Turpaan on tullut kerran jos toisenkin.. Mikä tekee ihmisestä niin tyhmän että palaa aina vain takaisin..? Olen itsekin kiivasluontoinen mutta kun äijällä kontrolli pettää niin siinä ei auta muu kuin mennä virran tai tässä tapauksessa voiman mukana.. lapsiakin on... lapset syyttävät jo minua kaikesta "miksi sä ärsytit isiä.." Isä on se hyvä tyyppi ja minä paha.. Silmä mustana, käsi sijoiltaan..Pää kuin juuri kynnetty pelto nyrkin iskun jäljiltä.. sisällä vihaa, pettymystä ja surua. Miten joku voi satuttaa toista noin??
Ero aikeissa pääsen aina tiettyyn pisteeseen kunnes jollain mies saa lirkuteltua takaisin..Luvataan maat ja taivaat, elämä muuttuu, hän muuttuu... Paskat..
Miksei tunteet kuole iskujen mukana?
Miten voi rakastaa vielä jotain joka kohtelee kuin paskaa...
Kun toinen myöhemmin itkee ja rukoilee etten jättäisi, vannoo muuttuvansa...tiedän mitä tulee tapahtumaan jos törmään häneen heikoimmillani..
Toisin sanoen hän on onnistunut päämäärässään...!!
En osaa elää ilman sitä paskaa, en uskalla päästää irti lopullisesti koska pelkään ettei tunteeni häntä kohtaan koskaan katoa...
Katoavatko ne????
olen epäonnitunut ennenkaikkea äitinä ja puolisona. Vihaan itseäni kun olen niin heikko tämän asian kanssa! Miksen uskalla irrottaa???
Ero aikeissa pääsen aina tiettyyn pisteeseen kunnes jollain mies saa lirkuteltua takaisin..Luvataan maat ja taivaat, elämä muuttuu, hän muuttuu... Paskat..
Miksei tunteet kuole iskujen mukana?
Miten voi rakastaa vielä jotain joka kohtelee kuin paskaa...
Kun toinen myöhemmin itkee ja rukoilee etten jättäisi, vannoo muuttuvansa...tiedän mitä tulee tapahtumaan jos törmään häneen heikoimmillani..
Toisin sanoen hän on onnistunut päämäärässään...!!
En osaa elää ilman sitä paskaa, en uskalla päästää irti lopullisesti koska pelkään ettei tunteeni häntä kohtaan koskaan katoa...
Katoavatko ne????
olen epäonnitunut ennenkaikkea äitinä ja puolisona. Vihaan itseäni kun olen niin heikko tämän asian kanssa! Miksen uskalla irrottaa???
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lapsesi suusta tullut lause, sen pitäis jo pistää sulla sellaset hälärit päälle, ettei sua kiinnostas pätkääkään kattella taaksepäin, vaan häivy vähän helevetin äkkiä...
Mun isukki oli tuommoinen sekopoltsi. Onneksi äiti oli sen verran fiksu, että erosi.Hyvin olen pärjänny ilman hullua isukkia, äiti on ollut jo monia vuosia onnellinen miehen kanssa joka arvostaa häntä.
Lähde pois. Lastes takia. Näen työssäni jäljet, jotka jää perheväkivallasta, lievemmästäkin...Ihan tosi. Nyt.
Itses takia. Sä et tarvii tuollaista miestä. On parempiakin.
Kyllä ne tunteet kuolee vähitellen, varmasti.
Lähtisit vain pois, lastesi tähden. Itsesi Takia.
Minä tein lopullisen päätöksen, kypsyttelin sitä reilu puolivuotta ja nyt viikon päästä muutan pois. Väkivalta ei loppunut, vain paheni.
Jos annat sen tapahtua, se myös tapahtuu.
Suojele lapsiasi, mieti mitä käytösmalleja he oppivat teiltä?
Lyöminen ei ole oikein, älä opeta sitä heille.
Kannattaa todella erota ja jos mahdollista hanki lähestymiskielto esim.jos joku voisi todistaa miehesi väkivaltaisuuden.Kannattaa myös hankkia yksinhuoltajuus lapsiisi.Miehesi varmaankin yrittää myös eron jälkeen häiritä eläämääsi,yleensä nämä vaimojaan hakkaavat psykopaatit tekevät niin.Itse olen tehnyt edellä mainitulla tavalla,eikä kaduta,vaikka exäni on tehnyt kaikkea mahdollista kiusaa eronkin jälkeen.Ajattele lastesikin parasta,eroaminen ei ole helppoa,mutta loppujen lopuksi selviydyt voittajana.
