jos sen tuomalla vaihtelulla pelastuu arki ja parisuhde - Eri juttu sitten tietty on mitä sille seikkailulla ymmärretään..
on seikkailu
pahasta ??
903744
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 90
Vanhimmat
tunnetta muuten vaan - niin ?
Mitäs itse olet ajatellut ?
ja suurin osa niistäkin jotka täällä moralisoivat ja tuomitsevat (niitä täällä nimittäin riittä!) ovat luultavasti itsekin seikkailleet, tai ainakin kovasti tahtoisivat.
Olen seikkaillut. Olen harrastanut seksiä suhteen ulkopuolella. Siiehn pitää vain osata suhtautua tietyllä "leikkimielellä", eli täytyy muistaa että sitä varsinaista parisuhdetta ei saa vaarantaa. Missään nimessä seikkailuja ei pidä puolisolle paljastaa, jollei sitten ole 100% varma että hän ymmärtää tai jopa viehättyy sellaisen tietämisestä. Parhaassa tapauksessahan se voi olla yhteinen "esileikki".
Jos seikkaluksi riittää mielikuvitusfantasiat tai pelkkä flirtti, sen parempi. Jos ei se riitä, sitten täytyy tehdä mitä täytyy tehdä..
ja nyt jo tässä vaiheessa tiedoksi kaikille viisaille tuomitsijoille: jollette itse ole kokeneet vastaavaa pakottavaa tarvetta seikkailuihin (mielessä tai elämässä), älkää pliis osallistuko ainakaan tähän keskusteluun!
odottanut tuollaista ensimmäiseksi viestiksi vaan noin olen itsekin asian kokenut / haluaisin kokea.
Kiitos vaan jaetuista ajatuksista, haluaisinpahan tiedustella, että mites olet noihin ulkosuhteisiin päätynyt ?
elämällä ja kokemalla. Olen näet tehnyt muutakin kuin istunut chatissa viisastelemassa. Nimittän "The truth is out there" (not in here) =)
Riittikö tämä vai haluatko tietää jotain tarkemmin? :)
pahitteeksi "panisi"
Oon reilu kolmivitonen mies. Elin elämäni ensimmäiset viistoista sukukypsää vuotta (n. 15 -> 30v) aina seurustelusuhteissa erittäinkin "kiltisti". Ja sehän ei tarkoita sitä, etteikö pään sisällä ja housun lahkeessa olisi ollut kaikenlaisia toiveita ja haluja kulloisenkin seurustelun "aidan vihreämmälle puolelle". Mutta eihän niitä toiveita silloin voinut toteuttaa, hyvä jos edes itselleen saattoi tunnustaa. Saati että toisille. Sen hinta oli tietysti tietty ääriehdottomuus, jota toitotin viimeksi vielä ex-vaimollenikin joskus 6-7 vuotta sitten ahkerasti: "Jo toisen suuteleminen jossain kapakassa kännipäissään on pettämistä ja ehdottomasti eron paikka!". Sellaista tuli tosiaan sanottua joskus. Nyt se lähinnä naurattaa ja hävettää. Sehän nimittäin EI OLE REHELLISTÄ! Sanokaa hienoperseet täällä mitä lystäätte! Tiedän mistä puhun, koska pitkään olin itsekin samanlainen tekopyhä hienoperse. Enkä tietenkään olisi kuuna päivänä voinut tunnustaa olevani kaksinaismoralisti! Mitään "moraalitonta" en tietenkään tehnyt, mutta mitä löytyykään ihmisen mielestä...
Elin siis jyrkkine periaatteineni pitkään, pitkään. Sitten vain kävi niin, että reilu kolmikymppisenä aivan sattuman kaupalla rakastua pätkähdin erääseen naiseen 8 avoliittovuoden ja kolmen lapsen jälkeen. Se oli täydellinen yllätys itsellenikin ja tapahtui aivan hetkessä. Sille ei vain voinut mitään. Olen aina pitänyt tahdonvoimaani ja isekuriani suurena (sitä on paljon osoituksiakin), mutta tuossa kohtaa jouduin tunnustamaan voimattomuuteni. Jonkinlainen 3-kympin kriisi kai. Jouduin tunkemaan kaikki periaatteeni hanuriin. Jouduin kerrasta tunnustamaan itselleni kaikki "huonot" ajatukseni, takautuvasti ja korkojen kanssa. No se rakastuminen ei johtanut mihinkään - ei edes seksiin, mutta maailman se repi eteeni auki aivan uudessa valossa. Ero tuli, koska en voinut rehellisesti jatkaa siltä pohjlata, mille kaikki oli rakennettu. Kyllähän sitä yritettiin, mutta en moiti eksääni siitä ettei hän sopeutunut "uuteen mieheensä", vaan kärsi ja oli mustasukkainen. Tajusin lopulta itse päättää erota. Vaikka periaatteessa olisin halunnutkin jatkaa, ja hänkin halusi, mutta en pystynyt siltä pohjalta jota hän totuttuun tapaan odotti. Nimittäin sen rakastumisen seurauksena (osittain kai epätoivoissani päästäkseni siitä yli) ryhdyin elämään aivan uudenlaista levotonta elämää. Seikkailua toisensa perään - vaimoni siitä tietämättä, mutta toki sitä aavistellen. En vain voinut lopettaa sitä kerran aloitettuani. "Amatöörinä" tein hurjasti virheitä ja tyhmyyksiä. Kuin varsa kevätlaitumella, junou. :)
Mutta tarinan opetus on se, että jos olisin tajunnut olla "pelimies" jo jostain parikymppisestä ja hylännyt tiukkapipoisen kaksinaismoralismin jo alkumetreillä ja ollut ihan aito tunteva, haluava ja ajatteleva ihminen, tältä tragedialta olisi luultavasti vältytty. Jos olisin ollut niin kypsä näissä ajatuksissa jo silloin, kuin olen nyt, olisin rakentanut liittoni aivan toisin periaattein. Voi olla, että kumppani olisi ollut eri - tai sitten sama. Mene ja tiedä. Mutta ainakin se olisi rakennettu rehellisemmälle ja kestävämmälle pohjalle. Turha jyrkkyys hemmettiin!
