Mitä olette tehneet (kalliille) vihkisormukselle eron jälkeen? Lipaston laatikkoon? Roskiin? Liikkeeseen romukullaksi?
Itse olen miettinyt, että voisikohan sormuksen kivistä teetättää vaikka kaulakorun tms? En raaskisi kalliita kiviä jättää turhan pantiksi, niillä ei ole tunnearvoa kuitenkaan enää.
Itse olen miettinyt, että voisikohan sormuksen kivistä teetättää vaikka kaulakorun tms? En raaskisi kalliita kiviä jättää turhan pantiksi, niillä ei ole tunnearvoa kuitenkaan enää.
Vastaukset 44
Vanhimmat
eihän kenenkään tarvi tietää, että mies on huono ja epäkypsä avioliittoon, ja lähtee kun ei huvita.
Näin myös tulevat uudet tyttöystävät huomaavat, että mies on edelleen naimisissa, vaikka muuta puhuu.
Ja toiseksi, kultasormukset on upeita, mulla on monta monta ihanaa timanttia, joten miksi piilottasin ne komeroon.
Niin sinä pidät vanhaa vihkisormusta sormessa, jotta ex-miehesi uusi tyttöystävä huomaisi, että ex-miehesi onkin edelleen naimisissa?
Joopa joo.
Miksen pitäisi? Tottakai, olen ne kerran saanut, ja siinä onja pysyy. Enhän ole ottanut kaulakoruakaan, jonka miheltäni olen sanut ja ranneketjut, korvakorut on ja pysyy. Miksi sormukset pitäisi ottaa? Enkä toden totta osaisi olla ilman niitä, olisi aika outo tunne, kun on tottunut koruihin.
Eihän avioliittoa sormuksen perusteella määritetä. Sormus nimettömässä ei automaattisesti tarkoita että olisi naimisissa, kuten ei sekään,että jos sitä ei ole, niin ei sitten ole aviossakaan.
Itse en vaan ymmärrä, miten voisi pitää vihkisormusta, vaikka olisi eronnut. Jotenkin tuntuu,että liitolla ei ole ollut niinkään paljon arvoa kuin sormuksella.
Mulle timantit sormuksessa merkitsi kestävää ikuista rakkautta, joten en kestä nähdä niitä kun liitossa ei mennyt vuosiakaan enempää kuin kiviä sormuksessa. Ehkä se exästä tuntui kanssani ikuisuudelta, tiedä häntä.
Minä en sormusta vuotta kauempaa sormessa pitänyt. Vääntyi menossa ja tuntui aina olevan tiellä. Loppujen lopuksi se oli täynnä naarmuja ja oli soikean muotoinen. Kuka kaipaa tollasta sormpäitä puristelemaan.
Jos muistat, vihkikaavassa sanottiin että se sormus on merkkinä avioliitostanne. Ei siinä sen kummempaa.
Toisille "ei pääse erosta yli" on sama kuin "ei ymmärrä olevansa eronnut". Pahempiakin sekopäitä on, tuo on sentään yhteiskunnalle vaaratonta. Mutta liittyykö siihen muutakin... kuten että myös lapsille uskottelee että äiti ja isä ovat edelleen naimisissa...
Sairaitakin on. Tuosta ei kyllä tiedä oliko vitsi :)
Miten niin muut huomaa että mies on edelleen naimisissa? Ette ilmeisesti ole eronneet? Eihän sormusta siinä tapauksessa edes tarvitse ottaakaan pois. Jos olette eronneet, olet naiivi jos kuvittelet miehen naisystävien välittävän siitä että kannat vihkisormusta. Aiotko edes tavata hänen naisiaan? Joko tämä on vitsi taikka olet taas yksi niistä jotka ovat omilla teoillaan osoittaneet miksi mies halusi erota.
sinne se on laitettu, kaikkine kuusine timantteineen. Pitää en voi.
