Tunnen erään naisen, jolla on paljon miespuolisia kavereita, mutta käsittääkseni hän ei seurustele tällä hetkellä. Aivan varma siitä en kuitenkaan ole ja se onkin yksi asia joka mieltäni painaa. Kuinka saisin sen hienovaraisesti selville, kun ei sitä nyt suoraankaan voi mennä häneltä kysymään? Tuo on minulle tavallista hankalampi ongelma, sillä minä tuppaan kiintymään naiseen varsin nopeasti ja tähän mennessä tapaamillani varatuilla naisilla on ollut tapana kertoa olevansa varattuja aivan liian myöhään minun kannaltani ja tuloksena on ollut vain särkynyt ja sen jälkeen jäätynyt sydän. Haluaisin kuitenkin kovasti tutustua häneen, mutta en haluaisi olla hänelle vain yksi kaveri muiden joukossa vaan paljon enemmän ja siksi olenkin pitänyt häneen toistaiseksi hieman etäisyyttä. Miten minun pitäisi menetellä? Näemme toisiamme lähes joka päivä, mutta en vain keksi mitään järkevää sanottavaa. Tietenkin taustalla piilee myös pelko siitä, ettei hän edes halua keskustella kanssani, jolloin maailmani jälleen romahtaisi - juuri kun olen saanut kasattua itseni entiselleni. Sitä en vielä kestäisi. :(
Lisäksi kysyisin: Mistä naisessa näkee ettei hän pidä jotakuta vain kaverina? Voisiko moikkaamatta jättäminen kohdatessamme olla sellainen piirre vai onko se vain merkki siitä ettei hän halua olla tekemisissä kanssani?
Lisäksi kysyisin: Mistä naisessa näkee ettei hän pidä jotakuta vain kaverina? Voisiko moikkaamatta jättäminen kohdatessamme olla sellainen piirre vai onko se vain merkki siitä ettei hän halua olla tekemisissä kanssani?
Vastaukset 34
Vanhimmat
...lesbo. turha toivo siis jos et oo nainen!;)
Tee jokin tilanteeseen sopiva kysymys.Mieti ensin kysymyksen runko valmiiksi ja sitten muokkaa se tilanteeseen sopivaksi ja kysy jokin kysymys, että mitä mieltä sun poikaystäväsi on tuosta asiasta tai jotain vastaavaa. Käytä mielikuvitusta. Tai siten esim." Niin, oliko sen SUN poikaystävän nimi se ja se, vai muistanko ihan väärin," miltä kuulostaa?
Jos ei se vastaa sun katseeseen, saattaapi ollakin kiinnostunut susta enemmänkin. Jotkut ovat niin ujoja, etteivät kestä katsekontaktia juuri sen ihastuksen kanssa. Tarkkaile muita eleitä, jos ne vaikuttavat positiivisilta niin kandee yrittää.
Onnea matkaan!
Itselläni on myös kaikenlaisia miespuolisia ystäviä ja kavereita. Siis se tarkoittaa, että yleensä tulen hyvin juttuun miesten kanssa eli en ole ujo. Itse usein myös teen aloitteita, en ainakaan viitsi jäädä odottelemaan, että miehet niitä tekisi. Koska silloin yleensä saa odottaa...Jos kiinnostuksen kohteesi on samanluontoinen kuin minä ja aloitekykyinen, niin jos hän ei osoita kiinnostusta, niin silloin ei luultavasti ole kiinnostunut. Mutta ainahan se kiinnostus voisi herätä...eli kahville/kaljalle menoa vaan ehdottelemaan muina miehinä...
Minulla on myös paljon miespuolisia kavereita, joiden joukossa se yksi joka on jotain enemmän. Olen usein miettinyt mistä hän voi erottaa, että hän ei ole vain yksi muiden joukossa. Olen pyrkinyt osoittamaan sitä mm. katsekontaktilla, istumalla mahdollisuuksien mukaan juuri hänen viereensä ja yleensäkin hakeutumalla nimenomaan hänen seuraansa. Mutta aina nämä ei tietenkään onnistu ja usein tulee ajateltua, että kuvitteleekohan hän minun olevan kiinnostunut jostakusta toisesta porukassamme... Tässä taannoin tuli sattumien summana tilanteita, jolloin saattoi vaikuttaa etten halunnut olla hänen seurassaan kun jouduin olemaan ihan muualla. Siitä kehkeytyikin "lähes riita" hänen kanssaan, jota erehdyin? kuvittelemaan jonkinlaiseksi kysymykseksi häneltä että miksi välttelet mua? Nyt olen alkanut kyllä epäillä kuvitelleeni koko jutun...