Mutta vielä hieman pragmatismia: useimmat rakentanevat liittonsa samaan tyyliin kuin itse olin tehnyt. Suositus: löysätkää pipoanne AJOISSA ja katsokaa sisäänne pitkään ja rehellisesti! Siellä ei välttämättä aina näytä niin kauniiden ihanteiden mukaiselta, mutta tärkeämpää on olla rehellinen. Ja sitten tärkeä: KIIHKO POIS JA JÄRKI KÄTEEN! Seikkailkaa seikkailunne tyylillä ja hyvällä maulla. Ottakaa riskit jo niitä täytyy ottaa, mutta sallikaa itsellenne Ihmisyys.
tästä asiasta ??
Sä olet pettynyt kun mä olinkin vain mies?
Voi v*ttu mikä asenne! Nyt ymmärrän miksi jotkut "suhteet" kestää. Mutta entä uskollisuus ja luottamus?
Taitaa vanha suola janottaa, niin se vaan on. Suhtaudutko panoihisi ihmisinä?!!
Jokainen vaimo varmasti viehättyy siitä, että oma mies käy paneskelemassa vieraita muijia. Toivottavasti kortsu on edes käytössä mukana. Muuten vaimo varmaan ilahtuu saadessaan jonkun kupan. Ja en nyt tuomitse (älä vedä heti keuhkoon tai tulkitse väärin), otin vain kantaa tuohon sinun asenteesi.
vaan onko mahd. seikkailun antama mielihyvä jotain mistä parisuhdekin voi hyötyä ? - Mitäs luulet..
kun tämä elämä ei olekaan sellainen kuin isi ja äiti on kertoneet. On siis olemassa eri tavoin ajattelevia ja toimiva ihmisiä, joita on vain pakko sietää. Ja on mahdollista, että et sittenkään ehkä tiedä mitä miehesi pään sisällä liikkuu ja mitä hän tekee vaikkapa 10 vuoden kuluttua, vaikka hän onkin kertonut sinulle ettei haluaisi katsoa pornoa, vaikka katsookin sitä. Ja kaikkea sellaista.. mut koeta kestää honey. :) Ja mukavaa että jaksat keskustella mun kanssani aina niin rakentavasti ;)
Sen voin vakuuttaa että on. Jos vaan ihmisestä löytyy tarpeeksi avaruutta ja suvaitsevuutta.
just tyypillistä seurausta siitä, ettei ihminen pysty hyväksymään omaa inhimillisyyttään(tai eläimellisyyttään).
Mutta mun mielestäni sinun "esimerkkisi" on täyttä sontaa siinä mielessä, että sitä tulisi käyttää jonain yleispätevänä toimintaohjeena. Rivien välistä todella voi lukea, ettet ole osannut hyväksyä itseäsi sellaisena, kuin todellisuudessa olet, eli kyse on ollut omasta kriisistäsi. Kun sitten salamarakkaus on pakottanut kaikki tukahdutetut tunteesi pintaan, olet antanut palaa, koska olet katsonut muuttuneesi liian paljon siitä, mitä olet ollut.
En käsitä, miksei omaa päätä voi prosessoida sekaantumatta suhteen ulkopuolisiin ihmisiin! Kai nyt koko ihmiselämän lähtökohta on jatkuva muutos. Miksi pitäisi omaa itseä tai toista mapittaa jonkun nimikkeen alle, ja odottaa vain ja ainoastaan yhdenlaista käytöstä sen nimikkeen alla?
En ymmärrä, miksi elämäsi pelimiehenä olisi pelastanut sinut tältä tragedialta. Olisit siis pettänyt kumppaniasi ovelammin, vai hankkinut kumppanin, jonka kanssa voi solmia nk. vapaan liiton?
Viimeinen, mutta ei vähäisin;mitä tarkalleen ottaen tarkoitat, kun yhdistät samaan kappaleeseen tyylikkäät seikkailut ja ihmisyyden hyväksymisen itselleen? Minulle siitä huokuu itsensä jalustalle nostaminen, vastuusta vapauttaminen, ja toisen ihmisen kunnioituksen puute.
Toivottavasti olen ymmärtänyt väärin.
Minä en valitsekaan pelimiestä;) Jossain vaiheessa sellainen jätkä alkaisi kaipaamaan vanhoja "hyviä" aikoja. Ja pornossa ei ole mitään pahaa, kunhan mies osaa erottaa fantasiat todellisuudesta.
Toivottavasti sinulla joskus vanhana ukkona lamppu syttyy ja arvostat muutakin kuin hallitsemattomia mulkun haluja.
Yhdyn täysin mielipiteeseesi. Odotahan vaan kohta tuo Nimetön tulee pätemisen tarpeessaan sanomaan viimeisen sanan.
Nimetön kuule, asioita voi perustella eritavoin, mutta se onko se oikein on toinen juttu. Ja varmasti löytyy joku hyvällä itsetunnolla varustettu mies, joka arvostaa muita (naisia) ihmisinä eikä hyödykkeinä.
