Hei,
lueskelin tuossa viestiäsi ja aiempiakin viestejä mm. siitä miten lähipiirin huomauttelut ja kannustamattomuus sattuu. Vastasin sinne mutta kopioin myös vastaukseni tähän uudeksi aloitukseksi.
Itse olen 172 pitkä ja painan "enään" 79 kg eli laihtunut onnellisesti jo yli kymmenen kiloa tässä vuoden aikana. Tilanteeni on vielä siitä ikävä että lihavuuteni on kertynyt kaikki vyötärölle eli vaarallista "omena-lihavuutta". Vatsani on ympärysmitoiltaan isompi kun se oli silloin kun odotin kuopustani (106cm) mutta pehva ja raajat ovat ns. normaalit.
ELI asiaan. Mieheni suku ei kertaakaan ole maininnut että olisivat huomanneet laihtumiseni vaikka mieheni heille jostain syytä muistaa joka vierailulla mainitakkin. Kommentit on vaan jotain tyylin että jaaha.
Luin tuossa kun mainitsist että sinua laihduttaisi eniten se että jättäisit siippasi ja tuli mieleen että mulla lienee sama ongelma. Itse asiassa ei vaivaa se että ei sukunsa ole huomannut laihtumistani vaan se että mieheni asiasta joka kerta heille puhuu ja äänensävynsä. Samoten muutenkin hän kokoajan "vaatii" tai sanotaanko "antaa ymmärtää" että mun pitäs laihtua mutta ei kannusta mitenkän. Eli hän on löytänyt heikon kohtani ja käyttää sitä joka känteessä minua vastaan. Ei RAKASTAEN HYVÄKSENI VAAN MINUA VASTAAN.
Loppujen lopuksi minusta tuntuu että se on sama oonko lihava vai laiha; hän ei rakasta minua PISTE. Otetaanpa äärimmäinen esimerkki tosielämästä: olin ollut jo yhdeksän viikkoa TERVEELLISELLÄ laihdutusohjelmalla ei siis mikään ihmekuuri. Olin puhunut mieheni kanssa paljon siitä miten elintapojen muutos on kaiken a ja o ja miten 0,5 - 1 kg /kk on sopiva ja terveellinen laihdutusvauhti. Kas kummaa kun punnitusaamuna onnellisesti ilmoitin että taas on lähtenyt puolikiloa niin tämä sanoo "mahtavaa, mutta mitä me tuolle sun vatsalle tehdään se on aivan vitun ruma". Ja tuo oli suora lainaus.
SIIS mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?????
lueskelin tuossa viestiäsi ja aiempiakin viestejä mm. siitä miten lähipiirin huomauttelut ja kannustamattomuus sattuu. Vastasin sinne mutta kopioin myös vastaukseni tähän uudeksi aloitukseksi.
Itse olen 172 pitkä ja painan "enään" 79 kg eli laihtunut onnellisesti jo yli kymmenen kiloa tässä vuoden aikana. Tilanteeni on vielä siitä ikävä että lihavuuteni on kertynyt kaikki vyötärölle eli vaarallista "omena-lihavuutta". Vatsani on ympärysmitoiltaan isompi kun se oli silloin kun odotin kuopustani (106cm) mutta pehva ja raajat ovat ns. normaalit.
ELI asiaan. Mieheni suku ei kertaakaan ole maininnut että olisivat huomanneet laihtumiseni vaikka mieheni heille jostain syytä muistaa joka vierailulla mainitakkin. Kommentit on vaan jotain tyylin että jaaha.
Luin tuossa kun mainitsist että sinua laihduttaisi eniten se että jättäisit siippasi ja tuli mieleen että mulla lienee sama ongelma. Itse asiassa ei vaivaa se että ei sukunsa ole huomannut laihtumistani vaan se että mieheni asiasta joka kerta heille puhuu ja äänensävynsä. Samoten muutenkin hän kokoajan "vaatii" tai sanotaanko "antaa ymmärtää" että mun pitäs laihtua mutta ei kannusta mitenkän. Eli hän on löytänyt heikon kohtani ja käyttää sitä joka känteessä minua vastaan. Ei RAKASTAEN HYVÄKSENI VAAN MINUA VASTAAN.
Loppujen lopuksi minusta tuntuu että se on sama oonko lihava vai laiha; hän ei rakasta minua PISTE. Otetaanpa äärimmäinen esimerkki tosielämästä: olin ollut jo yhdeksän viikkoa TERVEELLISELLÄ laihdutusohjelmalla ei siis mikään ihmekuuri. Olin puhunut mieheni kanssa paljon siitä miten elintapojen muutos on kaiken a ja o ja miten 0,5 - 1 kg /kk on sopiva ja terveellinen laihdutusvauhti. Kas kummaa kun punnitusaamuna onnellisesti ilmoitin että taas on lähtenyt puolikiloa niin tämä sanoo "mahtavaa, mutta mitä me tuolle sun vatsalle tehdään se on aivan vitun ruma". Ja tuo oli suora lainaus.
SIIS mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?????
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos mun mies oikeasti sanois mulle noin niin se olis hyvin nopeasti entinen mies. Miten voit olla niin TYHMÄ, että olet tollaisen äijän kanssa???