Kehoittaisin sinua kyllä lopettamaan tuon etäisyyden pitämisen, sillä asia ei ainakaan etene mitenkään. Lähempiin puheväleihin vain ja jotenkin jututtamalla perhe yms. oloista saat varmasti selville seurusteleeko nainen vai ei. Tuo moikkaamatta jättäminen kyllä epäilyttää, mutta selityksiähän voi olla monia, ujous ehkä. Ainakin minä ihastukseni kanssa alkuvaiheessa olin niin puissa, että varmaan tuli näytettyä vääränlaisia signaaleita.
Tsemppiä sulle vaan. (jännää muuten että olet lähes kuin se minun ihastukseni, voi kun se ajattelisikin minusta noin kuin sinä)
eräs nainen tuli kertomaan muutama vuosi jälkikäteen olleensa minuun ihastunut.
no, sinkku olin koko ajan, eli varmaan olisi kannattanut kertoa ihan aiemminkin.
kokemusten perusteella ei oikein voi erottaa kumpaa naistyyppiä kukakin edustaa - sitä joka juttelee vain kaverina ja sitä joka vain kiinnostuksen kohteille juttelee.
eräs lopetti tervehtimisen kun ei minua saanutkaan (kaverinsa kertoi - no, jos on jotain pieniä vinkkejä tullut, huomaamatta on ne jääneet)
kysymään asiaa kautta rantain. Varmasti saat puheeseen johonkin väliin ympättyä sen poikaystävän. Esim kysy lomasuunnitelmista "Mitä aiot muuten tehdä lomalla.... vai pitäisikö kysyä mitä te aiotte tehdä...?" Tai juttele yleisesti parisuhdeasioista, sinkkuudesta, jne vaikkapa johonkin artikkeliin pohjautuen ja sitten vaan muina miehinä täräytät "Mites oma tilanteesi?" Naiset eivät ole ajatustenlukijoita, vaikka ihastuneena voi siltä tuntuakin. Ei se näe motiivejasi, jollei jo ole huomannut ihastustasi.
"(jännää muuten että olet lähes kuin se minun ihastukseni, voi kun se ajattelisikin minusta noin kuin sinä)"
Hmm.. minullakin on tullut mieleen vaikka mitä kirjoituksiasi lukiessani... No, yhteensattumiahan tapahtuu eikä nyt aivan kaikki kuitenkaan täsmää. :P Voi kun hänkin ajattelisi minusta noin kuin sinä.
"Lähempiin puheväleihin vain ja jotenkin jututtamalla perhe yms. oloista saat varmasti selville seurusteleeko nainen vai ei."
Kun olisikin sellainen tilanne, että voisin tuollaisia asioita kysyä. Aina kun minulla olisi tilaisuus jutella hänen kanssaan niin ympärillä on paljon muita ihmisiä (hänen kavereitaan mm.) ja silloin on jotenkin epäluontevaa lähteä utelemaan moisia. Muutenkin tuntuu siltä, että vaikuttaisin vähintäänkin oudolta hörhöltä, jos yrittäisin kysellä jotain hänen perheoloistaan.
"Tuo moikkaamatta jättäminen kyllä epäilyttää, mutta selityksiähän voi olla monia, ujous ehkä."
Tuohon en voi sanoa muuta kuin, että hän on kaikkea muuta kuin ujo.
"usein tulee ajateltua, että kuvitteleekohan hän minun olevan kiinnostunut jostakusta toisesta porukassamme... "
Hmm.. voi hyvinkin olla totta, jos siihen on lainkaan aihetta.
Ei sentään ole ihan yhteneväiset nämä meidän tarinat, mutta aika läheltä liippaa.