Taasko me aletaan puhumaan sinusta ja minusta? :) No voidaanhan me puhua, mutta ap ei varmaan tykkää siitä, vai mitä luulet? Että jätttäiskö me se tässä nyt kuitenkin kun ollaan vielä pysytty jotakuinkin aiheessa, vaikka itsestään onkin aina niin kiva puhua, vai mitä? ;)
Sanoit:
"Rivien välistä todella voi lukea, ettet ole osannut hyväksyä itseäsi sellaisena, kuin todellisuudessa olet, eli kyse on ollut omasta kriisistäsi. Kun sitten salamarakkaus on pakottanut kaikki tukahdutetut tunteesi pintaan, olet antanut palaa, koska olet katsonut muuttuneesi liian paljon siitä, mitä olet ollut. "
Miksi ihmeessä sinä sitä rivien välistä koetit lukea, kun kirjoitin juuri tuon ihan siihen riveille! =) Juuri noinhan asia on. Kiitos kuitenkin kun toistit sen vielä varmuuden vakuudeksi. Ja voihan sitä sontanakin pitää. Siltä se ainakin tuntui ollessaan ajankohtaista. Nyt kyllä tuntuu jo paljon paremmalta. :)
Sanoit:
"En käsitä, miksei omaa päätä voi prosessoida sekaantumatta suhteen ulkopuolisiin ihmisiin!"
Niin.. mitä tuohon voisi sanoa? Eihän kukaan voi kaikkea käsittää. Se on juuri sitä inhimillisyyttä se.
Tuon sinulle sentään vähäsen helpotusta: kyllä, olet ymmärtänyt minua aivan väärin.
Pelimieheydellä (myönnän että huono sanavalinta) en tässä yhteydessä tarkoittanut naisten hyväksikäyttöä, vaan sitä, että jos olisin aikoinani katsonut syvemmälle peiliin olisin ehkä välttynyt siltä, mitä itse alussasi sanoit "...tyypillistä seurausta siitä, ettei ihminen pysty hyväksymään omaa inhimillisyyttään". En siis lankaan halua kohottaa itseäni jalustalle, päin vastoin, pyrin tuomaan esiin itse tekemäni virheet, jotka kovasti harmittavat minua edelleenkin, kun taakseni katson. Jouduin todellakin nöyrtymään pahemman kerran ja työntämään periaatteeni hanuriini. Voin vakuuttaa että se ei ollut helppoa, vaan suurta kärsimystä (tästä varmaan salaista nautintoa Kunnolliselle tytölle).
Jos voisin aloittaa nyt alusta parikymmisenä, koettaisin keskittyä ymmärtämään mahdollisimman paljon erilaisia ajattelutapoja ja hyväksymään mahdollisimman paljon erilaisia toimintatapoja ja ennen kaikkea hyväksymään sen tosiasian, että parisuhteen ei tarvitse eikä pidä olla vankila. Toisista saa olla kiinnostunut, eikä sitä pitäisi jyrkästi kieltää ja tuomita. Jos on riittävästi luottamusta itseensä ihmisenä sekä luottamusta parisuhteeseen, voi antaa aika paljon vapautta toiselle ja itselle. Itse asiassa niin paljon vapautta kuin vain ikinä tarvitsee. Se ei ole helppoa! minulta meni parikymmentä vuotta oppia se edes suunnilleen. En väitä että vieläkään täysin pystyisin, mutta yritän! Ja se tuottaa paljon hyvää lämmintä mieltä. :)
Minä en ymmärrä miksi sun piti tulla tännekin melskaamaan? Onko sulla kovinkin vaikea olla? Tyttö parka. :(
että asenteesi pornoa kohtaan on muuttunut! Hyvä, jos et enää pidä sitä niin pahana. Itse en kyllä katso pornoa lainkaan, tai hyvin satunnaisesti jos joku muu katsoo, mutta suon sen ilman muuta heille jotka katsovat. Mikä sai sinut muuten muuttamaan asenteesi? Siinä aloittamassasi pornokeskustelussa pidit vielä pornon katselua täysin tuomittavana ja loukkaavana naista kohtaan.
Mutta kuuleppa vielä yksi juttu. Käsittääkseni olet noin parikymppinen, eikö niin? Kun olin ikäisesi, olin asenteiltani hyvinkin konservatiivinen ja jyrkkä monien asioiden suhteen, aivan kuten sinä olet nyt. Olen elänyt sinua ehkäpä melkein 20 vuotta pidempään. Eli lähes tuplat sinun ikääsi verrattuna. Mielestäni sinun ei pitäisi olla varaa sanoa minulle näin: "Toivottavasti sinulla joskus vanhana ukkona lamppu syttyy ja arvostat muutakin kuin hallitsemattomia mulkun haluja."
Ensinnäkin, koska ensinnäkään se ei pidä paikkaansa (että eläisin, tai olisin koskaan elänyt hallitsemattomasti "mulkkuni haluja seuraten") ja toisekseen, sinulla ei noin paljon nuorempana pitäisi olla varaa muutenkaan sanoa minulle noin. Tuosta minä nimittäin loukkaannuin. Mielestäni olet anteeksipyynnön velkaa.
olette ?? ap.
Pyydän osaltani anteeksi että sabotoin tekemääsi keskustelualoitetta. Alun perin pyrin ottamaan siihen ihan asiallisesti kantaa. En häiritse enempää setvimällä välejä Kunnollisen tytön kanssa. Hän vastatkoon puolestaan. :)
Miten niin minä olisin muka aloittanut pornokeskustelun? Todisteet?! Ettet olisi itse hiukan epäluuloinen.? En tiedä mistä olet tuollaista saanut päähäsi. Jospa leikkisit Psykiatria vain vapaa-aikanasi. Eräässä toisessa keskustelussa väitit minua harhaiseksi hatarin perustein. Kuka se on anteeksipyynnön velkaa?
