itsesäälissä

Olen 25-vuotias äijä ja ongelma on siinä, että en ole koskaan seurustellut. Aiemmin olen ajatellut, että kyllä se oikea kohdalle osuu ennemmin tai myöhemmin mutta nyt mieleen on hiipinyt ajatus, että ei näillä otteilla. Olen opiskelija enkä yleensä itsetuntoa ole pönkittämässä vaan päinvastoin vähättelen itseäni muille. En osaa antaa naisElle sellaista kuvaa itsestäni kuin mitä olen vaan huonomman. Kai siksi etten halua tulla torjutuksi itsenäni. Onneksi minulla on ystäviä. He toitottavat että "kortit on kädessä, menet vain pelaamaan".

Yleensäkin aloitteen tekeminen on ylivoimaisen vaikeaa,enkä osaa antaa sellaista vaikutelmaa naiselle, että olisin kiinnostunut hänestä sekä fyysisesti, että henkisesti. Tai siltä ainakin tuntuu koska naiset haluavat olla joko ystäviä tai sitten "buddyjä" mutta en varmaan ole riittävän kiinnostava jotta kelpaisin parisuhteeseen. Olen liian kiltti ja näytän myös heikkouksiani (ja niitä etupäässä). Se on sellainen ihme päähänpinttymä jolla haluan varmistaa, että nainen varmasti tajuaa, että on minussa nämä ja nämäkin huonot puolet. Miten oppisin suggestoimaan itseni niin, että antaisin joko sellaisen kuvan itsestäni kuin olen tai sitten paremman? Kumpi ylipäänsä on parempi?

Harrastukseni ovat lajeja joissa ei tapaa ihmisiä. Kasvoni ovat nuoret enkä käy punttisalilla jos niitä nyt voi ulkonäköongelmiksi sanoa. Olisiko vinkkejä elämänhallinta- ja itsensä hyväksymiskirjoista?

minä kirjoitti:

Olen 25-vuotias äijä ja ongelma on siinä, että en ole koskaan seurustellut. Aiemmin olen ajatellut, että kyllä se oikea kohdalle osuu ennemmin tai myöhemmin mutta nyt mieleen on hiipinyt ajatus, että ei näillä otteilla. Olen opiskelija enkä yleensä itsetuntoa ole pönkittämässä vaan päinvastoin vähättelen itseäni muille. En osaa antaa naisElle sellaista kuvaa itsestäni kuin mitä olen vaan huonomman. Kai siksi etten halua tulla torjutuksi itsenäni. Onneksi minulla on ystäviä. He toitottavat että "kortit on kädessä, menet vain pelaamaan".

Yleensäkin aloitteen tekeminen on ylivoimaisen vaikeaa,enkä osaa antaa sellaista vaikutelmaa naiselle, että olisin kiinnostunut hänestä sekä fyysisesti, että henkisesti. Tai siltä ainakin tuntuu koska naiset haluavat olla joko ystäviä tai sitten "buddyjä" mutta en varmaan ole riittävän kiinnostava jotta kelpaisin parisuhteeseen. Olen liian kiltti ja näytän myös heikkouksiani (ja niitä etupäässä). Se on sellainen ihme päähänpinttymä jolla haluan varmistaa, että nainen varmasti tajuaa, että on minussa nämä ja nämäkin huonot puolet. Miten oppisin suggestoimaan itseni niin, että antaisin joko sellaisen kuvan itsestäni kuin olen tai sitten paremman? Kumpi ylipäänsä on parempi?

Harrastukseni ovat lajeja joissa ei tapaa ihmisiä. Kasvoni ovat nuoret enkä käy punttisalilla jos niitä nyt voi ulkonäköongelmiksi sanoa. Olisiko vinkkejä elämänhallinta- ja itsensä hyväksymiskirjoista?

Etelään, etelään, ongelmat ratkeaa.
Vaihtoon pääset freemoverina, katso jokin pieni kaupunki etelästä. Tai iso jos on rahaa.

minä kirjoitti:

Olen 25-vuotias äijä ja ongelma on siinä, että en ole koskaan seurustellut. Aiemmin olen ajatellut, että kyllä se oikea kohdalle osuu ennemmin tai myöhemmin mutta nyt mieleen on hiipinyt ajatus, että ei näillä otteilla. Olen opiskelija enkä yleensä itsetuntoa ole pönkittämässä vaan päinvastoin vähättelen itseäni muille. En osaa antaa naisElle sellaista kuvaa itsestäni kuin mitä olen vaan huonomman. Kai siksi etten halua tulla torjutuksi itsenäni. Onneksi minulla on ystäviä. He toitottavat että "kortit on kädessä, menet vain pelaamaan".