Jospa me voimme oppia jotain toisiltamme?
Ei minunkaan olisi mitenkään luontevaa kysellä hänen ihmissuhteistaan johtuen ihan samasta syystä kuin sulla eli aina kun tapaamme, ympärillä on paljon ihmisiä.
Kuvittelisin, että jos kerran porukassa on hänen kavereitaan, niin he keskenään puhuisivat ihmissuhteistaan sen verran että totuus mahdollisesta seurustelusta selviää ihan vain kuuntelemalla.
Varmaan paras keino päästä lähempiin puheväleihin on antaa aikaa, kaikki käynee pikkuhiljaa.
Meidän tapauksessa alkuun ei juuri keskenään paljon puhuttu vaikka samassa kaveripiirissä liikutttiinkin, mutta onneksi pikkuhiljaa tilanne on parantunut. Monta kertaa piti ottaa itseään niskasta kiinni ja liittyä vain hänen seuraansa ja kehittää jostain jutun juurta. Onneksi hänkin auttoi asiassa; kerrankin huomasin, kuinka selvästi ilahtunut hän oli kun kysyin häneltä neuvoa erääseen juttuun. Se päivä oikeastaan oli sitten käänteentekevä tavallaan. Sen jälkeen on ollut helppoa jutustella keskenään ja sinä päivänä sain ensimmäisen katsekontaktinkin häneen...
Eli tahdon tällä sanoa, että anna ajan tehdä tehtäväänsä jotta teidän juttelustanne tulee aina vain luontevampaa...
"Varmaan paras keino päästä lähempiin puheväleihin on antaa aikaa, kaikki käynee pikkuhiljaa."
Minulle ei odottaminen ole ongelma. Päinvastoin, sillä minulla taisi viimeisin suhteenalku kariutua lopulta juuri siihen, että minä halusin kiirehtiä liikaa. Muutenkaan en ole siitä aivan täysin päässyt ylitse ja haluaisin vielä hieman selvitellä omaa päätäni. Nimenomaan hän on kuitenkin se jota kohtaan olen eron jälkeen kyennyt kokemaan ensimmäiset tunteeni ja se on minulle todella tärkeä asia. Olen kyllä ilmaissut sen hänelle (tai oikeastaan vain sen että hän on minulle tärkeä ihminen), mutta en sitten tiedä ottiko hän sitä todesta eikä ole ainakaan mitään selkeää vastakaikua antanut. Eli aika ei ole minulle ongelma, vaan päinvastoin, aika on se mitä tarvitsen.
Mutta kun sitten on kolikon kääntöpuoli. En edelleenkään ole varma mitä hän minusta ajattelee ja onko hän yleensäkään yhtä vakavissaan minun suhteen. Jos on niin jaksaako hän sitten odottaa?No, olen kyllä tyytyväinen että sain kerrottua hänelle omista tunteistani, vaikkakin tekstarilla. Periaatteessahan olen sitä mieltä että tekstarit ovat se viimeinen keino ottaa yhteyttä vakavassa mielessä, mutta ehkä voisin nyt sen verran löystää vyötä, että rajaan tuon periaatteen koskemaan vain suhteiden katkaisemista ja vastaavia. En ainakaan itse halua enää koskaan kokea sitä. :((
"Jospa me voimme oppia jotain toisiltamme?"
Samaa minäkin olen ajatellut.
Tuo tekstarijuttu askarruttaa kun on se omakohtainen kokemuskin (ei vastausta).
Aloin sitten miettiä, kenelle itse vastaavassa tilanteessa vastaisin, ja jos vastaisin niin mitä.
Ensinnäkin, ihan kokonaan vastaamatta jättäisin vain ehkä sellaisille aivan idiooteille ihailijoille (joita mullakin on pari kappaletta, jotka ei oo onneksi tekstailleet).
