Rakas A****!
Luulin päässeni jo yli sinusta, unohtaneeni
kokonaan olemassaolosi ja unohdinkin vähäksi aikaa
kunnes sitten yhtäkkiä taas valtasit mieleni,
pyörit jatkuvasti pääkopassani, mieleni sopukoissa
enkä saa sinua katoamaan. En tiedä miksi en saa sinua pois mielestäni, mutta tiedostan sen tosiasian että olet päätöksesi jo tehnyt etkä tahdo enää edes kuulla minusta, no en yhtään ihmettele. Olin täysi idiootti ja voin myöntää sen. En anele sinua enää takaisin, en lähettele kaipaavia tekstiviestejä, en soita enkä häiritse sinua enää millään tavalla mutta haluaisin vain tietää yhden asian. Sen että voitko koskaan enää antaa minulle anteeksi?
Olin tyhmä, valehteleva kusipää ja olisin halunnut muuttua, olla rehellinen sinua kohtaan kuten toivoit minun olevan. Se mies sillä kapakassa oli vain ystävä, me keskustelimme asioista kuten ystävät tekevät. Mutta sinä et uskonut, enkä voi sinua syyttää siitä sillä olinhan minä valehdellut jo sitä ennenkin. Luottamusta on vaikea saada takaisin kun sen menettää ja äläkä vaan sano ettei minulla ole hajuakaan koko asiasta. Toimin tyhmästi mutta tämä vain sen takia etten halunnut sinun luulevan että minulla oli jotain juttua meneillään toisen kanssa,(sinä kun olet ennenkin ollut aika mustasukkainen)koska tiedän miten vilkas mielikuvitus sinulla joskus on. Kaipaan sinua aivan valtavasti ja minä todella vihaan itseäni ja välillä sinuakin - mutta elämän on jatkuttava kuten sinäkin asian ilmaisit. Älä ole vihainen minulle, jooko rakas?
Viime joulu oli elämäni vaikein joulu. Menetin sinut yhdellä tekstiviestillä, ja järkytyin täysin miten kylmästi sen teit. Noin vaan - mitään katumatta, mitään sanomatta, edes tapaamatta.
Viikko ennen sitä raskauteni meni kesken. Kaipasin sinua niin tuekseni, pyyhkimään kyynelvirtaa poskiltani mutta ei. Olit vaikea luonne, me kummatkin olimme emmekä me sopineet toisiamme täydentämään vaikka oli meillä joskus ihan hauskaakin vaikka riitelimmekin usein.
Muistatko
kun puhuimme lasten hankkimisista? Luulin että tarkoitit sitä tosissasi. Mutta kun sain keskenmenon,olin täysin turta ja kaipasin tukeasi, rakkauttasi, ymmärrystäsi, niin sinä jätit minut tosta noin vaan, olit kuulemma löytänyt uuden naisen etkä rakastanut minua enää. Se oli joulun aikoihin ja siitä on tullut nyt kuluneeksi noin 3kuukautta. Kolme pitkää kuukautta ilman suudelmiasi, kosketustasi, hyväilyjäsi.. Niin
se aika vierähtää.. Juttelimme kyllä puhelimessa n.kk sitten ja pyysin anteeksi, taisin jopa itkeäkin mutta sinä et jaksanut kuunnella vaan löit luurin korvaan. Oletko todella noin sokea?
Alussa en osannut rakastaa sinua mutta heti kun
opin sen taidon, kun tunteeni vain syvenivät ja syvenivät sinä otit tilalleni toisen ja mursit sydämeni. Jos sinä todella olisit rakastanut minua omine vikoineni, tiedän ettet olisi koskaan lähtenyt.
Jään kaipaamaan sinua ikuisesti.
Rakkaudella J.
Luulin päässeni jo yli sinusta, unohtaneeni
kokonaan olemassaolosi ja unohdinkin vähäksi aikaa
kunnes sitten yhtäkkiä taas valtasit mieleni,
pyörit jatkuvasti pääkopassani, mieleni sopukoissa
enkä saa sinua katoamaan. En tiedä miksi en saa sinua pois mielestäni, mutta tiedostan sen tosiasian että olet päätöksesi jo tehnyt etkä tahdo enää edes kuulla minusta, no en yhtään ihmettele. Olin täysi idiootti ja voin myöntää sen. En anele sinua enää takaisin, en lähettele kaipaavia tekstiviestejä, en soita enkä häiritse sinua enää millään tavalla mutta haluaisin vain tietää yhden asian. Sen että voitko koskaan enää antaa minulle anteeksi?