Katso peiliin, poika hyvä. Itsekeskeisyys paistaa kirjoituksistasi läpi vahvasti. No, keskustellaan sitten yleisellä tasolla tästä pettämisestä. Äläkä takerru heti henkilökohtaisuuksiin kun argumenttisi loppuvat. Voisit taas aloittaa uuden keskustelun aiheesta, niin ap. ei suutu kun me täällä melskataan.
Olen aina hyväksynyt miesten pornokatsomisen. Enkä ole missään yhteydessä maininnut olevani uskovainen. Joku on taas tehnyt oletuksesta koko totuuden.
Hävettää puolestasi.
Vältän pitkissä teksteissä copy-pastettamista, siksi siis referoin ajatuksiasi, kuten ne käsitin. Näin varmistun siitä, että olen ymmärtänyt, ja minut ymmärretään oikein. Säästää noin miljoona väärinkäsitystä nääs...
Vastauksesi selventää huomattavasti aikaisempaa tekstiäsi, ja siinä mielessä olen samaa mieltä, että parisuhteen ei missään nimessä pidä olla vankila. Mielestäni luvan kanssa saa painaa vaikka naapurin mustia, mitäs siinä sen kummempaa, mutta en hyväksy parisuhteessa ollessa omaa päätäntävaltaa toisen puolesta. Siis suomeksi sanottuna vieraissa käynti ilman toisen hyväksyntää, oli siinä mitä ihmisyyttä tahansa, on tietoista päättämistä toisen puolesta. Ja toisen puolesta ei kyllä voi päättää, ellei asianomainen ole alle 18 tai holhouksen alaisena. Parisuhde harvoin täyttää kumpaakaan näistä kriteereistä.
Edellinen ei siis kiellä, etteikö toisista saisi olla kiinnostunut. Toimiminen vaan on toinen juttu. Ja siitä PITÄÄ yhteisesti sopia. Vapauden antaminen vaan on monelle vaikeampaa, kun puhutaan ulkopuolisista suhteista. Eikä minusta sillä voi rakkautta arvottaa(eli jos toinen haluaa uskollisuutta, että se olisi heikkoutta tai "vähemmän" rakastamista). Kyse lienee erilaisuudesta, ei siis hyvistä tai pahoista arvomaailmoista.
Nyt sattui setälle erehdys. suo anteeksi, muisti pätkii jo tässä iässä. Sotkin kaksi eri henkiköä. Sinähän et ollutkaan se poikaystävänsä pornon kieltäjä, vaan se joka ystävällisesti aloitit keskustelun pukittelemalla minua! :) Olette kieltämättä niin kuin kaksi marjaa :)
Yritin tässä turhaan löytää sen keskustelun jossa tämä neitsyt kielsi tulevalta parikymppiseltä mieheltään pornon katselun - olivat aloittaneet seurustelun 15v. Poikaparka.. :(
lisää :::: ;)
Voi voi, ei silläkään pojalla ole helppoa. Pornonkatselu ei ole kuitenkaan pettämistä. Kun vaan mies on sen verran fiksu, että harjoittaa katseluaan omissa oloissaan ja kumppaniaan loukkaamatta.
Sinua en ole pukitellut kertaakaan. Olen pahoillani jos olet käsittänyt väärin.
Ei kannata ottaa niin henkilökohtaisesti kaikkea mitä täällä kirjoitellaan. Muuten ei tule elämä olemaan helppoa jos kaiken ottaa itseensä. Ja nyt en tarkoittanut sinua vaan ihmisiä yleisesti.:)
melkein kiinnostuin - hölmö minä ;)
Sää,
Hienolta tuntuu palata asiaan vaihteeksi! :)
Nyt olemme suht samoilla raiteilla. Hyvä, että sain oikaistua väärinkäsityksiä.
Olen käytännössä samaa mieltä kanssasi siitä että toisista kinnostumisesta pitää sopia kumppanin kanssa. Tosin en ehkä aivan uskaltaisi kirjoittaa sitä isoin kirjaimin enää tällä elämänkokemuksella. Itse toimin nykyään niin, että juttelen puolisoni kanssa toisista. Se on useinmiten tosi kivaakin! Sitäpaitsi se elävöittää kummasti sänkykamarissa, kun on pientä (hallittua) mustasukkaisuutta, ikäänkuin leikin muodossa. ;) Mutta ymmärrän kyllä niitäkin parisuhteita, joissa toisista kiinnostumisesta ei voida puhua. Se riippuu mm. niin paljon suhteen alun lähtökohdista sekä siitä, miten paljon yhteisen (ja erillisen) kasvun aikana on vuosien saatossa pystytty puhumaan ja päivittämään muuttuneita näkemyksä ja kokemusta.
Mulla on iso määrä vanhempia sisaruksia (ei, en ole lestadiolasiperheestä:)) joiden parisuhteita olen päässyt seuraamaan aitiopaikalta jo lähes 30 vuoden ajan. Sen näkeminen on avartanut mua aika paljon. Siellä on tapahtunutkaikenlaista. Esimerkiksi kaksi eroa ja yksi itsemurha :( sekä suuri joukko erinäisiä pienempiä kriisejä. Myös ns. uskottomuuskriisejä etc, etc. Lisäksi mun aiempi työ (ja osin nykyinenkin) oli sellaista, että joudun katsomaan näitä asioita usein hyvinkin läheltä - ulkopuolisen silmin ja korvin. Siinä saa useinkin olla kieli varsin keskellä suuta ja suu supussa. Lähes minkä tahansa mielipiteen sanominen voi olla todella typerää ja vaarallista, kun tilane on arka.