Minä sain myös tässä taannoin tekstareita mieheltä, jonka kanssa mulla aikoinaan on ollut säpinää, mutta josta en oo enää pätkääkään kiinnostunut. Ihan mukava tyyppi muuten. Niissä tekstareissa se rivien välissä vihjaili että meidän kantsis alkaa seurusteleen kun kumpikin ollaan yksin jne... Eli kyseli onko mulla joku, johon vastasin että on ollut eräs kiikarissa jo pitemmän aikaa. Hän edelleen jatkoi samasta aiheesta että kumpikaan meistä ei enää nuorene, että ois hyvä kun ois joku, johon vastasin, että koskaan ei oo liian myöhäistä ja että olen ennemmin yksin kuin että ottaisin jonkun vain siksi ettei tarvi olla yksin. Kyllä kait se yskän ymmärsi...
Sitten jos joku mun ihan oikeista kavereista (siis joku muu kuin se josta olen kiinnostunut) laittas sellaisen tekstarin jossa jotenkin kertois olevansa musta kiinnostunut, varmaan vastaisin ainakin. Vastaisin jotenkin tyyliin että minäkin pidän siitä, mutta vain kaverina. Eli mahdollisimman lempeästi etten karkottaisi sitä. Ja seuraavalla tapaamisella käyttäytyisin ihan normaalisti.
Noita kun tuli mietittyä, niin paljastui oikeastaan sekin, että tämä tyyppi jolle minä laitoin tekstarin, ei todellakaan voi olla musta sillä tavalla kiinnostunut, koska ei vastannut lainkaan. Onneksi se viesti oli sen verran neutraali (en kertonut tunteistani yhtään mitään), ettei se sentään alkanut vältteleen mua, mihin sillä ois kyllä ollut mahdollisuus. Ennemminkin oli päinvastoin. No, sillehän minä en voi mitään jos ei se ymmärrä omaa parastaan;)
...niin hän kyllä tietää, että minä haluan hänet ja minä tiedän, että hän haluaa minut. Meidän kuuluisi olla yhdessä ja sitä haluan.
Onkohan minullakin vain vilkas mielikuvitus, vai onkohan meillä ihan oikeasti jo suhde? ;) Ainakin tunnepuoli on kunnossa kummallakin puolella, luulisin.
Vielä kun saisi sen puhepuolen luistamaan! Kaipa sitä pitää se seikka korjata. ;)
Kun tuossa pari viikkoa sitten vietin iltaa todella mukavan tytön kanssa, niin käyttäydyin häntä kohtaan kuten varattu mies käyttäytyisi, vaikka hän olisi halunnut enemmän. Mukava ilta, mutta päättyi hänen kannaltaan vähän ikävästi, kun jouduin antamaan pakit. En kadu sitä lainkaan, vaikka hän olikin todella mukava.
Enkä muuten antanut pakkeja hänelle siksi, että haluaisin olla sinkku, vaan siksi että koin oikeasti olevani varattu.
Kylläpä on sitten ollut ristiriitaista tekstiä...
Mitä sinä sitten kyselit, että mistä tietää että joku on kiinnostunut muutenkin kuin vain kaverina jne?
No, jos tunteet on selvillä, niin eihän sun tarvi täällä mitään kysellä. Ei muuta kuin toimeksi vain, mitä väliä sillä on mitä sitä puhuu, jos kerran toinenkin ajattelee samoin kuin sinä...
Tsemppiä:)
niin tiedät varmasti, kuinka vaikeaa ihastukselle on mennä puhumaan. Ja vaikka toisin saattaisi kuvitella, niin jos on edes epäilys siitä, että tunteet olisivat molemminpuoliset, niin se on vielä vaikeampaa. En minä muita kohtaan niin ujo ole, mutta ihastuminen saa pään aivan sekaisin. Tietänet varmaan. :/ Siksi minua nyt harmittaakin, etten silloin aivan juttumme alussa ollut aktiivisempi hänen suhteen. Silloin keskustelunavaus olisi ollut vielä helppoa. Nyt siinä on se "no miksi ihmeessä sä nyt tulet, kun et silloin aiemmin tullut" -aspekti kiusaamassa. No, kuten sanoit, varmasti se ajan kanssa onnistuu. Olen minä ennenkin paljon hankalammista tilanteista selvinnyt. ;)
"Kylläpä on sitten ollut ristiriitaista tekstiä...
