Seurustelin melko kauan rakastamani miehen kanssa,
hän oli minua yli kymmenen vuotta vanhempi, todella ihana ja välitti minusta todella enkä tajua
miten ihmeessä annoin suhteemme kariutua. Voi olla
että kun olen vielä näin nuorikin, kaipaan välillä
seikkailua elämääni ja tahdon mennä kuin itsestäni tuntuu. Kohtelin miestäni todella kaltoin ja nyt kadun sitä todella sillä minä ihan tosissani rakastin häntä enkä olisi halunnut menettää häntä mutta turha sitä nyt enää on murehtia. Asiat alkoivat mennä todella pieleen kun jäin kiinni valehtelusta ja mies kun niin monta kertaa pyysi minulta sitä ainoaa asiaa; että olisit rehellinen, mitään muuta en vaadi. Erostamme on kolmisen kuukautta kun hän jätti minut ja olen kuullut että hänellä on jo toinen nainenkin.
Sanonpahan vaan teille kaikille omien kokemuksien pohjalta että ei kannata valehdella, sekin on pettämistä ja pilaa sen kaiken ihanan teidän väliltä.
Tiedän etten tule koskaan enää saamaan häntä takaisin mutta on se jännä miten ihminen kaipaa sellaista kuukausia jopa vuosia mitä hän ei enää koskaan tule saavuttamaan.
Hyvät ihmiset ottakaa opiksi,
ja surekaa surunne pois kunnolla,
älkää piilotelko kyyneleitänne,
itkekää silloin kun siltä tuntuu
älkääkä välittäkö että joku näkee ja ajatelko
kuinka raukkamaista se on.
Exäni itki usein minun läsnäollessani
ja ennen pidin sitä todella raukkamaisena mieheltä
mutta nyt, nyt teen sitä itse. Ja miksi mies ei
muka saisi itkeä? Sehän on aivan luonnollista, tuskaa on turha hautoa yksin sisällään ja
jätää sinne patoutumaan.
En tiedä mutta luulenpa että suhde tämän miehen kanssa kasvatti minua.
Minä opin häneltä paljon.
hän oli minua yli kymmenen vuotta vanhempi, todella ihana ja välitti minusta todella enkä tajua
miten ihmeessä annoin suhteemme kariutua. Voi olla
että kun olen vielä näin nuorikin, kaipaan välillä
seikkailua elämääni ja tahdon mennä kuin itsestäni tuntuu. Kohtelin miestäni todella kaltoin ja nyt kadun sitä todella sillä minä ihan tosissani rakastin häntä enkä olisi halunnut menettää häntä mutta turha sitä nyt enää on murehtia. Asiat alkoivat mennä todella pieleen kun jäin kiinni valehtelusta ja mies kun niin monta kertaa pyysi minulta sitä ainoaa asiaa; että olisit rehellinen, mitään muuta en vaadi. Erostamme on kolmisen kuukautta kun hän jätti minut ja olen kuullut että hänellä on jo toinen nainenkin.
Sanonpahan vaan teille kaikille omien kokemuksien pohjalta että ei kannata valehdella, sekin on pettämistä ja pilaa sen kaiken ihanan teidän väliltä.
Tiedän etten tule koskaan enää saamaan häntä takaisin mutta on se jännä miten ihminen kaipaa sellaista kuukausia jopa vuosia mitä hän ei enää koskaan tule saavuttamaan.
Hyvät ihmiset ottakaa opiksi,
ja surekaa surunne pois kunnolla,
älkää piilotelko kyyneleitänne,
itkekää silloin kun siltä tuntuu
älkääkä välittäkö että joku näkee ja ajatelko
kuinka raukkamaista se on.
Exäni itki usein minun läsnäollessani
ja ennen pidin sitä todella raukkamaisena mieheltä
mutta nyt, nyt teen sitä itse. Ja miksi mies ei
muka saisi itkeä? Sehän on aivan luonnollista, tuskaa on turha hautoa yksin sisällään ja
jätää sinne patoutumaan.
En tiedä mutta luulenpa että suhde tämän miehen kanssa kasvatti minua.
Minä opin häneltä paljon.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.