Siinä mielessä tää chatissa "revittäminen" ja oman elämän "salojen" julkituonti onkin erittäin antoisaa puuhaa! =D
Tuo mitä sanoit, että rakkautta ei voi arvottaa sen perusteella, miten suhteessa (tai osapuolet erikseen) suhtaudutaan vapauden antamiseen, on erittäin viisaasti sanottu! Kunpa kaikki ne yksisilmäiset tuomitsijat täällä voisivat joskus tajuta sen. Kyse on nimenomaan erilaisuudesta, kuten sanoit. Ei paremmuudesta tai huonommuudesta, hyväksyttävyydestä tai tuomittavuudesta. :)
Parikymppisenä olin ehdottomasti kaikkea pettämistä vastaan, jopa suutelu vieraan kanssa tuntui pettämiseltä. Nyt kun ikää on tuplasti enemmän ja kokemusta parisuhteen ulkopuolisista suhteista molemmin puolin, pidän tuota hyvänä tapana pitää parisuhde kunnossa. Molemmat vain huolehtivat siitä, ettei lasten korviin ja silmiin kantaudu mitään.
Toiset valitsevat uusperheen elämän ja väitän, että sekin alkaa ennen pitkää maistua puulta, jos ei osaa ottaa elämää hieman rennommin.
ulkopuolisten suhteiden säännöllisesä harjoittamisesta vaan ikäänkuin pienenä, korjaan, isona piristysruiskeena.
En olekaan yksin "outo".minulle on käynyt juuri niinkuin sinullekin ja nyt olen siinä tilanteessa,että olen sen tajunnut että ero on ainut tie mikä tästä vie eteenpäin.olen 3-kymppinen nainen ja kahden lapsen äiti..
Joopa, mites ton panon kanssa ?
Kerrotko heti että vaimo odottaa kotona ja että tää nainen on vaan ja ainoastaan pano. On tietysti naisia jotka ottaa ton kevyesti, mutta eikö kuvittelisi että nainen odottaa suhdetta ja jatkoa - ei siis yhtä panoa ?
Kannattaa kysyä itseltään, "miltä minusta tuntuisi jos toinen ajattelisi samalla tavalla". Haluaisitko kumppanisi tekevän samoin sinulle? Vastaus löytyy usein yllättävän helposti.
Kunnollinen tyttö n. 20v. kysyä ensin itseltäsi esimerkikis seuraavia kysymyksiä:
"Mahtaako minulla olla aavistustakaan mitä ajattelen näistä asioista 10 tai 20 vuoden kuluttua ja millaisessa tilanteessa olen itse silloin?"
ja
"Entä mitä voin taata kumppanini (jonka kanssa en esim. ole vielä lainkaan aloittanut seksielämää enkä näin ollen teidä vielä parisuhteemme todellisesta laadusta mitään) osalta vastaavasti pitkän ajan kuluessa?"
ja vielä
"Onko minulla todella varaa viisastella ja neuvoa täällä ihmisiä, jotka ovat eläneet tätä elämää kymmeniä vuosia minua pidempään, ja joilla on kymmeniä vuosia enemmän kokemusta parisuhteesta ehkä useidenkin eri ihmisten kanssa?"
Näitä asioita sinin kannattaisi vakavasti pohtia. :)
Kiitos isällisestä huolenpidostasi, mutta olen jo lukenut läksyni.:)
Ja tuosta iästä (jonka veikkasit väärin) vielä sellaista, että todennäköisesti keksisit seuraavaksi jonkun muun syyn miksi minulla ei olsi "varaa" kommentoida täällä. Niinpä tuolla iällä tai millään muullakaan ei ole merkitystä minulle.
Jatkan yhä seurailua ja sinun ikäväksi myös neuvomista tällä palstalla. Sanonta menee "viisas oppii toisten virheistä". Muiden kokemuksien pohjaltahan minä vedän johtopäätöksiä ja jopa autan ihmisiä parhaani mukaan. Jos ei kelpaa, niin ei tarvitse kenenkään ottaa apua vastaan. Sen päättää jokainen itse mitä tekee näillä (minun sekä muiden kanssakeskustelijoiden antamilla) neuvoilla. Olen huomannut miten erilailla me ihmiset ajatellaan, ja sen tähden kaikki eivät voi olla samaa mieltä. Se on täysin ymmärrettävää.
Noin tämän ketjun ap:na minua kiinnostaa etkä ole ikinä itse kaivannut mitään seikkailua kenenkään "vieraan" kanssa - edes pikkusen ?
Voihan sitä fantasioida muttei tarvitse toteuttaa sitä käytännössä. Elämässä kun ei saa kaikkea, mikä voi olla kova kolahdus jollekin prinsessatyyppiselle tytölle.
turvallisempaa, että "paremmat" mahdollisuudet antavaa::::
Vaikka myönnänkin tosin kaipaavani ajoittain jotain ihan oikeaakin
Mies
Se on ihan inhimillistä. Ihmisiähän me ollaan vikoinemme ja puutteinemme.
tuota kyllä viaksi havainnut, puutteestakaan ei varsinaisesti johdu vaan seurauista ajoittaisesta rakkauden puutteesta varmaankin..
??????????????