Mitä sinä sitten kyselit, että mistä tietää että joku on kiinnostunut muutenkin kuin vain kaverina jne?"
Kysyin kun en tuolloin ollut varma => Sain kysymykseeni vastauksia eri ihmisiltä => Vastausten perusteella olen varmistunut asiasta.
Missä tuossa on ristiriita?
Sanotaan nyt vaikka niin, että vaikka emme toisiamme tunnekaan, niin sinulta on tullut käsittämättömän tarkkoja vastauksia, jotka ovat auttaneet minua ajattelemaan asioita uudelta kannalta. On se maailma ihmeellinen paikka. Eikös niin? >;o)
"Kysyin kun en tuolloin ollut varma => Sain kysymykseeni vastauksia eri ihmisiltä => Vastausten perusteella olen varmistunut asiasta."
No, et vain kertonut tuosta missään vaiheessa, joten ei kai ole ihmekään että ihmettelin asiaa.
Hyvä jos olen voinut olla avuksi jotenkin sinulle:)
Oma asiani kun ei taas etene mitenkään ja olen oikeastaan jo luopunut toivosta, ainakaan mitään aloitetta ei minun suunnalta enää tule tapahtumaan:(
Jos se mies ei sinuun ota yhteyttä, niin en kyllä muuta keksi kuin, että hän ei vain joko ole kiinnostunut tai sitten ei ole vielä valmis kanssasi.
Itse ainakaan en halua jättää epäselväksi omaa kiinnostustani vaan kerron sen suoraan, jotta ei sitten jää myöhemmin harmittamaan kertomatta jättäminen. Yleensä vielä kerron kiinnostukseni sen verran aikaisessa vaiheessa ihastumista, etteivät mahdolliset pakit tunnu vielä kovin pahoilta. Olen kyllä kuullut, ettei nainen välttämättä heti suoraan kertoisi tuossakaan tilanteessa omista tunteistaan, mutta siinä vaiheessa tulee kyllä mieleen, ettei hän ainakaan tosissaan ole kiinnostunut. Kyllä ainakin minä vastaavassa tilanteessa kertoisin sen kummempia ihmettelemättä sen, että sama tunne minullakin on. Pelkäisin muuten menettäväni hänet. Siksipä minua harmittaakin se, kun annoin pakit naiselle, joka oli minusta aivan oikeasti kiinnostunut eikä lainkaan arkaillut kertoa sitä. Onneksi tiedän missä hän työskentelee, joten ehkäpä jo maananataina voisin ilahduttaa häntä vierailullani. ;)
Ei ole lainkaan minun tapaistani päätäpahkaa ihastua naiseen, jonka kanssa en ole kunnolla edes jutellut. Minulle kun kuitenkin puhepuoli on ehkäpä se tärkein asia ja tähän mennessä tapaamieni ihastusten kanssa se on luistanut vähintään tyydyttävästi jo ensimmäisellä kerralla. Tämän naisen kanssa emme eräästä syystä voineet keskustella kunnolla ensimmäisellä tapaamisellamme ja taitaa jäädä kokonaan mysteeriksi kuinka hyvin se olisi luistanut.
Sääli sinänsä, sillä kyllä huomasin sen, että tunnepuoli on kunnossa, sillä sähköä oli ajoittain ilmassa todella runsaasti. Etenkin viime keskiviikkona kun olimme samassa salissa pari tuntia, tunsin selvästi kuinka häntä ensimmäisen tunnin ajan painoi joku asia todella syvästi. Ei sitä ulospäin nähnyt, mutta tunsin sen sisälläni. Enpä senkään syytä sitten koskaan saanut selville. :( Myös ne muutamat katseet, kyllä niistä näki...jotain. Vai kuvittelinko vain?
Tuosta viime keskiviikkoisesta vielä. Minulla pyöri mielessä mitä kaikkea hauskaa oli muutamana edellisenä päivänä tapahtunut ja varmaan välillä olin varsin huvittuneen näköinen. Toivottavasti hän ei ymmärtänyt väärin, että olisin ollut jostakin syystä huvittunut hänen vuokseen. Tuli vain mieleen, kun kuitenkin tunsin sen hänen hermostuneisuutensakin. :( Muutenkin tuntuu että juuri tuon jälkeen meidän välillemme on tullut jotain ylimääräistä "eripuraa", jota en missään nimessä olisi halunnut.
