Minulla on erittäin hyvä ystävä, jonka kanssa olemme aina olleet samalla aaltopituudella. Viime aikoina (pari ed. vuotta) ystäväni on kuitenkin hairahtanut aika usein vieraisiin hyvän miespuolisen kaverinsa kanssa. Vain vähän aikaa sitten sain taas puhelun, kuinka ystävä oli pitänyt hauskaa vieraan miehen kanssa ryypiskelemällä ja saunomalla. Loput arvaa sanomattakin.
Pidän edelleen ystävästäni todella paljon, sillä minua kohtaan hän on mitä ihanin ja empaattisin ystävä. Aina valmiina tukemaan ja auttamaan jne. Hän on hyvin kaunis, keskustelutaitoinen, älykäs ja äärettömän hauska nainen - en siis ihmettele ollenkaan, että miehet kuolaavat hänen peräänsä.
Minua kuitenkin ahdistaa suunnattomasti, kun ystäväni kertoo tempauksistaan. Hänen miehensä on hyvin luottavainen ja upea ihminen, joka hakisi ystävälleni vaikka kuun taivaalta. Tiedän, että ystäväni mies heittäisi sarjapetturin heti kättelyssä kartanolle. Siksi minun tekee mieli pahaa katsoa vierestä ennen kaikkea sitä, kun ystäväni hukuttautuu hitaasti mutta varmasti valheiden verkkoon. Joskus huomaan, että hän kertoo joitakin alunperin valheeksi tarkoitettuja (miehellensä) asioita itsellensäkin totena.
Turhaa tulla sanomaan, että soita heti kaverisi miehelle. Sitä en aio tehdä. Haluaisin vaan kuulla, kuinka te muut olette selvinneet tilanteesta, jossa hyvä ystävä on pettänyt. Millä keinoin olette avanneet rehellisen keskustelun rikkomatta kuitenkaan astioita. Oletteko hyväksyneet vain asian, ja pitäneet ystävyyden ja petturuuden toisista erillään.
Ja te katkeroituneet ja ehdottomat ihmiset, jotka revitte silmät päästä jokaiselta vastaantulijalta, voitte olla hiljaa. Haluan asiallisia vastauksia.
Pidän edelleen ystävästäni todella paljon, sillä minua kohtaan hän on mitä ihanin ja empaattisin ystävä. Aina valmiina tukemaan ja auttamaan jne. Hän on hyvin kaunis, keskustelutaitoinen, älykäs ja äärettömän hauska nainen - en siis ihmettele ollenkaan, että miehet kuolaavat hänen peräänsä.
Minua kuitenkin ahdistaa suunnattomasti, kun ystäväni kertoo tempauksistaan. Hänen miehensä on hyvin luottavainen ja upea ihminen, joka hakisi ystävälleni vaikka kuun taivaalta. Tiedän, että ystäväni mies heittäisi sarjapetturin heti kättelyssä kartanolle. Siksi minun tekee mieli pahaa katsoa vierestä ennen kaikkea sitä, kun ystäväni hukuttautuu hitaasti mutta varmasti valheiden verkkoon. Joskus huomaan, että hän kertoo joitakin alunperin valheeksi tarkoitettuja (miehellensä) asioita itsellensäkin totena.
Turhaa tulla sanomaan, että soita heti kaverisi miehelle. Sitä en aio tehdä. Haluaisin vaan kuulla, kuinka te muut olette selvinneet tilanteesta, jossa hyvä ystävä on pettänyt. Millä keinoin olette avanneet rehellisen keskustelun rikkomatta kuitenkaan astioita. Oletteko hyväksyneet vain asian, ja pitäneet ystävyyden ja petturuuden toisista erillään.
Ja te katkeroituneet ja ehdottomat ihmiset, jotka revitte silmät päästä jokaiselta vastaantulijalta, voitte olla hiljaa. Haluan asiallisia vastauksia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sama tilanne, paitsi että myös ystäväni mies on hyvä ystäväni. Enpä ole keksinyt ratkaisua. Kertoa en missään tapauksessa aio. Siitä ei seuraa kuin sota... Yritän lähinnä kaverin kertoessa tarinoitaan olla vähän hissuksiin, ja tehdä ikäänkuin passiivisesti selväksi, ettei kiinnosta (en kehtaa sitäkään suoraa sanoa).
