Ulkonäkö tärkeintä?

Siksi koitankin olla valittamatta liikakiloista, finnistä naamassa jne. KOSKA silloin kun sairaus osuu kohdalle, nämä kaikki tuntuu naurettavalta.

Rintasyövässä tuskin tulisi maailmanloppu ulkonäkökysymyksissä, vaan siinä, että paranenko. Antaisin kummatkin rintani vaikka etukäteen, jos siitä olisi hyötyä.

Kyllä jokaisen tulisi joskus miettiä mistä valittaa. On hienoa olla erilainen ja samaan muottiin pyrkiminen on typerintä mitä tiedän. Saa näyttää kauniilta, mutta toivon ettei se ole kenenkään henki ja elämä.

Hyvänä päivänä sitä saattaa jäädä kiinni pikkujuttuihin ja inistä näpyistä ja rypyistä, mutta kyllä esim. terveys menee sen pinnallisuuden edelle naisella ku naisella, jos puhutaan syvällisemmin.
Nykyaika fokusoi kaiken huomion ihmisen kuoreen, joten väkisinkin siihen joskus jää itsekin jumiin. Mutta kyllä jokaisen naisenkin päässä on sen verran älliä, ettei se ulkonäkö sentään koko elämää hallitse.
Ulkomaan julkkikset on erikseen, ne kun ovat yleensä tavaramerkkejä, jotka ei sais koskaan lihoa, vanheta eikä olla kiukkusia, ettei tuu ryppyjä jne. Harva meistä ns. tavallisista naisista rinnastaa itsensä niihin lähestulkoon mielisairaisiin yksilöihin. Meillä on yhä maalaisjärki päässä.
; )

Ulkonäkö ei ole tärkeintä, se on vain yksi osatekijä koko paketissa. Tärkeintä on hyvinvointi ja se, että on muuten tyytyväinen elämäänsä. Tässä vaiheessa astuu tietysti nimenomaan se terveys peliin.

Jokin vakava sairaus olisi varmasti kova isku itse kullekin, mutta niinkuin tuolla joku jo kommentoikin, niin kyllä minäkin antaisin vaikka molemmat rintani etukäteen säästyäkseni rintasyövältä. Tärkeintä olisi kuitenkin se terveys.

Terve sielu terveessä ruumiissa, kyllä se pitää paikkansa. Jos ei ole sinut kehonsa kanssa, niin se näkyy muillakin elämänalueilla. Täytyisi oppia iloitsemaan siitä, mitä on saanut, ja sitä tulisi arvostaa ja vaalia.

On aina vaikea vetää raja siihen, mikä on pinnallista ja mikä ei. Itse hoidan paljon ulkonäköäni, mutta tekeekö se minusta pinnallisen?

Ja tarvitseeko kaiken aina olla niin kurjaa. Mitä se "tosielämä" sitten oikeastaan on? Täytyykö meidän kaikkien naisten pelosta täristen odottaa sitä "elämänkokemuksen karttumista", mikä ilmeisesti tarkoittaa sitä että lasten saannin jälkeen "synnyttäneellä naisella" täytyy olla perse kuin ladonovi (hieman kärjistetysti ilmaisten)?

Saako nainen arvostaa itseään ja kehoaan vasta jos sen on "uhrannut" jonkin asian hyväksi, esim. lasten saannin jälkeen? Heti jos itseään ja kehoaan vaalii, saa helposti bimbon leiman otsaansa mutta on silti tyytyväinen. Jos taas viis välittää ulkonäkönsä hoitamisesta, nainen saa arvostusta kun "uhrautuu", mutta silti voi olla hyvinkin onneton.

Hyvä olo näkyy päällepäin, aivan samalla tavalla kuin paha olokin.

Toivon, että kukaan nainen ei loukkaannu tästä kirjoituksesta. Tarkoitus on lähinnä herättää ajatuksia ja saada myös vastakommentteja. Itse asiassa se kysymys, johon haluaisin kuulla vastauksia ja mielipiteitä on, "Mikä on naisen mitta?".

Ulkonäkö ON tärkee jutska. Jos haluu erottuu edukseen, niin pitää nähä vaivaa ulkoisen olemuksensakin tähden.
Rintasyöväst en kyl puhuis täss yhteydess mitää, menee fiilarit.
Olis ihan sairaankarseeta joutuu onnettomuutee ja saada ryppyjä ja vekkejä ennen aikojaan. En antais sitä kyl ikinä anteeks kellekään!
Nyt mun kännykkä soi, tarttee mennä...

Ei minä olla niin ukokeskeinen et minä vaan peili katsella kaikki päivä.
Minä ei haluta rintasyöpä mutta ei koskaan tietää joten realismi olla paras kaveri.
Monta nuori nainen ajatella täysin eri tavalla.

Kukaan ei voi määritellä itseään "kauniimpien" joukkoon.

Itselleni hyvä ulkonäkö tarkoittaa sitä, että olen huoliteltu. Pukeudun siististi ja meikkaan, laitan hiukset - tosin en ruokakauppareissuja varten. Huolehdin terveydestäni -> kropastakin.

No näkeehän sen jo tuosta miksi naisilla on lyhyt tukka -ketjustakin. Voiko olla typerämpää aihetta vääntää 'keskustelua' siitä, onko lyhyt vai pitkä tukka parempi ja kenen päässä mikäkin näyttää hyvältä.

Syövän jälkeen häipyy viimeisetkin haivenet päästä. Mutta mitäs turhia. Onhan se hyvä, että äärimmäisen tärkeistä asioista ihmisillä on älykkäitä mielipiteitä.

Ulkonäkö ei voi olla tärkeintä elämässä, koska tosiaan jos sattuisi vaikka onnettomuus -itsellä ollut lähellä- että naama häviää ja joutuu pyörätuoliin, niin sitä jää ihan tyhjän päälle koska ei ole muuta. On todella edesvastuutonta ja epäkypsää pitää jotain ulkonäköä elämässä tärkeimpänä. Henkiseen pääomaan pitää panostaa.Ihmissuhteisiin, rakkauteen, ei ulkonäön varaan voi rakentaa mitää pysyvää.

Miten se oma ulkonäkö voi olla naisille tärkeintä jos kerran muut miehet väittävät että nainen ei välitä ulkonäöstään ja itsensä kunnossapitämisestä.

on, se on todella tärkee ja suuri ilon aihe...