Yleensäkin aloitteen tekeminen on ylivoimaisen vaikeaa,enkä osaa antaa sellaista vaikutelmaa naiselle, että olisin kiinnostunut hänestä sekä fyysisesti, että henkisesti. Tai siltä ainakin tuntuu koska naiset haluavat olla joko ystäviä tai sitten "buddyjä" mutta en varmaan ole riittävän kiinnostava jotta kelpaisin parisuhteeseen. Olen liian kiltti ja näytän myös heikkouksiani (ja niitä etupäässä). Se on sellainen ihme päähänpinttymä jolla haluan varmistaa, että nainen varmasti tajuaa, että on minussa nämä ja nämäkin huonot puolet. Miten oppisin suggestoimaan itseni niin, että antaisin joko sellaisen kuvan itsestäni kuin olen tai sitten paremman? Kumpi ylipäänsä on parempi?

Harrastukseni ovat lajeja joissa ei tapaa ihmisiä. Kasvoni ovat nuoret enkä käy punttisalilla jos niitä nyt voi ulkonäköongelmiksi sanoa. Olisiko vinkkejä elämänhallinta- ja itsensä hyväksymiskirjoista?

Olen sua vuotta vanhempi ukko ja mulla ainoa seurustelusuhde oli vähän päälle parikymppisenä ja se kesti ~3kk. Sen jälkeen tuli jämähdettyä poikamieheksi ja jopa kieltäydyin aloittamasta suhdetta erään puolitutun ihan mukavan naisen kanssa. Nyt seurustelu taas kiinnostaisi, mutta kun mulla on sama ongelma kuin sinulla: en osaa enää näyttää tunteitani. En osaa imarrella naisia ja kehua heidän ulkonäköään/luonnettaan. Lisäksi pelkään epäonnistumista, varsinkin kun olen tämän ikäseksi suhteellisen kokematon sänkytouhuissa.

Tuttua on myös tuo, että olen aina liiankin rehellinen ja korostan liikaa niitä mun negatiivisia puolia. Kumpa sitä osais jättää kertomatta ne huonot puolet, mutta kun ei.. Varmaan sitä pitäs pilata tämä liian korkea moraali, ennenkuin alkaa naishommissa onnistamaan. Yhden illan jutuista ja maksullisista naisista voisi ehkä aloittaa. ;)

vinkki kirjoitti:

Etelään, etelään, ongelmat ratkeaa.
Vaihtoon pääset freemoverina, katso jokin pieni kaupunki etelästä. Tai iso jos on rahaa.

Melkein kaikissa muissa maissa miehen pitää olla hallitsevampi kuin Suomessa ja olisin vielä enemmän sormi suussa. Tulisi vain sellainen olo, että nainen on minun kanssa koska minulla on varallisuutta ainakin Virossa.

ihminen kirjoitti:

Olen sua vuotta vanhempi ukko ja mulla ainoa seurustelusuhde oli vähän päälle parikymppisenä ja se kesti ~3kk. Sen jälkeen tuli jämähdettyä poikamieheksi ja jopa kieltäydyin aloittamasta suhdetta erään puolitutun ihan mukavan naisen kanssa. Nyt seurustelu taas kiinnostaisi, mutta kun mulla on sama ongelma kuin sinulla: en osaa enää näyttää tunteitani. En osaa imarrella naisia ja kehua heidän ulkonäköään/luonnettaan. Lisäksi pelkään epäonnistumista, varsinkin kun olen tämän ikäseksi suhteellisen kokematon sänkytouhuissa.

Tuttua on myös tuo, että olen aina liiankin rehellinen ja korostan liikaa niitä mun negatiivisia puolia. Kumpa sitä osais jättää kertomatta ne huonot puolet, mutta kun ei.. Varmaan sitä pitäs pilata tämä liian korkea moraali, ennenkuin alkaa naishommissa onnistamaan. Yhden illan jutuista ja maksullisista naisista voisi ehkä aloittaa. ;)

Olettaisin, että koet tälläisen melkoiseksi ongelmaksi niinkuin minäkin. Laitoin tuohon mailiosoitteen. Ajatustenvaihto olisi pieni vaiva jos pystyisimme pähkäilemään jonkinlaisen ratkaisun ja löytäisimme naiset itsellemme. Jos et kirjoita niin toivon, että löydät ratkaisun ongelmaan.

minä kirjoitti:

Olen 25-vuotias äijä ja ongelma on siinä, että en ole koskaan seurustellut. Aiemmin olen ajatellut, että kyllä se oikea kohdalle osuu ennemmin tai myöhemmin mutta nyt mieleen on hiipinyt ajatus, että ei näillä otteilla. Olen opiskelija enkä yleensä itsetuntoa ole pönkittämässä vaan päinvastoin vähättelen itseäni muille. En osaa antaa naisElle sellaista kuvaa itsestäni kuin mitä olen vaan huonomman. Kai siksi etten halua tulla torjutuksi itsenäni. Onneksi minulla on ystäviä. He toitottavat että "kortit on kädessä, menet vain pelaamaan".