Se flirtti tietysti!Jos olen kiinnostunut jostakin miehestä, pyrin olemaan hän lähellään hyvin paljon.
kiinnostunut tai ihastunut nainen katsoo miestä pitkään ja sen kyllä huomaa. Tervehtii aina kun mahdollista, istuu viereen ja hakeutuu seuraan, yrittää ehkä jopa koskettaa, vaikkapa vain hipaista kädestä tms...tietenkin muka vahingossa
Nuo merkit olen oppinut tunnistamaan ja pitävät kyllä paikkansa. Oikeastaan tuota pitkään katsomista lukuunottamatta yksikään merkki ei kunnolla päde häneen, joten lienee paras yrittää unohtaa hänet. Koskaan hän ei ole tervehtinyt minua, ellen minä ole ensin tervehtinyt häntä. Muutaman kerran hän on istahtanut lähettyvilleni, mutta on tainnut olla enemmänkin käytännönpakosta ja kohteliaisuudesta - ei ole ollut muualla vapaata istumapaikkaa - ja hän onkin yleensä siirtynyt muiden ihmisten seuraan heti kun mahdollista. Noita "vahinkokosketuksia" ei ole tapahtunut edes vahingossa saati tahallaan. Kerran olen yrittänyt sitä itse, mutta vastaus oli torjuva.
Aika toivotonta taitaa olla. Minulla on häneltä vain muutama ihana katse, jotka pitävät toivoani yllä. Muitakin merkkejä lienee, mutta niihin en enää tukeudu sillä ne saattavat sittenkin olla mielikuvitukseni tuotetta, vaikka aiemmin uskoin toisin.
Nyt on tosiaan mieli aikalailla maassa, masentunut suorastaan. :(((
...olen sitä mieltä, ettei ole välttämättä huono signaali, jos toinen ei sitä tee. Se on enemmänkin sellainen kaverillinen rituaali, joka on kuitenkin varsin pinnallinen. Toisiinsa ihastuneet voivat viestittää tunnetasoltaan huomattavasti vahvemman tervehdyksen oikeanlaisella katsekontaktilla ja sievällä hymyllä. ;) Itse koin tuon juuri noin viikko sitten ja siinä ei todellakaan edes tullut mieleen normaali moikkaus.
Koskapa näyttää, että meillä on tosiaan samankaltainen tilanne, voisin kertoa omista kokemuksistani.
"Muutaman kerran hän on istahtanut lähettyvilleni, mutta on tainnut olla enemmänkin käytännönpakosta ja kohteliaisuudesta - ei ole ollut muualla vapaata istumapaikkaa - ja hän onkin yleensä siirtynyt muiden ihmisten seuraan heti kun mahdollista"
Minä olen erehtynyt tekemään noin joskus johtuen siitä, että yleensä tapaamme samoin kuin te suuremmassa ihmisjoukossa ja täytyyhän sitä jututtaa muitakin tuttuja etteivät suutu vallan. Ja tilanteet ajautuu muutenkin joskus niin...Jälkeenpäin on joskus ihan harmittanut, että miksi vietin hänen seurassaan niin vähän aikaa... Nyttemmin olen koettanut "parantaa tapojani".
Riippuu tilanteesta, kertooko moikkaamatta jättäminen mitään sen kummempaa.
Minusta jos näkee jossain kadulla, vastaantulevassa autossa tms. moikkaamatta jättäminen on paha juttu (ellei sitten ole kyse siitä ettei ole huomannut toista).
Vastaavasti esim. jossain paikassa jossa on paljon ihmisiä kokoontuneena, ei moikkaamatta jättäminen ole niin paha asia. Varsinkaan jos paikka ja tilanne on sellainen että siellä sen toisen juuri odottaakin näkevänsä.
"täytyyhän sitä jututtaa muitakin tuttuja etteivät suutu vallan."