Eiköhän se oo varmaan parempi, kun ei sekaannu, muuten menettää takuulla ystävän, taikka kaksi, ja heidän perheensä hajoaa. Selvittäköön itse, kyllä sekin aika tulee, varmasti.
löytänyt tuohon ratkaisua. On ikävä kuunnella asioita, joiden tietää tuottavan murhetta useammille osapuolille. Ihan onneton on ystävänikin (tavallaan) vaikka tuntuukin tarvitsevan sähläämistä jaksaakseen. Sählääminen kai peittää edellisen sähläämisen pahaa oloa, näin olen sen mieltänyt. Minusta ei ollut sanomaan,että hei, nuo juttusi ovat aivan kauheita.
Sitten kävi niin, että minua petettiin. Ystäväni tuki minua, mutta varmaan arvaatte ettei apu olisi vähempää kiinnostanut, koska tunsin katkeruutta koko hänen elämäntapaansa kohtaan. En kuitenkaan syyttänyt häntä, mutta tuntojeni purkaminen teki hänetkin surulliseksi. Minusta tuntui, että hän ensimmäistä kertaa ehdollisti elämäänsä ja näki asioiden muitakin puolia. Elämä muuttui jotenkin apeaksi meidän molempien kohdalla.
Sählääjä eräskin ystäväni on, kun oikein haalimalla haalii itselleen mitä omituisinta seuraa, koska oma suhde ei kiinnosta. Ikävä vaan, että olen myös ystävä hänen miehensä kanssa... Mies soittelee minulle, kun ystäväni ei vastaa puhelimeensa yms. Myöhemmin sitten ystäväni soittaa ja käskee olla vastaamatta puhelimeen, jos miehensä soittaa. Joskus ajattelen, että olisikin parempi lähteä useammin hänen miehensä kanssa ulos - ollaan käytykin; silloin ystäväni soittelee miehensä perään ja tämähän kyllä vastaa puhelimeen... Tasan ei käy onnen lahjat. Olen yrittänyt neuvoa ystävääni olemaan hieman kiltimpi miehelleen ja miestään olemaan vähän ilkeämpi ystävälleni... Ystävälleni ei tarvitsi antaa kaikkea periksi. Esimerkiksi rilluttelun keskellä viikkoa voisi lopettaa ja viikonloppuja ei saisi olla kokonaan poissa! Tarkemmin ajatellen miehen pitäisi hakea eroa :(. Annapa siinä sitten sellainen neuvo.
Uskon, että ystäväsi jää joka tapauksessa kiinni ennemmin tai myöhemmin. Oman mieheni kaveri tiesi mieheni pettämisestä ja tavallaan tietysti ymmärrän, miksei hän kertonut minulle. Toisaalta olen h..n katkera, että hän kävi meillä kylässä jne. ja inhoan häntäkin tällä hetkellä. En minäkään ehkä menisi sinuna kertomaan kaverisi miehelle, mutta en kyllä toisaalta ymmärrä, mitä antaa ystävyys sellaisen ihmisen kanssa, jonka arvomaailma eroaa noin merkittävästi omasta. Mutta joka tapauksessa miettisin omaa suhtautumistasi, kun ystävättäresi asiat tulevat julki.
Kerro hänelle suoraan, etteivät hänen touhunsa tunnu sinusta hyvältä. Voi olla, että hän ensin vähän suuttuukin sinulle, mutta on varmasti jälkikäteen kiitollinen rehellisyydestäsi. Rehellisyys voi kyllä satuttaakin aikatavalla joskus, mutta sen avulla voit myös aukaista ystäväsi silmät näkemään mitä hän oikeasti tekee!
Tosi ystävän (tosi ystävälle) pitäisi pystyä sanomaan ikävätkin asiat suoraan!
minulla on ollut ihan samanlainen ystävä ja hänen miehensä on mieheni kaveri. Aina ystävättären alkaessa kertomaan seikkailujaan tai kun olen ollut hänen seurassa esim. laivalla ja nähnyt omin silmin ne seikkailut on tilanne ollut minulle tosi vaikea,koska hän on toimellaan vetänyt minut kanssa salaajaksi vasten tahtoani. vähitellen kävi niin, että en halunnut lähteä heille kylään,koska en tiennyt enää miten oisin ollut luonteva hänen ja miehensä edessä. Oma mieheni ei ymmärtänyt,mikä minuun on mennyt,jolloin kerroin hänelle ystävättären seikkailuista. Nyt miehelleni kävi myös tilanne raskaaksi. Kaiken tämän seurauksena emme enää kyläile heillä, soitellaan vaan, tai lähinnä mieheni soittelee hänen miehelle. En tosiaan tiedä,miten asia olisi pitänyt hoitaa ja nyt on välit kylmenneet.