naisten suista kuultuja kuvauksia minusta käyttäen) "söpö, suloinen, herrasmies, toiset huomioonottava, joka anopin unelma...", itse lisäisin vielä että hiljainen, itsestään epävarma, eli omaan ominaisuudet, mille kukaan nainen ei lämpene muuten kuin korkeintaan kaverimielessä (noita minulla kyllä onkin sitten kavereiden tyttöystävistä ja heidän kaveristaan ym.). Itseäni en ala muuttamaan, koska haluan kuitenkin olla oma itseni, enkä osaisikaan varmaankaan esittää mitään roolia. Sen verran kuitenkin arvostan itseäni.
Eli mitenkä saisi pyyhittyä naiset ja läheisyyden kaipuun mielestään muutenkin, kuin kammottavassa krapulassa (minkä hankin (tai saan) ehkä kerran, pari vuodessa)?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mullekin on niin monta kertaa, liian monta kertaa sanottu että joku nainen saisi musta vielä hyvän miehen itselleen ja että kyllä sä vielä jonkun löydät. Mun mielestäni ei saisi koskaan sanoa toiselle noin kun varmasti koko naiskunta tietää totuuden ettei tule saamaan ketään. Miksi pitää valehdella? Ei se lohduttaminen auta, valehtelu on pahempaa kuin totuuden sanominen. En ole tavannut yhtäkään naista joka sen olis kertonut "et tule koskaan löytämään itsellesi naista".
Kas kummaa, tässä sitä vielä ollaan...vapaana. Eikä ole helppoa ei. Olen yrittänyt minäkin unohtaa, ehkä jonkun aikaa onnistuu. Sitten alkaa taas kaipaamaan ihmistä vierelleen vaan sitä ei ilmeisesti ole olemassakaan.
On se olemassa. Se "harrastaa" ensin paljon "yhden illan juttuja", "vakiopanoja", "kimppaseksiä" yms. mukavaa. Vääntää pari kersaa eri "hoidoille".
Sitte se tulee teidän luokse ja ilmoittaa ettei "seksi" ole sille tärkeintä elämässä eikä sillä ole väliä mitä aiemmin on tehnyt.
Kelpaako?
Unohtaminen onnistuu kun on parempaa tekemistä, tärkein juttu on ettei pysähdy koskaan, sillä silloin on aikaa miettiä tuollaisia asioita. Ja tuntuu muuten siltä että opiskelujen loppumisen jälkeen mahdollisuus suhteen luomiseen putoaa alkuperäisestä johonkin viiteen prosenttiin.
Niin, tuota vähän pelkäänkin että ikiliikkujaksi sitä nyt pitää taas alkaa? Edellisessä kokeiluversiossani oli jotain pielessä tuon asian suhteen, kun ei täysin onnistunut.
Takaisin suunnittelupöydälle...
Minä en ala harrastaa yhden yön juttuja, enkä varsinkaan mitään kimppaseksiä, se on puolihomojen ja puolilesbojen juttuja se.
Enkä myöskään ala tekemään kellekään kersoja.
Ja juu, miten noi ylläolevatkaan edes onnistuis kun ei sais edes naista sen vertaa että yhden yön ajan?? vaikka ei se yks yö kiinnostakaan.
Mä olen sitä miestyyppiä joka joko ottaa naisen elämän pituiseks ajaks tai sit ei ollenkaan.
Nainen tulee ku on aikansa "harrastanut".
Mielummin sit ilman naista kuin että pitäis naisen löytääkseen harrastaa täysin irstaita ja luonnottomia(nuo kimppaseksit) juttuja. Vain seksuaalisesti poikkeavat harrastaa kimppaa, ja yhden yön juttuja harrastaa vain kyltymättömät seksinhimossaan. Mihin tää maailma on menos mä vaan kysyn kun kaikki mitataan joko rahassa, ulkomuodossa tai sit siinä kuinka paljon on ehtinyt pervoilla..
ratkaisu, JUO hyvä mies useammin, vajoa ihan sinne pullon pohjalle pysyvästi niin johan kaikki huolet unohtuu.
pärstä rupsahtaa ja roppa lösähtää entisestään. sitte ei ainakaan kukaan huoli.
Tarvitsee vain tajuta, että jos ei (siis oikeasti) voi löytää sitä Suurta Rakkautta, niin koko charaadi ei ole sietämisen arvoista. Sitten voi keskittyä olennaiseen. Tai olla keskittymättä. Mutta jos ei tee mitään, olo voipi tulla raskaaksi. Siksi kannattaa miettiä, mikä olikaan se toiseksi ihanin unelma.
Rautalankaa: Menetyksen kestää, koska se ensimmäinen unelma oli joka tapauksessa saavuttamaton, vain vitsi. Mitä arvoa sellaisella unelmalla on? Kyllä sellaisesta voi luopua jos siltä tuntuu.
Olen huomannut ettei sitä parisuhdetta ja naista tarvi kuin oman elämän tyhjien kohtien täyttämiseen. Eli pidä itsesi niin kiireisenä ettet ehdi ajatella asiaa. Harrastuksia ja työtä niin paljon ettei siihen yksinkertaisesti ehdi jäädä aikaa naisille. Kokeile vaikka elvyttää jotain vanhaa harrastusta joka on jäänyt "oikean elämän" tähden pois. Voit myös miettiä mitä olet aina halunnut kokeilla ja kokeille.
eihän se se onnistu, ei. käsittääkseni pariutuminen kuuluu ihmisen "perusvietteihin" ja jokainen kaipaa rakastaa ja saada rakkautta. ihminen tarvitsee myös toivoa elääkseen.
mutta kaipuutaan tuskin pystyy unohtamaan tai jotenkin tukahduttamaan esim. tekemällä itsensä niin kiireiseksi ettei ennätä asiaa miettimään. aina tulee hiljaisia hetkiä jolloin ko. asiat saavuttavat. toisaalta en haluakaan kuvitella ainakaan itselleni sellaista elämää etten ainakin joskus kaipaisi toista ihmistä lähelle vaikkei se juuri sillä hetkellä olisi mahdollista.
omaa oloani on helpottanut kun pidän mielessä seuraavat asiat,
-yritän hyväksyä tämänhetkisen olotilan ikäänkuin sillä olisi jokin suurempikin tarkoitus (kuulostaa raskaanpuoleiselta itsepetokselta, mutta tuntuisi toimivan) :D
-elämän satunnaisuuden, toisin sanoen jos nyt olen yksin sattuneista syistä, miksei elämä voisi toimia toisinkin päin ja kuljettaisi sopivaa kohdalle.
-useimmiten vaikeita aikoja seuraa paremmat ajat
itseasiassa uskon suuresti elämänkumppanin, tai sopivan ehdokkaan, löytymisessä sattumaan mutta ihminen voi toimia omana myös onnettarenaan, vain ja ainoastaan luottamalla (sokeasti).