Sormuksilla ei ole enää mitään tunnearvoa, paitsi että ajatus niiden pitämisestä edes uudeksi koruksi tehtynä ahdistaa. Säilyttänyt olen lasten takia (samoin kun kalliin hääpuvunkin). Lapsilla on oikeus niitä joskus katsella jos heille sellainen tarve tulee. Vielä ei ole tullut, ovat tosin liian nuoria siihen, mutta ehkä vaikka murrosiän jälkeen tai oman avioliiton kynnyksellä.
sillä on kuitenkin niin paljon, että se on kirjahyllyssä vihkikuvan edessä ja tulee siinä aina olemaan.
Vaan ei tollasella ohuella sormuksella ole enää mulle eron jälkeen mitään arvoo!!
olekkaan sormuksessa vaan siinä mistä sormus on muisto.
mä en ainakaan hirveen positiivisesti suhtautuisi, jos alkaisimme seurustella,tulisin kotiisi, ja kirjahyllyssä komeilisi muistomerkki edesmenneelle avioliitolle, vaikka sen pystyttäminen on tasan sun oma asiasi. Jos vielä asenne olisi että siinä ne tulee aina olemaan, niin päättelisin,ettet ole entisestä päässyt sen vertaa irti, että voisit laittaa muistotkin syrjempään. Ei siinä pysty mitään uutta rakentamaan, entisen avioliiton raunioilla.
Tuo mies ei ehkä uutta suhdetta haluakaan. Tai haluaa osoittaa jo lähtökohtaisesti ettei koskaan tule arvostamaan kotiin kutsumaansa naista kuten vaimoaan. Se on hänen valintansa.
Täysijärkinen ihminen ei takerru materiaan.
"Täysijärkinen ihminen ei takerru materiaan."
Kysehän on kaikesta muusta kuin materiasta. 20 yhteistä vuotta, vähin mitä niistä voin muistona säilyttää, on se sormus ja vihkikuva.
Sen verran myönnytystä, että jos uusi suhde sattuisi syntymään, niin sen sormuksen ja kuvan voisin laittaa pois näkyviltä, jos ne toista kiusaisivat.
Mutta uutta suhdetta en voi kuvitellakkaan, ennenkuin suruaika vanhan loppumisesta hellittää ja se voi kestää kauan. Ja mitään laastarisuhdetta en aio luoda, se on vain sen toisen ja itsensä pettämistä.
täyspäinen takerru menneeseenkään. Tietysti jos ei tahdo elämässä eteenpäin,niin eihän se ole edes pakko. Luulisi että sinulla on muutakin muistoa avioliitostasi kuin sormus ja vihkikuva, nimittäin poikasi.
Sanoit ettet voi uutta suhdetta kuvitellakaan.. mitähän sinä olet sitten etsiskellyt entisistä viesteistä päätellen.. varo vaan, täällä saattaa olla joku joka on sinulle joskus vastannutkin..
Mitäs menneeseen takertumista se on, jos muistoja haluaa säilyttää. Muistot säilyvät esineissä. Onhan se ymmärrettävää, jos jonkun avioliitto on ollut paskaa ja eron jälkeenkin vihaa entistä puolisoaan, niin ei kai niitä muistojakaan juuri tee mieli säilyttää. Minulla on niin paljon hyviä muistoja ja hyvät välit exään, etten halua häntä kokonaan unohtaa ja tuossa sormuksessa ne muistot säilyvät. Sormushan se on se avioliiton merkki.
Etsiskellyt kyllä olen mutta onneksi ei ehtinyt tärpätä. Rehellisyyden nimissä oli kerrottava todellinen elämäntilanteeni ja sain muutamalta naiselta satikutia, että ei kuule noin, ensin on se surutyö tehtävä. Kun eropäätös oli tehty, se oli minulle niin raskas ja suuri pettymys ja kuvittelin tarvitsevani uuden suhteen. Kun jonkun aikaa olin yksikseni asunut, tajusin, että se eron aiheuttama surutyö on tehtävä rauhassa ja päästävä sinuiksi "uuden minänsä" kanssa ennenkuin on valmis uuteen suhteeseen. Nuo naiset olivat aivan oikeassa. Tuossa vaiheessa jos olisin uuteen suhteeseen alkanaut, olisi toinen osapuoli varmasti joutunut minun surutyöstäni kärsimään.
