Koskahan tämä loppuu. Tämä ainainen vuoristorata. Joka toinen päivä päätän, että "saan" sinut takaisin. Yritän elää siten ja olla sinun seurassasi siten, että se olisi mahdollista. Minuun sattuu, ja taas seuraavana päivänä päätän, ettei tämä ole sen arvoista. En halua elää sinun mukaasi. Tämä on minun elämääni ja haluan elää sitä nyt. Haluan olla onnellinen nyt. Nautin seurastasi, mutta joka kerta kun lähdet pois, sydämeni murtuu. En minä voi olla sinun "kaverisi". Miten voisinkaan...ikinä. Minä rakastan sinua intohimolla. En minään kaverina. Seuraavana päivänä tuntuu taas siltä, että parempi minun on ilman sinua. En minä jaksa sinua odotella, vaikket sitä ole pyytänytkään. Mutta kuitenkin niin antanut ymmärtää...että se voisi vielä joskus olla mahdollista. Tuntuu jopa siltä, että en minä sinua edes rakasta. En vain pysty hyväksymään jätetyksi tuloa. Miten saisin omista tunteistani selvän? Tämä vuoristorata alkaa olemaan jo aika raskasta. Miten oman itsensä tunteminen voi olla näin vaikeaa...jos minä en tiedä, mitä haluan, niin kuka sen tietää? Vai ehkä olisi vain tyydyttävä päätökseen, joka on jo tehty. Antaa vain olla ja antaa ajan kulua. Miksen voi päästää irti
vuoristorataa...
taas mennään
4981
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
samalla radalla ollaan.
paitsi mä olen jo hyväksynyt, että en voi mitään mun tunteille. tunteet pysyy, teki niille mitä vaan tai oli tekemättä. mut mitäs läksin. päästäsit vaan samaan vaunuun. mentäs kimpassa.
tämä on aivan helvetin raskasta. ainoo mitä pelkään on, että satutanko mä sua yhtä paljon kuin itteäni?
mulle voi käydä mitä vaan. ei väliä. sä olet kyllä kaiken kivun arvonen. mä en vaan haluais satuttaa sua. mä haluisin vaan sut.
..tai siis tuskin se olet sinä, mutta luulen ymmärtäväni..
oikeastaan toi sun juttus olis voinut olla mun kynästä. en mäkään pysty oikeasti olemaan mikään ystävä hänelle. rakkautta ja intohimoa on aivan liikaa. kusetan vaan itteenikin, että voisin olla edes vähän lähellä.. tai jotain
mulla taas voimat kohta loppuu. ei tätä vaan jaksa aina peitellä. tunteita ja omaa olotilaa..
Kun tarpeeksi välittää ei voi olla vain ystävä. Minä en edes siihen ruvennut, ei se onnistu vaan rikkoo enemmän. Mieluummin elän ilman häntä kuin saan murusia. Eteenpäin ja katse kohti tulevaisuutta : ).
sinulle, mutta kirjoituksesi kirvoitti minut sanomaan, että M**a, minä tosiaan taidan ihan oikeasti rakastaa sinua. Niin ainakin vahvasti uskon. Minkäs teet...