Usein ihmetellään hakemusten suurta määrää avoimeen työpaikkaan. On normaalia, että haettavasta paikasta riippumatta työpaikan tarjoaja saa useita satoja hakemuksia, jopa tuhansia.
Totta kai, osa hakijoista on työttömiä työnhakijoita, jotka hakevat paikkaa. Mutta sitten on kenties isompi ryhmä, nimittäin jo "turvallisen työpaikan omistajat", jotka ikään kuin kokeilevat onneaan ja mittauttavat omia taitoaan sekä mahdollisuuksia työpaikkamarkkinoilla. Suurin syy siihen on mahdollisesti raha, hakemalla haetaan uutta työpaikkaa paremman palkan ja parempien etujen toivossa.
Mikään ei tunnu riittävän (varsinkin jo työpaikan omaaville) ja työpaikkoihin on tätä kautta selvästi ylitarjontaa. Ratkaisu ei ole siinä, että jo työpaikan omaavat hillitsisivät oman edun tavoitteluaan, mutta apua siitä olisi. Varsinkin työttömille työnhakijoille.
Päivän sanat; ahneus, raha ja omat edut tavallaan vääristävät työpaikkojen hakuprosessia. Mikään ei tunnu riittävän kenellekään, erityisesti jo töissä oleville. Oman edun tavoittelun seurauksena hankaloitetaan työttömien työnhakua ja mahdollisuuksia.
Aika moni ns. "turha, jo työpaikan omaava" voisi olla onnellinen omasta työpaikastaan ja antaa suosiolla tilaa muillekin hakijoille, varsinkin työttömille. Tiedän, toive-ajattelua. Enkä siis tarjoa mitään ratkaisua asiaan, pyrin vain herättämään keskustelua asiasta.
Mitä mieltä muut ovat?
Totta kai, osa hakijoista on työttömiä työnhakijoita, jotka hakevat paikkaa. Mutta sitten on kenties isompi ryhmä, nimittäin jo "turvallisen työpaikan omistajat", jotka ikään kuin kokeilevat onneaan ja mittauttavat omia taitoaan sekä mahdollisuuksia työpaikkamarkkinoilla. Suurin syy siihen on mahdollisesti raha, hakemalla haetaan uutta työpaikkaa paremman palkan ja parempien etujen toivossa.
Mikään ei tunnu riittävän (varsinkin jo työpaikan omaaville) ja työpaikkoihin on tätä kautta selvästi ylitarjontaa. Ratkaisu ei ole siinä, että jo työpaikan omaavat hillitsisivät oman edun tavoitteluaan, mutta apua siitä olisi. Varsinkin työttömille työnhakijoille.
Päivän sanat; ahneus, raha ja omat edut tavallaan vääristävät työpaikkojen hakuprosessia. Mikään ei tunnu riittävän kenellekään, erityisesti jo töissä oleville. Oman edun tavoittelun seurauksena hankaloitetaan työttömien työnhakua ja mahdollisuuksia.
Aika moni ns. "turha, jo työpaikan omaava" voisi olla onnellinen omasta työpaikastaan ja antaa suosiolla tilaa muillekin hakijoille, varsinkin työttömille. Tiedän, toive-ajattelua. Enkä siis tarjoa mitään ratkaisua asiaan, pyrin vain herättämään keskustelua asiasta.
Mitä mieltä muut ovat?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä tunnustan kuuluvani tähän ryhmään, joka yrittää epätoivoisesti löytää uuden työpaikan.
En ole tähän paikkaani koskaan halunnut, vaan jouduin ulkomaalaisten ostettua yrityksen, jossa olin töissä ja jouduin suureen vaihdeyksikköön palkanalennuksen kera. Toki, suuri osa irtisanottiin, ja kielitaitoni ja atk-taitoni pelastivat minut siltä kohtalolta.
Mutta, käteen jää enää 900 euroa kuukaudessa, koska tehtävien vaativuustaso on pienempi.
Työ ei enää ole myöskään millään lailla koulutustani vastaava. En kestä olla täällä, jatkuvasti lisääntyvien puheluiden maailmassa. Täällä jos missä ihmistä kohdellaan kuin orjaa.
Jollei minulla olisi asuntolainaa, uskaltaisin vastaanottaa osa-aikatyötä tai määräaikaisen työsuhteen, nyt en uskalla.
Työkavereistani, kanssakärsijöistäni, osa on saanut burnoutin koska ovat täysin ylikoulutettuja tähän työhön. Meitä on ekonomeista juristeihin täällä. Minusta meilläkin on oikeus yrittää saada uusi työpaikka. Vapauttaahan se yhden paikan lisää markkinoille!
Aniharvoin kyse on ns. oman arvon kokeilusta työmarkkinoilla tai rahanahneudesta. Kyllä se kyse on niistä ihan perusjutuista, eli jos siivet kantavat mahdollisesti parempaan työpaikkaan ja tietenkin ei siitä haittaakaan ole jos vähän palkka nousee, niin miksi ei yritä hakea?