Miksi noin kielteinen asenne, että alat jo täyspäisyyttäkin epäilemään? Onko oma miehesi ollut niin huono ja olet niin katkera, että suhtaudut kielteisesti kaikkiin miehiin? Mitä pahaa siinä on, jos haluaa säilyttää sormuksen muistona näkyvällä paikalla?
kun mietit missä meni pieleen. Minun entinen hyppäsi "laastarisuhteeseen" elikkä ei miettinyt entisiään. Itse olen nyt puolitoista vuotta painiskellut eroa ja se on tehnyt minulle tosi hyvää. Pystyy ymmärtämään toista osapuolta ja myös itseäni. Olen samaa mieltä, ettei uutta voi rakentaa, ellei entisen elämän kanssa ole sinut.
Nythän puhuttiin sormuksesta, ei entisestä puolisosta. Se, etten ymmärrä että entinen vihkikuva ja sormus on saaneet pysyvän paikan kirjahyllyssä muistelua varten.
Tapahtunut mikä tapahtunut, avioliitto hyvän tai vähemmän hyvän puolison kanssa, joka tapauksessa jossain vaiheessa ihminen jonka kanssa on avioitunut on ollut muita merkittävämpi.
Ei se,olenko katkera entiselle tai jopa kaikille miehille ole tässä olennainen asia, vaan se, että eteenpäin on mentävä.
Täyspäisyyttä voi alkaa epäilemään, jos väen väkisin pitää kiinni liiton rippeistä, jos vieläkin tekee kipeää, tuska vasta pikkuhiljaa helpottamassa, ja silti haluaa vähän kuin rääkätä sieluaan pitämällä muistojen alttaria näkyvillä. Poissa silmistä, poissa mielessä, sanotaan. Luulisi kuitenkin elämästä jonkun kanssa jäävän muitakin muistoja kuin pelkkä sormus ja vihkikuva. Tai jos ei, ei varmaan ollut edellytyksiäkään että liitto olisi kestänyt. Muistot taasen jäävät ihmisen sieluun,ja niitten kanssa eläminen onkin uusi opeteltava.
Itsesäälissä kieriskely tuntuu ainoalta motiivilta kiusata itseään joka kerran kun kirjahyllyn ohi kävelee.
Jos ei täyspäisyys ole vaakalaudalla, niin ainakin sangen omituista, minusta.
Tuo taas mitä sanoit uusien suhteitten rakentelusta, on todella hyvä juttu. Oma suhtautumiseni asiaan on se, etten minä etsi mitään , vaan olen rakentanut elämääni ehjemmäksi, kuljen eteenpäin ilman suurempi kipuja ja särkyjä. Se, ettei natsaa on tasan sen merkki,ettei ole edes sen aika. Kaikki aikanaan.
ja mielipiteitä on tietysti monenlaisia. Toisille vain tuntuu olevan vaikea ymmärtää ja hyväksyä sellaisia muiden ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä, jotka ovat etäällä omasta ajatusmaailmasta.
Ei se sormuksen säilyttäminen minulle ainakaan tarkoita liiton rippeistä kiinnipitämistä eikä sielun rääkkäämistä. Ei se asia siitä miksikään muutu vaikka hävittäisin joka ainoan esineen, joka päättyneestä liitosta vain voi muistuttaa.
Onhan niitä tallessa monenmoisia muitakin esineitä, jotka tuovat tiettyjä muistoja mieleen, joku tärkeä esine lapsuudesta, koulusta, armeijasta, ensimmäisestä ihastuksesta, äidistä, isästä, miksei sitten entisestä puolisosta, joka kuitenkin on ollut rakas ja tärkeä ihminen.