Kun järkevästi ajattelee niin tottahan tuo on. Mieli maassa sitä vain ajattelee kaiken negatiivisesti. ;)
Tässä kerran kävi jopa niin, että lähdin eräässä tapahtumassa sen tarjoamalta kahvilta (istuttiin kahdestaan)kesken kaiken kun mua kiinnosti nähdä yksi juttu siinä tapahtumassa!
Tästä on tosin aikaa jo kauan, enää ei tulis mieleenkään tehdä noin. Mitähän lie mahtanut ajatella?
Sinä et ole vielä käynyt edes juttelemassa hänelle?!Mutta silti tunnet hänet?Hmm..???
Mene vaan juttelemaan hänelle ethän sinä muuten voi olla asiasta varma.Älä kuitenkaan ole liian suora ehdotuksissasi, muuten säikäytät hänet.:)
"Sinä et ole vielä käynyt edes juttelemassa hänelle?"
Kukas tuollaista on väittänyt? Kyllä minä olen hänen kanssaan jutellut, en tosin kovinkaan paljoa, mutta kuitenkin. Ja kyllähän ihmisen voi oppia tuntemaan ihan sivustakatsomallakin.
Jos te olette samassa työpaikassa, suosittelen että jättäisit lähestymisaikeet pois.Minä en ainakaan tahtoisi sekoittaa tunteita työhön.
Ystävistäni suurin osa on miespuolisia, mutta olen silti vapaa. Kavereiltani en halua muuta kuin kaveruutta ja olen siitä kiitollinen. Aina silloin tällöin joku miespuolinen ystäväni osoittaa enemmänkin kiinnostusta. Olen tullut aika turraksi ja puutuneeksi tässä - tunnen itseni suorastaan petetyksi, kun miehellä ei minusta ole mitään syytä odottaa minun puoleltani kiinnostusta enempään mutta silti hän alkaa käyttäytyä ihastuneesti. Olen aika välitön ja suora, ja siksi kai miehet minusta pitävätkin.
Itse arvostaisin miehessä sitä, että hän ei "luikertele" ystäväkseni, vaan kysyy suoraan jossain sopivassa tilanteessa seurustelutilanteestani. Silloin osaan heti kuulostella itseäni, olisiko enempään kiinnostusta, ja antaa sopivia signaaleja. Minuun tosiaan sattuu itseenikin sellainen "olet tosi kiva, mutta vain ystävänä"-puheen pitäminen, jonka mies voisi helposti välttää sillä, että ei edes teeskentele että ystävyys riittää.
Minulla on muutamia temppuja, joilla yleensä vältän nolot tunnustukset. Puhun esimerkiksi heille avoimesti miesongelmistani. Vaikutukset näyttävät olevan kahtalaisia: mies ymmärtää etten ole häneen ihastunut, mutta kuitenkin tuntuu että monet pysyvät ihastuneina, olenhan minä muista miehistä kertoessani niin ihanan avoin ja jaan huoleni (ja sitä kautta elämääni) heidän kanssaan.
Vaikka osaankin olla todella välitön miesten seurassa, meen lukkoon itse ihastuessani. Olen jo noita miehiä nähnyt, joten en useinkaan ihastu päätä pahkaa tuntemattomaan ihmiseen, mutta jo pieni kiinnostus saa minut jo käyttäytymään tavalla, jota en itsekään ymmärrä. Kun olen sellaisen miehen seurassa, josta voisin toivoa enemmänkin, silmiin katsominen on vaikeaa. Lisäksi puhun luultavasti vähän vähemmän enkä vitsaile juuri lainkaan, koska pelkään sanovani jotain tyhmää. En suinkaan suin päin hakeudu puhumaan hänelle, kun saavun samaan seurueeseen, enkä istu hänen viereensä kuin humalassa tai pakosta. Haluan tarkkailla tilannetta kauempaa ja tosiaan ihmettelen, miten itsevarmasta nuoresta naisesta voi tulla mumiseva idiootti juuri sen edessä, jolle haluaisin näyttää koko sen kivan ihmisen joka luulen olevani. Hankalaa.
Eli eivät nekään naiset, joilla on paljon miespuolisia ystäviä, hoida miesasioitaan välttämättä kovin hyvin. Onnea matkaan, kuuntele signaaleja.