Kerro toki ikäsi mulle, jos veikkasin niin pahasti pieleen. Itse olen 37v. Minun mielestäni se se on erittäin merkittävä tieto silloin, kun aletaan ottamaan kantaa esim. pitkiin parisuhteisiin. Sen perusteella, että olet kertonut olevasi neitsyt, toivon että et sentään kovin paljon päälle tuon 20v olisi - ihan itsesikin takia. ;)
Ei kai tuo tarkoita sitä, Kunnon tyttö, että sullakin voisi olla vikoja ja puutteita?? Kerro ihmeessä lisää niistä, oi kaikkitietävä pelastajamme ja auttajamme! =D
tässä taas, mies 37 vee. - Kiitos hienoista jutuista - Koen itseni jotenkin kaltaiseksesi muutoinkin kuin ikäni puolesta vaan miksi niin
kyseenalaistat kunnollisen ?
Jostain ihmeen syystä keskustelun huomio on taas käännetty minuun. En kuitenkaan kerro itsestäni enempää. Pysytään tuossa alkuperäisessä aiheessa. Henkilökohtaisuudet voi jättää sikseen.
Vaikea kuvitella suhteen olevan yhtä ihanaa aina ja joka hetki. Asiaan voi tehdä silti parannuksia.
Ottamalla vaimosi huomioon (tänä iltana) kauniilla kukkasilla, voit saada hänet tuntemaan helliä tunteita sinua kohtaan. Pointtini on vain että antamalla toiselle pientä rakkaudenosoitusta, voit saada tuplasti takaisin sitä toiselta.:)
parahin kunnollinen.. Kiva on edelleen lukea juttujasi vaikka muutoin saammekin fantasoida loput !
mennä henkilökohtaisuuksiin sen enempää kuin sinäkään menet toisten henkilökohtaisuuksiin. En ole pitänyt lukua niistä kaikista henkilökohtaisuuksista, joita olet katsonut oikeudeksesi ladella minusta tai muista täällä.
En ymmärrä, miksi et voisi kertoa ikääsi?! Olisihan se vähintää reilua kannannottosi huomioiden. Kerro edes vaikkapa kolmen vuoden tai edes viiden vuoden haarukka, jollet halua tarkkaa ikääsi (jostain oudosta syystä) kertoa.
Keskustelu on kyllä kääntynyt tässäkin viestiketjussa sinun aloitteestasi meihin. Oleppa tarkkana. Kirjoitit minulle tässä viestiketjussa näin:
" Voi v*ttu mikä asenne! Nyt ymmärrän miksi jotkut "suhteet" kestää. Mutta entä uskollisuus ja luottamus?
Taitaa vanha suola janottaa, niin se vaan on. Suhtaudutko panoihisi ihmisinä?!!
Jokainen vaimo varmasti viehättyy siitä, että oma mies käy paneskelemassa vieraita muijia. Toivottavasti kortsu on edes käytössä mukana. Muuten vaimo varmaan ilahtuu saadessaan jonkun kupan. Ja en nyt tuomitse (älä vedä heti keuhkoon tai tulkitse väärin), otin vain kantaa tuohon sinun asenteesi."
Sehän EI tietenkään ollut henkilökohtaita...? ;)
eivät ikäänkuin oikein mene perille - vuodesta toiseen ? - Syy koko näihin tuntemuksiin mahdollisesta "vieraan" henkilön tuntemisen peristävään vaikutukseen :::: ):)
En osaa sanoa enempää kun en tunne teitä. Eikö vaimosi huomaa sinua? Jospa puhuisit hänelle ja kertoisit tunteesi ja mitä sinä ajattelet.
Joo.. sorry vaan tämä välienselvittely. En olisi sitä itsekään tähän viestiketjuun kaivannut, mutta mutta... noh, provosoiduin vittuilusta, myönnettäköön. :)
Vääntömme alkoi keskustelusta, jossa ap kysyi seksikontaktien (partnerien) lukumäärää. Kerroin siellä omani ja tämä Kunnollinen tyttö katsio siellä oikeudekseen alka halveksumaan ja "pukittelemaan" miehiä, jotka ylittävät hänen kriteerkiseen (muistaakseni) asettaman "sormien lukumäärän". En nyt enää muista tarkalleen hänen kirjoitustaan, mutta pointti oli tuo, ja siitä se lähti. Minun milelestäni sellaista ei voi toisista ihmisistä sanoa. En minäkään huorittele koskaan ketään missään, enkä suvaitse sellaista. Lisäksi en pidä lainkaan hänen asenteestaan liittyen seksin harrastamiseen muiden kuin "valitun" kanssa. Se tuntuu hänen mielestään aina olevan vastuutonta irstailua, kännisten tai tuneettomien moraalitonta sikailua.
Itse hän kertoo olevansa neitsyt ja siitä ( harkitsemattomista ja jyrkistä mielipiteistä) päättelen hänen olevan myös malkoisen nuori. Oletan että 20v tai alle.
Siinä kyseenalaistamiseni pääpiirteet.
Kaikilla meillä on vikoja - mutta erilaisia. Tiedän kyllä mihin pyrit, joten en kerro mitään itsestäni. Saat pohdiskella ihan rauhassa niitä. Jos nimimerkkini ärsyttää sinua voisin yhtä hyvin olla vaikka Marina tai Jossu.
omista kokemuksistahan nämä mielipiteet syntyvät ja kehittyvät / tai eivät kehity..
mihin minä pyrin? Mä en tiedä.
kiitos, tässäpä meillä hauska kolmiodraama ?? :)
Samanikäisenä eri sukupuolen edustajana jolla ilmeisesti on joltisestikin samanlainen käsitys noista seikkailuista, tosin myönnettäköön vähemmän kokemusta, joihin itsekin välillä aika lailla vetoa tunnen - Ristiriitaista on tämä vaan en edelleenkään sille mitään voi - Eikä kyllä välttämättä parinikaan vaikka mitä tekisi - Vaikea kuvitella minkään noin vain muuttuvan ??
