Helou! Tässä teille kertomus PÄIVITTÄISESTÄ elämästäni: Minä, nuori nainen (vaimo ja äiti) hoksaan jonkun tärkeän jutun, minkä kerron miehelleni. Mies tohkeissaan välittää tiedon veljelleen, joka asuu kotitalonsa vieressä ja kertoo kaiken äidilleen =D Menee noin 5-12 tuntia ja anoppi torhottaa innoissaan asiaa minulle; "kuule, ootko kuullu että...."
Hah hah haa... tämä on toistunut jo NIIN monta kertaa ja aina joudun tyrmäämään anopin, että "kuule, kun minähän tuon asian alunperin hoksasin ja ilman minua et tietäisi sinäkään..."
Hah hah haa... tämä on toistunut jo NIIN monta kertaa ja aina joudun tyrmäämään anopin, että "kuule, kun minähän tuon asian alunperin hoksasin ja ilman minua et tietäisi sinäkään..."
Vastaukset 2
Vanhimmat
,,,
Oletkohan sinäkään aina ensimmäinen, joka hoksaa tärkeän jutun? Tuskinpa monikaan voi rehellisesti sanoa, ettei silloin tällöin jatkaisi juoruketjua. En minä ainakaan. Onhan niitä tietysti sellaisia ihmisiä, kuten esim. minun mieheni, joka hengenheimolaistensa kanssa juttelee mieluiten syntyjä syviä. Täytyy sanoa, että hänellä on erittäin hyvä muisti ja yleistiedot esim. historiasta ja monesta muusta aiheesta. Kun hän on vielä kova selittämään, sanonkin hänelle usein, että älä nyt taas mene Aatamiin asti. Minä en tällaisia asioita muista ja täytyy sanoa, ettei paljon kiinnostakaan.Olen kuitenkin pitkän avioliiton aikana tähän tottunut ja saan lypsämällä selville tärkeät asiat. Sen sijaan minulla on muutama läheinen ystävä, joiden kanssa voimme puhua tuntikausia ihan tavallisista meitä kiinnostavista asioista. Tottakai siinä tulee juoruiltuakin, eihän sitä juttua muuten riittäisi. Anoppisikin ilm. vain haluaa olla sinuun yhteydessä ja on iloinen, kun saa jonkun jutun aiheen. Vaikka täytyy totuuden nimessä sanoa, että harva anoppi nykyaikana edes uskaltaisi häiritä miniää, ellei ole kysymyksessä todella tärkeä ja keskustelua vaativa asia. Älä tyrmää häntä kovin kovakouraisesti, ettei hän ala aristelemaan sinua.