vinkkejä avioliittoon muuttavalla

Yhteen muuttaminen on suhteessa suuri askel ja sen vaikutukset usein valtavat. Tulet huomaamaan entistä selvemmin, millainen pikku paskiainen rakastettusi on. Joskus et haluaisi nähdä häntä enää lainkaan, mutta - valitettavasti hän asuu saman katon alla... ;)

Sopeudu ja jousta, mutta älä ala ilmaiseski piiaksi.

Ja vähän käytännöllisempääkin vinkkiä joukkoon. Ota ajoissa puheeksi, "kenen kuuluu mitäkin". Miten aiotte asua (vuokra- vai omistusasunnossa)? Kuka maksaa vuokran? Lainan ja korot? Kuka maksaa muut isommat menot? Entä päivittäisen elämisen? Omat rahat vai yhteiset rahat? Ei näihin mitään "oikeaa" reseptiä ole olemassakaan, mutta etsikää ratkaisuja, jotka sopivat teille.

Ainakin noita voi olla hyvä pohtia etu- eikä vasta jälkikäteen. Avoliitossa nimittäin ei ole mitään virallista sidettä siinä mielessä, että jos ero sitten joskus tuleekin, niin kukin kerää mukaansa sen minkä omistaa ja jos homma ei ole mennyt molemmille mieluisalla tavalla avoliiton kestäessä, voi edessä olla melkoisen epäreiluja tilanteita.

Ja virallisesta puolestakin on hyvä huomioida, että joissakin instansseissa avopari tulkitaan pariskunnaksi, mutta joissain toisissa taas ei. Eli siinä mielessä esimerkiksi, että avopuolison tulot vaikuttavat erilaisiin tulosidonnaisiin tukiin, joita toinen saattaisi saada. Toisaalta taas juuri esim. avoeron sattuessa avopari on lain mukaan toisilleen yhtä vieras, kuin kuka tahansa kadunmies. Samoin kannattaa huomioida, että jos toinen sattuu kuolemaan, niin lain mukaan eloonjäävällä avopuolisolla on taas se kadunmiehen asema eli ei minkäänlaista asemaa, ja jos kuolleelta jotain jää, niin kaikki menee hänen suvulleen.

Vielä kannattaa huomata, että jos lapsia alkaa tulla mukaan kuvioon, niin silloin edelleen moni asia muuttuu. Mitä siis tulee keskinäisiin sopimuksiin siitä, kuka minkäkin korren kekoon kantaa, kannattaa ottaa hiukan järkeä mukaan, vaikka yhteiselo kuinka muuten tuntuisi ruusuiselta. Ja viranomaisten suuntaan, elämä on täynnä yllätyksiä eli tutustuminen siihen puoleen ajoissa kannattaa myös.

Mitäpä nyt sanoisin. Itsellä viiden vuoden seurustelusuhde takana, josta kaksi ja puoli vuotta yhteisessä kodissa.

Ainakin väittäisin, että mitä enemmän olette ennen yhteen muuttamista tehneet arkisia asioita yhdessä, sitä vähemmän tulee yllätyksiä. Jos haluaa tulevien ongelmien määrää arvioida niin väittäisin että erilaiset siisteyskäsitykset on varmasti yksi suurimmista riidanaiheista. Jos taas yhteisen ajan vähyys tuottaa nyt ongelmia, niin avoliitto ei todennäköisesti ratkaise sitä.

Ainakin omalla kohdallani asiat sujuvat parhaiten niin, kun tulevista menoista puhutaan etukäteen ja kiireisinä kausina sovitaan niistä hetkistä, jotka molemmat jättävät kalenterista tyhjäksi ja varaavat toisilleen.

Minulle avoliitto ei ollut kovinkaan iso muutos, koska jo alusta alkaen vietin melkoisen paljon aikaa mieheni kämpillä.

yhteen viime syksynä ukkokultani kanssa, yhteistä taivalta oli takan alle vuosi. Ensin mies muutti kaksioon ja kun aina oltiin vain siellä niin irtisanoin oman asuntoni pois ja kannoin tavarat ukon luokse.