Ehkä et itse sitä tiedosta.
Ja ikääni en paljasta. Piste.
Kerro sinä minulle, kun ene itse tiedä! Eikö olisi hyvä että tietäisin? Kerro siis, mihin pyrin?
Eihän shakissakaan paljasteta jos "tietää" vastapelurin seuraavan siirron. Se vasta hölmöä olisikin.;)
kunnolllinen..
olet siis PELINAINEN ;) ????????
Tässä oli lähtökohta "ystävälliselle vuoropuhelullemme":
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000015217276
Ps. Sanoipa hän mitä tahansa, en usko että ikää voi hänellä olla enempää kuin 20v. Luultavasti alle.
Vähän arvelinkin että elämä on sulle peliä. No älä kuitenkaan pelaa toisten elämillä. Viisastele jollakin vähemmän vakavalla palstalla, jooko.
Et tainnut ymmärtää mikä tuo vertaus oli. Se ei ollut suinkaan peli tai elämä. Lue Rivien Välistä niin ehkä käsität. No, en nyt ehdi enempää selittää. Työt kutsuu.
???
Joo, ei varsinkaan pitkässä suhteessa varmaankaan mikään muutu noin vain. Mun kokemuksen perusteella sanoisin, etta avoimuuden hienovaraista lisäämistä kannattaa vakavasti harkita. Ehkäpä se ei mitään pilaa, jos ei autakaan, mutta riski kannattaa ottaa jos mitään parempaakaan ei ole näköpiirissä.
Mulla meni pitkä hyvä suhde lopulta romuksi varmaankin eniten juuri siitä syystä, että omassa ja toisen muutoksessa ei kyetty olemaan riittävän avoimia perimmäisistä toiveista. Eksäni kyllä tiesi "hurjan nuoruuteni", eikä se ollutkaan mikään ongelma. Ongelma suhteessa kai muodostuu yleensä siitä, että aika muuttaa sekä itseä että toista, mutta oletukset toisesta ja yhteiselämästä säilyy vuodesta toiseen samoina. ja nehän eivät tietenkään säily! Ja jos niitä asioita ei jatkuvasti jutella ja "päivitetä", sitä joutuu itsekin hukkaan - ellei sitten puhu niistä jonkun muun kanssa tai pura itseään vaikkapa keskustelupalstoilla. :)
peleistä parhaimpia - Keskity ystäv rauhassa työhösi - Kyllä nämä täällä pysyvät - Tuo nyt oli olevinaan "älykäs" vitsi ;)
Ai mikä oli kenelle? Tuossa vastasin Kunnollisen tytön pelimetafooraan. Kui?
niin pitikin - en vaan ole tuo vaan se...
pitämään näppejäni erossa tästä! Annathan minulle anteeksi sotkeutumiseni? Lupaan, ettei siitä tule tapaa.
Jos rajoittamattomalle palstalle kirjoittaisi vastaavasta aiheesta kuusikymppinen henkilö, rajaisiko se keskustelusta sinut ulos? Tällöinhän häviäisit kokemuksessa parikymmentä vuotta, ja todennäköisesti monen moista käännöstä "elämän raiteilla"(tiedän, oksettaa itseäkin tuo fraasi). Tiedätkö itse oman mielipiteesi 15 vuoden päästä jo nyt?
Mainittakoon tässä yhteydessä, että oma ikähaarukkani asettuu Sinun, ja Kunnollisen tytön välimaastoon, minkä todennäköisesti arvasitkin. Saanhan jatkaa? -Jatkan joka tapauksessa ;)
Mitä merkitsee ikä(ja lisää kuluneita fraaseja)? Elämänkokemusta ehkä juu, mutta voin vakuuttaa, ettei se välttämättä tarkoita yhtään mitään ainakaan siinä mielessä, että ihminen väistämättä oppisi kokemastaan jotain arvokasta tai jopa lakkaisi toistamasta omia virheitään.
Henkilökohtaisesti koen, että mitä pidemmälle elämä menee, sitä monimutkaisemmaksi asiat muuttuu. Ei enää pelkkää mustavalkoisuutta, tulee myös harmaita sävyjä. Silti olen nähnyt ympärilläni(jep, suku on pahin) niin paljon näitä ihmisyyden vapauttamia aikuisia, jotka kriisinsä takana piileskellen käyttäytyvät kuin pahaiset teinit. Näin ollen en voi allekirjoittaa ikää takeeksi aikuisuudesta.
Kuitenkin uskon, että elämä koostuu pienistä, yksinkertaisista asioista. Ja siksi, puuttumatta nyt enempää Sinun ja Kunnollisen tytön suukopuun, minusta on hienoa, että vielä toivottovasti ryvettymätön Kunnollinen tyttö tuo esille lähtökohtia, joista moni meistä on matkannut omaan suuntaansa. Samalla voimme kyseenalaistaa omia toimiamme ja motiivejamme, mikä ei varmastikaan ole tarpeetonta kenellekään.
Ja jeesusteluksihan tämä meni, että toivottavasti kotona riittää oksupusseja ja pitkämielisyyttä...
ehkä se on nimimerkkisi, joka pakottaa välistä älähtämään noihin sinun kommentteihisi jotain. Se kertoo siitä, että asettaudut sillä joidenkin muiden yläpuolelle (pahistyttöjen..?) ja sellaisestahan ei ihmiset pidä. Itse en ainakaan.