Jos omia kokemuksia muutamien paikanvaihdosten jälkeen sanoisin, niin asialla on myös monesti työtöntä "auttava" puoli: Valtaosin vähänkin paremmat paikat (miten sitten kukakin katsoo...) täytetään poikkeuksetta a) työssäolevalla b) suhteilla c) sisäisesti.
MUTTA, kun sitten esim. henkilö x lähtee paikasta y, joka on "alempitasoinen" vaatimuksiltaan ym. kuin se johon x meni, niin tuo paikka y voidaan helpostikin täyttää sitten henkilöllä kortistosta. Paikkojen vaihtelua ei juurikaan kuitenkaan töissäollen tehdä samantasoiseen jos ei työnkuva sitten ole paljon enemmän mieleen. Aina kaikki pääsääntöisesti jossakin muodossa pyrkivät ylöspäin. Tietenkin ylöspäin voi olla ihan, että paikka on lähempänä kotia ja työmatka sillähetkellä 100 km...Aina nyt pääsääntöisesti paikka jossain muodossa täytetään kuitenkin.
Itse olen omalla alalla, joka elää melko tavalla, paljonkin nähnyt paikanvaihdoksia joissa sitten duunaritasosta ylöspäin lähteneen henkilön paikka on laitettu julkiseen hakuun ja otettu kortistosta joku. Ainut mitä tiedän (sanon nyt suoraan) on ettei pitkäaikaistyöttömiä palkata, se on jokin hiljainen sääntö. Jos alle vuosi on työttömyyttä ja pätevä henkilö niin komeasti voi paikka aueta. Joku tuon vain päättänyt, taitaa olla tosin aika yleistä...
Ja ihan jos realistisesti nyt sanon: kyllä se niin on, että aina parempi työttömille mitä enemmän on suht lähellä duunaritasoisia paikkoja olevia avoinna. Nimittäin kyllä se todella harvinaista taitaa olla alalla kuin alalla, että otetaan kauan kortistossa ollutta kovinkaan korkeaan duuniin. Jos vaihtoa alempaa-ylös tapahtuu enemmän niin tosiaan sitten tuo alempi taso jää useimmiten vapaaksi. Ei sitä sisäisesti tai veljenlapsella sentään joka paikkaa saa/voi täyttää:)
Mutta samanlaistahan se on sinällään töissä kuin työttömänäkin jos olet duunissa pienellä liksalla. Tottakai haluat paremmille rahoille vaikket olekaan mikään rahanahne. Sanotaan nyt oma esimerkki, että ensimmäinen paikka opiskelujen jälkeen oli kaupanalan mahtava tonni kuussa käteen, josta 3 kertaa paikkaa vaihtaneena olen nyt paikassa jossa tienaa n. 1600 euroa/kk...Eli n. 150-200 on liksa aina kohonnut vaihdoksesta.
Ja nyt voin ensimmäistä kertaa sanoa olevani työssä jossa viihdyn, eikä ole mitään osa-aluetta jonka kanssa olisi aivan debiksessä. Kyllä se tällainen samanlainen paikkojenvaihtelutaso on 90% paikkojen vaihtajista, eli hieman parempaan ja tietenkin aina viimeisin tavoite riittäväpalkkainen+mukava+vakituinen. Joku ei vaihda ollenkaan, ja toinen vuoden välein...Kyllä se pieni joukko on joka sitten vaihtelee niin paljon, että siitä aivan huippuhyppyjä ansiotasossa ja eliittiasema elämässä tulee jossain vaiheessa.
Itse olen juuri tuollaisen vaihdoksen kerran tehnyt. 75 km työmatka melko huonoa tietä pääosin ja aukesi paikka vastaavalla alalla 100 euron paremmalla liksalla 2 km päässä kotoa.
En muuten ollut yhtään pahoillani enkä tuntenut huonoa omaatuntoa, kun kävi uskomaton tuuri ja sen sain. Aikalailla samat taisivat muuten hakea määrästä päätellen sekä tuohon, että itseltäni vapautuneeseen joka laitettiin auki. Tuota kyseistä paikkaa johon menin, oli kuulemma hakenut 88 henkilöä ja sitä josta itse lähdin, 83. Oliko sitten muuten sama väki, mutta 5 todennut saman kuin itse että vähän turhan rassaava työmatka pidemmän päälle tuollainen liki 80. Kokolailla kyllä niin sama määrä hakemuksia, että varmaan oli runsaasti samoja.
jos lähdet töistäsi muut joutuvat tekemään sitä enemmän.se on globaalitaloutta,ja jos vihjaat lähteväsi eikä palkkaasi koroteta et ole yhtiölle tärkeä.jos seuraava työpaikka lupaa enemmän he odottavat kovempaa panosta. lopulta olet aivan puhki. ei kukaan voi jatkuvasti lisätä vauhtia.tämä on yksi tehokkuudennostokonsti.....