Alkuun oli hankalla sijoitta minun tavaroita (no suurin osa on edelleen varastossa kun oltiin niin laiskoja purkamaan pakattuja tavaroita ja kun miehellä kaikki tarvittava jo oli) mutta ajn kanssa on kaikki löytänyt paikkansa (no varastosta). Nyt muutetaan sitten omaan kotiin (ostettiin yhteinen koti) ja minunkin tavarat pääsevät esille =)

Käytännön järjestelyistä kannattaa puhua. Meillä ukko maksaa vuokran, minä ruoat ja bensat. Omat kännykät maksetaan itse, mies maksaa itse vanhat velkansa (minä en sen törttöilyjä maksa) ja yhteisiä investointeja mietitään ja kerätään rahaa (koira ostettiin niillä rahoilla joita saatiin kun miehen vanha pesukone myytiin tarpeettomana pois).

Kun vaan muistaa keskustella toisen kanssa päätökisistä ja omista tuntemuksista. Tehkää alkuun vaikka kodinhoitovuorot (ettei toisesta tule piikaa joka tekee kaiken).

Me muutettiin kans viime syksynä virallisesti yhteen. Sitä ennen käytännössä asuin poikaystävällä melkein kaks vuotta, eli ei kauheesti yllätyksiä tullut. Silloin tietty kun en asunut virallisesti poikaystävän kämpässä, en tietenkään tehny paljon mitään kotihommia enkä siivousta. Nyt kun asutaan yhessa, mä teen ehkä enemmän, tai ainakin siltä tuntuu. Poikaystävä tiskaa ja mä imuroin ja pesen pyykit. Tää siitä syystä että jos poikaystävä imuroi, se imuroi vaan vähän keskilattiaa ja sit mä saan kuitenki lopulta imuroida ite uudestaan. Tai jos se pesee pyykit, se ei osaa viikata niitä vaan kaikki pyykit on rytyssä eikä niitä ole kiva pukea päälle sen jälkeen. Tuntuu että tekee tahallaan kaiken huonosti, koska tietää etten mä anna sen tehä mitään kun se ei osaa. Tiskaaminen on ainoa ja siitäki se välillä vinkuu että mä voisin välillä tiskata.. Ja roskien vieminen.. Siis kuinka yksinkertanen voi ihminen olla, kun ei mies opi mikä kuuluu biojätteeseen ja mikä sekajätteeseen ja mikä pahvinkeräykseen! Aina se laittaa varmaan tahallaan kaikki sekajätteeseen, koska kierrättäminen on ajanhaaskuuta. Hohhoijaa..
Kumma ettei nuori mies opi uusia asioita. Muitan, ku äitini sanoi, että miehet pitää kouluttaa ajoissa ettei ne sitte vanhana oo sellasia sohvaperunoita, koska siinä vaiheessa ne ei enää opi mitään. Mutta ei ne näköjään opi missään vaiheessa!
kannattaa todellaki tehdä etukäteen vaikka imurointi ja tiskivuorot, ja jos jompi kumpi alkaa luistaa niin saa kotiarestia siihen asti että homma on hoidettu.
Jokaisessa miehessä asuu ainaki pieni mamman poika joka ei osaa tai jaksa tehdä mitään kotitöitä! Niitä ei vaan pitäis totuttaa siihen ettei niiden tarvitse tehdä mitään.

Moi!

Muutettiin yhteen avopuolisoni kanssa vajaan vuoden seurustelun jälkeen viime elokuussa. Sitä ennen kesä vietettiin yhdessä saman katon alla eräässä tyhjässä rivitalo asunnossa, joten opittiin jo tuntemaan toisen "virheet ja murheet", joten yhteinen koti tuntui ajatuksena ihan hyvälle.
Muuton jälkeen pari kuukautta kului asioiden päättämisen ongelmissa, kun joskus pinna meni tosi tiukalle kun kumpikin oli ainut lapsi omassa perheessään. Sen jälkeen kun saatiin pelisäännöt selviksi on alkanut ihana taival kohti tulevaisuutta, en olisi koskaan uskonut että meillä voisi vieläkin mennä näin hyvin ja hyvältä näyttää vieläkin!

Sanonkin että "kantapään kautta kaiken oppii" tai "siperia opettaa" :) Meillä ainakin näin homma mennyt!

Onnea teille saman katon alle :)