Tajusin juuri, että olen rakastunut työkaveriini. Itse olen vapaa, mutta hän on perheellinen mies. En aio tehdä asialle mitään, sillä en missään nimessä halua aiheuttaa ikävyyksiä hänelle tai hänen perheelleen. On näitä voimakkaita ihastumisia ollut ennenkin, ja silloin en ole voinut hillitä itseäni, mutta nyt tunne on erilainen. Rakastan häntä niin, että en todellakaan halua hänelle mitään pahaa. Siksi aion vaieta, ja nauttia vain siitä ystävyydestä joka välillämme vallitsee. Hieman surullista, mutta olen nöyrän kiitollinen siitä, että pystyn tuntemaan rakkautta...
*huokaus*
-pelletti-
102226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jos hiljaa aiot olla ? - kait hänkin haluaisi siitä kuulla ?
mies
Mitä tämä mies siitä hyötyisi jos kertoisin? Tuskin hän vuokseni perhettään jättäisi, enkä tosiaan sitä haluakkaan. Jos hän joskus on vapaa, niin silloin toki kerron tunteistani.
et kuitenkaan ole ainut sille miehelle!
...olla hänelle ainut, miksi haluaisin? Eikä meillä siis ole tai ole ollut minkäänlaista suhdetta, ei fyysistä kontaktia tms. En ole kovin mustasukkaista tyyppiä, joten en varsinaisesti ole surullinen vaimon/perheen olemassa olon takia, vaan koska en voi kertoa tai teoin osoittaa mitä tunnen...
siis onko tämä "rakkaus" vaan sun korvien välissä? siis mies ei ole sinusta ja suntunteista tietoinen, siis lapsellista kaukorakkautta teinien tyyliin: "mä rakastan tota antti tuiskua," tms,vastaavaa. ja mies on perheellinen. hyvä ihminen herää jo!!!. suuntaa katsees ja rakkautes vapaisiin poikiin.
Vai lapsellista kaukorakkautta ;) Pikemminkin on lapsellista sanoa toisen rakkautta lapselliseksi. Ollaan kyllä työskennelty jo kaksi vuotta yhdessä, ajoittain hyvin tiiviissäkin yhteistyössä. Kyllä siinä ajassa ja jo oppii toista tuntemaan ja toiseen rakastumaan. Varsinkin kun kyse on työstä, jossa on paljon aikaa puhua muutakin kuin työasiaa.
Toki minulla on ollut muutakin elämää kuin työ ja tämä työkaverini, enkä ole tietoisesti ohjannut tunteitani hänen suuntaansa. Tässä hiljattain vain tajusin, että jos jonkun ihmisen kanssa haluaisin vakiintua, niin hänen kanssaan. Mutta kenenkään perhettä en halua hajoittaa, pelkkä ajatuskin on jo vastenmielinen, eli en tuo tunteitani tykö. Kiinnostus on molemminpuolista, tiedän kyllä, mutten halua rakkaudenjanossani loukata muita ja siksi vaikenen edelleen...
On pakko kertoa. Oletko kenties sinä, minun tunteeni sinua kohtaan ovat hyvin syvät. En tiedä
oletko juuri hän. Minä nimittäin olen perheellinen ja sinä vapaa. En minäkään uskalla
tunteitani hänelle paljastaa. On surullista,
kärsitäänkö yhdessä....ja unelmoidaan toisistamme. Sinun aina....
...edes uneksia, että olist juuri hän. Kuten sanoin, kerron kyllä jos hän on joskus vapaa. En halua, että minä olen "syy" hänen eroonsa. Syy olkoon muualla ja muissa asioissa, ja erotkoon ensin omia aikojaan jos niikseen tulee. Silloin minäkin voisin kertoa tunteeni ilman omantunnon tuskia...
..olet hieno nainen. Joku mies saa sinusta rakastettavan naisen (vaimon). Saattaa käydä toisinpäin, sinä olet varattu ja hän vapaa. Samassa tilanteessa olemme taas. Elämä vie ja elämä tuo. Koskaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Uskalla elää ja nauti elämästäsi...
hyvä on