Olin tyhmä, valehteleva kusipää ja olisin halunnut muuttua, olla rehellinen sinua kohtaan kuten toivoit minun olevan. Se mies sillä kapakassa oli vain ystävä, me keskustelimme asioista kuten ystävät tekevät. Mutta sinä et uskonut, enkä voi sinua syyttää siitä sillä olinhan minä valehdellut jo sitä ennenkin. Luottamusta on vaikea saada takaisin kun sen menettää ja äläkä vaan sano ettei minulla ole hajuakaan koko asiasta. Toimin tyhmästi mutta tämä vain sen takia etten halunnut sinun luulevan että minulla oli jotain juttua meneillään toisen kanssa,(sinä kun olet ennenkin ollut aika mustasukkainen)koska tiedän miten vilkas mielikuvitus sinulla joskus on. Kaipaan sinua aivan valtavasti ja minä todella vihaan itseäni ja välillä sinuakin - mutta elämän on jatkuttava kuten sinäkin asian ilmaisit. Älä ole vihainen minulle, jooko rakas?
Viime joulu oli elämäni vaikein joulu. Menetin sinut yhdellä tekstiviestillä, ja järkytyin täysin miten kylmästi sen teit. Noin vaan - mitään katumatta, mitään sanomatta, edes tapaamatta.
Viikko ennen sitä raskauteni meni kesken. Kaipasin sinua niin tuekseni, pyyhkimään kyynelvirtaa poskiltani mutta ei. Olit vaikea luonne, me kummatkin olimme emmekä me sopineet toisiamme täydentämään vaikka oli meillä joskus ihan hauskaakin vaikka riitelimmekin usein.
Muistatko
kun puhuimme lasten hankkimisista? Luulin että tarkoitit sitä tosissasi. Mutta kun sain keskenmenon,olin täysin turta ja kaipasin tukeasi, rakkauttasi, ymmärrystäsi, niin sinä jätit minut tosta noin vaan, olit kuulemma löytänyt uuden naisen etkä rakastanut minua enää. Se oli joulun aikoihin ja siitä on tullut nyt kuluneeksi noin 3kuukautta. Kolme pitkää kuukautta ilman suudelmiasi, kosketustasi, hyväilyjäsi.. Niin
se aika vierähtää.. Juttelimme kyllä puhelimessa n.kk sitten ja pyysin anteeksi, taisin jopa itkeäkin mutta sinä et jaksanut kuunnella vaan löit luurin korvaan. Oletko todella noin sokea?
Alussa en osannut rakastaa sinua mutta heti kun
opin sen taidon, kun tunteeni vain syvenivät ja syvenivät sinä otit tilalleni toisen ja mursit sydämeni. Jos sinä todella olisit rakastanut minua omine vikoineni, tiedän ettet olisi koskaan lähtenyt.
Jään kaipaamaan sinua ikuisesti.
Rakkaudella J.
Vastaukset 2
Vanhimmat
et aluksi rakastanut, mutta nyt kun ei enää ole miestä, rakastatkin... mene lastenkotiin leikkimään! Ihan oikein sinulle. Pompottelit miestä ja nyt sitten sait mitä ansaitsit. Olet lutka. Turha tukea hakea täältä...
Jos et paremmin osaa vastata,niin pidähän mölyt mahassas!Tosi törkeetä tollanen!Hopeaviini,jätä omaan arvoonsa tollaset tarinat,oman tyhmyytensä julki toi.Sinulle toivon voimia,sillä kokemuksesi tapahtumista raskasta yksin kantaa.Kaveri ei ollut arvoisesi,koska ei sinua tukenut! Yritä löytää iloa elämääsi jotenkin,että jaksaisit mennä eteenpäin kunnes aika on haalistanut kipusi sielussasi.Myötätuulta elämääsi!