En ymmärrä miksi kakkoset täällä haukutaan huoriksi ja perheen rikkojiksi jne? Kakkonen rikkoi mun avoliittoni, mutta ei ole koskaan käynyt mielessäkään mitään negatiivista häntä kohtaan! Eihän hän mua pettänyt vaan puolisoni...
Joistain ykkösten katkerista viesteistä voisi päätellä että miehet ovat täysin aivottomia vietävissä olevia, jotka eivät kykene itse tekemään päätöksiä eikä ymmärtämään tekojensa seurauksia. Kyllä mä pistän entisen puolisoni syyksi sen jutun ja perussyyt ovat aivan muualla kuin siinä, että ilkeä huora-kakkonen ilmaantui ja tuosta voin vain vei mieheni.
Ajatelkaa hieman asioita ja kohdistakaa katkeruutenne siihen kuka teitä on pettänyt jos kerran noin katkera pitää olla. Mun on paljon parempi olla ilman pettävää miestä!
Joistain ykkösten katkerista viesteistä voisi päätellä että miehet ovat täysin aivottomia vietävissä olevia, jotka eivät kykene itse tekemään päätöksiä eikä ymmärtämään tekojensa seurauksia. Kyllä mä pistän entisen puolisoni syyksi sen jutun ja perussyyt ovat aivan muualla kuin siinä, että ilkeä huora-kakkonen ilmaantui ja tuosta voin vain vei mieheni.
Ajatelkaa hieman asioita ja kohdistakaa katkeruutenne siihen kuka teitä on pettänyt jos kerran noin katkera pitää olla. Mun on paljon parempi olla ilman pettävää miestä!
Vastaukset 12
Vanhimmat
siitä, että siihen kakkoseen on helpointa purkaa pahaa oloaan ja joku ihme tunneside estää, ettei sille omalle kumppanille kykene/pysty pohjimmaisia vihan tunteita purkamaan.
Tottahan se on, että ei se kakkonen ole pettänyt ketään muuta, kuin ehkä itseään. Pettäjä se on pettämisen valinnut ja yksin syyllinen pettämiseen. Turha pettäjän on edes puolustella, että petti siksi, koska sitä ja tätä. Juu onhan sitä sitä ja tätä, mutta ei ole mitään perusteltua syytä pettää, vaikka olisi mitä. Pettäminen on vain kykenemättömyyttä käsitellä ongelmia oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.
vaan itseään kuuntelemalla miehen juttuja. Ja kakkonen ottaa vastaan niitä pieniä rakkaudenhippuja mitä sattuu mieheltä tippumaan. Kakkonen voi tuntea syyllisyyttä mutta vain silloin kun mies on poissa. Kun hän on näkösällä , kakkonen ei muita osapuolia mieti. Kakkonen alkaa tuntea myös raivoa miestä kohtaan kun tämä ei tee ratkaisuaan vaikka puhuukin siitä. Kakkosen sydän on ennenpitkää täynnä haavoja ja arpia. Kakkonen muuttuu tunteettomaksi ja kakkonen alkaa hautoa kostoajatuksia miestä kohtaan. Eri asia on se toteutuvatko ne, koska kun mies ilmaantuu paikalle niin...
Rakkaus on ihmeellinen asia kun se osuu kohdalle ja jos kohde onkin varattu...niin kusessa ollaan, mutta joka kakkoseksi alkaa niin kyllä pitäisi sen verran ymmärtää ettei miehen kaikkia juttuja tosissaan ota.
mutta rakastunut ei ole täysin järjissään. Kukaan eikä mikään riitä selvittämään tilanteen ongelmia. Niitä ei rakastuneella ole. Kaikki sanat ja teot ja tapahtumat peilataan omien suodattimien kautta ja kaikki on silloin puolusteltavissa. Sitten sitä herää uutena ihmisenä jossain vaiheessa ja tajuaa että olen miehen kynnysmatto. Mutta siitäkin tilanteesta poispääseminen on tuskien taival. Minulla se onnistui ja nyt puoli vuotta olen kuunnellut miehen hengitystä puhelimessa tuntemattomasta numerosta. Suljen puhelimen vaikka mieli tekisi sanoa että minulla on nyt uusi ihana vapaa rakas joka rakastaa minua ilman muita sitoumuksia omasta tahdostaan. Olen miettinyt numeron vaihtoakin koska tämä alkaa tuntua ikävältä. Meillä oli yhdessä jotain elämää suurempaa mutta nyt kaikki latistuu tähän puhelinterroriin.
kaksi asiaa?
Kukaan ei "kakkosta" syytä pettämisestä. Pettäjälle se "titteli" kuuluu.
"Kakkonen" on suhteessa varattuun. Sitä ei kukaan muu tee kuin "kakkonen" yksin! Eli arvostelun kohteena on suhde varattuun.
Ilmeisesti "kakkosena" olo ei sitten olekaan niin hienoa, koska jokainen eriävä mielipide tulkitaan arvosteluksi, moralisoinniksi.
Ihmetyttää, koska suurin osa tämän palstan "kakkosista" ilmoittavat olevansa täysin onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Miksi siis arvostelu tuntuisi missään? Tai miksi pitää nousta puolustuskannalle, jos omasta mielestään toimii ihan oikein??!! Tätä minä en ole koskaan ymmärtänyt "kakkosten" käytöksessä.
Petetty ei sen sijaan hehkuta olevansa tyytyväinen tilanteeseensa. Ja eipä heillä ole ollut mahdollisuutta valita osaansa, toisin kuin "kakkosilla". Ei siis ihme, jos sylettää. "Kakkoset" toisaalla sitten kertovat tunteista, jotka sumensivat ajattelun. Eli eikö sittenkään "kakkosen" rooli ole hyvä? Mutta toive on se, että ymmärrämme ne tunteet tekoja ohjaaviksi. Reilua vähintäänkin, että petttyjen käytöstä ymmärretään samalla tavalla heidän tunteiden kautta, eikös?