vasyttää.. Miten jaksan monta kertaa päivässä jankuttaa miehelle "ei" kun tämä soittelee, lähettelee tekstiviestejä ja odottaa milloin minkäkin kulman takana.. halailee ja suutelee väkisin. itkee, pyytää etten jättäisi... Aivan eri mies jonka luota lähdin pois.. Se on äärettömän vaikeaa koska tunteet häntä kohtaan eivät ole kuolleet. kaikki hyvin niin kauan kun hän on pois läheltäni, on oppinut varmasti jo itsekin koska muuten ei jaksaisi vainota minua ympäri kaupunkia.. Hän ei anna periksi ennenkuin on saanut minut kotiin.. pelkään että taas jossain vaiheessa annan periksi.. :(
hanki lähestymiskielto, ja ennen kaikkea, LOPETA TEKOSYIDEN KEKSIMINEN JA ITSESI SÄÄLITTELY! Oletko todellakin noin surkea tapaus!? Ehkä sun on sitten parempi antaa lapsesi pois parempaan paikkaan, kunnei sinusta löydy tuon vertaa aikuista. Eli joko tai: lapset huostaan tai mies. Kumpi on sulle tärkeämpi? Noinko paljon haluat pilata lastesi elämän?
Jos luulet olevasi jotenkin erikoinen tapaus, niin turhaan kuvittelet. Aikuinen ihminen osaa tehdä oikeat ratkaisut. Niin me muutkin olemme tehneet. Mutta ekaksi lopetat tuon vinkumisen ja otat vastuun edes itsestäsi, jollet lapsistasi pysty.
tuntuu pahalta, ku kaikki käskee erota. Tiedän sen tasan tarkkaan. Sitä kun aina toivoo, että asiat muuttuu paremmaksi.
Ei ne muutu. Minä tiedän.
Ota lapsesi ja lähde.
Sun täytyy!
Äläkä sitten enää ole yhteydessä mieheesi. Ei ainakaan ennen kuin pahin tunnemyrsky on ohi.
Sun täytyy jaksaa pitää huoli itsestäsi ja lapsistasi!!!!
saatat "sairastaa" läheisriippuvuutta, se on yhtä vakavaa kuin tuo hakattavana oleminen.
http://www.tukiasema.net/
Sillon kun itse olin suhteessa, aika sairaassa...niin lääkäri sanoi, että vaikka väkivalta loppuisikin niin se palaa takaisin, vuoden taikka kahden päästä ja RAAEMPANA!! Lähde hyvä ihminen pois. tuo ei ole rakkautta, vaan sairaalloista omistamisen halua.Tunnut tarvitsevan itsekin apua. siis hae sitä. Sinä pärjäät kyllä.
Ihan varmasti.
Nyt on oltava vahvana.
Alistettu.. Mies saa sinut uskomaan että tarvitset häntä, etkä pärjää yksin.
Sitä kuvittelee ettei kukaan muu huoli sinua, koska hänkin kohtelee sinua tuolla lailla.
Että olet niin huono ihminen, jota kukaan ei voi rakastaa, saati sitten arvostaa!
Puhun omasta kokemuksesta, enkä halua yleistää. Mutta suurin osa hakatuista naisista tuntee näin..
Nii, ei mulla ole kokemuksia fyysisestä väkivallasta mut henkisestä sitäki enempi. Mulla oli kutakuinki normaali itsetunto kun menin yli viistoista vuotta sitten yhteen exän kanssa. Sitten kahden lapsen jälkeen sain kuulla olevani vastenmielinen, mihinkään kelpaamaton olio. Halusin päästä pois mutta en uskaltanut, kaikki pitivät miestäni NIIN IHANTEELLISENA isänä ja aviopuolisona. Vuosia ja kyyneleitä virtasi, olin lopulta pelkkä raunio vailla itsekunnioitusta. Säälin itseäni, pelkäsin muiden mielipiteitä - nyt sen tajuan. Sitten kohtalo armahti ja mies halusi itse eroa uuden naissuhteen vuoksi. Nyt olen ollut ja jonkin aikaa onnellinen uuden, lempeän miehen kanssa joka kohtelee minua ihmisenä eikä osana omaisuuttaan. Niin että oman kokemani perusteella voin sanoa että siinä vaiheessa kun alatte sääliä itseänne tai kertoa itsellenne että olette suhteessanne koska kerran niin lupasitte, olette pahasti hukassa. Elämällä on teille muutakin tarjottavaa, olittepa sitten miehiä tai naisia. Kenenkään ei pitäisi alistua toisen ihmisen tahtoon vaan parisuhteessa tulisi vallita demokratia.
niin vaikeaa jättää mies, niin pistäkää ainakin liiton jatkamisen ehdoksi se, että mies hakeutuu hoitoon. Silloin on edes jotakin toivoa.
Juu, u!
Ei ne oikeesti sinne hoitoo mee, kuin vaan toisen mieliks.. vaikkeivät muutoin muutukkaan. Kerran menetetty luottamus ei koskaan palaa.