Ei tipu

osallistua, jollei ole tullut kutsua juhliin.

ja sittenkin tuumailen, että onko muutenkaan oltu yhteyksissä minkä verran ja sen perusteella päätökset juhliin menosta ja lahjuksista.

Jos vaiks rippikoulu on käyty lahjarahojen toivossa, niin voi voi. Silloin on käyty se epärehellisin tarkoitusperin. Miksi kukaan sellaiselle haluaisi rahojaan lähettää, semmoiset nuoret ei varmaan ole edes sitten kiitollisia saamastaan.

Ja muutenkin on mennyt kummalliseksi kerjäämiseksi tuo merkkipäivien juhlinta. Ällöttäväähän se on. Puistattaa oikein.

Pois sellaiset Suomen kulttuurista!

.. muistan... ajattelen kunkin tapauksen erikseen. Rahattomana valmistan kortin itse tai ostan markkinoilta valmiiksi jos haluan jotakin muistaa? En osallistu kaikkiin "kissan ristiäisiin". Ei ole tarpeen. Tuntisin itseni ns. Uunoksi. Minä vien ystävän tai lapsen vaikka jätskille jos euroja on? Silloin kun on aikaa olen heidän kanssaan. Niin minä muistan... Ratkaisu on helpoin tehdä kun miettii että onko tämä ihminen minulle tärkeä? Niin minä teen siis ajattelen.... ystäväni .. lapseni... läheiseni.. tapaus kerralaan...