Ei muistoesineiden säilyttäminen tarkoita sitä, että väenväkisin yrittää roikkua vanhassa eikä katso eteenpäin ja ota vastaan tulevaa.
Kun alussa sanoin, että se sormus ja kuva tulee siinä aina olemaan niin ajattelin tilannetta, että olen yksin. Tottahan sen ymmärrän, että jos joskus uusi kumppani astuisi kuvioihin niin silloin ei olisi kovinkaan fiksua pitää niitä näkösällä.
eiköhän tämä nyt tullut ymmärretyksi.
Hyväksi lopuksi: kyse ei ole siitä,ettenkö hyväksyisi mitä muut tekevät, päinvastoin, jokaisen oma asia. Joskus on vaan hyvä jäädä inttämään, saadakseen vastauksen jonka käsittää. Nyt sain, okei, ymmärrän vähän paremmin. Eihän sen tarvitse tarkoittaa, että minä niin tekisin tai että sinä tekisit toisin.
Matka jatkukoon.
Samaa mieltä tuosta. Olen ollut nyt vuoden itsekseni eron jälkeen, ex puolestaan on seurustellut uuden naisensa kanssa vajaan vuoden, eli hyvin pian meidän eron jälkeen ex aloitti uuden suhteen.
Itsestäni vain tuntuu jotenkin oikealta se, että käyn läpi tämän vanhan suhteen ja eron, ennen kuin edes yritän aloittaa mitään uutta, koska haluan siinä uudessa suhteessa, sitten kun sen aika on, kyetä elämään niin ettei entisestä ole mitään painolastina.
kauan. Kuulostaa siltä että nyt ryvet itsesäälissä.
Laita se vihkikuva piirongin laatikkoon alimmaiseksi ja sormus myös ja ala elämään uutta elämää.
Tiedän kokemuksesta että tiukkaa tekee mutta teet vaan itsellesi hallaa kun ryvet menneissä.
Lähde tuulettumaan, esim. tanssimaan ja huomaat että piristyt jo siitä kun tapaat uusia ihmisiä.
Eihän mitään suhdetta tarvi heti hankkiakaan mutta eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka "se oikea" tulla tupsahtaisi kohdalle.
Siitä ainakin itse haaveilen vaikka en tietoisesti mitään haekaan mutta olisihan se näin keväällä ihanaa vaikka pikkuisen ihastua jollei sen ihmeempää.
Itse en olisi voinut uskoa ajattelevani näin vielä muutama kuukausi sitten mutta näin se vaan aika tekee tehtävänsä.
Kaunis sormus joka muistuttaa siitä, että joskus olin avioliitossa miehen kanssa jota rakastan. Miksi siis heittää sitä pois tai lipaston laatikkoon piilottaa. Pidän sitä kädessäni, tosin eri sormessa kuin avioliiton aikana.
kuin leski, onhan ex tavallaan kuin "kuollut" elämästäni.
kultasepälle ja sanoin että otetaanpa kaiverrukset pois... Nyt se on aivan tavallinen sormus, eikä alunperinkään ollut perinteisen vihkisormuksen oloinen ;)
eron jälkeen roskikseen.
Ei ollut kovin kallis sormus verrattuna timantteihin, mutta oli sellainen joka oli minun näköinen sormus, rakkaudella valittu ;) Pidin siitä vaikka en sormuksia käytä muuten. Eropäätös tehtiin riidan merkeissä ja sormukset heitettiin johonkin metsikköön. Tuskin niitä sieltä löytää. Eropäätöstä ei ole tarvinnut katua, joten ei sormusten hävittämistäkään.
ei pidä säilyttää. Pistä rahoiksi. ystäväni vei kaikki EXiltään saamansa korut romukullaksi ja pisti elämän risaiseksi.