Ei siitä silti liiemmilti jutunjuureksi ole, sananvapaus se kaikilla, varsinkin näillä palstoilla, oli sit pahis ja hyvis tai ihan mitä vaan;)
Jotain tuollaista arvelinkin. Minun tarkoitukseni ei ole aiheuttaa alemmuuskomplekseja kenellekään. Voin toki vaihtaa nimimerkkini, mutta teen sen vain solidaarisuudesta muita naisia kohtaan.
20-25 vee ja hiukan epävarma itsestään ? - Saanko vihasi niskoilleni ?
ap
Ikähaarukka on oikea. Miksi olet niin kiinnostunut minusta?:)
sitä, että olen sinusta kiinnostunut - Rehellinen olen myös ja haluankin sanoa että vaikka oletkin
varmasti oikeastikin periaatteen "tyttö" ?? - Mitä kielenkäyttösi tosin ai ihan tue ? - Viehätät jotenkin - en kyllä tiedä miksi ?? - Mitä se sitten taas tarkoittaa ?? - Iso ?
Kiinnostuneita miehiä on riittänyt. Tapailenkin tällä hetkellä yhtä mukavaa miestä.:)
Kerro mitä muuta tiedät minusta? Tämä menee jännittäväksi.:)
kunnollinen, viihdytkö suhteessasi ? _enhän minä sinusta mittän tiedä - toki minulla on mielikuva
itsetietoisesta ( ulkoisesti )nuoresta naisesta joka on ehkä tottunut saamaan ( ottamaan ) mitä haluaa, mutta minä veikkaisin silti että sinun voi olla hieman vaikeaa rakastua ?? - Oletko ystävä tällä hetkellä rakastunut ? - Veikkaan että asut melko etelässä - korjaathan jos olen väärässä...
Vielä ei ole osunut kohdalle miestä, joka veisi jalat alta. Ihastumisesta se rakkauskin kehittyy.
Ja mielikuvasi ei mennyt nappiin. Valitan. Enempää en vastaile.
Huvittaa lähinnä nämä nettien "ihmistuntijat". Ihminen voi olla luonteeltaan ihan erilainen kuin mitä täällä netissä esittäytyy.:)
kaikki kaikessa olla oikeassa ?
Älä vastaa..
Vaihdoin nimimerkkini Marinelleksi, kun tuo kunnollinen tyttö ei tuntunut sopivan muutamille. Vähän huumoria peliin.
hiukan olen kuitenkin yllättynyt. olisin kuitenki pistänyt oman veikkaukseni alle 20.
kohtelias, kypsyyttä vähän niin kyllä tuokin tuosta muuttuu vähän maltillisemmaksi
ap :)
Meinaatko? Mä en kyllä löisi suurta vetoa sen puolesta. Mun vanhin sisko, 56v on asunut samalla pikku paikkakunnalla koko ikänsä sen ainoan miehensä kanssa ja jutut on ihan samanlaisia. Valitettavasti.
sitten on sulla ollut , miestä vakituista ?
kysyy - kokemattomampi ( ap )
Nyt feikki-ap asialla, eikös vaan? ;) Eittei vaan olis emakoitsija itse omassa persoonassaan? :)
Mikä sinä olet oikein miehiäsi? Alkaa epäilyttämään nämä sinun juttusi. Huomaan kyllä miten yrität morkata ja vähätellä minua, siinä onnistumatta. Pysyisit edes saman nimimerkin takana.
käyttänyt täällä mitään nimimerkkiä - elen ollut vain ja ainoastaan Nimetön ihan koko ajan. :)
Täällä vaan jotkut sekoilee, kun ne ei tajua että Nimetön on jokainen, joka on kirjautunut sisään johonkin S24 palveluun (mun tapauksessa sähköostiin) mutta ei ole rekisteröinyt itselleen virallista nimimerkkiä (sellaista, joka näkyy hyperlinkkinä ja viittaa profiilisivulle). Siksipä jotkut luulevat mun kirjoitelleen jotakin sellaista mitä en ole kirjoitellut. Näin kävi luultavasti eilen, kun joku luuli mua ensinnäkin naiseksi ja sitten alkoi nimittelemään Emakoksi. Mä ihan turhaan yritin selittää sille, että olen mies enkkä tiedä mihin keskusteluihin se viittaa. No. Eipä se mun ongelma ole. Tuli vaan mienee, että toi "ap" tossa pari pykälää ylempänä osi se sama, kun toikin näköjään luulee mua naiseksi. Tän viestiketjun ap nimittäin kyllä tietää, että oon mies. :)
Että tämmöstä. itä sä haluat musta muuta tietää? senhän sä jä tiedätkin, että olen 37v avoliitossa elävä pukki, jolla on kaksi lasta edellisestä pitkästä suhteesta. Mitä muuta?
kumma, minä ( ap ) ja alkuperäinen ja mies kysyin kiinnostuneena Nimettömältä ja ykskaks on taas kaikki ristissä ??
hauskaa :)
niin pyytäisin vielä anteeksi lukuisia kirjoitusvirheitä. Mä kirjoitan liian nopeesti enkä ehdi tarkistella tekstejä esikatselussa. Välillä itteäki hävettää mut mä oon aatellu, ettei sillä täällä keskustelupalstoilla oo niin väliä. :)
Nyt mä en kyllä ymmärtänyt tuosta mitään.. otappa uudestaan? :)
tämähän oli hyvä vastaus siihen onko seikkailu hyvä vai huono...