Yleensäkin aloitteen tekeminen on ylivoimaisen vaikeaa,enkä osaa antaa sellaista vaikutelmaa naiselle, että olisin kiinnostunut hänestä sekä fyysisesti, että henkisesti. Tai siltä ainakin tuntuu koska naiset haluavat olla joko ystäviä tai sitten "buddyjä" mutta en varmaan ole riittävän kiinnostava jotta kelpaisin parisuhteeseen. Olen liian kiltti ja näytän myös heikkouksiani (ja niitä etupäässä). Se on sellainen ihme päähänpinttymä jolla haluan varmistaa, että nainen varmasti tajuaa, että on minussa nämä ja nämäkin huonot puolet. Miten oppisin suggestoimaan itseni niin, että antaisin joko sellaisen kuvan itsestäni kuin olen tai sitten paremman? Kumpi ylipäänsä on parempi?

Harrastukseni ovat lajeja joissa ei tapaa ihmisiä. Kasvoni ovat nuoret enkä käy punttisalilla jos niitä nyt voi ulkonäköongelmiksi sanoa. Olisiko vinkkejä elämänhallinta- ja itsensä hyväksymiskirjoista?

Mistä tuo itsesi vähättely juontaa? Onko sinua kiusattu koulussa vai minkä perusteella/seurauksena olet ryhtynyt antamaan itsestäsi "anteeksi että olen olemassa"-kuvaa.
Jos kuitenkin sisimmässäsi tunnet että sinussa on hyvää, niinkuin varmasti onkin, niin miksi et tuo sitä puolta itsessäsi esiin?
Tuo aloitteen tekeminen voi tosiaan olla vaikeaa, sitä en kiellä. Mutta se saattaa lähteä hyvinkin pienestä,eikä sitten kannata alkaa perääntyä pettymisen pelossa.
Suhde saakin alkaa aivan hyvin ystävyydestä. Sehän on hyvä vain ettei pidetä liian kiirettä. Jospa naiset ovat kavahtaneet sitä,että vaikutat jo liian takertuvalta ennenkuin olette tutustuneet paremmin.
Naiset on tietysti yksilöitä ja seikka mikä merkkaa jollekin tavattomasti, ei toiselle ole mitenkään oleellista. Esimerkiksi itselleni se, että pystyy puhumaan miehen kanssa helposti kaikista asioista merkitsee jo alkumetreillä tavattomasti. Ellei tuollaista keskustelusiltaa vähitellen synny, en kiinnostu syvemmin.
Ne puolet joita itse pidät itsessäsi huonoina, eivät saata olla sitä naisen mielestä. Anna naisen tehdä itse omat johtopäätöksensä ja muodostaa sinusta käsityksensä. Kyllä HÄN ne OMASTA mielestään huonot puolet sitten sinusta löytää.
Naisen jakuva imartelu tuskin kannattaakaan. Silti ei varmaan ole pahaksi jos sanoo jossain juttelun lomassa vaikka että, sinulla on mukava nauru, kaunis hymy, nätti mekko, tukka kauniisti jos todella on sitä mieltä.
Sänkyasioissa kokemattomia on varmasti myös sinua vanhemmissa ikäluokissa.Vaikka ymmärrän sen jos haluja on eikä kumppania kenen kanssa niitä toteuttaa, niin luohan se tiettyä painetta.

Kenties sinun kannattaisi katsastella sellaisten kiltin ja arkisemman näköisten naisten joukosta. Naisilla niitä vasta onkin "ongelmia" itsensä suhteen. Sitä peitetään paljolla meikkaamisella, tukan kanssa tuskailemisella, (muodikkaasti?) pukeutumalla, myös viinan käytöllä, ylimielisyydellä baarissa...
Oman epävarmuuteni peitin juuri meikkaamisella ja antamalla ikäänkuin etäisen vaikutelman itsestäni. Ja sain totisesti olla raflassa miehiltä rauhassa... Joku joskus tuli kysymään, että mitäs se tyttö täällä niin totisena istuu.