ja otin jopa ex-mieheni sormuksen myös mukaan koska aikoinaan itse halusin avioon ja itse myös sormukset ostin eli hän ei ollut innokas mihinkään alunalkaenkaan!Mutta kuitenkin vuosikymmeniä olimme aviossa.Hääkuvatkin jäi ottamatta kun maistraatissa vihittiin.En tee vielä mitään sormuksille ja jos rahapula yllättää voin myydä mutta eihän niistä mitään saa.Tuskin mies oli koko avioliiton aikana sormuksesta kiinnostunut,koskaan ei pitänyt sormessa mutta muita naisia oli kyllä joka sormella!
voit joko hävittää sormuksen, viedä kaniin, myydä, käyttää vaihtorahana ostaessa uusia koruja.. tai tosiaan teettää vihkisormuksesta jotain aivan muuta. Muita koruja ei kai ole syytä mihinkään pistää, olet saanut ne lahjaksi, ja jos voit unohtaa että ovat ex mieheltäsi niin säilytä ihmeessä. Jos siis pidät niistä. Jos taas et pidä niistä niin myy tai anna jollekin. Ei tämän nin vaikeaa pitäisi olla.
Niin, minä säilytän sormusta tyttärellemme. Itse sain 30-vuotis lahjaksi äidiltäni hänen vihki sormuksen.. Asialla on tunnearvoa sikäli että isäni on kuollut jo vuosia sitten. Äitini on uudelleen naimisissa joten hän ei isältäni saamia sormuksia pitänyt.
Voin kertoa että se hetki oli erittäin tunnepitoinen kun tuon lahjan näin.. Ihanampaa lahjaa en olisi voinut saada..
Et ole tosissasi?
Mikä asiassa ihmetyttää? Eihän sen tarvitse tyttärelle olla "erosormus", vaan muisto isästään?
Minua ei ainakaan ahdista pätkääkään pitää äidiltä saamaani sormessa (oikeassa kädessä tosin), vaan se on muistona isästäni.. Ja parempaa lahjaa en olisi voinut saada! Kertoisitko mitä tarkoitat kommentillasi??
Eiköhän tytär ja isä pysty ihan keskenään hoitamaan muistot toisilleen. Sinulla ei heidän välisiin asioihin ole puuttumista.
Yritä vain päästä eroon entisestä ja ala elämään uutta omaa elämääsi.
-Ja paljon onnellisempaa, kuin tuon exän kanssa..
Sen verran voin kertoa että isä ja tytär eivät tapaa, kiitos isän alkoholismin (=rapajuoppo nykyään). Niin että se niistä muistoista..
Minä en tytölle isäänsä mollaa, joten tyttärelle hän on edelleen tärkeä ihminen, siksi sormuksen haluan hänelle säilyttää.
Mitä kaikkea ihmiset tekevätkään vedoten lapsiin. Kuvottavaa.
Kirjoittajahan vain kertoi eronneensa lapsen isästä joka on alkoholisti. Ja saaneensa itse lahjaksi vihkisormuksen äidiltään sekä pitäneensä sitä hyvänä lahjana. Millä tavoin hän vetoaa lapsiin???
Onko tosiaan niin, että et osaa lukea??? Vai onko niin, että haluat lukea vain harppoen???
;-))))))))) Olen mainio manipulaattori. :-))
sen jälkeen suurennutin keskisormeen sormuksen
ja nimi sekä päiväys poistettiin.
Monella on sama tilanne kuin sinulla: halutaan tavalla tai toisella kantaa jokainen suhde mukana.
Säilytin laatikossa muistona aikansa,
kunnes rahapulassa vein se panttilainaamoon.
Kun sitten kävin lunastamassa takaisin, niin ei sitä enää siellä ollut. Harmi.
Koruliikkeet maksaa niistä jonkun verran, mitä sitä ittellä säilyttämään.
Tai teetä uusi sormus ja uusi teksti tyyliin rakastan itseäni.