Petettyjä VAIN säälitään! (ymmärtämystähän sekin on)
ajatukset.
Exäni ihastui työpaikallaan 27 v misukkaan.
Itse oltiin silloin neljänkympin hujakoilla.
Siinä jäi 15-vuotinen liitto ja kolme lasta
heti toiseksi.
Ensin olin shokissa ja olisin voinut kuristaa tuon liittoomme änkeneen vitsauksen.
Kun exän lähdöstä oli kulunut pari viikkoa ja
alkushokki laimeni alkoi ajatukseni taas virrata.
Yhtäkkiä huomasin oudon vapauden tunteen, kukaan ei rähjännyt minulle, ei huutanut, ei kiukutellut
(mitä nyt mukulat vähän,mutta sitä ei lasketa...)
ja kukaan ei perjantaina vetänyt kännejä, ei lauantaita aloittanut korjaussarjalla, eikä sunnuntaita parannellut vielä kiskalta kipaistulla sixpackillä.
Siis elämän laatu parani huomattavasti, eikä ollut tuo exäni mitenkään turhan kiinnostunut seksistäkään, pihtari oli.
Siis kiitos tuolle kakkoselle, kuuntelee nyt sitä hullua meuhkaajaa ja on toivottavasti onnellinen, minä en ollut ollut onnellinen enää vuosiin.
Tänään on minulla rinnallani ihana uusi mies, ei rähjää eikä ryyppää, eikä pihtaa!!!
Ainoa mikä harmittaa on se, ettei exäni uusi suvaitse lapsiani sinne käymään.Ei ole koskaan suvainnut,
pari kertaa ovat saaneet käydä ja silloinkin on valittanut , että maksavat liikaa (siis ruokaa
pitäisi ostaa, ei muuta).
Isä ei muista lasten syntymäpäiviä, ei muista lapsia jouluna, eikä halua tavata (ei uskalla uhmata uutta eukkoa?), elarit maksaa kyllä suunnilleen ajallaan.
Siis minulle on tullut kuva tuosta kakkosesta erittäin itsekkäänä ihmisenä, ei väliä sotkeentuuko varattuun ja ei väliä uuden kumppaninsa ja hänen lastensa tunteilla, kun ei itse halua lapsia omia kuvioitaan sotkemaan.
Siinä on rakkaus kaukana, jos ei oman puolisonsa tunteista tuon vertaa välitä.
Täällä keskustelee ykkösistä kakkosista, kyllä nainen tietää, että miehellä ei ole muuta kuin ykkösiä. Saattaa tietenkin vaihtua toiseen ykköseen, sillä mies keskittyy yhteen asiaan kerrallaan. Turhaa ruikuttamista tämä entisistä puhuminen. Elämä ei ole mikään tasainen jana, siinä sattuu ja tapahtuu, onneksi.
Pitkä ja rikkinäinen liittoni sai kuoliniskunsa kun mies jäi kiinni sivusuhteestaan. Mies ei ollut voinut eropäätöstä tehdä; minä sen tein. Miehen kakkosesta tuli ykkönen, minun suosiollisella sivuun siirtymiselläni.
Aluksi olin tottakai raivoissani petetyksi tulemisesta. Ymmärsin hyvin että ensisijainen pettymyksen aiheeni oli mies itse. Mutta varsinkin siinä alkuvaiheessa oli helpointa vihata ja halveksia sitä uutta naista joka minusta lähinnä oli käyttänyt hyväkseen avioliittomme ongelmia, joita itse olin kuitenkin hyvässä uskossa yrittänyt setviä miehen kanssa.
Kun erosta on nyt kulunut pari vuotta, en tunne "kakkosta" kohtaan mitään. En tunne häntä enkä näe mitään syytä tutustuakaan - lapset ovat jo niin isoja että siirtyvät isän luo ja takaisin itsenäisesti (tai siis nuorempi). Mitä asioita pitääkin sitten lasten vuoksi sopia, sovin ne kuitenkin lasten isän kanssa.
Olen suunnattoman pettynyt ex-mieheni epärehellisyyteen ja heikkouteen. En pidä siitä ihmisestä joka hänestä on tullut, jo avioliittomme loppuaikoina. Halveksin häntä, ja pidän kieltämättä luuserina, enkä välitä häntä pitää lähipiirissäni sen enempää kuin hänen nykyistä vaimoaankaan.
Koska ex-mieheni oli suuttuessaan väkivaltainen ja sai minua satutetuksi monet kerrat, olen kuitenkin tyytyväinen siihen että hänen nykyisensä on puoli metriä pidempi kuin ex. Ainakaan ex ei häntä heittele päin seinää... ehkä tämä sitten on jotenkin inhimillinen ja sympaattinen ajatus?
..joku saanut aloitettua aiheesta asiallisen keskustelun. Olen samaa mieltä, pettämisestä ja kiinni jäämisen seurauksista vastuun kantaa pettäjä.
Ei kait huoria, mutta jos nainen tietää miehen olevan naimisissa ja jopa jatkavan sitä, siis ei eroaikeissa, luulisi naisen ajattelevan asiaa moraalin kannalta. Siis nainen on rikoskumppani,jos alkaa tällaisen suhteen. Nainenhan sen lopullisen päätöksen tekee ja mies tulee jos on saanut suostumuksen.Mutta kuka enää välittää moraalista, kristillisistä arvoista puhumattakaan, kunhan nautitaan...
Kerrankin joku fiksu tälläkin palstalla!